Kansakoulunopettaja Helena Parola on menossa naimisiin Rannanpihan nuoren isännän Erkki Talastin kanssa. Heti koulun kevätjuhlan jälkeen hän rientää sulhasensa kotiin, missä vanha emäntä Kristiina suhtautuu häneen nurjasti. Helena epäilee, ettei pysty miellyttämään anoppia, mutta Erkki vakuuttaa rakkauttaan. Sairaalloinen Erkki joutuu lepäilemään. "Soita minulle, Helena - jotakin iloista", hän pyytää.

Naapurikartanon isäntä, majuri evp., Perttu Junkkeri, joka nimittää Helenaa "Sunnuntaiksi", kutsuu tytön illaksi luokseen. Junkkerin veljenpoika Jari on yllättäen palannut kotiin ja tapaa Helenan soittamassa ja laulamassa romanttista valssia. Jari sanoo etsineensä Helenaa kaikkialta ja nyt löytäneensä tämän omasta kodistaan. Osoittautuu, että Jari ja Helena ovat entisiä rakastavaisia: takauma näyttää heidän lyhyen romanssinsa, johon kuuluu kävelyretkiä meren rannalla, purjehdusta, auto-ajeluja, retkiä luontoon, tanssiaiset, joiden jälkeen Helena jättää Jarin, koska on saanut tietää tämän olevan naimisissa. Nyt Jari kertoo, että hänen avioeronsa oli tuolloin lähes selvä. "Sinun olisi pitänyt kertoa", Helena vastaa, mutta ei puhu omasta naimisiinmenostaan Jarin parhaan ystävän Erkin kanssa. Jari kuulee asian sedältään.

Ennen häitä vanha emäntä sanoo Helenalle, että Rannanpiha tarvitsee emännän voimakasta kättä ja että talolla on oma elämäntapansa johon tulokkaan on mukauduttava. Jari on läsnä hääjuhlassa, hän onnittelee Helenaa ja Erkkiä. Pian häiden jälkeen hän tulee tapaamaan Helenaa, sanoo lähtevänsä pois ja koettavansa unohtaa. Vanha emäntä yllättää heidät arkaluontoisessa tilanteessa, mikä edelleen lietsoo hänen epäluottamustaan. Hän pitää talon ohjat tiukasti käsissään, Helena tuntee itsensä vieraaksi, vaikka Erkki lohduttaa häntä ja puolustaa häntä äitiään vastaan.

Helena, Perttu ja Jari tekevät yhteisen kalaretken. "Jos sinä kestät, kestän minäkin", Jari sanoo Helenalle kahden kesken. He osallistuvat juhannusjuhliin ja -tansseihin. Helena saa kimppuunsa entisen kosijansa, Tuomaalan Yrjön, mutta Jari ehtii hätään ja ajaa juopuneen ja väkivaltaiseksi käyneen miehen pois. Heinänteko tuo Jarin ja Helenan jälleen yhteen. He tunnustavat rakkautensa, mutta Helena sanoo, että "näin ei voi jatkua". Silti he hakeutuvat toistensa seuraan. Kokiessaan verkkoja he joutuvat myrskyn yllättäminä kahden kesken kalamajalle. Jari päästää tahallaan veneen irti rannasta. Helena ei vastusta, kun Jari syleilee häntä: "Näin kai täytyi käydä." "En sittenkään voi", hän sanoo irroittautuessaan Jarista hieman ennen kuin moottoriveneellä heitä pelastamaan lähteneet Perttu ja Erkki saapuvat paikalle.

Retken seurauksena Erkki vilustuu ja saa kuolemantaudin. Helena, vanha emäntä ja Jari seuraavat hänen kuolinkamppailuaan. Anoppi syyttää tapahtuneesta Helenaa, joka hyväksyy syyllisyytensä. Erkki kuitenkin haluaa pitää sekä Helenan että Jarin viimeiseen asti vierellään. Hautajaisten jälkeen Helena ei tahdo tavata ketään. Kiellosta huolimatta Jari tulee Helenan luo ja pyytää tätä olemaan kiusaamatta itseään: "Junkkerissa on sinulle aina koti." Vanha emäntä on täysin lukkiutunut suruunsa. Helena pyytää anteeksiantoa, mutta emäntä pysyy kylmänä.

Helena päättää lähteä Rannanpihasta. Hän sanoo hyvästit emännälle ja kirjoittaa Jarille, että tämä ei yrittäisi tavata häntä. Naapuritilan omistaja Yrjö kosii Helenaa Tuomaalaan ja hänen kauttaan Helena kuulee myös Rannanpihan uutisia: emäntä käy yhä omituisemmaksi, palvelusväestä ei ole juuri ketään jäljellä. Kun Helena saa tietää, että emäntä on saanut kohtauksen ja osittain halvaantuneena joutunut vuoteenomaksi, hän päättää palata Rannanpihaan. Hän hoivaa vanhusta ja voittaa vähitellen tämän luottamuksen, uskaltaa tämän läsnäollessa jopa tunnustaa rakkautensa Jariin. Emäntä hellii yhä Erkin muistoa, mutta sulaa sovintoon myös Helenan kanssa. "Soita minulle, Helena", hän kirjoittaa lapulle. Soitettuaan ja laulettuaan Helena saa häneltä toisen lapun: "Jari on tullut kotiin". Helena syöksyy ulos, kävelee pelloilla, katsoo kaukaa Junkkerin suuntaan. Hän palaa vanhan emännän luokse: heidän hymyissään on lämpöä ja yhteisymmärrystä.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.