Houkutuslintu
Lockfågeln (ruotsinkielinen nimi)
Lockfågeln (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
L'Entoleuse (ranskankielinen nimi)
Glædespigen (tanskankielinen nimi)
The Decoy (englanninkielinen käännösnimi)
Der Lockvogel (saksankielinen käännösnimi)
Muuttolintu (työnimi)
Finna-arvio
Houkutuslintu
Roland af Hällströmin ohjaama Houkutuslintu (1946) on film noirista, ranskalaisesta runollisesta realismista ja suomalaisista maalaisromansseista vaikutteensa ammentava melodraama. Jussi Lehtosen (Eero Leväluoma) prostituoiduksi pakottama Marja Linnoila (Laila Jokimo) pakenee maalle asiakkaansa ryöstömurhaa. Maalla Marja rakastuu hyveelliseen talon isäntään Antti Kaukoseen (Eino Kaipainen), mutta menneisyys ei suostu jättämään häntä rauhaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
12 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
Syksy 1945 - talvi 1946 |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Fenno-Filmin uusin elokuva Houkutuslintu on aimo harppaus eteenpäin yhtiön viimeaikaisen elokuvatuotannon latteasta yleistasosta", aloitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.3.1946). "Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tässä elokuvassa pyritä suuren tyylin linjoille suorastaan ranskalaisen esimerkin mukaan. Joskaan yrityksessä ei täydelleen onnistuta, se ei ole niin vaarallista, pyrkimys on kuitenkin hyvä." "Fenno-Filmin viimeisin aikaansaannos tarjoaa runsaasti myönteisiä yllätyksiä", ajatteli myös L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 8.3.1946). "Esko Töyrin kuvaus on korkeata luokkaa ja Eero Levän valaistus onnistunutta. Ohjaaja Roland af Hällström on saanut elokuvaan tasaista rytmiä ja suurimpana ansiona on pidettävä sitä, että koko ajan tapahtuu jotakin, ellei muuta, niin esiintyjät tekevät koko ajan jotakin, niin ettei synny kiusallisia tyhjiä kohtia." "Filmi kuuluu sekä aiheeltaan että käsittelytavaltaan niin sanoakseni Tulion koulukuntaan", luonnehti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 3.3.1946), jonka mukaan "se on yhtä realistinen" mutta "kirjallisesti korkeammalla tasolla kuin edeltäjänsä". "Samalla se on myös julistus maaltapakoa vastaan, ja sellaisena sillä on korkeampi eetillinen arvo kuin useimmilla tämän lajin elokuvilla." "Personligen tycker jag varken om genren eller om filmens mentalitet men jag tycker om ambitionen bakom regiarbetet", koki Hans Kutter (Nya Pressen 5.3.1946). "Roland af Hällström, som har ett par svagare filmer bakom sig, har här inte sparat på arbete och konstnärlig möda. Det märker man mycket snart. Visserligen är han ännu i mångt och mycket en nybörjare, det rent hantverkmässiga, som är viktigare i film än någon annan konstart, lär man sig inte annat än genom lång erfarenhet, och det är inte svårt att peka ut fel och brister, men å andra sidan finns där en levande uppfattning av vad film är, och en välgörande frihet från teaterschablon." "Houkutuslinnussa on muutamia hyviä välähdyksiä, mutta psykologiselta rakenteeltaan se on hatara ja siinä tyydytään ulkonaisten tehokeinojen käyttöön", arvosteli O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 5.3.1946). "Roland af Hällströmin ohjaus tuntuu aika lailla vanhettuneelta. Hän pyrkii filmaattisuuteen, mutta erehtyy käyttämään liian paljon lähikuvia ja antaa henkilöitten tuijotella toisiaan yhtä mittaa. Repliikkejä ei ole paljon, mutta niistä on suurin osa luvattoman latteita. Marjan ja Antin tarinalta puuttuu psykologinen uskottavuus, ja muutenkin henkilöt ovat varsin kaavamaisia." Laila Jokimon ensimmäinen pääosa pantiin myönteisessä hengessä merkille: "Hänen työnsä on harrasta ja eläytynyttä, ja vaikkakin silloin tällöin liian tähdennettyä [- -] se säilyy yleensä ehjästi tyylissä", kiitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.3.1946) ja L. S. säesti: "Hänellä on erittäin ilmehikkäät ja kiitolliset elokuvakasvot ja jos jätämme huomioonottamatta tilaisuuteen soveltumattoman viettelijähymyn, jolla hän onnellistuttaa Eino Kaipaisen heidän ensi kerran tavatessaan, on suoritusta pidettävä hyvin ehyenä ja lupaavana." Hans Kutter eritteli suoritusta pitempäänkin: "Som Marja visar hon prov på verklig begåvning. Ojämn är prestationen ännu, den är ju på sätt och vis en debut, men inlevelsen och värmen var absolut äkta. Minst lyckad var hon som 'lockfågel', men när hon blommade upp i sin kärlek, trodde man denna Marja helt. Det var någonting ömt i blicken, en vibrerande känsla bakom tonfallen som gick rakt till hjärtat. Härefter kommer man att följa Laila Jokimos konstnärliga utveckling med största uppmärksamhet." Uuden polven näkemyksen tarjosi Putte Wilhelmsson (Uusi Suomi 24.7.1990) kesän 1990 tv-esityksen yhteydessä: "Yli neljäkymmentä vuotta elokuvakerronnan angloamerikkalaistumista on epäilemättä vieroittanut nykykatsojat Houkutuslinnun tarjoamasta viihteestä. Sen tietoisesti valittu vanhahtava tyyli ylilyönteineen ja kengännauhabudjetin sanelemme ratkaisuineen saattaa tuntua pelkältä osaamattomuudelta ja kömpelyydeltä." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Roland af Hällström toimi ohjaajan apulaisena vuonna 1944 valmistuneessa Teuvo Tulioh elokuvassa Sellaisena kuin sinä minut halusit. Syksyllä 1945 hän siirtyi Fenno-Filmiin, missä ensimmäisenä työnään ohjasi Houkutuslinnun ja teki myös käsikirjoituksen nimimerkillä Viljo Hela, josta tuli hänen vakinainen skenaristinimensä. Eero Leväluoman nimi on elokuvan alkuteksteissä lavastajana Eero Levä. Näyttelijänä hän esiintyy oikealla nimellään. Houkutuslinnun juonenkehittelyssä ja kuvaustyylissä voi havaita vaikutteita sekä Tuliolta että ranskalaisesta film noir'ista. Elokuva kuvattiin syksyllä 1945 ja alkutalvesta 1946 - käsikirjoitukseen merkitty Tuulikin saapuminen hevosrattailla Kantolaan on vaihdettu kuvattaessa rekipeliksi. Houkutuslintu aloitti af Hällströmin ja kuvaaja Esko Töyrin yhteistyön, joka jatkui ohjaajan kuolemaan 1956 saakka. Naispääosan esittäjä Laila Jokimo muutti elokuvan valmistuttua muutamaksi vuodeksi Ruotsiin, ja hänet nähtiin seuraavan kerran kotimaisessa elokuvassa vasta af Hällströmin Hallin Jannessa (1950). Ruotsissa hän esiintyi pienessä balettitytön roolissa Ingmar Bergmanin elokuvassa Jano (Törst, 1949). Valtion filmitarkastamo lyhensi Marjan ja Tuulikin saunakohtausta 10 metrillä (noin 20 sekuntia). Houkutuslinnun leikkaamaton versio oli Ranskassa vuosina 1951 - 1952 hyvä yleisömenestys. Elokuva myytiin myös Belgiaan, Kreikkaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Venezuelaan. Fenno-Filmi ja Erich Pagelsin omistama Helsinki-Filmi olivat vuonna 1951 tehneet sopimuksen, jolla Pagels sai elokuvan Euroopan-oikeudet Suomea, Englantia, Norjaa, Ruotsia ja Tanskaa lukuunottamatta 1 300 000 markalla. Pagels yritti kertomansa mukaan myydä elokuvaa kaikkiaan 21 maahan. Leikkaamaton versio hyväksyttiin Ranskan lisäksi ainoastaan Belgiassa ja Kreikassa. Elokuva kiellettiin kokonaan Albaniassa, Bulgariassa, DDR:ssä, Espanjassa, Hollannissa, Italiassa, Itävallassa, Jugoslaviassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Romaniassa, Sveitsissä, Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa. Kiellon syynä oli lähinnä elokuvan saunakohtaus. Vuonna 1957 Pagels yritti saada elokuvalle esityslupaa Saksan liittotasavallassa, mutta elokuva olisi hyväksytty ainoastaan saunakohtaus poistamalla ja silloinkin vain yli 18-vuotiaille. Tähän seikkaan vedoten Pagels halusi saada Fenno-Filmille suorittamastaan kauppasummasta takaisin 900 000 markkaa. Asiasta sukeutui pitkällinen oikeusjuttu keväästä 1959 alkaen. Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi Pagelsin kanteen, mutta hovioikeus kumosi 1962 raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoitti Fenno-Filmin maksamaan Pagelsille takaisin 900 000 markkaa kuuden prosentin korolla laskettuna 18.10.1957 alkaen. Fenno-Filmi anoi muutoksenhakulupaa korkeimmalta oikeudelta, mutta anomus hylättiin elokuussa 1963. Suomessa Houkutuslinnun menestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien esitysvuotensa keskitasoa. Voittoa elokuva tuotti 1 997 908 markkaa. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 35". 2. Houkutuslintu / "Rakkauden tähden tapahtuu kaikki, ei muuta mitään ihanampaa - -" Säv. ja sov. Tapio Ilomäki, san. Erkki Uotila 1) Es. "kapakkalaulajatar", laulu, ja ravintolayhtye (playback), kolmeen kertaan, yht. 6' 35" 2) Es. "ravintolayhtye" (playback), 0' 45". Levytys: Georg Malmstén ja Sointu-orkesteri; Sointu 712, 1945. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042 (2013). 3. Kulkurin ralli / Ralli Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki Sulo Sala (= Antti Koskinen), laulu, ja Viljo Vesterisen Solistiyhtye (off, levysoitin), 1' 05". Levytys: Sulo Sala ja Viljo Vesterisen Solistiyhtye; Sointu 630, 1944. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039 (2012). 4. Yön kuningatar Säv. ja sov. Tapio Ilomäki, san. levytyksessä Usko Kemppi Orkesteri (off, levysoitin), 2' 15". Levytys: Börje Lampenius ja Tapio Ilomäen orkesteri; Tähti RW-461, 1951. Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042 (2013). 5. Säkkijärven polkka / Kyllä pikkuinen poikakin halata saa / Kutitus Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki Es. Martta Tiger, laulu ja harmonikka (100 %), 0' 25". 6. Kalinka / Kalinka-marjani / Marjani Säv. ja san. trad. venäläinen, suom. V. Arti, sov. Tapio Ilomäki Es. Martta Tiger, laulu ja harmonikka (100 %), 0' 35". 7. Loppumusiikki Säv. ja sov. Tapio Ilomäki Orkesteri (off, lopputeksti), 2' 45". Huomautuksia: Alku- ja loppumusiikki koostuvat sävelmistä Houkutuslintu ja Yön kuningatar. Sävelmät toistuvat myös taustamusiikissa. Tangon Yön kuningatar (nro 4) aikana Laila Jokimo tanssii; hän hyräilee pariin kertaan (100 %), yht. 0' 10". Eero Leväluoma yhtyy musiikin numero 5:n loppuun laulaen. "Ravintolayhtyeeseen" kuului viulisti, kitaristi, harmonikansoittaja ja pianisti. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta. |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kieli | ||||||||||||||
suomi |