Eletään sota-aikaa. Kapteeni kulkee metsässä ja kuulee tyttärensä sanovan: "Isä, minä näin tänään keijukaisen."

Peikkopoika Pessi herää ja näkee keijukaistyttö Illusian laskeutuvan sateenkaarelta. Illusia ihmettelee, miksi hänen isänsä Illusioni kielsi häntä lähtemästä maahan.

Sotamies Pienanen löytää purosta helmen ja uskoo näkevänsä peikon. Hän kysyy kapteenilta, onko peikkoja olemassa. Tämä vastaa, että toisilla niitä on, toisilla ei. Kapteeni alkaa kirjoittaa satua päivänkörennoista, jotka ovat tähän asti eläneet toukkina lammen pohjassa mutta jotka nyt nousevat ylös auringonpaisteeseen. Ristilukki pyydystää niitä verkkoonsa ja sanoo niiden kaikkien kuolevan pois.

Illusia huomaa, ettei hän pääse enää kotiinsa. Pimeän tullen Ristilukki katkaisee hänen siipensä.

Hiiriäiti antaa Illusialle lämpimiä vaatteita, ja Närhi neuvoo Illusiaa lähtemään talveksi etelään, sillä Valkoinen Kuolema tappaa pienet keijut. Pessi ja Illusia suuntaavat etelään, mutta ihmisten sota saa Illusian korvat lukkoon, ja he palaavat takaisin.

Pessi ja Illusia ovat hiiriperheen pesässä vierailulla, kun helikopterin ilmavirta hajottaa sen. Ristilukin kätyrinä toimiva Närhi kehottaa ottamaan oppia ihmisten asumuksista. Pessi hakee korsun edustalta lapion, eikä Pienanen saa häntä kiinni.

Pessi nukahtaa talviunille kesken pesänteon, ja Illusia alkaa kaivata kotiin. Valeasuinen Ristilukki houkuttelee Illusiaa luokseen, mutta tämä pääsee pakoon. Pessi on sillä välin herännyt ja viimeistellyt pesän. Närhi koettaa turhaan tunkea sisälle. Myös hiiriperhe haluaa pesään asumaan, mutta Illusian mukaan se on liian ahdas kaikille. Loukkaantunut hiiriäiti vie pesueensa pois.

Talven tullen lumikko, "Valkoinen Kuolema", tappaa hiiri-isän ja seuraa hiiriäitiä Pessin ja Illusian pesälle. Pessi onnistuu tappamaan lumikon mutta haavoittuu itsekin. Hiiriäidin mielestä Pessin on toipuakseen saatava tuoreita marjoja, ja hän valmistaa lumikon turkista takin vastahankaiselle Illusialle.

Noutaessaan marjoja Illusia tuupertuu lumimyrskyyn ja päätyy Ristilukin luolaan. Illusia ei alistu Ristilukin houkutuksiin, vaikka tämä lupaa hänelle siivet takaisin. Ristilukin tyttö on kerännyt pudonneet marjat muttei lähde Illusian mukaan, sillä "teidän elämänne olisi turhaa ilman Ristilukkia, ja hänkään ei tulisi toimeen ilman teitä".

Viihdytyskiertueen vieraillessa rintamalla kapteeni ihmettelee, mitä hän lähettäisi lapsilleen jouluksi. Pienanen kehottaa häntä kirjoittamaan sadun valmiiksi.

Illusia lohduttaa Närheä, joka pitää itseään arvottomana. Kevään tullen Pessi toipuu. Illusia kertoo huomanneensa, että oikea elämä alkoi vasta kun piti taistella talvea vastaan.

Pienanen, joka on tulossa isäksi, kaatuu rajussa hyökkäyksessä. Hänen helmensä putoaa puroon, mutta Pessi nostaa sen hänen kämmenelleen.

Isä tulee hakemaan Illusiaa takaisin sateenkaarelle. Tämä päättää jäädä maahan mutta lupaa tulla kesällä käymään.

Kapteeni palaa kotiin ja kuuntelee tyttärensä soittavan pianolla Ristilukkia.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.