Syöksykierre
Dödsvirveln (ruotsinkielinen nimi)
Gunpoint (englanninkielinen nimi)
Katkeraan loppuun asti (työnimi)
Keikka (työnimi)
Palkkapäivä (työnimi)
Takaisin kohtuun (työnimi)
Chute en torche (ranskankielinen käännösnimi)
Todesspirale (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Syöksykierre
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Kuvausjaksot 30.12.1980 - 2.1.1981, 9.2.-17.2., 6.4. - 12.4., 21.4. - 27.4., 13.5. - 12.6., 22. - 23.6.1981 (kuvausraportit) - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Syöksykierteen aihepiiri sai kriitikoiden jakamattoman hyväksynnän. "Syöksykierre on suoraan nykypäivästä", tiivisti Erkka Lehtola (Aamulehti 31.10., 6.11., 13.11.1981), "se kertoo autioituvasta maaseudusta, työttömistä nuorista, Helsinkiin ja Tukholmaan muuttaneista maalaispojista, elämän irrallisuudesta ja vieraudesta. [- -] Arkipäivää, karheata arkipäivää. Siitä kertoo Tapio Suomisen elokuva." Toteutuksesta ei sen sijaan oltu yhtä yksimielisiä. Monet pitivät HY:n (Helena Ylänen, Helsingin Sanomat 31.10., 7.11.1981) tavoin elokuvan alkujaksoja kohtuuttoman pitkinä: "Rakenne kuitenkin pettää. Se irtoaa liian helposti erikseen tarkasteltavaksi, koska sisäinen dynamiikka ei toimi kitkattomasti. Karkeasti voisi sanoa, että filmissä on alku alun jälkeen, tiivis ja lyhyt keskiosa ja suutariksi jäävä loppuhuipennus." Kansan Tahdon (5.11.1981) Timo Huttunen yhtyi kritiikkiin ja etsi rakenteellisille ratkaisuille syitä: "Suominen on antautunut pahasti kaupallisten kriteerien ohjailtavaksi. Hän jättää meitä lähellä olevan ongelman seuratakseen suuren yleisön mieltymyksiä, sillä kyllähän Tukholman pornoklubit nykyistä elokuvan katsojaa enemmän kiinnostavat kuin pohjoissuomalaisen nuorukaisen lestadiolaiskoti." Myös vastakohta-asetelmien jyrkkyyttä arvosteltiin. "Suomisen halu vedota pohjoisen puolesta on kuitenkin tuottanut varsin pateettisen ja alleviivaavan elokuvan", totesi Markku Tuuli (Katso 46/1981). "Käsikirjoitus on tehty raskaalla kädellä ja sensijaan että ohjauksessa olisi annettu vivahteiden puhua, Suominen painottaa jokaista symboliaan niin pitkään, että jokainen takuulla ymmärtää, mitä hän tarkoittaa." Velipekka Makkonen (Tiedonantaja 10.11.1981) jatkoi: "Juuri metelöivään dialektiikkaan Suomisella on viehtymystä: asiat on ilmaistava suuremmalla äänellä kuin on tarpeen. [- -] Suomisen ongelma on siinä, että asiat ovat suurempia kuin hän itse; ongelmat ovat niin polttavia ja voittamattomia ettei hän onnistu kaivautumaan niiden sisälle, vaan hänen on käytettävä ulkonaisia paukkupanoksia tuodakseen esiin huolensa." Myönteisenä puolena nähtiin näyttelijät, joista erityistä suitsutusta sai Markku Toikka. Pertti Lumirakeen (Suomen Sosialidemokraatti 4.11.1981) sanoin: "[- -] Syöksykierteessä hänen korostumaton rekisterinsä on erittäin onnellinen ohjauksen ja näyttelijäilmaisun tulos. Toikan Mikko on eräs hienoimmista näyttelijätöistä, joilla suomalainen elokuva voi viime vuosina ylpeillä." Televisioesityksen yhteydessä vuonna 1984 kriittiset äänet olivat entisestään voimistuneet, etenkin kun väistämättömäksi vertailukohdaksi oli noussut Mikko Niskasen Ajolähtö (1982). "Suomisen lähestymistapa kohteeseensa on auttamattoman pinnallinen, suorastaan vastenmielinen sensaatiohakuisuudessaan", teilasi Harri Moilanen (Kansan Uutiset 7.7.1984). "Asian voi ilmaista rankastikin: ollaan valovuosia jäljessä esim. Mikko Niskasen hieman vastaavantyyppisestä Ajolähdöstä" - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Nuorisokuvaus Täältä tullaan, elämä! oli lähes 400 000 katsojallaan ollut vuoden 1980 suurin yleisömenestys ja varsinainen läpimurto ohjaajalleen Tapio Suomiselle. Hänen kolmas pitkä elokuvansa Syöksykierre syntyi saman yhtiön, Jorma K. Virtasen johtaman Sateenkaarifilmi Oy:n tuottamana ja yhteistyössä saman käsikirjoittajan, Yrjö-Juhani Renvallin kanssa. Elokuvan alkuidean ja ensimmäisen käsikirjoitusversion Keikka oli kehittänyt Matti Ollila jo 1970-luvulla. Suomisen ja Renvallin käsittelyssä tarina kolmen nuoren "irrationaalisesta" ryöstökeikasta kääntyi kuvaukseksi pohjoisen maaseudun ongelmista, nuorista jotka ovat jääneet paikoilleen tai lähteneet ja jotka vuosien jälkeen kohtaavat toisensa. "Täältä tullaan, elämä! oli erään syöksykierteen kuvaus", Suominen luonnehti ensi-illan edellä. "Nyt sitä käsitellään kuitenkin paljon laajemmin. Olemme täysin eri ympäristössä, tarina on erilainen. Se ei kosketa ainoastaan neljää nuorta kaveria, vaan koko heidän sukupolveaan, edellistäkin sukupolvea, koko aluetta, koko yhteiskuntaa. Se kertoo syöksykierteestä ihmisessä." Näyttelijöinä Suominen edellisen elokuvansa tapaan käytti rinnakkain ammattilaisia ja amatöörejä, sekä kuusamolaisia että eteläsuomalaisia. Markku Toikka (s. 1955) oli vuotta aikaisemmin valmistunut Teatterikoulusta ja kunnostautunut jo Kom-teatterin Kullervona Kalle Holmbergin ohjauksessa. Syöksykierteen Mikko oli hänen ensimmäinen merkittävä elokuvaroolinsa. Seitsemän avainkaupungin lisäksi ensi-ilta järjestettiin 30.10.1981 myös Kuusamon Kino Nilossa ja Lappeenrannan Nuijamiehessä. Vaasassa elokuva esitettiin vasta tammikuun 1982 lopussa. Vuoden 1981 yleistasoon nähden Syöksykierre keräsi katsojia varsin kohtuullisesti, 66 457 henkeä, mikä oli kuitenkin ilmeinen pettymys tekijöille. Seuraavan pitkän näytelmäelokuvan Porttikielto taivaaseen Suominen ohjasi vasta 1990. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Sylvian joululaulu Säv. Karl Collan, sov. Heikki Valpola Tapio Nevanlinna, kosketinsoitin (off), 1' 05". 2. Jingle Bells / Kulkuset Säv. James S. Pierpont, sov. Heikki Valpola Orkesteri (off), kuudessa osassa, yht. 1' 45". 3. Kotiseutu Pohjolassa Säv. trad., sov. Heikki Valpola 1) Es. Antero Kivelän Trio (100 %), 0' 50". 2) Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 55". 3) Es. Maija Korva, haitari (100 %), 1' 30". 4) Päivi Takala, viulu (off), 0' 15". 4. Ej utšhnjem / Volgan lautturien laulu ("Vesi nousee - -") Säv. ja san. trad. venäläinen, san. elokuvassa Es. Martti Kainulainen, laulu (100 %), 0' 50". Huomautuksia: Teostolle ei ole ilmoitettu Heikki Valpolan taustamusiikin kokonaiskestoa. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Ville Kurtti, Irene Pietilä, Sirkka Rasi, Osmo Saarioinen, Marita Rask, Jukka Koramo, Jouko Hartikainen, Karvoset, Häkkiset, Motelli Ukkoherra, Motelli Kitkapirtti, Pukeva Oy, Esko Rantamaula, Raimo O. Kojo, suuri luonto. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|