Tappavat sekunnit

Dödande sekunder (ruotsinkielinen nimi)
The Killing Seconds (englanninkielinen käännösnimi)
Secondes meurtrières (ranskankielinen käännösnimi)
Tödliche Sekunden (saksankielinen käännösnimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Tappavat sekunnit

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Petri Rajala, näyttelijä
Pirjo Haapaniemi, näyttelijä
Kari Kinnari, näyttelijä
Petteri Sallinen, näyttelijä
Björn Teir, näyttelijä
Liisa Sinisalo, näyttelijä
Auvo Tikkanen, näyttelijä
Heikki Kirma, näyttelijä
Sirkka Hirvelä, näyttelijä
Dan Söderblom, näyttelijä
Jorma Honkanen, näyttelijä
Pirkko Nurmi, näyttelijä
Eero Lounela, näyttelijä
Liisa Nieminen, näyttelijä
Heikki Muurinen, näyttelijä
Maskun Katajan juoksijoita (Pyrinnön juhlakisojen juoksijoita) (Lähde: SKF 9), muutesiintyjät
Kreditoimattomat
Juha Ristolainen, näyttelijä
Muut tekijät
Petri Pykälä, tuottaja
Mika Holm, käsikirjoittaja
Kai Heikkilä, käsikirjoittaja
Pertti Rautanen, kuvaaja
Christian Amgwerd, kuvaaja (kamera-assistentti)
Petri Pykälä, leikkaaja
Tuomo Äikäs, äänittäjä
Juha Rikka, äänittäjä (ääniassistentti)
Tommi Viksten, säveltäjä
Heikki Merenkylä, säveltäjä
Sirkka Hirvelä, maskeeraus
Jaana Tolonen, kuvaussihteeri
Rauno Halme, järjestäjä
Miikka Paatelainen, muusikko (studio-orkesterin kitaristi)
Matti Pitsinki, muusikko (studio-orkesterin kitaristi)
Kari Alaviuhkola, muusikko (studio-orkesterin rumpali)
Janne Viksten, muusikko (studio-orkesterin akustisen kitaran, banjon ja basson soittaja)
Adams Filmi Oy, levittäjä
Kreditoimattomat
Timo Telsavaara, kuvaaja
Tommi Viksten, muusikko
Raimo Kiialainen, miksaus
Oskari Viskari, optinen ääni
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1985
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
25.10.1985
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Studio 2
Filmikopioiden määrä
1
Televisioesitykset
  • 01.03.1987 TV1 Katsojia: 605 000
  • 23.02.1988 TV2 Katsojia: 241 000
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Turku: Hirvensalo (harjoitusmaasto), Nummen kenttä (kylän kenttä, Timo harjoittelee kaupungissa), Shell-huoltoasema Tampereentie 203 (huoltoasema), Hesburger Kristiinankatu 9 (hampurilaisravintola), Kupittaanpuisto (leikkikenttä), Aurajokilaakso (joenranta), Hälisten koski (harjoittelu kivipainoin), kolmiomittaustorni (Aimon tapaturma), puhelinkioski Tuomiokirkkopuistossa (Timo soittaa sairaalaan), Turun urheilupuiston kenttä (Kalevan kisat)

Masku: talo Maskussa (Riitan koti), T-kauppa (Riitan mopo ei käynnisty), Maskun Grilli (Timo ja Riitta jäätelöllä)

Helsinki: Pohjoisranta 20 (Heikin asunto), rautatieasema (Timo saapuu Helsinkiin), Unioninkatu (Timo Helsingissä)

Paimio: rautatieasema (elokuvateatteri Joukola, Riitta lähtee Helsinkiin), tanssilava (tanssilava)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisäkuvat

Turku: asunto (Heikin asunto), Shell-huoltoaseman kahvila Simpukka Tampereentie 203 (kahvila), asusteliike (Aimo ostamassa sukkahousuja), Hesburger Kristiinankatu 9 (hampurilaisravintola), kerrostaloasunto (Riitan asunto Helsingissä)

Masku: asuintalo (Riitan huone)

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Sisältöseloste

Timo Leinonen on äitinsä ja isäpuolensa kanssa asuva pienen maatalon poika. Äiti toivoo hänestä maanviljelijää, ja isäpuolenkin mielestä hänen tulisi keskittyä työntekoon, mutta Timo elää kestävyysjuoksulle ja pyrkii tulevissa Kalevan kisoissa vihdoinkin huipulle. Timon ystävä Aimo suunnittelee lähtevänsä Tallinnaan töihin, toinen ystävä Rauno taas on keskeyttänyt opintonsa Helsingissä ja kohdistaa katkeruutensa erityisesti Timoon. Timon kaupungissa asuva Heikki-veli valmentaa huippujuoksija Ala-Vähälää ja on laatinut harjoitusohjelman myös veljelleen, joka ei kuitenkaan ole noudattanut sitä.

Rauno, Aimo ja Timo menevät Helsingissä biologiaa opiskelevan Riitan kanssa huoltoaseman baariin kahville, koska kunnan ainoa elokuvateatteri on suljettu. Rauno ajelee ympyrää Aimon Ladalla, ottaa toiset kyytiin ja hurjastelee heidän vastustelustaan huolimatta pitkin kyläteitä, vain päätyäkseen takaisin huoltoaseman pihalle.

Riitta yrittää lähestyä Timoa, mutta poika haluaa keskittyä harjoitteluunsa ja vastaa tytön ihmettelyyn, ettei oikeastaan ole koskaan miettinyt miksi rääkkää itseään.

Riitan isän pyynnöstä Heikki kutsuu Ala-Vähälän paikallisen urheiluseuran juhlakisoihin. Timo lupautuu kantamaan soihdun kentälle, kuten hänen isänsäkin on aikoinaan tehnyt, mutta pyörtää sanansa, sillä "eihän nää nyt mitkään olympialaiset ollu". Timo häviää Ala-Vähälälle, lainaa Aimolta auton ja ajaa Riitan kanssa kaupunkiin. "[- -] viime aikoina mull'on ensimmäistä kertaa ollu sellainen olo että - nyt on nyt", hän sanoo ja suutelee Riittaa, tietämättä että Rauno nauhoittaa heidän keskustelunsa.

Nuorista tulee rakastavaisia, mutta Timo loukkaantuu kuullessaan Riitan saaneen työpaikan Helsingistä. Saatettuaan tytön junalle hän juo huoltoaseman baarissa olutta ja suutelee myyjätär Teijaa, joka on aiemminkin osoittanut häntä kohtaan kiinnostusta.

Riitan puhelimeen vastaa mies, joka osoittautuu tytön lääketiedettä opiskelevaksi kämppäkaveriksi. Timo vierailee Riitan luona mutta kohtaus päättyy eroon, kun Timo ei pysty peittämään mustasukkaisuuttaan eikä alemmuudentunnettaan. Heikki moittii häntä huonosta valmentautumisesta, ja intouduttuaan yrittämään liikaa harjoitusjuoksussa Ala-Vähälän kanssa Timo matkustaa kotiin.

Rauno suunnittelee näyttävää tempausta ja houkuttelee toimittaja Lyytikäisen metsän keskellä sijaitsevalle kolmiomittaustornille. Hän lähettää Aimon viemään köyttä torniin, mutta lahonneen porrasaskelman pettäessä tämä putoaa maahan.

Timo kuulee Aimon tilan olevan epävakaa ja kiihdyttää harjoitteluaan. Hän tapaa Riitan sovinnon ja iloisen jälleennäkemisen merkeissä. Kalevan kisojen 5 000 metrin juoksun aikana Riitta soittaa sairaalaan saadakseen tietoja Aimosta ja katselee kyyneleisin silmin, kuinka Timo ohittaa loppusuoralla Ala-Vähälän ja voittaa kilpailun. Tarina kiertyy alun kohtaukseen, jossa Timo kilpailun jälkeen tulee Riitan luo ja purskahtaa itkuun.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Aiheet
Lehdistöarviot

"Tappavat sekunnit" ei ole mahdoton elokuva, jos sitä vertaa eräitten muitten kotimaisten pienyrittäjien tuotteisiin", myönsi Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 26.10.1985). "[- -] Ihmisissä ja yhteisön kuvauksessa on arkista rehellisyyttä ja aitoutta. Dialogissa ja kuvauksessa on vaatimatonta, ilmaisevaa luonnollisuutta. [- -] Mutta välttämättömäksi koettu 'jännitysjuoni', heikosti piirretyt keskinäiset juonittelut ja salakähmäisyys ovat valitettavasti sotkeneet hentoa rakennelmaa ja yhtä päälleliimattuja kuin perusteeton nimikin."

Myös Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 31.10.1985) piti jännitys- ja mustasukkaisuusjuonia ongelmallisina ja olisi suonut elokuvan keskittyvän päähenkilön valintoihin juoksun ja ammatin välillä: "Egentligen hade det räckt mer än väl med detta, i synnerhet som Tappavat sekunnit i många fina scener lyckas visualisera vår milers spartanska ensamhet mot bakgrunden av en oförstående omgivning och en avfolkad landsbygd."

Heikki Eteläpääkin (Uusi Suomi 26.10.1985) arvosteli käsikirjoituksen epämääräisyyksiä, mutta kokonaisuutena Tappavat sekunnit oli hänestä "sympaattinen pieni elokuva, aiheeltaankin virkistävästi 'toisenlainen'. Mitä urheilusta ja urheilijoista on viime ajat puhuttu yleisillä foorumeilla, se tiedetään eikä se ole ollut aina positiivista. Joten on hyvä, että juoksijan paineista nyt puhutaan rehdisti, mutkattomasti ruohonjuuritasolla. Ei yleisfilosofiana, vaan yhden yksilötapauksen mitoissa."

Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 23.2.1988) kiinnitti vuoden 1988 televisioesityksen yhteydessä huomiota elokuvan nimeen ja mainosjulisteeseen, joita hän piti sinänsä hyvinä mutta valmistusyhtiön nimen tavoin suurellisuudessaan harhaanjohtavina. Ja elokuvan "logotyyppi julisteessa ja mainoksissa viittaisi taas enemmän johonkin tietokone- tai agenttijännäriin, mutta sellaisesta ei tässä yhteydessä ole todellakaan kyse."

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Taustaa

Tappavat sekunnit sai alkunsa nuoren miehen haaveesta: Lontoon International Film Schoolissa opiskellut, Ulvovassa myllärissä (1982) ja Apinan vuodessa (1983) järjestäjän apulaisena työskennellyt Petri Pykälä (s. 1962) halusi tuottaa elokuvan ja tilaisuus tarjoutui, kun hän Suomeen palattuaan tapasi Turussa Peter Lindholmin (s. 1960), joka oli tehnyt amatöörielokuvia ja videotöitä Turun Kylä-TV:lle. Pykälä perusti yhtiön nimeltä Yhtyneet Filmituottajat Oy, teki käsikirjoituksen yhdessä Lindholmin kanssa ja valitsi kuvauspaikat Turun lähiympäristöstä. Lindholmin mukaan "tuotannon langat olivat tiukasti Pykälän käsissä ja elokuvaa tehtiin kuristusbudjetilla", Pykälän omin sanoin budjetti oli "vähemmän kuin 5% normaalin säätiörahoitteisen elokuvan budjetista".

Välittömästi elokuvan ensi-illan jälkeen Pykälä vastasi Kari Uusitalon tiedusteluun ohjaaja Juhani Hurmeesta olevansa "ikävässä välikädessä, sillä jo tuotannon alussa lupasin hänelle, että en paljasta hänen henkilöllisyyttään". Kun Lindholm sittemmin tunnusti olevansa Juhani Hurme, hän sanoi käyttäneensä salanimeä, "koska minulla ei ollut mitään subjektiivista suhdetta koko elokuvaan: sen sijaan että olisin mennyt tenttiin, menin Tappavien sekuntien kuvauksiin. Olin työnjohtaja ilman mitään luovaa panosta, tehtävänäni oli vain valvoa, että kaikki toteutuu sellaisena kuin tuottaja halusi."(Filmihullu 3/1994).

Omalla nimellään Lindholm ohjasi jo seuraavana vuonna "varsinaisen pitkän esikoisensa" Kill City. Tuottaja Pykälä on sittemmin kunnostautunut kirjailijana: taiteilijanimellä Ilkka Remes hän on kirjoittanut jännitysromaaneja, jotka ovat olleet sekä arvostelu- että myyntimenestyksiä.

Salanimiksi ovat osoittautuneet myös kuvaaja Pertti Rautanen, joka oli äänittäjänä paremmin tunnettu Matti Lehtonen, sekä äänittäjä Tuomo Äikäs, jonka takaa löytyy Benjamin Oroza, tuolloinen elokuvaopiskelija. Näyttelijöistä Petri Rajala tuli Turun kaupunginteatterista, Kari Kinnari Riihimäen teatterista ja Petteri Sallinen Teatterikorkeakoulusta; muut olivat amatööriesiintyjiä.

Elokuvateattereissa Tappavat sekunnit nähtiin ainoastaan Helsingissä, televisiossa se esitettiin 1980-luvun lopulla kahdesti. Helsingin ensiesitysviikolla tuottaja järjesti katsojakyselyn, jolla toivottiin palautetta itse elokuvasta ja siitä millaisia kotimaisia elokuvia suomalaiset haluavat nähdä sekä ehdotuksia kiinnostavista elokuva-aiheista: "Useinhan kotimaisia elokuvia syytetään siitä, että ne kertovat asioista, jotka eivät kiinnosta yleisöä". Parhaille ehdotuksille luvattiin 15 000, 5 000 ja 3 000 markan palkkiot, ja samalla etsittiin näyttelemisestä kiinnostuneita henkilöitä muidenkin ohjaajien ja tuottajien käyttöön tulevaa tiedostoa varten. Kyselyn tuloksista ei ole tietoa.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Musiikki

1. "Tappavat sekunnit"
Säv. ja sov. Tommi Viksten
Studio-orkesteri (off, alkutekstimusiikki), 1' 10".

Huomautuksia:
Teoston musiikki-ilmoituksessa taustamusiikin teemoille on annettu seuraavat nimet ja kestot, kaikki off:

Tommi Viksten:
"Tappavat sekunnit", 2' 37",
"Välike", 0' 51",
"Testi", 0' 50",
"Rakkausteema", 10' 41",
"Kilpailu", 0' 55",
"Enne", YIT,
"Juoksu", 2' 15",
"Kuoppa", 1' 42";

Heikki Merenkylä:
"Kauppa", 1' 00",
"Lava", 1' 05",
"Turbo" (off, kasettisoitin), 1' 05".

Väinön pelatessa elektroniikkapeliä kuuluu taustalla virsi (off), 0' 45".
Lopputeksteissä mainitaan muusikkona Markku Korhonen, joka kuitenkaan ei osallistunut taustamusiikin tekoon.

- Suomen kansallisfilmografia 9:n (2000) mukaan.

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
25403
Tarkastuspäivä
17.10.1985
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2475 m
Kesto/leikattu
90 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
90 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa