Koomikko
Komikern (ruotsinkielinen nimi)
Kasettikoomikko (työnimi)
The Comedian (englanninkielinen käännösnimi)
Le Comique (ranskankielinen käännösnimi)
Der Komiker (saksankielinen käännösnimi)
Finna-arvio
Koomikko
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Maarit Arle, Kai Dammert, Maire Dammert, Joonas van Doornewaard, Saarah van Doornewaard, Anna<br />Eklund, Runar Eklund, Gösta Engberg, Irja Eskolin, Anna Flemmich, Enni Grönberg, Hannu Grönberg, Kauko Grönberg, Hjördis Hassel, Jan Heino, Dora Holmberg, Timo Huhtala, Antti Jalonen, Johanna Johansson, Hanna Kari-van Doornewaard, Svea Miettinen, Esa Mäkelä, Nikolai Oranto, Juha Pekkanen, Sari Pekkanen, Tanja Stenhammar, Gunnar Tall, Margit Tall, Aaro Toivonen, Leena Toikka, Ellen Walli, Naidi Welin ,
Maarit Arle, Kai Dammert, Maire Dammert, Joonas van Doornewaard, Saarah van Doornewaard, Anna<br />Eklund, Runar Eklund, Gösta Engberg, Irja Eskolin, Anna Flemmich, Enni Grönberg, Hannu Grönberg, Kauko Grönberg, Hjördis Hassel, Jan Heino, Dora Holmberg, Timo Huhtala, Antti Jalonen, Johanna Johansson, Hanna Kari-van Doornewaard, Svea Miettinen, Esa Mäkelä, Nikolai Oranto, Juha Pekkanen, Sari Pekkanen, Tanja Stenhammar, Gunnar Tall, Margit Tall, Aaro Toivonen, Leena Toikka, Ellen Walli, Naidi WelinHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Storno-radiopuhelimet: Neutron Ky<br /><br />Sirkka-Liisa Syrjäkorpi
Storno-radiopuhelimet: Neutron Ky<br /><br />Sirkka-Liisa SyrjäkorpiHae aiheistaKreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
13.-24.9., 4.-22.10.1982 - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Moni arvostelija piti Koomikkoa vaikeasti luokiteltavana elokuvana. "Irtovitsejä, televisiosketsejä, irvailua ja leukailua, tuttuja näyttelijöitä Valehtelijoiden klubista - ja kaiken tämän hajaannuksen keskellä myös asiaa, vakaviakin teemoja", luetteli Erkka Lehtola (Aamulehti 12.3.1983). "[- -] Tuloksena ei ole suuri elokuva - ei myöskään epäonnistuminen. Koomikko jää harhailemaan hieman epämääräiseen välimaastoon." Myös Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 11.3.1983) myönsi olevansa kokonaisuuden edessä ymmällään: "En ole varma, yrittääkö Koomikko olla elokuva hauskuuttamisen vaikeudesta, kolmannen luokan huumorin pilamukaelma vai aikamme mielettömyyden peili. Ehkä se on kaikkea tätä. Joka tapauksessa se muistuttaa enemmän murhenäytelmää kuin komediaa. Tekijät itse luonnehtivat sitä 'iloiseksi elokuvaksi surullisesta maailmasta, joka on kadottanut naurun'. Kai niin voi sanoa, vaikka oman kyseenalaisen huumorintajuni mukaan se on vähemmän iloinen." Pertti Lumirakeen (Suomen Sosialidemokraatti 12.3.1983, 9.8.1985) mielestä Ijäksen huumorin ominaislaatu oli kuitenkin tallella: "Aika omalaatuinen absurdien ja humaanien ainesten yhdistely [- -] toimii Koomikossa varsin selvänä punaisena lankana [- -]. Koomikosta ei varmaankaan tullut suomalaisen elokuvahuumorin suurta uudistajaa, mutta joka tapauksessa se näyttää tietä eteenpäin alueille, joissa riittää vielä runsaasti tutkimista. Ja parasta Koomikossa on sen syvällinen käsitys kaiken ilmaisun eikä vähiten elokuvahuumorin keinotekoisesta luonteesta; illuusio on ensin revittävä hajalle ennen kuin voidaan päästä todelliseen illuusioon." "Koomikko on tuoreesti ja omaperäisesti tehty elokuva, jossa koomisten käänteiden takana aina on perusvakavuus", arvioi myös Jarmo Huida (Satakunnan Kansa 1.5.1983). "Kuvalliselta ilmaisultaan Koomikko korostaa viihdyttäjien maailman synteettisyyttä, keinotekoisuutta. Jossain kaukana on todellinen elämä, jota edustaa viihteentekijöiden liepeille eksyvä Hemmo [- -]. Häneen Ijäs kytkee luonnollisen huumorin ja luonnon konkreettisemminkin, joskin koomisesti nähtynä." Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 12.3.1983) analysoi näyttelijäsuorituksia: "Leo Lastumäki tekee Koomikossa erään elämänsä parhaista töistä. Hän paljastaa hätkähdyttävän terävästi komiikan takana olevan pessimismin, väsymyksestä nousevan julmuuden. Heikki Kinnunen hänen partnerinaan on oivallinen vastavoima, kärppämäinen, sovitteleva, valheellisempi. Helge Herala ironisoi viehättävästi perinteistä omahyväisen viihdemogulin roolia, miestä joka kehuu ja haukkuu muttei maksa palkkaa." Antti Lindqvistin (Kansan Uutiset 12.3.1983) mielestä elokuva sen sijaan vuosi henkilöohjauksen tasolla, vaikkakin "paikoin improvisoinnit kantavat hedelmää, esimerkkinä vaikkapa Kallialan ja Heidi Heralan yhteinen nauruhysteria Eläinmuseossa". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Koomikko oli Matti Ijäksen (s. 1950) ensimmäinen kokoillan elokuvan ohjaustyö, mitä ennen hän oli kouliintunut monissa tv-elokuvissa sekä käsikirjoitustöissä suomalais-unkarilaiseen yhteistyöelokuvaan Tullivapaa avioliitto (1980), Mikko Niskasen Ajolähtöön (1982) ja Suvi-Marja Korvenheimon eli Anssi Mänttärin Totoon (1982). Koomikon taustalla vaikutti 1980-luvun alun suosittu tv-viihdesarja Valehtelijoiden klubi, josta on peräisin keskeinen näyttelijäkaarti: Aake Kalliala, Helge Herala, Leo Lastumäki, Heikki Kinnunen, Olavi Ahonen ja Maija-Leena Soinne. Myös elokuvan käsikirjoittajat Heikki Kinnunen ja Pertti Reponen olivat salanimillä osallistuneet Valehtelijoiden klubin käsikirjoitustyöhön. "Koomikko on iloinen elokuva surullisesta maailmasta, joka on kadottanut naurun", Ijäs itse luonnehti esikoiselokuvaansa. "Koomikko on komedia koomikoista, kurkistus naurun taakse. Koomikko nauraa ja itkee, jää temppunsa vangiksi ja ajaa takaa naurua, joka irvistää ja karkaa hänen käsistään." Koomikko kuvattiin 20 päivässä syys-lokakuussa 1982. Se oli viimeinen elokuva, jossa käytettiin Fennada-Filmin vanhaa Kulosaaren studiota; huonokuntoinen rakennus purettiin kohta kuvausten päätyttyä. Seuraavan pitkän teatterielokuvansa Räpsy ja Dolly Ijäs ohjasi 1990. - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alku- ja lopputekstimusiikki Säv. ja sov. Esko Linnavalli Esko Linnavallin studio-orkesteri (off), yht. 3' 25". 2. Tervetuliaislaulu Säv. ja sov. Esko Linnavalli, san. Pertti Reponen Es. Heikki Kinnunen, laulu, ja Esko Linnavalli, piano (100 %), 1' 30". 3. Rawhide / Lännen tie Säv. ja san. Dimitri Tiomkin - Ned Washington, suom. san. Pertti Reponen Es. Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki ja Aake Kalliala, laulu (100 %; Esko Linnavalli, piano), 0' 35". 4. Laps olen Karjalan Säv. ja san. Aili Runne Es. "ballerina", laulu (100 %), 0' 20". 5. Ej utšhnjem / Volgan lautturien laulu Säv. ja san. trad. venäläinen Es. Leo Lastumäki, laulu (100 %), 0' 05". 6. Höstvisa / Syyslaulu Säv. Erna Tauro, san. Esko Elstelä Es. Aake Kalliala, laulu (100 %), 0' 05". 7. Clementine / Polkupyörä Säv. P. Montrose, san. Harry Simeone, suom. Rainer, san. elokuvassa Pertti Reponen Es. Leo Lastumäki, laulu (100 %), 0' 20". 8. Boogie Wonderland Säv. ja san. Jon Lind - Allee Willis Earth, Wind & Fire-yhtye (off), 0' 10". Levytys: Earth, Wind & Fire; Columbia 86084 (USA: 35730), 1979. 9. Pieni veturi Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Leo Lastumäki, laulu (100 %), 0' 30". 10. Silmät tummat kuin yö Säv. Usko Kemppi, sov. Olavi Ahonen Es. Olavi Ahonen, mandoliini (100 %), 0' 30". 11. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen Säv. Johann Strauss nuorempi, sov. Olavi Ahonen Es. Olavi Ahonen, mandoliini (100 %), 0' 15". 12. "Aku, Aku Ankka, veitikka vankka --" Säv. ja san. Pertti Reponen Es. Aake Kalliala ja Heikki Kinnunen, laulu (100 %), 0' 10". 13. River Kwai March / Kwai-joen silta Säv. Malcolm Arnold, sov. Esko Linnavalli Esko Linnavallin studio-orkesteri (off), kahdessa osassa, yht. 1' 15". Huomautuksia: Kasettistudiolla tanssityttöjen harjoituksissa kuullaan diskomusiikkia (off), 2' 10", ja Kwai-joen sillan lomassa Esko Linnavallin säveltämää marssimusiikkia (off), 0' 35". Eero Saarinen esittää Pertti Reposen sanoittaman laulelman "Ylös ihmisarvo, hevosarvo nukkuu vaan --" (100 %), 0' 05". Aake Kalliala esittää tv:n viihdeohjelmasta Valehtelijoiden klubi jodlauksen "Jolladi jak kukkuu --" (100 %), viiteen kertaan, yht. 0' 20". - Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Silo Oy, Eläintieteellinen Museo, Poliisilaitos, Helena Hemmet, Scan-Auto Oy, Veho Oy, Auto-Helsinki Oy, Tanssi-Anna, Sony |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|