Ystäväni Henry

Min vän Henry (ruotsinkielinen nimi)
My Friend Henry (englanninkielinen nimi)
Mein Freund Henry (saksankielinen nimi)
Můj kamarád Henry (tšekinkielinen nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

Ystäväni Henry

Ystäväni Henry kertoo 12-vuotiaiden Elsin ja Henryn sekä heidän perheidensä salaisuuksista ja traumoista, mutta myös ystävyydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K11
Näyttelijät
Ninni Ahlroth, näyttelijä
Aleksi Rantanen, näyttelijä
Hellen Willberg, näyttelijä
Ylva Ekblad, näyttelijä
Pertti Sveholm, näyttelijä
Sointu Eloranta, näyttelijä
Aino Koskenniemi, näyttelijä
Iiris Annala, näyttelijä
Meri Kirjavainen, näyttelijä
Tiina Komulainen, näyttelijä
Nina Värikäs, näyttelijä
Markku Ahlroth, näyttelijä
Tanjalotta Räikkä, näyttelijä
Juha Svahn, näyttelijä
Venla Onnismaa, näyttelijä
Riku Laine, näyttelijä
Katri Hakamäki, näyttelijä
Karoliina Kairikko, näyttelijä
Hannes Suominen, näyttelijä
Matti Viironen, näyttelijä
Helena Neff, näyttelijä
Nina van der Pals, näyttelijä
Matti Kallio, näyttelijä
Aarre Stenholm, näyttelijä
Timo Hautamäki, näyttelijä
Satu Sunikka, näyttelijä
Suvi Sivuranta, näyttelijä
Päivi Paldan, näyttelijä
Manu Havisalmi, näyttelijä
Sami Ijäs, näyttelijä
Jani Jalkanen, näyttelijä
Toni Jalkanen, näyttelijä
Jere Pohjola, näyttelijä
Christine Viitala, näyttelijä
Tapio Yliaho, näyttelijä
Heikki Hämäläinen, näyttelijä
Harri Mokkila, näyttelijä
Sakari Nieminen, näyttelijä
Marko Palojoki, näyttelijä
Eläimet: Timi, Miller, Tough Lover ”Hemmmo”, Tipi, Cpu, Eeli, Niilo, muutesiintyjät
Muut tekijät
Auli Mantila, käsikirjoittaja
Anna Heiskanen, tuottaja
Ulrike Zimmermann, yhteistuottaja (MMM Filmproduktion Zimmermann & Co. GmbH)
Heikki Färm, kuvaaja
Pentti Pällijeff, valaistus
Bettina Böhler, leikkaaja
Risto Iissalo, äänisuunnittelija
Tommi Viksten, säveltäjä
Kaisa Mäkinen, lavastaja
Sari Suominen, pukusuunnittelu
Marjut Samulin, maskeeraus
Kirsten Bonnén Rask, käsikirjoituksen konsultointi
Jukka Asikainen, käsikirjoituksen konsultointi
Marko Talli, tuotantopäällikkö
Klaus Klemola, järjestäjä
Jussi Rantamäki, järjestäjän assistentti
Johanna Onnismaa, d99
Pia Lehtinen, 2. apulaisohjaaja
Mika Purola, apulaisohjaajan assistentti
Sampsa Nuotio, apulaisohjaajan assistentti
Sara Norberg, kuvaussihteeri
Maarit Nissilä, 2. kuvaussihteeri
Veli Tammiruusu, tuotanto- ja leikkausassistentti
Anu Lyra, tuotantosihteeri
Pia Lehtinen, tuotantoassistentti
Antti Härkönen, kamera-assistentti
Tuomas Järvelä, lataaja
Antti Haanpää, 2. kamera-assistentti
Teemu Liakka, vedenalaiskuvaus
Kirsi Heikkilä, valonainen
Ville Väänänen, valomies
Henrik Häggblom, valomies
Marko Kettunen, valomies
Panu Martiskainen, avustava valomies
Kenneth Wennström, avustava valomies
Sakari Luhtala, avustava valomies
Veli Uusitupa, avustava valomies
Yrkkö Äkkijyrkkä, avustava valomies
Karri Takala, grip
Juha Niska, gripassistentti
Risto Iissalo, äänittäjä
Kirka Sainio, ääniassistentti
Elina Vanhanen, 2. ääniassistentti
Norbert Schlawin, foleyt (Studio Norbert Schlawin, Hamburg)
Sascha Heiny, miksaus (Loft Tonstudios, Hamburg)
Tiina Paavilainen, rekvisitööri
Marika Vanhatalo, rekvisiitta-assistentti
Teija Ahonen, lavastusassistentti
Jukka Anttonen, lavasterakentaja
Juha Yrttimaa, lavasterakentaja
Yrjö Haikonen, lavasterakentaja
Erkki Tikkanen, lavasterakentaja
Juhana Ikäheimo, lavasterakentaja
Maisu Valo, patinointi
Kristian Vanhala, lavasterakentaja-assistentti
Sakari Luhtala, lavastusharjoittelija
Markus Toivanen, puvustajan assistentti
Sanna Iivonen, 2. maskeeraaja
Juha Pursiainen, stunt-koordinaattori
Jouni Kivimäki, stunt
Vesa Laakso, stunt
Esa Muittari, stunt
Mika Pietiläinen, stunt
Jussi Karppanen, graafinen suunnittelu
Kai Arponen, graafinen suunnittelu
Jenni Hyttinen, catering
Taru Venäläinen, catering-assistentti
Annamaria Laine, lastenhoitaja
Kari Kinnunen, näyttelijäkuljetus
Marika Väisänen, tuotantoharjoittelija
Veli Uusitupa, tuotantoapulainen
Konstantin Vlachlos, tuotantoapulainen
Yrkkö Äkkijyrkkä, tuotantoapulainen
Jukka Aronen, tuotantoapulainen
Kati Nordström, tuotantoapulainen
Sakari Rutanen, tuotantoapulainen
Teemu Saarinen, tuotantoapulainen
Leena Varilo, tekninen asiantuntija
Esko Varilo, tekninen asiantuntija
Pirjo Harmainen, kirjanpitäjä (Tilitoimisto Laskentasysteemi Oy)
Anette König, negatiivileikkaus (Atlantik Film GmbH)
Hannelore Behrmann, negatiivileikkaus (Atlantik Film GmbH)
Petra Schütt, värimääritys (Atlantik Film GmbH)
Maite Woköck, koordinaattori (Saksa)
Frank Westhoff, kirjanpitäjä / palkanmaksu saksassa (Saksa)
Gisela Elvers, kuljetukset hampurissa (Saksa)
Kai Greve, troubleshooter (Saksa)
Hubert Henle, dolby-konsultti (Saksa)
Wieland Krüger, foley-äänittäjä (Saksa)
Peter Sibley, käännökset (Saksa)
Jussi Jaakonaho, musiikin äänitys
Tommi Viksten, musiikin äänitys
Jussi Jaakonaho, musiikin miksaus (Petrax, Hollola)
Heikki Hämäläinen, sukeltaja
Harri Mokkila, sukeltaja
Sakari Nieminen, sukeltaja
Marko Palojoki, sukeltaja
Tapiola, vakuutukset
Zimmermann, Scholz & Partner, lakitoimisto
Panther GmbH, kamera-, grip- ja valokalusto
Hapag-Lloyd Reisebüro, matkatoimisto
FS Film Oy, levittäjä
FS Film Oy, levittäjä
Liikenteenpysäyttäjät: Piia Aalto, Jukka Aronen, Niko Hakala, Eliel Karhu, Mira Kukkonen, Kati Nordström, Samuli Olli, Sakari Rutanen, Teemu Saarinen, Nina Söderberg, Henri Tolonen, Veli Uusitupa, Taru Venäläinen, Konstantin Vlachlos, Yrkkö Äkkijyrkkä, muu
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 700 000 €
Rahoitus
Julkaistu
2004
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
20.08.2004
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio Rex, Tennispalatsi 6
Jyväskylä: Fantasia 6
Oulu: Formia 2
Pori: Promenadi 4
Tampere: Plevna 6
Turku: Kinopalatsi 9
Vaasa: Adams
Filmikopioiden määrä
8
Televisioesitykset
  • 02.10.2006 YLE TV1 [Kotikatsomo]
  • 02.05.2011 YLE TV1 [Kotikatsomo]
  • 06.05.2011 YLE TV1 [Kotikatsomo]
  • 25.05.2014 YLE TV2
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Lohja
Vihti
Hämeenkyrö
Viljakkala (nyk. Ylöjärvi)

Sisältöseloste

12-vuotias Elsi palaa eläinlääkäriäitinsä Paulan kanssa matkoilta. Elsi huomaa, että hänen huoneessaan on käyty, mutta äiti ei häntä usko. Vanhemmat ovat eronneet puolitoista vuotta sitten, ja äidin ja tyttären välit ovat kireät. Paula uskoo Elsin kuvittelevan asioita. He käyvät perheterapeutin vastaanotolla.

Supermarketissa Elsi näpistää pikkutavaroita, minkä saman ikäinen poika, Henry, huomaa. Elsi varastaa hänelle hylsysarjan. Henry hankkii rahaa palauttelemalla ostoskärryjä ja pitämällä panttikolikot itsellään. Hän kertoo veljensä kuolleen ja perheensä juuri muuttaneen paikkakunnalle. Hän ei käy koulua vaan opiskelee kotona.

Elsi varastaa tavaroita myös koulutovereilleen, mutta ei ole heidän kanssaan hyvissä väleissä. Hän lintsaa koulusta ja viettää päivän Henryn kanssa. Henry vie hänet uimaan omakotitalon allasosastoon. Elsi huomaa perhekuvan, jossa ei kuitenkaan ole Henryä. Poika sanoo ottaneensa itse kuvan, mutta ilmoittaa, että Elsin täytyy lähteä.

Kotona Elsi jää kiinni lintsaamisesta. Paula käskee tytön neuvomaan tien Henryn kotiin. Kun selviää, ettei talon perheellä olekaan Henry-poikaa, tilanne valkenee Elsille, mutta Paula huolestuu luulleessaan tytön kuvitelleen kaiken. Elsi vilustuu ja äiti hoivaa häntä.

Kotonaan Henry valmistaa välipalan nukkuvalle Maj-äidilleen ja tekee läksynsä. Illalla isä, Kalervo, tenttaa maantietoa pojaltaan, jolta paikkakunnat ovat menneet sekaisin lukuisten muuttojen vuoksi.

Kärryjä palautellessaan Henry kuulee erään perheen lähtevän lomalle ja selvittää auton rekisterikilven perusteella osoitteen. Hän tunkeutuu taloon, pukeutuu löytämiinsä asusteisiin, kunnes soittaa Elsille: ”Onko kiva maata sängyssä kun äiti palvelee?”, hän tivaa. Kun Paula tulee puhelimeen, sieltä kuuluu Henryn toistuva huuto ”äiti, äiti”. Henry sotkee talon.

Kotimatkalla Henry törmää äitiinsä ja vaatii häntä palaamaan kotiin. Äiti raivostuu ja huitaisee, mutta leppyy saman tien. Marketissa hän lastaa ostoskärryyn tuotteita, joita Henry vaivihkaa palauttaa hyllyyn. Hän soittaa isänsä paikalle: Majn viha nousee miehen ottaessa äänettömänä ostokset haltuunsa. Kotona isä käskee Henryä katsomaan äitinsä perään.

Kylvyssä loikova Maj toivoo Henryn olevan onnellinen. Hän sanoo, että hänelle itselleen on helpompaa, kun hän ei yritä mitään, ja vajoaa veden alle. Henry huutaa apuun isänsä, joka nostaa vastaan kamppailevan äidin ylös.

Elsi huomaa Henryn, kun tämä palaa lomalaisten taloon, ja liittyy tämän seuraan. Kun Elsi uhkaa kertoa asiasta äidilleen, Henry käy tytön kimppuun, mutta laskee sitten irti. ”Mene helvettiin”, Henry sanoo.

Henryn palatessa kotiin äiti on kadonnut. Isä menettää malttinsa, riepottaa poikaansa ja lähtee poliisin kanssa etsimään vaimoaan. Henry hakee Elsiltä apua, ja he saavat Paulan seuraamaan poliisiautoa. Oudosti käyttäytyvä Maj on taksimatkalla. Kun keskuksesta tullut viesti saa kuskin nousemaan autosta ja soittamaan poliisille, Maj kaappaa auton.

Poliisit katkaisevat hänen matkansa sillalla, josta hän uhkaa hypätä alas. Kalervon tultua paikalle, Maj pyytää häntä myöntämään heidän olevan onnettomia. Kalervo murtuu ja hyppää yllättäen sillalta veteen. Hänet saadaan kuitenkin pelastettua ja Paulan tuoma Henry ja Maj asettuvat miehen tueksi. Paula halaa tytärtään, Elsi ja Henry hymyilevät toisilleen.

Tyynenä päivänä Henry ja Elsi heittelevät laiturinnokasta leipiä ostoskärrykolikoilla – Henryn mielestä ne pomppivat veden pinnalla parhaiten.

Aiheet
Lehdistöarviot

Auli Mantilan kolmatta pitkää elokuvaa pidettiin varauksinkin kunnianhimoisena ja poikkeuksellisen tasokkaana. ”Lapsista kertovien elokuvien joukossa Ystäväni Henry on piristävä poikkeus, koska Mantila kuvaa lapsia tasavertaisina olevaisina aikuisten kanssa”, kiitteli Markus Määttänen (Aamulehti 20.8.2004). Määttäsen mielestä ”Mantilan elokuva on armottoman paljas. Ohjaaja kuvaa aikuisten ja lasten arkea sellaisena kuin se on, koko ajan lievästi alakuloisena. [- -] Vaikutelma vielä korostuu, koska Mantila ei ole lokalisoinut elokuvaansa mihinkään tiettyyn paikkaan. Ystäväni Henry rullaa hyvin universaalissa modernissa tilassa, tai rajatilassa. Siellä saattaa sairastua, kuten Ylva Ekbladin esittämälle äidille käy.”

”Mantila pystyy niukoin elein ja painotuksin kehittelemään roolihahmojensa kokemaa konkreettista arkipäivän tragediaa siten, että katsojan kiinnostus pysyy alusta loppuun asti herpaantumattomana”, vaikuttui myös Tapani Maskula (Turun Sanomat 21.8.2004). ”Hän ei moralisoi eikä tunteile henkilöidensä kipeiden aistimusten kustannuksella koska kyynelten pidätteleminen voi viiltää syvemmältä kuin vuolas itkeminen. [- -] Ystäväni Henry on harkiten leikattu elokuva, jonka rauhallinen rytmi kuljettaa kertomusta luontevasti eteenpäin. Filmissä ei ole yhtään turhaa ihmistä, otosta, vuorosanaa tai kasvojen ilmettä. Kokonaisuus on ilmava, mutta myös raikas ja lavastamattomalla tavalla kaunis.”

Ystäväni Henry ei päästä katsojaa helpolla. Se vastustaa kaikenlaista lokerointia, mikä osoittaa, että Mantilan teoksessa on ajatusta takana”, avasi arvionsa Kaisa Hiltunen (Keskisuomalainen 20.8.2004), jonka mukaan ”kunnianhimoisessa elokuvassa kyse ei ole vain tarinan kuvittamisesta, vaan ohjaaja pyrkii välittämään sisältöä muodon kautta. Kerronnan ennakoimattomuus myötäilee salaisuuksien ja peittelyn teemoja. Ystäväni Henry on surumielinen elokuva, joka vetoaa enemmän järkeen kuin tunteisiin. Mantilan asenne on tarkkailla asioita etäisyyden päästä.”

Kuitenkin Hiltusesta käsikirjoittaja-ohjaaja oli haastanut itsensä ehkä liiaksikin. ”Mantila on ladannut elokuvansa täyteen, ehkä liiankin täyteen isoja ja tärkeitä teemoja. Vähän väliä tapahtuu hätkähdyttäviä asioita, mitkä kaikki ovat oireita jostain. Itseäni kiusasi dialogien lyhykäisyys. Erityisesti äidin ja tyttären väliset keskustelut typistyvät lyhyisiin repliikkeihin. Mutta tavallaan se kuvastaa sitä kiirettä mikä tekee ihmisten todelliset kohtaamiset mahdottomiksi. Silti kerronta on hieman jäykkää paikoin. Käänteetkään eivät ole aina ihan uskottavia.”

Kerrontaa hienovireisenä jopa arvoituksellisuuteen asti pitänyt Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet 20.8.2004) näki samoin. “Styrkan i Mantilas stilistik ligger i hennes förmåga att låta bli att underskatta publiken, att låta bilderna och tystnaden tala. Det är förvisso också hennes svaghet. En svaghet som här tar överhanden. Jag gillar Mantilas sätt att skriva och strukturera materialet. Vad gäller regissören Auli Mantila är jag inte lika övertygad. Den snyggt inpackade berättelsen till trots känns filmbygget något vacklande och ofokuserat. Handlingen växer, utvecklas, men fördjupas inte nämnvärt. Åtminstone inte känslomässigt”, dynaamisempaa otetta kaivannut Uggeldahl totesi.

”Elokuvan roolitus on onnistunut, ja Mantila on ohjannut hankalat roolit saaneita lapsia taitavasti”, kiitti Olli Kangassalo (Iltalehti 20.8.2004) arviossaan. ”Henryn ongelmaisia vanhempia esittävät Pertti Sveholm ja Ylva Ekblad tekevät kipeän särmikkäät roolityöt.”

Taustaa

Auli Mantila (s. 1964) valmistui ohjaajaksi Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen linjalta vuonna 1995. Hän ohjasi ja käsikirjoitti pitkät näytelmäelokuvat Neitoperho (1997) ja Pelon maantiede (2000) sekä televisioelokuvan Marja (1994). Mantila oli lisäksi käsikirjoittajana Matti Ijäksen ohjaamissa televisioelokuvissa Lahja (1997) ja Pala valkoista marmoria (1998). Hän perusti tuottaja Anna Heiskasen kanssa tuotantoyhtiön DO Films Oy:n ja ohjasi televisioon minisarjan Täysin työkykyinen (2003).

Mantila määritteli elokuvansa Ystäväni Henry (2004) suhdetta muihin ohjaustöihinsä Ilta-Sanomissa 20.8.2004: ”Kaikki elokuvani kertovat ihmisistä, jotka ovat toisten vallassa. Neitoperhossa syyt olivat emotionaalisia, Pelon maantieteessä sukupuoleen liittyviä ja Henryssä iästä johtuvia. Ensimmäinen kertoi yksilöstä, toinen ryhmästä ja tämä uusin perheestä.” Mantilan elokuvat käsittelevät myös ihmisen henkilökohtaista tilaa maailmassa.

Lapsista ja salaisuuksista kertovassa elokuvassa Ystäväni Henry 12-vuotias Elsi palaa yksinhuoltajaäitinsä kanssa matkalta ja huomaa, että joku on käynyt hänen huoneessaan ja siirrellyt tavaroita. Elsi tutustuu pian salaperäiseen Henryyn, joka ilmestyy ja katoaa kuin mielikuvitusolento. Mikä onkaan Henryn salaisuus?

Aamulehden Valo-Viikkoliitteen 25/2005 mukaan Mantila tahtoi kirjoittaa käsikirjoituksessaan tarinan lapsille ”monimutkaisen sielunelämän, itseisarvoisen luonteen ja kohtalon, joihin yleensä vain mafiapomoilla on oikeus.” Mantila harjoitteli kohtauksia lapsinäyttelijöiden kanssa kuvauksia edeltäneen kevään.

Elokuva sai ennakkoensi-iltansa Sodankylän elokuvajuhlilla 20.6.2004. Ystäväni Henryn varsinainen ensi-ilta oli 20.8.2004 Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa. Elokuva sai Buenos Airesin Nueva Mirada –lastenelokuvafestivaalin yhteydessä jaetun Signis-palkinnon. Palkinnon myönsi kansainvälinen katolisen viestinnän ammattilaisten verkosto. Sittemmin Mantila on toiminut tuottajana ja ohjannut televisioelokuvat Hopeanuolet (2007) ja Yksinen (2008).

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-29618
Tarkastuspäivä
05.07.2004
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2540 m
Kesto/leikattu
1:32:51
Ikäraja
K11
Tarkastamolaji
Draama
Tarkastuttaja
FS Film Oy
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Digital (SRD)
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
93 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
Festivaaliosallistumiset
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 2004
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksa 2004
Oulun kansainvälinen lastenelokuvien festivaali Oulu, Suomi 2004
Febiofest Junior useita kaupunkeja, Tšekki ja Slovakia 2005
Junior - Stockholms filmfestival Tukholma, Ruotsi 2005
Sprockets - Toronto International Film Festival for Children Toronto (ON), Kanada 2005
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 2005
Blue Sea Film Festival Rauma, Suomi 2005
Espoo Ciné Espoo, Suomi 2005
Buster - Copenhagen International Children's Film Festival Kööpenhamina, Tanska 2005
International Film Festival "Nueva Mirada" for Children and Youth Buenos Aires, Argentiina 2005
Cinemagic - World Screen Festival for Young People Belfast, Iso-Britannia 2005
Palkinnot
International Film Festival "Nueva Mirada" for Children and Youth, Buenos Aires, Argentiina 2005: SIGNIS Award parhaasta fiktioelokuvasta.