Kultainen kynttilänjalka
Den Gyllene ljusstaken (ruotsinkielinen nimi)
The Gold Candlestick (englanninkielinen käännösnimi)
Le Chandelier d'or (ranskankielinen käännösnimi)
Der Goldene Kandelaber (saksankielinen käännösnimi)
Kultainen kynttelikkö (työnimi)
Finna-arvio
Kultainen kynttilänjalka
Edvin Laineen ohjaama rikos- ja jännityselokuvassa Kultainen kynttilänjalka (1946) perustuu Toivo Kauppisen aiheeseen. Markus Mäkelä (Edvin Laine) ryöstää partnerinsa kanssa vanhalta laulajatähdeltä (Laina Laine) kultaisen kynttilänjalan. Muutama vuosi väkivaltaisen ryöstön jälkeen insinööri Hormina esiintyvä Mäkelä elää leveästi yrittäjänä Helsingissä, missä myös laulajatähden sukulaistyttö Ulla (Rauha Puntti), jota ryöstöyön tapahtumat vaivaavat, opiskelee. Mäkelä kohoaa Helsingin seurapiiri- ja yrityselämässä, mutta omatunto ja menneisyys eivät jätä häntä rauhaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||
12 |
||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||
Kesä 1946 |
||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||
|
||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||
Hämmentynyt ja ristiriitainen oli kritiikki Edvin Laineen uuden elokuvan edessä. "Toivo Kauppisen nimellä käypä käsikirjoitus on samaa karkeasti epäpsykologista laatua kuin useassa muussakin meikäläisessä rikos- ja rangaistusaiheisessa elokuvassa, viimeksi Menneisyyden varjossa", arvosteli Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 6.10.1946). "Tekaistaan mahdollisimman raflaava juoni, johon ilman minkäänlaista sisäistä johdonmukaisuutta mahdutetaan murhat ja kidutukset ja hulluuskohtaukset sekä lopuksi 'moraalinen' synnintunto ja katumus. Mutta todellisesta ihmiskuvauksesta ei ole tietoakaan. Tällaisen ehkä hyvää tarkoittavan, mutta puolivillaisen käsikirjoituksen puitteissa on Edvin Laine päästetty riehumaan oikein koko rahan edestä." "Kultainen kynttilänjalka on Fenno-Filmin uutuus, jossa mauttomuus, älyttömyys ja epäjohdonmukaisuus niittävät riemuvoittojaan", tyrmäsi I. U. (Irina Uvalmo, Työkansan Sanomat 8.10.1946). "Elokuvassa on tahdottu korostaa perinnöllisyyden merkitystä ja niinpä sitten rikollisuuden ilmeneminen onkin vain ja ainoastaan veren perinnön syytä. Rikollisuuden varsinaisimpien aiheuttajien, ympäristön ja vallitsevien sosiaalisten olojen esiin tuomista on vältetty visusti. Muutenkin on aiheen käsittelyssä käsikirjoituksen laatija [- -] osoittanut psykologista ymmärtämättömyyttä kautta linjan." Parempaa elokuva-aihetta toivoi Edvin Laineelle seuraavaksi kerraksi myös T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 11.10.1946), jonka mukaan elokuva oli "tasoltaan parempi kuin yleensä samaisen yhtiön viimeaikaiset tuotteet, mutta missään tapauksessa se ei psykologisena rikosfilminä saavuta sitä kantavuutta kuin elokuvan tekijät itse ohjelmalehtisen alkulauseesta päätellen luulevat. Siihen se on aivan liian sekava ja epäaito." "Han utlägger ämnet tungt och omständigt", arvioi Kajsa K. (Kajsa Krook, Hufvudstadsbladet 6.10.1946) ohjaajan työtä. "Spänningen uteblir och manusets brister blottas obarmhärtigt." Hans Kutter (Nya Pressen 8.10.1946) säesti: "Själva historien är ett raffel utan psykologi och logik [- -]. Den utmärkta skådespelaren och regissören Edvin Laine hade tyvärr glömt sig kvar på Kansanteatteri. Så grundligt att vi inte fick en glimt av hans begåvning [- -]. Det enda positiva i filmen är Esko Töyris kameraarbete. Det beror antagligen på begränsade tekniska resurser att han ännu är rätt ojämn, men hans sätt att se och komponera bilden vittnar om utpräglad konstnärlig begåvning." "Edvin Laine on tiettävästi tehnyt Kultaista kynttilänjalkaa erittäin suurella rakkaudella", pohjusti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 8.10.1946) ja tasapainoili kiitoksen ja kritiikin välillä: "Ohjaajan voimaperäisestä innostuksesta tehtäväänsä kaiketi johtuu, että elokuva onkin saanut tavallista enemmän hänen persoonallisia piirteitään, vikoineen ja ansioineen [- -]. Sinänsä ovat eräät dramaattiset kohtaukset voimallisia ja vaikuttavia, ja loppuosan harhanäky on sekä esityksellisesti että teknillisesti mitä hienointa työtä, mutta mitään tyydyttävää nousua ei kehity, kun jo alussa kaikki on siksi jännitettyä ja forceerattua, että esitykseen on ollut vallan vaikea mitään enää voimassa lisätä. Hillitympi sävy olisi ylimalkaan auttanut paljon, sillä sen avulla olisi varmasti myös vältytty monesta turhasta ja epämieluisasta karkeudesta." Myönteisimmän asenteen kehitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 16.9.1946): "Kultainen kynttilänjalka on demonista voimaa uhoava elokuva, taiteellisessa ambitiossaan ilahduttava näyte suomalaisena elokuvana", kiteytti hän kiitoksensa ja perusteli: "Dramaattinen tapahtumasarja on psykologisessa mielessä hyvin perusteltu ja sitä kannattava moraalinen panos valottaa voimakkaasti alati ajankohtaista kysymystä isäin pahoista teoista kolmanteen ja neljänteen polveen. Aiheeltaan Kultainen kynttilänjalka merkitsee uutta aluevaltausta suomalaiselle elokuvalle. Synkkä tämä tarina on ja kieltämättä jokin valoisampi säie olisi ollut paikallaan ja epäilemättä se olisi vielä korostanut synkkien vastakohtaisuuksien jyrkkyyttä." Edvin Laine vei pääosan myös näyttelijäarvioissa, samalla kun Mirjam Novero toivotettiin tervetulleeksi "erittäin miellyttävänä uutena tuttavuutena" (T. A.), jonka "herkkyys pääsee filmissä paremmin oikeuksiinsa kuin näyttämöllä" (O. V-hl). "Tili Edvin Laines fördel måste dock sägas att hans ansikte mycket suggestivt avspeglar brottslighet och brutalitet", tunnusti Kajsa K. ja O. V-hl koki Laineen näyttelevän "suorastaan pelottavan rajusti ja intohimoisen väkevästi": "Hänessä on miehistä brutaalia voimaa, alkukantaista, kaiken tieltään raivaavaa karkeata häikäilemättömyyttä, joka hakee vertaistaan suomalaisessa elokuvassa, mutta hän pystyy tulkitsemaan myös sortumisensa vavahduttavan aidosti, niin että tulkinta kasvaa mittavaksi näyttelijäsuoritukseksi." - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||
Edvin Laineen ohjaamina valmistui syksyllä 1946 kaksi elokuvaa. Niistä ensimmäisen, Kultaisen kynttilänjalan, hän teki Fenno-Filmille ainoana Suomen Filmiteollisuuden ulkopuolisena ohjaustyönään ennen vuotta 1968. Elokuvan lavasti SF:n vakiolavastaja Karl Fager. Kuvauskäsikirjoituksen tekijästä ei ole varmuutta. Käsikirjoituksen alkulehdellä on vain Fenno-Filmin copyright-merkintä, ja alkutekstit ilmoittavat: "Käsikirjoituksen alkuperäisaihe Toivo Kauppinen". Kultainen kynttilänjalka oli Toivo Kauppisen toinen alkuperäisaihe - edellinen oli ollut niin ikään Edvin Laineen ohjaama Nokea ja kultaa (1945), jonka kuvauskäsikirjoituksen laati Olavi Vesistö (Vesterdahl). Tallella on sopimus, jossa Toivo Kauppiselle on käsikirjoituksesta maksettu kertakaikkisena korvauksena 100 000 mk. Lopullisen kuvauskäsikirjoituksen lienee muokannut ohjaaja Laine yhdessä apulaisohjaaja Erkki Uotilan kanssa. Kultainen kynttilänjalka (1946) tapahtuu osittain vankilamiljöössä, kuten Laineen vuotta aikaisemmin ohjaama Ristikon varjossakin. Miespääosaa esitti nytkin ohjaaja itse ja naispääosaa ensimmäisessä elokuvatehtävässään hänen puolisonsa Mirjam Novero. Käsikirjoituksesta on kuvattaessa tai leikattaessa jätetty pois kolme lyhyehköä jaksoa ja lisätty yksi, Astan ja Markuksen suhteen muuttumista pian häitten jälkeen perusteleva kohtaus. Käsikirjoituksen loppujaksot alkaen siitä, kun Lauri varastaa kultaisen kynttilänjalan, on kirjoitettu uudelleen. Uotilan tehtävänä oli ohjata ne kohtaukset, joissa Laine esiintyi. Mirjam Noverolla oli elokuvassa kaikkiaan kahdeksantoista eri rooliasua. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa on kuvaaja Esko Töyrille kuulunut käsikirjoituskappale, jossa hääiltajaksoa on kommentoitu lyijykynämerkinnöin: "Paskaa. - Haa! - Soopaa. - Selvää pornografiaa, á lá Tulio. Selvää puhasta sontaa." Jakso on kuitenkin toteutettu käsikirjoituksen mukaisesti. Kultainen kynttilänjalka saatiin myydyksi Bulgariaan. Kotimaan esityskierros alkoi Porin Asto-teatterissa 6.9.1946 eli neljä viikkoa ennen pääkaupunkia. Teatteriesityskertojen mukaan laskien yleisömenestys jäi varsinkin Helsingissä alle vuoden keskiverron. Tuotantokustannuksiltaan kallis elokuva tuotti yhtiölle 791 140 markan tappion. - Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||
1. "Alkusoitto" Säv. ja sov. Heikki Aaltoila Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 25". 2. Ständchen (Leise flehen meine Lieder) / Serenadi Säv. Franz Schubert, san. Ludwig Rellstab, suom. san. Erkki Uotila (2:1) ja Kyllikki Solanterä (2:2) 1) Es. Laina Laine, laulu suomeksi ja piano (playback, Laina Laine, laulu, pianosäestys), 2' 10". 2) Es. Rauha Puntti, laulu suomeksi, ja Esko Saha, piano (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 2' 25". 3. Valse brillante la mineur / Valssi nro 3 a-molli op. 34 nro 2 Säv. Frédéric Chopin Es. Mirjami Kuosmanen, hyräily (100 %), 0' 30". 4. Voi che sapete aaria oopperasta Le nozze di Figaro / Figaron häät Säv. Wolfgang Amadeus Mozart, san. L Da Ponte Beaumarchaisin Le Mariage du Figaron mukaan Es. Rauha Puntti, laulu italiaksi, ja Marja Oja, piano (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 1' 10". 5. Juhlamarssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen Säv. Erkki Melartin Es. Esko Saha, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), 0' 05". 6. Improvisaatio Säv. Heikki Aaltoila 1) Es. Mirjam Novero, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), kolmeen kertaan, yht. 2' 10". 2) Orkesteri (off), 0' 20". 7. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy Orkesteri (off), 0' 35". 8. "Sinulle" ("Vain sinulle kaikuu tää laulu, yli hämärän kaukaisen maan - -") Säv. Heikki Aaltoila, san. Erkki Uotila Es. Rauha Puntti, laulu ja piano, sekä Esko Saha, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar ja laulaja, pianosäestys), 1' 35". 9. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen Säv. Johann Strauss nuor. Es. Mirjam Novero, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), 0' 30". 10. Etude in E major / Etydi op. 10 nro 3 ("Tristesse") Säv. Frédéric Chopin Es. Esko Saha, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), kahteen otteeseen, yht. 1' 15". Huomautuksia: Schubertin Ständchen (nro 2) on "Alkusoiton" pääaiheena, samoin aineksena ryöstömurhakohtauksen ja sen painajaistakauman taustamusiikissa, orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 7' 20". Teema toistuu myös muualla taustamusiikissa. - Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan. |
||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||
|
||||||||||||
Kieli | ||||||||||||
suomi |