Sotalapset
Krigsbarn (ruotsinkielinen nimi)
Between Two Countries (englanninkielinen nimi)
Kahden maan välissä - suomalaisia sotalapsia (työnimi)
Between Two Countries - Finnish War Children (työnimi)
Finna-arvio
Sotalapset
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomesta siirrettiin noin 70 000 lasta turvaan, valtaosa Ruotsiin. Erja Dammertin dokumenttielokuvassa Sotalapset (2003) seitsemän sotalasta kertoo kokemuksistaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K7 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Elo-syyskuu 2001, 23.9. - 12.10.2002 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Erja Dammertin dokumentti tavoitti historiankirjoituksen sivuuttaman sotalasten tunteiden historian. "Suomessa erityisesti naisohjaajat ovat viime vuosina tehneet dokumentteja, jotka katsovat poliittisia myllerryksiä yksilön silmin. Tähän ryhmään Sotalapset liittyy luontevasti", katsoi Manu Haapalainen (Vihreä Lanka 45/2003). "Muodolla ei kikkailla, pääpaino on puhuvissa päissä, entisissä sotalapsissa. Elokuvan ihmisiä kuunnellaan rauhassa, katsojalle jää aikaa tuntea." Myös Leea Pienimäki (Me Naiset 45/2003) kiitti herkkävireistä tyyliä. "Ajatuksia herättävä dokumentti ei syyllistä tai moralisoi, vaan antaa sotalapsille puheenvuoron. Hienovarainen, intiimi kerronta piirtyy yksityisestä yleiseen ja sanoma liikuttaa niin kertojia kuin katsojaakin. Elokuvan soisi kuuluvan jokaisen suomalaisen yleissivistykseen – erityisesti meidän sodan jälkeisten sukupolvien." "Dammertin dokumentin voima on paitsi henkilökohtaisissa muisteloissa, myös siinä että niiden kautta rakentuu varsin kokonaisvaltainen hahmotus tuosta ajanjaksosta", arvioi Sauli Pesonen (Kaleva 7.11.2003). "Tärkein dokumentissa on lapsi, hänen tuntonsa ja mietteensä, paikkansa rikkonaisessa maailmassa. Kokonaistunnelma on myötäelävä ja lämmin, eikä ilman huumoria. Dammertin elokuvasta välittyy etenkin [- -] tematiikka siitä, kuinka lapsuuden kokemukset leimaavat koko tulevaa elämää ja aikuisuutta. Selviytyä voi aina, mutta minkä ajan vie eheytyminen?" Antti Selkokarista (Aamulehti 7.11.2003) aiheen kokonaishahmotus jäi taka-alalle. "Kovin monissa kohdin ohjaaja-kirjoittaja Erja Dammert näyttää suistuneen terapoimaan haastateltaviaan. Sotalapset-elokuvan dramaturgisesti järjestävänä periaatteena on tunteiden dynamiikka, jota jäsennetään psykoterapeuttisella puheenparrella. [- -] Menneisyyden muistelemisena Sotalapsista tulee paikoitellen varsinaista henkien manausta; lapsuuteensa sukeltaneet vanhukset muistavat joitain yksityiskohtia päivänkirkkaasti, kuin ne olisivat vasta äskettäin sattuneita." Myös yksi uskomus kumoutui. "Klisee suomalaismiesten kyvyttömyydestä puhua tunteistaan joutuu elokuvassa nurkkaan häpeämään. Seitsemästä esiintyjästä kolmen miehen haastatteluissa tunteet näkyvät, mutta hillitysti." Antti Lindqvist (TV-maailma 45/2003) piti Sotalasten näkökulmasta menneeseen. "Lujasti elämänmakuinen elokuva näkee menneisyyden jännittävästi sävytettyinä ja rytmitettyinä mustavalkoisina kuvina, joissa dokumenttipätkät ja alun perin kahdeksanmilliset kotiotokset kietoutuvat toisiinsa draamallisen leikkauksen keinoin. Paikoin mukana on puhuttujen asioiden liian ilmeistä kuvittamista, joka maistuu selittelyltä." Dokumentin liikuttaman Pälvi Ahoinpellon (Kirkko & kaupunki 5.11.2003) mielestä "Heikki Innasen kumiseva ja kohiseva äänimaailma tukee mustavalkoisissa jaksoissa mainiosti vanhoja filmejä ja Marita Hällforsin oivaltavaa kameratyöskentelyä. Jovanka Trbojevicin vanha pehmeä-ääninen piano soi pelkoa ja toivoa vuorotellen." Raili Suominen (Turun Sanomat 8.11.2003) pani merkille haastateltujen avoimuuden, joka "on osoitus ryhmän välillä vallinneesta molemminpuolisesta luottamuksesta". |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Erja Dammert (s. 1955) valmistui 1992 Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalta. Hän on työskennellyt apulaisohjaajana ja kuvaussihteerinä mm. Jan Troellin, Aki Kaurismäen, Jim Jarmuschin ja Kari Paljakan ohjaamissa elokuvissa. Dammertin omia lyhytelokuvia ovat mm. Siksak (1987), Vanhus ja perheväkivalta (1987), Valinnan valta (1989), Pekka Ruuska (1992), Rosvo ja poliisi (1992), Alltid händer det något (1999), Väntan (2000), Photoalbumet (2001) ja Lök och choklad (2002). Hän ohjasi ensimmäisenä täyspitkänä dokumenttielokuvanaan Sotalapset vuonna 2003. Dammert törmäsi koskettavaksi kokemaansa sotalapsiteemaan vuonna 1999. Hänelle selvisi, että yli 70 000 lasta lähetettiin sodan jaloista vuosina 1939 – 1946 sijaiskoteihin ulkomaille, pääasiassa Ruotsiin. Vuoden 1942 vaikea nälkätalvi ja Helsingin suurpommitukset 1944 lisäsivät lähetettävien sotalapsien määrää. 2000-luvun alussa sotalapsia oli elossa noin 40 000. Osa lapsista oli jäänyt Ruotsiin, osa oli kadonnut jäljettömiin. Katso-lehdessä 45/2003 Dammert kertoi elokuvan suunnittelu- ja valmisteluvaiheesta: ”Suomen ja Ruotsin sotalapsiyhdistysten kautta löysin haastateltavia, joista parikymmentä nousi esiin selvien muistikuviensa takia. Oli uskomatonta, miten hyvin toiset muistivat jopa 2-vuotiaina kokemiaan asioita.” Monelle sotalapseksi lähtö jätti elinikäiset traumat. Aamulehdessä 7.11.2003 Dammert muistutti, että kyseessä ei ole "sotaelokuva, vaan dokumentti lapsista ja siitä, miten lapsuus näyttäytyy aikuisuudessa.” Lopulta elokuvaan valikoitui seitsemän erityyppistä Ruotsiin lähetetyn lapsen tarinaa. Dammert kertoi Iltalehden Viikko-numerossa 25.10.2003 haastateltavistaan: ”Jotkut sotalapsista sanovat, että Suomesta lähtöä suurempi tragedia olikin joutua lähtemään Ruotsista. Silloin heillä oli jo takanaan yksi ero vanhemmistaan, eivätkä he olisi halunneet kokea samaa enää uudelleen.” Haastateltavien nimet on mainittu elokuvan lopputeksteissä ja lehdistöaineistossa; elokuvan haastattelujaksoissa henkilöitä ei ole nimetty. Haastatteluja elävöitetään vanhojen arkisto- ja kotifilmien, valokuvien, kirjeiden ja uutismateriaalin avulla. Sotalapset -elokuvalle myönnettiin parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinto. Elokuva huomioitiin myös vuoden 2004 Tampereen elokuvajuhlilla: se sai yli 30-minuuttisten elokuvien sarjan pääpalkinnon. Vuonna 2005 ohjaaja Erja Dammert sai myös Telvis-gaalan erikoispalkinnon Dokumentti-Telviksen. Tämä 7000 euron palkinto oli Apu-lehden jakama tunnustus parhaalle suomalaiselle televisiossa esitetylle dokumentille. - Teksti: Juha Seitajärvi (2011) / Suomen kansallisfilmografia. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Klavier Erster Teil - Preludio IX Säv. Johann Sebastian Bach Es. Jovanka Trobojević |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Kiitos haastatteluista myös Pirkko Tähkäpää, Kyösti Ritola, Florence Helenius, Maj-Britt Soisalo<br />Kiitos Pertti Kavén, Taisto Vihavainen, Pekka Parpala, Teuvo Halme, Outi Björk, Erghat Ambaye, Pirjo Koskelo, Antonio Russo-Merenda<br /><br />Yhtyneet Kuvalehdet valokuva-arkistot / Anja Lappalainen |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Jan Folkeson: 8mm materiaali Suomen elokuva-arkisto / Suomi-Filmi Oy:n kokoelmat Suomen elokuva-arkisto / Omenametsässä Aho & Soldan kokoelmat Yleisradion arkisto Sveriges Röda Korset SVT --- Arkistomateriaali / SEA: Suomi-Filmin uutiskuvia; Suomi-Filmin uutiskuvia 13/40; Suomi-Filmin uutiskuvia 15/40; Joka kuudes; Kohti uutta elämää; Asuntopula; Suomalaislapsia Ruotsiin; Barn av ett folk; Naurava kevät-lasten lumiparaati; Finland Lives Again; Omenametsässä; Me kestämme yhteisvoimin; Finlands frihetsvilje; Tre vänorter; Leikkiviä lapsia; Tukholmaan; Pelastakaa lapset ry 1945; Suomi rakentaa tulevaisuuttaan |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|