Pitkin tietä pieni lapsi
Along the Road Little Child (englanninkielinen nimi)
Med tiden mit barn (tanskankielinen nimi)
Esikaupungin lapset (työnimi)
Children of the Suburb (työnimi)
Finna-arvio
Pitkin tietä pieni lapsi
Susanna Helken ja Virpi Suutarin dokumenttielokuvassa Pitkin tietä pieni lapsi (2005) kuvataan samassa kerrostalon rapussa asuvan kahden sisarusparven, suomalaisen ja somalialaisen, yhteisiä leikkejä ja puuhia vantaalaisessa lähiössä vuonna 2004.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S* |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut esiintyjät
Lapset: <br />Abdi, Bisharo, Nasteho<br />Julia, Jeremias, Linnea, Lydia<br />Tommi<br />Ville
Lapset: <br />Abdi, Bisharo, Nasteho<br />Julia, Jeremias, Linnea, Lydia<br />Tommi<br />VilleHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
2004 |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
Ohjaajakaksikon dokumentin poikkeuksellinen muoto herätti hämmennystä. Seppo Turusen (Kainuun Sanomat 18.11.2005) mielestä pyrkimys pelkkään näyttämiseen ilman omaa kannanottoa oli lähtökohtana ”hieman falski. Miten niin tekijät eivät ota kantaa? Eikö aiheenvalinta jo ole kannanotto? Eivätkö tekijät puhukaan suvaitsevaisuuden puolesta? [- -] Suutarin ja Helken aikaisemmissa dokumenteissa, esimerkiksi Joutilaissa, puolueettoman tarkkailijan asenne on johtanut jopa tunteettomaan tirkistelyyn. Siitä naiset tällä kertaa lapsia kuvatessaan onneksi välttyvät. Entä pitääkö dokumentissa olla tarina?” Vaikka Turunen ymmärsikin käsivarakuvauksen aitouden tavoittelua dogma-sääntöjen hengessä, silti ”tunti ja vartti karusellia on liikaa”. Myös Olli Kangassalolle (Iltalehti 18.11.2005) Pitkin tietä pieni lapsi jäi ”valitettavasti kovin jäsentymättömäksi kokemukseksi, joka ei herätä oivalluksia tai kasvata ymmärrystä kulttuurien yhteentörmäyksestä. Tuntuu että kamera ei koskaan pääse tarpeeksi lähelle kohteitaan. Kuvaaja juoksee lasten perässä, mutta aina jää sellainen olo, että ollaan auttamatta selän takana, aikuisten maailmasta käsin tirkistelemässä lasten maailmaa. [- -] Dokumentti on todellisuuden armoilla, ja tämän dokumentin kuvauksissa nauhalle ei tarttunut mitään suurta tarinaa. Lisäksi elokuva päättyy juuri silloin, kun lapsiporukka hajoaa. Ilmaan jää paljon kysymyksiä.” Dokumentti ei vastannut Leena Virtasenkaan (Helsingin Sanomat Nyt-liite 46/2005) odotuksia, ”mikä ei ole moite. Aihe on niin ladattu kaikilla ennakko-alkuisilla sanoilla, että sehän on saavutus, jos mikään niistä ei toteudu elokuvassa. Silti tämä aiheuttaa ongelmia elokuvalle. Ikään kuin tekijät olisivat ennakkoon (!) laatineet listan, mitä heidän elokuvansa ei ole: se ei kuvaa lapsia suloisina, helposti lähestyttävinä olioina, se ei korosta somalialaislasten erilaisuutta mutta ei toisaalta väitä, että he olisivat samanlaisia kuin valtaväestö. Mitä jää jäljelle? Huikean hienoa estetiikkaa. Pitkin tietä pieni lapsi on kuvaajansa Heikki Färmin taidetta. [- -] Dokumentissa näkyy jengi suomalaisia ja somalialaisia lapsia, omia persooniaan toki jokaikinen, jotka tuntuvat koko ajan pakenevan kuvasta, jopa lähikuvissa. He jäävät etäälle ja tämä, näin uskoisin, on ollut tekijöiden tarkoituskin. Lapsilla on siihen oikeus, samoin tekijöillä.” ”Susanna Helke ja Virpi Suutari taltioivat 2000-luvun Suomea runollisesta näkökulmasta, kuin todellisuuden toisesta ulottuvuudesta, jossa lasten puuhastelut ovat yhtä ihmeellisiä ja ainutlaatuisia ilmiöitä kuin hyönteisten ahertaminen kukkien ympärillä tai puiden oksien väleistä pilkottavat auringonsäteetkin”, kuvaili Rane Aunimo (Uutispäivä Demari 18.11.2005) kokemustaan. ”Näkökulman kapeutta käsivaraisen kuvauksen lähes impressionistinen peilailukaan ei silti tyystin pysty häivyttämään, koska kuin varkain kohtauksissa vilahtavat betonilähiöiden arkirealiteetit kaipaisivat tuekseen jo yhteiskunnallistakin taustoitusta.” Aunimo olisi kaivannut myös jyrkempää vastakohta-asettelua. ”Elokuva ei voi toimia tyhjiössä ja teeskennellä ristiriitaisuuksien olevan pienempiä kuin ovatkaan. [- -] Puutteineenkin Pitkin tietä pieni lapsi on silti ennakkoluuloja murtava kuvaus ihmisten yhdenvertaisuudesta ja lapsuuden terveestä oikeamielisyydestä, joiden merkitystä kertojana toimivan nuoren somalilapsen naiivin jäsentävä näkökulma avartaa.” Dokumentin maailmaa karun runollisena pitäneen Ywe Jalanderin (Suomen Kuvalehti 46/2005) mielestä ”Iiro Ollilan musiikki on kiinnostavaa ladatessaan lähiömetsikköön symbolisuutta. Siitä tulee maailma, johon lapset tutustuvat ja joka on hieman pelottava, salaperäinen, mutta samalla avoin ja vapaa, vielä heidän omaa reviiriään.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Ohjaajapari Susanna Helke (s. 1967) ja Virpi Suutari (s. 1967) on tehnyt dokumenttielokuvia yhdessä 1990-luvulta lähtien. Heidän elokuviaan ovat mm. Synti – dokumentti jokapäiväisistä rikoksista (1996), Saippuakauppiaan sunnuntai (1998), Valkoinen taivas (1998) ja palkintoja saanut, kainuulaisten nuorten miesten työttömyydestä kertova elokuva Joutilaat (2001). Elokuvan Pitkin tietä pieni lapsi (2005) kerronnan he rajasivat eri etnisistä taustoista tulevien lasten miniyhteisöön ja heidän maailmaansa. Elokuvassa kuvataan kahden samassa kerrostalon rapussa asuvan sisarusparven, suomalaisen ja somalialaisen, yhteisiä leikkejä vantaalaislähiössä. Päähenkilöitä ovat 13-vuotias Julia ja hänen pikkusisarensa sekä 15-vuotias somalipoika Abdi ja hänen siskonsa Nasteho, 11, ja Bisharo, 9. Me Naiset -lehden numeron 49/2005 mukaan Helke ja Suutari lähtivät tekemään elokuvaansa ”lavealla ajatuksella suomalaisesta lapsuudesta.” Suurimpana muutoksena sitten heidän omien lapsuusaikojensa oli monikulttuurisuuden muodostuminen. Koulututustumisten jälkeen ohjaajat päättivät käsitellä länsimaista lapsuutta islaminuskoisen maahanmuuttajalapsen silmin. He kävivät useiden kuukausien ajan neuvotteluita eri somaliperheiden kanssa, mutta eivät aluksi saaneet kuvauslupaa. Sana ”elokuva” liittyi monen somalivanhemman mielestä viihdeteollisuuteen, saastaan ja rappioon. Elokuva sai kunniamaininnan Nordisk Panoramassa Norjan Bergenissä. Vuonna 2005 valmistuivat myös Helken ja Suutarin lyhytelokuvat Kevät ja Sota. Helke ohjasi seuraavaksi elokuvan Leikkipuisto (2010), Suutari puolestaan elokuvan Auf Wiedersehen Finnland (2010). |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Pieni sydän Sakari ja Riikka Kuosmanen Säv. & san. Samuli Laiho Sov. Leri Leskinen Capitol, EMI Finland |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Paasosten ja Haikosten perhe, Hassanin perhe, Marjut Päivärinta, Hersi Seynab, Arja Sarsama, Kaisa Saksa, Heli Mentunen, Tuomo Heikkilä, Hakunilanrinteen alakoulu, Hakunilan koulu, Matinkylän koulu, Kari Tuominen, Tiistilän koulu, Ossi Airaskorpi, Kallahden peruskoulu, Jakomäen ala-aste, Seija Niskanen-Ellis, Mari Jaakola, Abdullahi Yalahow, Eero Mäkinen, Aino Toiviainen, Anna Toivakka, Hannu Norjanen, Sanna Salmenkallio, Vivien Rintala, Niko Jaukka, Polina Morgunova<br /><br />NUMA / Matinkylä, Pirkko Harju-Hiltunen, Käpylän musiikkiopisto, Faunatar-lemmikkieläinliike / Itäkeskus, Vantaan vesi / Tapio Nurmi, Vandernet Oy / Elina Huovinen<br /><br />Eila Werning, Leena Kemppi, Miia Haavisto, Kanerva Cederström, Jean Bitar, Outi Hakanen, Pekka Mikola, Jaakko Heinimäki, Sunin perhe, Jukka Perko, Konsta Punkka, Säde Peltola, Aurora Vatanen, Mary Morgan, Iivari Suosalo, Martti Suosalo |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Flat Out © 2004 Empire Interactive Ltd developed by Bugbear Entertainment Ltd. Wild Nights ohjaus Eric Veyssière & René Heuzey. tuotanto Télé Images Nature ja France 2 |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|