August järjestää kaiken
August ordnar allt (ruotsinkielinen nimi)
August Will Fix Everything (englanninkielinen käännösnimi)
August peut tout arranger (ranskankielinen käännösnimi)
August schmeisst den ganzen Laden (saksankielinen käännösnimi)
Finna rating
August järjestää kaiken
Toivo Särkän ohjaama komedia August järjestää kaiken (1942) perustuu ruotsalaiseen elokuvaan Blyge Anton (1940), joka pohjautuu Alexander Faragón näytelmään. Kevytmielinen pankinjohtaja Visapää (Thure Bahne) haluaa vaihtaa vanhan henkilökuntansa nuoriin työntekijöihin. Erotettu kassanhoitaja August Kivipaasi (Aku Korhonen) antaa työnantajalleen ja pankin johtokunnalle mojovan opetuksen.
Saved in:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Age Limit | ||||||||||||
S |
||||||||||||
Actors | ||||||||||||
Uncredited actors
Other performers
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Aino Angerkoski, Anna-Liisa Kuukka, Lars Mikos, E. Peltoniemi, M. Tamminen ,
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Aino Angerkoski, Anna-Liisa Kuukka, Lars Mikos, E. Peltoniemi, M. TamminenSearch as topic |
||||||||||||
Contributors | ||||||||||||
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Aino Angerkoski, Anna-Liisa Kuukka, Lars Mikos, E. Peltoniemi, M. Tamminen
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:<br />Aino Angerkoski, Anna-Liisa Kuukka, Lars Mikos, E. Peltoniemi, M. TamminenSearch as topicUncredited
Ensembles
|
||||||||||||
Production | ||||||||||||
|
||||||||||||
Distribution | ||||||||||||
|
||||||||||||
Locations | ||||||||||||
|
||||||||||||
Filming date | ||||||||||||
Kesä 1942 |
||||||||||||
Content Description | ||||||||||||
|
||||||||||||
Press reviews | ||||||||||||
SF:n komediauutuus kohtasi varsin varauksellisen kritiikin. Uuden Suomen A-L. S. (28.9.1942) koki, että elokuva "ei jaksanut huvittaa yleisöä läheskään koko aikaa, vaan tunnelma laski huomattavasti loppua kohti. Käsikirjoituksen tekijä ja ohjaaja maist. Toivo Särkkä olisi hyvällä omallatunnolla voinut vetää esiripun kiinni huomattavasti aikaisemmin, kuin mitä nyt tapahtui." "En tunne näytelmää, mutta sisällöstään päätellen se arvattavasti on farssi", alusti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 28.9.1942) viitaten alkuperäisaiheeseen. "Hyvää farssia katseleekin mielellään välipalaksi, jos se ohjataan farssin tapaan ja viritetään farssin henkeen kautta linjan. Mutta filmi, joka on puoleksi farssi, puoleksi jotain muuta epämääräistä sentimentaalisuuden ja imelöitetyn banaalisuuden välimailla, on surullinen ilmestys. Monet samanlaiset elokuvat ovat kuitenkin siinä määrin tylsistyttäneet elokuvayleisömme maun, että luultavasti tämäkin filmi menee täydestä kuin väärä raha." Ilta-Sanomien O. (28.9.1942) pohti pitkässä, seitsemän palstan artikkelissaan elokuvan ja teatterin suhteita yleensä ja näki, että SF:n uutuus "erittäin havainnollisesti paljastaa erään suomalaisen elokuvan pahimmista kompastuskivistä, sen parantumattoman riippuvuuden teatterista". "Itse asiassa", O. jatkoi, "onko August järjestää kaiken muuta kuin filmattua teatteria. Tuo hidasteleva toiminnan tempo, nuo pitkät keskustelut, järkeilyt ja tunnelmoinnit, eleet ja liikkeet, lausunnon paatoksellinen, teatraalinen värinä - milloin suomalainen elokuva oikein vapautuukaan tästä painolastista. Arvostelijaa kiusaa myös elokuvan alituinen melodraama, sen raskas tunteileminen, sen liiaksi tyrkytetty didaktisuus. Epäilemättä SF:n viimeisin uutuus ei ole mikään saavutus. Se on merkillinen sekoitus tunteilevaa vakavuutta, farssia ja melodraamaa." Maaseutulehdistä löytyi myönteisiäkin arvioita: "Suosittelen elokuvaa", kirjoitti H. (Vaasa 29.9.1942). "Se on hyvä työ ja puhuu todella hyvää suomalaisesta yrityksestä. [- -] Se on suurelta osalta komediaa. Kuitenkin se on varsin vakavaa julistusta meistä ihmisistä ja meille. Sellaisia me olemme. Tarvitaan meidän kurittamiseksi totuutta, jotta ilma selvenisi." "Aku Korhonen on näyttelijä, jonka kasvoissa ja ilmeissä riittää katsomista ja tutkimista", aloitti L-a (Uusi Aura 30.9.1942), "Hän pystyy hyvin onnellisesti täyttämään henkilöllisyydellään osansa, olkoot nämä sitten enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja sisältörikkaita. Hän on omaa itseään, pysyy oman persoonallisuutensa rajoissa, tulkitsee siis aina sitä, mitä läpikotaisin tuntee, eikä näinollen koskaan näytä näyttelevän. Kun filmissä on yhdetkin tällaiset kasvot, yksikin tällainen henkilö, ei sen katsoja tunne elokuvissakäynnin viemän ajan menneen hukkaan." Aku Korhonen nähtiin kautta linjan elokuvan kantavana voimana. "Hän on kiistämättä paras elokuvakoomikkomme, jolle käsikirjoituksen köyhyys ei tuottanut mitään vaikeuksia", kiitti J. L. (Kauppalehti 28.9.1942). "Hän elävöitti kassanhoitajaansa viimeisiä piirtoja myöten ja hänen ansiokseen on luettava miltei kaikki elokuvan ansiot." O. V-hl ja T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 4.10.1942) toivoivat Korhoselle enemmän "hänen näyttelijäarvoaan vastaavia tehtäviä" (O. V-hl). "Hänen Augustinsa on niin mainio ja niin ilmeikäs kuin Aku Korhoselta voi odottaakin", kirjoitti T. A. ja lisäsi: "Tuntuu vain säälittävältä, että hänen kaltaisensa näyttelijä saa jatkuvasti esittää tällaisia epämääräisiä, psykologisesti löysiä ja mitäänsanomattomia osia toinen toisensa jälkeen." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Background | ||||||||||||
Kun Alexander Faragón näytelmä Der Herr Schlögl sovitettiin ruotsalaiseksi elokuvaksi 1940, käsikirjoittajat Theodor Bertels ja Henry Richter liittivät mukaan ajankohtaisia aineksia: tarinan sivuhenkilöihin kuului Suomen talvisodassa haavoittunut ruotsalainen vapaaehtoinen Arne Boman, jota ambulanssisisar Kätie hellästi hoivaa. Elokuvan ohjasi Emil A. Pehrsson, ja se sai ensi-iltansa Tukholmassa 6.5.1940 nimellä Blyge Anton. Suomessa elokuva esitettiin vuotta myöhemmin nimellä Kehno sulhanen. T. J. Särkkä päätti tehdä aiheesta suomalaisen elokuvan. Tilikirjan mukaan filmausoikeudesta maksettiin Ruotsissa asuneelle Faragólle 11 170 markkaa. Faragón näytelmän kirjoitusvuotta sekä mahdollista kantaesityspäivää ja -teatteria ei ole onnistuttu selvittämään. August järjestää kaiken kuvattiin kesällä 1942. Mukana on vain kaksi ulkojaksoa. Niistä ensimmäinen kuvattiin Helsingin Tähtitornin vuorella. Toisen tapahtumapaikkana oli käsikirjoituksen mukaan Nuutisen mökki Puistolassa. Jakso on kuvattu Marjaniemessä Särkän huvilalla, taustalla näkyy joissakin kuvakulmissa merenlahti. Tarina tapahtuu pääosiltaan kahden vuorokauden aikana, elokuun 6. ja 7. päivänä. Käsikirjoituksessa Hannes Heino toteaa, että Rexissä menee paraikaa kiva filmi "Ei onnea ... ei rakkautta". Kuvattaessa elokuvan nimeksi vaihdettiin SF:n oma Avioliittoyhtiö, jonka ensi-ilta oli 9.8.1942. Repliikeissä on muitakin viittauksia ajankohtaisiin aiheisiin. Orpokodin hoitajasisar toteaa: "Tässä olisi herrasväelle varmastikin sopiva sotakummilapsipari. [- -] He ovat orpoja, isä kaatui Summassa talvisodan ankarissa taisteluissa." Ja Nuutinen myöhemmin: "Suomi tarvitsee nyt paljon, paljon lapsia. Tyttöjä ja poikia. Lisääntykää siis ja täyttäkää maa [- -]." Ja tähän Hannes vastaa: "Koetetaan, Nuutinen, koetetaan. Kyllä Suomi lapsia tarvitseekin!" Särkälle tyypillinen operettimainen loppu poikkeaa kerronnan muusta tyylistä. Reino Rannan eli Roine Richard Ryynäsen sanoittaman loppulaulun "Suomen kevät" kuudesta säkeistöstä ohjaaja on käyttänyt kolme. Pois on jätetty mm. säkeistö, jossa viitataan Suur-Suomeen: "Seestyväksi huomeneksi / esi-isäin lailla / suuren Suomen luomiseksi / Kalevalan mailla." Huolimatta yleisönsuosikki Aku Korhosesta menestys jäi teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä vuoden 1942 keskitasoa heikommaksi ja maaseutukaupungeissakin ylitti sen vain niukasti. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Music | ||||||||||||
1. Ich küsse Ihre Hand, Madame / Suutelen kättänne, Madame Säv. Ralf Erwin, san. Fritz Rötter Es. Thure Bahne, laulu saksaksi (100 %), kahteen otteeseen, yht. 0' 15". 2. Orava San. Aleksis Kivi Es. Aku Korhonen, laulu (100 %), 0' 30". 3. Tosca / Tosca-valssi / Kaipaus Säv. M. Obytschaiko, san. trad., suom. R. Reima Kullervo Hurttia, laulu, ja HMV-Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 30". Levytys: Kullervo Hurttia ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-6300, 25.5.1939. 4. "Swing-tanssi" Säv. tunnistamaton Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 40". 5. "Laulutervehdys" ("Laulumme soikohon riemuisa, raikas - -") Säv. Martti Similä, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen) Es. Siiri Angerkoski, Hannes Häyrinen, Eero Leväluoma ja Toini Vartiainen, laulu (playback, lauluyhtye, harmonikkasäestys), 0' 50". 6. "Onnen tie" ("Onnen tiet' on astella helppo kahden nuoren - -") Säv. Martti Similä, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen) Es. Hannes Häyrinen ja Toini Vartiainen, laulu (playback, tunnistamaton laulaja ja laulajatar sekä Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 0' 35". 7. "Suomen kevät" ("Vihdoin koitti Suomen kevät, suvi Pohjolamme - -") Säv. Martti Similä, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen) Es. Siiri Angerkoski, Hannes Häyrinen, Aku Korhonen, Anton Soini ja Toini Vartiainen, laulu (playback, lauluyhtye ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 0' 55". Huomautuksia: Aku Korhonen laulaa (100 %) omatekoisella sävelellä Oravan, samoin sanoin "Surun päiviä viettämään on tämä poika liian nuori", 0' 10", sekä puhelauluna "Ma olin rakastunut, ma olin rakastunut - -", 0' 25". - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Inspection Details | ||||||||||||
|
||||||||||||
Technical Data | ||||||||||||
|