Perhosen uni
En Fjärils dröm (ruotsinkielinen nimi)
Finna-arvio
Perhosen uni
Perhosen uni on Maunu Kurkvaaran 20. pitkä elokuva.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1955 (Huippuvuori- ja Pohjois-Norja -jaksot), kesä 1985 - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Perhosen unen idea oli Sakari Toiviaisen (Ilta-Sanomat 10.1.1986) mielestä sinänsä kiehtova: "mitä vanhat filminpätkät voivat kertoa menneisyydestä ja ihmisestä itsestään? [- -] Kurkvaaran rakenneratkaisussa ja tavassa käyttää kertojia on oma vitsinsä, mutta kovin paljon hän ei asetelmasta eikä aineistosta saa irti. Vuoro- ja yksinpuhelut tahattoman koomisine piirteineen, 'draaman' lataukset 'merkitsevine' silmäyksineen, ylipäätään tarinan kertominen eivät ole kuuluneet Kurkvaaran vahvoihin puoliin. Itse idea ja muutamat kauniit kuvat jäävät Perhosen unen anniksi, lopusta on katsojan mielikuvituksen selvittävä miten parhaiten taitaa." Myös Osmo Peltonen (Kansan Uutiset 11.1.1986) piti elokuvan toteutusta ongelmallisena mutta katsoi silti, että "Perhosen uni on hyvin erikoinen elokuva, jopa ainutlaatuinen, vastaavanlaista Suomessa (onko muuallakaan?) ei ole yritetty. Perhosen uni on ajassa liikkuva elokuva, sen aiheena on aika, enemmänkin: hyvin konkreettisesti ja kouriintuntuvalla tavalla se dokumentoi aikaa. [- -] Vanha materiaali on kytketty uuden kehyksiin niin että ne vuorovaikutuksessa luovat varsin monimielisen kuvaston." "Aikanaan Huippuvuorilla kuvattu materiaali näyttää uudessa yhteydessään jopa tahattoman koomiselta", kirjoitti sen sijaan Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 11.1.1986): "käyskentelyä ja irvistelyä jäisellä maalla. Otosten dokumentaarinen arvokin tuntuu melko vähäiseltä. Eeva Elorannan kertoma osuus etenee kuin peruskoulun ala-asteen oppilaan aine: kirjoitapa mitä kesälomasi aikana tapahtui? [- -] Ei kai kolmekymppinen nykyaikainen nainen sentään ole voinut asua ja elää kaiken aikaa tällaisessa maailmattomuudessa ja tyhjiössä, kuin mitä Eeva Elorannalle kirjoitettu sisäinen monologi osoittaa?" Kritiikin sävy jatkui samana Perhosen unen televisioesityksen yhteydessä. "Teos on kiinnostavin tutkielmana ajan heijastumisesta ihmisen kasvoihin", tunnusti kuitenkin Mikko Piela (Uusi Suomi 16.7.1987), "onhan samassa elokuvassa ihmisiä vuosilta 1985 ja 1955: Pehr-Olof Sirén ja Vappu Jurkka." - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Maunu Kurkvaaran esikoiselokuva Onnen saari oli kuvattu kesällä 1954 Bornholmin saarella ja saanut Suomen ensi-iltansa Lahdessa helmikuussa 1955. Jo keväällä 1955 Kurkvaaralla oli valmiina uusi elokuvasuunnitelma, Huippuvuorilla kuvattava rakkausdraama, kuvaajana ja toisena käsikirjoittajana mainostoimittaja Erkki Koivusalo, pääosissa Unto Salminen, Vappu Jurkka ja Pehr-Olof Sirén. Valokuvaajana ja näyttelijänä mukana oli myös Sirénin veli Thor-Bjarne Sirén. Musiikki tilattiin Einar Englundilta. Hanke, työnimiltään "Arktinen rakkaus" ja "Kylmien rantojen maa", oli määrä toteuttaa yhteistyössä intialais-amerikkalaisen elokuvayhtiön Indo-American Filmsin kanssa. Kesällä 1955 Kurkvaaran työryhmä matkusti Huippuvuorille ja elokuvaa kuvattiin 16 mm:n Kodak-värimateriaalille, joka lähetettiin Yhdysvaltoihin kehitettäväksi. Tässä vaiheessa yhteistyökumppani teki konkurssin ja tuotanto keskeytyi. Kurkvaaran mukaan elokuvasta oli tuolloin kuvattu noin kolmannes. Toteutuneena teos olisi ollut Suomen ensimmäinen värillinen kokoillan näytelmäelokuva. Materiaali jäi kuitenkin Kurkvaaralle ja vuosien mittaan hän harkitsi silloin tällöin sen hyödyntämistä. Menestyksen maun (1983) jälkeen hänen mielessään alkoi muotoutua käsikirjoitus, joka rakentui Huippuvuorilla kuvatun aineiston ympärille. Nimensä uusi elokuva sai kiinalaisen Ma Chih-yüenin (Ma zhiyuanin) 700 vuoden takaisesta runosikermästä Syysajatuksia. "Aloittaessani tekemään tätä elokuvaa oli mielessäni ehkä hiven nostalgiaa noita vuosikymmenten takaisia 'alkuaikoja' kohtaan", Kurkvaara kertoi lehdistöesitteessä. "Pääsyy oli kuitenkin käsitellä aikaa, tuota enemmän tai vähemmän absurdia mittaa ihmisen elämässä." Perhosen unen juoneen liittyvät taulut Kurkvaara maalasi itse tätä elokuvaa varten ja teki niistä tahallisen harrastelijamaisen näköisiä. Perhosen uni on Maunu Kurkvaaran 20. pitkä elokuva. Hän on sen jälkeen tehnyt kolme meriaiheista lyhytelokuvaa: Ahvenanmaan läheisyydessä kuvatun Saaristo in Memoriam (1985), purjelaivojen historiaa Suomessa käsittelevän Purjeiden aika Suomessa (1989) sekä Benedict Zilliacuksen lapsuutta käsittelevän romaanin filmatisoinnin Kertomus kadonneesta saaresta (1993). Pehr-Olof Sirén (1923-1986) oli aloittanut elokuvauransa juuri Kurkvaaran näyttelijänä Huippuvuorilla ja Perhosen uni jäi hänen viimeiseksi roolityökseen. - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. Alku- ja loppumusiikki Säv. ja sov. Otto Donner Seppo Siirala, kitara, ja Risto Poutanen, sello (off), kaksi kertaa, yht. 2' 35". Huomautuksia: Alkumusiikin teema on myös elokuvan pääteema, joka toistuu variaatioina taustamusiikissa. Eeva Eloranta tapailee pianolla ja Vappu Jurkka hyräilee (100 %) Franz Schubertin Serenadia (Ständchen; Leise fliehen meine Lieder), 0' 20". - Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |