13.10.1939. Hakalan veljekset Martti ja Paavo lähtevät muiden kauhavalaismiesten joukossa ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Martti hyvästelee vaimonsa Marjatan ja pienen poikansa, Paavo rakastettunsa Ylisen Annan. Äiti pyytää Marttia pitämään huolta pikkuveljestä.

Ennen lähtöä Seinäjoelle luutnantti Haavisto puhuu joukoille Neuvostoliiton vaatimuksista Moskovan neuvotteluissa: "Meiltä voi kyllä vaatia, mutta meiltä voi olla paha tulla mitään ottamahan". Vänrikki Kantola suostuu sijoittamaan Hakalan veljekset samaan ryhmään, mutta Paavo harmittelee, että ryhmässä on myös Vilho Erkkilä, jonka sanotaan olevan veljesten isän piialleen tekemä poika. Arvi Huhtala pitää Vilhon piloillaan lausumaa isänmaallista runoa "nuorisoseuratouhuna", ja ikämies "Ylli" Alanen muistelee Kalevankankaan taisteluita 1918.

Harjoitusten jälkeen miehet kuljetetaan määränpäästä tietämättöminä junalla Karjalan kannakselle. He leiriytyvät Unnunkoskelle, missä Paavo flirttailee karjalaistyttö Ainon kanssa - tämän sulhanen on linnoitustöissä. Martti auttaa emäntää pellon kyntämisessä ja huomaa aamulla, että Arvi on viettänyt emännän kanssa yön. Miehet tekevät linnoitustöitä ja karjalaiset lähetetään evakkoon.

Vääpeli Jutila kertoo Martille, että kaikki lomat on peruutettu: ryssä on hyökännyt rajan yli. Everstiluutnantti Laurila puhuttelee eteläpohjalaisia joukkoja itsenäisyyspäivänä. "Me tahromma rauhaa, mutta sitä eivät meille antaneet toiset."

Ylli opettaa nuorempiaan, että "kun tuloo kohralle, se vaan hönkääsöö" - ja kaatuu itse kranaatinsirpaleesta Taipaleenjoella ensimmäisessä taistelussaan. Miehet joutuvat taisteluhautoihin ja ottavat Terenttilän aukiolla vastaan neuvostojoukkojen hyökkäyksen. Sotamies Ahti Saari kaatuu. Läpimurtoyritys saadaan torjutuksi vasta viime hetkellä, koska tykki saapuu myöhässä. Juuri kun Vilho uhoaa korsussa, miten helposti ryssä pysähtyi, alkaa uusi hyökkäys, jossa Paavo haavoittuu kylkeen.

Vilho menettää hermonsa ollessaan Martin kanssa kuulovartiossa ja juoksee pakoon. Hänet löydetään myöhemmin tärisevänä pataljoonan komentopaikalta, mistä hänet palautetaan omien miesten joukkoon. Lääkintäalikersantti Jussi Pernaa antaa hänelle päänsärkylääkettä, muka rauhoittavana lääkkeenä.

Paavo pääsee kotiin toipumaan ja sanoo äidilleen, ettei kukaan palaa rintamalta hengissä kotiin. Sankarihautajaisten jälkeen hän kertoo Annalle, ettei sodassa ole sellaista kuin kotona luullaan, ja loukkaantuu, kun Annan äiti kehottaa häntä lähtemään kotiin.

Rintaman toisella puolella juhlitaan Stalinin syntymäpäivää. Ylisen Matti, Annan veli, katoaa vartiosta. Paavo joutuu heti palattuaan kahdesti vartiovuoroon ja silpoutuu kuoliaaksi voimakkaassa tykistökeskityksessä. Veljensä kuolemasta turtunut Martti lähetetään pyytämään komentopaikalta lisää miehiä. Komppanian päällikkö Haavisto lupaa itse tulla tarkistamaan tilanteen, mutta hänet löydetään myöhemmin kuolleena. Vihollisen oma, harhaan osuva tykistökeskitys pysäyttää kuitenkin hyökkäyksen viime hetkellä. Kantola kuulee, että vänrikki Rajalasta tehdään uusi komppanian päällikkö, koska häntä itseään tarvitaan miesten parissa. Joulupäivänä sotamies Aatos Laitila ja alikersantti Erkki Somppi hakevat pastorin lukemaan evankeliumia, ja miehet laulavat virttä keskellä tulitusta.

Toisten availlessa pakettejaan Arvi suree, ettei kukaan kirjoita hänelle. Laitila aikoo pyyhkiä neuvostokoneen pudottamilla propagandalehtisillä takapuolensa mutta kaatuu kranaattituleen. Pataljoonan komentaja moittii Kantolaa, että alikersantti Korpelan miehet ovat paenneet niittykasematin vartiopaikalta, joka on täyttynyt vedellä. Kantola sättii puolestaan miehiään, kun kasemattia vallataan takaisin. Rajala simputtaa Marttia lähettämällä tämän viemään turhaa viestiä viidenteen komppaniaan. Martin lähtiessä miehet viheltelevät protestiksi.

Eteläpohjalaiset lähetetään takaisin niittykasematille, joka räjäytetään, kun neuvostosotilaat eivät suostu poistumaan siitä. Arvi kaatuu, kun hän lähtee pataljoonaan kertomaan asiasta.

Miehet pääsevät Yläjärvelle saunomaan ja lepäämään. Martti käy lomalla ja uskottelee äidilleen, että Paavo kuoli tuskattomasti luoti sydämessään. Ylisen isäntä ihmettelee, miten Matti on voinut kadota - hän kun oli kuullut poikansa tappaneen puukolla 30 vihollista heti ensimmäisessä taistelussa.

Martin palattua miehet viedään uusiin asemiin Vuosalmelle. Tehtävänä on estää vihollista ylittämästä Vuoksea, mutta ylivoimainen vihollinen pakottaa miehet perääntymään. Aamulla asemat saadaan takaisin, mutta neuvostosotilaita tulee yhä lisää. Somppi kaatuu ampuessaan seisaaltaan konepistoolilla. Rajala lähettää Martin, tällä kerralla ystävälliseen sävyyn, pataljoonan esikuntaan pyytämään vahvistusta. Martin palattua Vilho kuolee lentohyökkäyksessä hänen käsiinsä, ja hän huomaa tämän käyttäneen Paavon kypärää. Jussi haavoittuu ja ymmärtää olevansa shokissa koska ei tunne mitään.

Aamulla miehet saavat tehtäväkseen varmistaa nurmolaisten hyökkäyksen Äyräpään kirkonmäelle, mutta hyökkäys myöhästyy ja päättyy perääntymiseen, kun vastassa on massoittain neuvostosotilaita.

Miehet lähetetään ensimmäisen pataljoonan avuksi yrittämään vielä uutta vastaiskua. Jutila saa luodin otsaansa, ja Martti sulkee hänen silmänsä. Nuori täydennysmies Mauri Haapasalo kaatuu hyökätessään suomalaisen luutnantin kimppuun tämän teloitettua haavoittuneen neuvostosotilaan. Neuvostojoukkojen tykistökeskitys yltyy, ja miesten tilanne käy epätoivoiseksi. Kun tuli lopulta taukoaa, Kantola tuo sanan, että rauha on solmittu. Martti jää tuijottamaan ilmeettömänä, kun ympäriltä nousee joukoittain hurraavia neuvostosotilaita.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.