Anna Liisa
Anna-Liisa (rinnakkaisnimi)
Finna-arvio
Anna Liisa
Orvo Saarikiven ja Toivo Särkän ohjaama draama Anna Liisa (1945) on kolmas elokuvasovitus Minna Canthin samannimisestä näytelmästä (aiemmat 1911, 1922). 1890-luvulle sijoittuvassa elokuvassa varakkaan Kortesuon talon tytär Anna-Liisa rakastaa Kivimaan Johannesta (Esko Vettenranta). Hän suostuu epäröiden miehen kosintaan, koska pelkää rikoksensa ilmituloa. Mökkiläisvaimo Husso (Siiri Angerkoski) uhkaa poikansa Mikon (Edvin Laine) kanssa paljastaa nuoren morsiamen menneisyyden.
Tallennettuna:
| Genre | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ikäraja | ||||||||||||||
|
7 |
||||||||||||||
| Näyttelijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
| Muut tekijät | ||||||||||||||
|
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
| Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kuvausaika | ||||||||||||||
|
Kesä 1944 - talvi 1945 |
||||||||||||||
| Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Lehdistöarviot | ||||||||||||||
|
Minna Canthin Anna Liisan kolmas elokuvaversio vastaanotettiin kunnioitettavana yrityksenä käsitellä arvokasta aihetta, mutta leimattiin "filmatuksi teatteriksi". "Suomen Filmiteollisuus on nyt jatkanut Sylvillä aloittamaansa sarjaa", pohjusti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 5.3.1945) ja katsoi Anna Liisan "tuntuvasti epäkiitollisemmaksi filmin aiheeksi [- -] sen tähden, että sen filmaattinen laajentaminen on varsin vaikeata, koska näytelmän pelkistetty juoni ei tarjoa kovinkaan suuria mahdollisuuksia filmin vaatimalle avarammalle käsittelylle". "Anna Liisasta olisi saanut epäilemättä merkittävammankin filmin, mutta tällaisenakin se välittää katsojalle uskollisesti Minna Canthin draaman", kirjoittaja tiivisti arvionsa. "Anna Liisa, jos mikään, on filmattua teatteria", julisti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 8.3.1945). "Syynä lienee ensi sijassa käsikirjoitus, joka joko pieteetistä alkuperäistä näytelmää kohtaan, rohkeuden puutteesta, filmikielen oivaltamattomuudesta tai suorastaan mukavuudenhalusta jättää muuttamatta tarinan elokuvaksi." "Nu hade Anna-Lisa blivit filmad teater, tråkig och träig teater till på köpet", toisti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 5.3.1945). "Det är underligt att man på filmhåll hos oss inte vill förstå att filmrepliker och teaterrepliker sällan eller aldrig äro samma sak. Scenspråkets rytm är en annan än filmens och skall ett skådespel filmatiseras måste nog replikerna bearbetas på nytt. Skall Minna Canth filmas måste nog dialogerna moderniseras det är kanske inte särskilt pietetsfullt, men det är nödvändigt." "Kaikkea liikaa pateettisuutta ja tunnepitoisuutta on onnistuneesti vältetty", kiitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 7.3.1945) Orvo Saarikiven ohjausta, "henkilöohjaus vaikuttaa asialliselta, luotettavalta. Jotakin lennokkaampaa ja kiihkeämpää olisi ehkä kaivannut, jotain runollisempaa ja lyyrillisempää. Mutta hyvä näinkin." S. S.:n (Salama Simonen, Uusi Suomi 10.3.1945) mielestä "Orvo Saarikiven tehtäväksi on jäänyt oikeastaan korostaa henkilöidensä karakteristiikkaa ja estää dramaattisia kohtauksia muodostumasta liian teennäisiksi". "Muutamat kohtaukset vetävät jopa vertoja hyville teatteriesityksille", arvioi P. Ta-vi. "Mutta silloin ovatkin ohjaajan tukena sellaiset näyttelijät kuin Edvin Laine ja Siiri Angerkoski, joiden molempien suoritukset ovat tiiviit ja hyvin hallitut. Edvin Laineen väkevä, harteikas Mikko on panokseltaan jopa niin voimallinen, että se oikeastaan kohoaa näytelmän keskushenkilöksi ohi Anna-Liisan." Mervi Järventauksen nimiosatulkinta koettiin hänen "toistaiseksi parhaana filmiosanaan" (O. V-hl) ja "kauniina voittona" (S. S.), mutta varauksetonta tunnustusta hänelle ei suotu. "Hän tosin suoriutuu siitä kunnialla, mutta hänen keinonsa eivät vielä riitä riipaisevaan, syvään tulkintaan, johon olisi kyllä ollut mahdollisuuksia", ajatteli O. V-hl ja P. Ta-vi säesti: "Hänessä on myös harrasta syventymistä tehtävään, ikäänkuin vaistomaista sopeutumistyyliä, mutta etenkin lopun ylen vaativa kirkastuminen on hänellekin - kuten muuten useimmille puhenäyttämömmekin Anna-Liisoille - ylivoimainen tehtävä." Esko Vettenranta toisessa miespääosassa nähtiin "tyypiltään tehtävään soveliaaksi, mutta muuten liian laimeana ja ehkä arkanakin" (P. Ta-vi). "Esko Vettenranta näyttelee Johanneksen hyvin miellyttävästi ja koruttomasti", tunnusti O. V-hl, "mutta hänen puheessaan on tiettyä kaavamaisuutta, siitä puuttuu vielä vivahteita." "Anna Liisa on aikanaan hoitanut tehtävänsä tunnollisesti", sovitteli Rauno Harju (Helsingin Sanomat 26.4.1975) vuoden 1975 tv-esityksen yhteydessä. "Antakaamme sen siis viettää leppoisa vanhuus suhtautumalla siihen suopeasti [- -]. Sen tarkoitus ei varmaankaan koskaan ollut olla muuta kuin filmattua teatteria. Annettakoon sille siis avoimesti oikeus olla sitä." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
| Taustaa | ||||||||||||||
|
Kirjailija Minna Canthin syntymän satavuotismuiston kunniaksi Suomen Filmiteollisuus liitti vuoden 1944 tuotanto-ohjelmaansa elokuvasovitukset kahdesta Canthin näytelmästä, Sylvistä sekä Anna Liisasta. Sylvi saatiin ensi-iltaan syyskuussa 1944, mutta vuoden 1944 poikkeusoloissa Anna Liisan valmistuminen jäi vuoden 1945 puolelle. Lisää viivästymistä aiheutui siitä, että varkaat tunkeutuivat joulukuun puolivälissä 1944 SF:n pukuvarastoon ja anastivat sieltä kymmenkunta Anna Liisan pukua. Kuvauksia päästiin jatkamaan vasta, kun varastettujen pukujen tilalle oli tehty uudet. Näytelmä oli muutettu elokuvaksi jo kahdesti aikaisemmin, vuosina 1911 ja 1922. Vuoden 1911 sovitus, jonka ohjasi Teppo Raikas, tuhoutui laboratoriossa eikä päässyt koskaan ensi-iltaan. Sen nimiosassa esiintyi Ester Niska-Forsman, Mikkona Teuvo Puro, Johanneksena ohjaaja ja Hussona Mimmi Lähteenoja. Vuoden 1922 version ohjasi Teuvo Puro, käsikirjoitti Jussi Snellman, Anna-Liisana nähtiin Helmi Lindelöf, Mikkona Einari Rinne, Johanneksena Emil Autere ja Hussona jälleen Mimmi Lähteenoja. Nyt oli Anna-Liisana SF:n Filmikoulun kasvatti Mervi Järventaus, Mikkona Edvin Laine, Johanneksena Esko Vettenranta ja Hussona Siiri Angerkoski. Elokuvan 50-vuotisjuhlallisuuksien tunnustuspalkinnon saivat Siiri Angerkoski naissivuosasta ja säveltäjä Väinö Haapalainen musiikista. Siiri Angerkoski sai myös vuoden naissivuosa-Jussin. Näytelmässä on kolme näytöstä, jotka kaikki tapahtuvat Kortesuon tuvassa kolmen päivän kuluessa. Toivo Särkän käsikirjoitus säilytti aikadimension, mutta lavensi tapahtumia ulos luontoon, Kortesuon pihapiiriin, tukkikämpälle ja kirkkoherrankansliaan. Anna-Liisan kuvauksen lapsensa syntymisestä Särkkä sijoitti takautumaksi. Ohjaustyön aloitti Särkkä kesällä 1944, mutta siirsi sisäkuvajaksojen ohjaamisen Orvo Saarikivelle. Särkän ohjaajuutta ei mainita elokuvan alkuteksteissä eikä käsiohjelmassa. Kortesuon isäntää näytteli Hugo Hytönen, joka kuitenkin kuoli kesken kuvausten joulukuussa 1944. Tilalle astui Yrjö Tuominen, ja Hytösen osuus kuvattiin uudelleen. Osa ulkokuvista jouduttiin tämän vuoksi lavastamaan studiotiloihin. Lisäksi Saarikivi siirsi Anna-Liisan ja Husson ensimmäisen tapaamisen käsikirjoituksen mainitsemasta Kortesuon tuvasta talon navettaan. Elokuvan nimessä Anna Liisa on kirjoitettu erikseen, kuten näytelmässäkin. Käsikirjoituksessa käytetään molempia nimimuotoja, myös muotoa Anna-Liisa. Anna Liisan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa parempi. Minna Canthin tuotannosta oli aikaisemmin filmattu myös näytelmät Murtovarkaus (1926) ja Roinilan talossa (1935). Vuonna 1956 tehtiin vielä elokuvasovitus Canthin novellista Lain mukaan. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
| Musiikki | ||||||||||||||
|
1. Alkusoitto ja kisailu Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 2' 20". 2. Kortesuon talo Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 05". 3. Mikko ajaa Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 20". 4. Husso menee Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 15". 5. Mikon tulo Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 40". 6. Hevonen irti Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 15". 7. Rovastin luona ja Mikon tulo Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 20". 8. Melodraama. Kertomus lapsen murhasta Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 20". 9. Mikon rakkaus Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 20". 10. Kirveskohtauksen jälkeen Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 15". 11. Hukuttautuminen Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 1' 05". 12. Anna-Liisa aittaan Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 30". 13. Autuas Anna-Liisa Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 0' 40". 14. Tulopeli Säv. Väinö Haapalainen Es. viulisti ja klarinetisti (100 %), 0' 15". 15. Polska Säv. Väinö Haapalainen Es. viulisti ja klarinetisti (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25". 16. Rukous Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 40". 17. Loppumusiikki Säv. Väinö Haapalainen Orkesteri (off), 0' 30". Huomautuksia: Sävellykset Mikko ajaa (nro 3), Mikon tulo (nro 5) ja Mikon rakkaus (nro 9) sekä sävellysten Rovastin luona ja Mikon tulo (nro 7) ja Hukuttautuminen (nro 11) lopputahdit perustuvat samaan "Mikon teemaan", sävellykset Anna-Liisa aittaan (nro 12) ja Autuas Anna- Liisa (nro 13) taas "Anna-Liisan teemaan". Polskan (nro 15) aikana "kuuliaisvieraat" tanssivat. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
| Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|