Skavabölen pojat
Skavabölegrabbarna (ruotsinkielinen nimi)
Skavabölegrabbarna (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Last Cowboy Standing (englanninkielinen nimi)
El Último Cowboy (espanjankielinen nimi)
Cowboys & Índios (portugalinkielinen nimi)
Posledni kovboj zustava (tšekinkielinen festivaalinimi)
僕はラスト・カウボーイ (japaninkielinen nimi)
Finna-arvio
Skavabölen pojat
Zaida Bergrothin esikoisohjaus Skavabölen pojat (2009) perustuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään. Suomalais-saksalaisena yhteistuotantona toteutettu draamaelokuva kertoo perheen hajoamisesta 1970- ja 80-lukujen Suomessa. Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (Lauri Tilkanen / Ilmari Järvenpää) ja Evert (Iiro Panula / Onni Tommila), joihin vanhempien (Leea Klemola, Martti Suosalo) avioero ja isän alkoholismi jättävät jälkensä.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
K13 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
22.4. - 30.6.2008 (45 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
”Antti Raivion Skavabölen pojat on yksi 1990-luvun suurista kotimaisista näytelmistä. Nyt sen pohjalta on syntynyt nuoren naisohjaajan upea esikoispitkä, joka on vahva ehdokas vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi”, suitsutti Tuomas Riskala (Iltalehti 4.9.2009) pitäen elokuvaa kauniina ja koskettavana, hauskana ja järkyttävänä. ”Skavabölen pojissa on loistava tarina ja sen arvoinen käsikirjoitus. Materiaaliin oikean herkkyyden omaava Bergroth todistaa olevansa ilmiömäinen henkilöohjaaja. Erityisesti tämä näkyy lasten ja nuorten ohjaamisessa. Poikia eri ikäisinä tulkitsevat Lauri Tilkanen ja Iiro Panula sekä Ilmari Järvenpää ja Onni Tommila ovat kaikki erinomaisia. Leea Klemola ja Martti Suosalo tekevät äitinä ja isänä pysäyttävän hienot ja syvältä kouraisevat suoritukset.” ”Q-teatterin Antti Raivio teki 1990-luvulla näytelmiä elokuvamaisella otteella”, pohjusti Lauri Lehtinen (Suomen Kuvalehti 34/2009) eritellen: ”oli takaumia, nopeita siirtymiä, tarttuvia tunnussäveliä ja yleistä svengiä. Raivion töiden elokuvaaminen merkitsee siis menemistä taidemuotoon, jossa niiden keinot ovat tutumpia ja säväyttävät vähemmän. Kuitenkin Q-dramaturgia voi toimia myös valkokankaalla”, sillä ”Skavabölen pojat osoittaa, että raiviolainen dialogi ja puolikoomiset hahmot ovat valtavan paljon elävämpiä kuin käsikirjoittajien normaalit hengentuotteet. [- -] Osuva ajankuva ja tasaisen hyvä henkilöohjaus ovat teoksen valtit. Näyttelijäsuorituksiin mahtuu niin monta eri-ikäistä onnistumista, että palkintoraadit saavat tosissaan miettiä, ketä nostavat; äitiä esittävää Leea Klemolaa nyt ainakin.” Toisaalta Lehtisen mielestä kehyskertomus teki elokuvasta selittelevän, ja sotamuistoja olisi voinut karsia. ”Loppusummaksi jää kokoelma täysipainoisen riehakkaita ja kipeitä hetkiä. Niistä ei kasva mitään elämää suurempaa, mutta ainakin kauniita palasia liian varhain loppuneesta kivasta.” ”Filmen står fortfarande med ena benet i pjäsens struktur, och det andra benet i en helt annorlunda värld”, koki Klas Fransberg (Vasabladet 8.9.2009). ”Detta är kanske en av filmens få brister – en del trådar och en del karaktärer blir lite lösa. Man inser att de bara finns där därför att de varit med i ursprungsverket.” Silti Fransberg piti Skavabölen poikia liki täydellisenä taideteoksena. ”Filmen har en rörande och tragisk berättelse med stänk av humor och surrealism, kombinerat med ett foto (Anu Keränen), som inte har någon annan uppgift än att stöda berättelsen. Skådespelarprestationerna är ibland helt otroliga – och det gäller nästan alla roller.” Jukka Kangasjärven (Aamulehti 4.9.2009) mielestä Skavabölen poikien kellertävä värimaailma sointui elokuvan aiheeseen. ”Paluu kahden veljeksen lapsuuteen on kuin sarja henkiin heränneitä kellastuneita valokuvia 1970-luvun perhealbumissa, joka perheen hajoamisen jälkeen on etsinyt paikkaansa jonkun asianomaisen irtaimistossa. [- -] Perhehistorian tärkeissä, vaikeissa käännekohdissa Bergroth osoittaa häikäisevästi taituruutensa. Katsojassa tunne on yhtä vavahduttava kuin erottaisi vanhassa lystissä valokuvassa yllättäen kipeän varjon.” Kangasjärvi havaitsi kuitenkin lasten lupsakkuudessa myös tiettyä kosiskelevuutta, joka muutamien kerronnallisten seikkojen ohella verotti lopputulosta. ”Kunpa Bergroth olisi vielä rohkeammin luottanut siihen, että pelkkä syvätarkennus kellastuneeseen valokuvaan kaivaa lapsuuden kääntöpuolesta usein esiin jo kaiken liikuttavan.” Siinä missä lavastus ja puvustus saivat yleistä ja varauksetonta kiitosta, Jarno Lindemark (Keskisuomalainen 4.9.2009) piti musiikin käyttöä kliseisenä. ”Miksi joka hemmetin nykydraamassa käytetään tätä pianonpimputusta, jonka ansiosta tunnelma on aina samaa latteaa haikailua? Muutoin Bergrothilla on tajua sävyistä ja kuvien rytmistä. Ja Suosalon delirium saisi Jouko Turkaltakin kakat housuun!” |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Ohjaaja Zaida Bergroth (s. 1977) on syntynyt Kivijärvellä Keski-Suomessa. Hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi vuonna 2004. Hän opiskeli aiemmin vuoden verran Prahan paikallisessa elokuva-akatemiassa. Bergrothin ohjaamia palkittuja lyhytelokuvia ovat mm. Hiukset (1998), Veera (1998), Kunnanjohtaja (2007), alkoholistiäitiä ja tämän tyttäriä käsittelevä Lasileuka (2004) ja speed metalin rantautumista syrjäseudulle kuvannut Heavy Metal (2007). Bergrothin äiti on taidemaalari Marjatta Tapiola ja sisar kirjailija Aina Bergroth. Ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvanaan Zaida Bergroth ohjasi suomalais-saksalaisen yhteistuotantoelokuvan Skavabölen pojat (2009). Antti Raivion samannimiseen menestysnäytelmään (1991) pohjautuvan elokuvan tarinassa 6- ja 9-vuotiaat veljekset Evert ja Rupert kulkevat lapsuuden mielikuvitusleikeistä läpi vanhempien avioeron ja muiden perhetragedioiden 1980-luvulle, joka on syyllisyyden ja välienselvittelyn aikaa. Tuolloin aikuisuuden kynnyksellä oleva Rupert (Lauri Tilkanen) yrittää ymmärtää lapsuuden tapahtumia. Bergrothin avopuoliso Jan Forsström oli mukana käsikirjoittamassa elokuvaa. Bergroth kertoi Forssan Lehden 29.8.2009 haastattelussa, että häntä kiinnosti tarinassa ensin veljeskaksikon välisen suhteen kuvaus. Lisäksi Raivion värikäs kieli ja tarinan rikkaus houkuttivat tekemään elokuvaversiota. Tarinan keskeisiä teemoja ovat syyllisyys ja anteeksianto. Elokuvan voi nähdä myös kuvauksena akateemiseen virkamiesperheen idyllistä, joka särkyy. Elokuva piirtää kuvaa 1970-luvun Suomesta. Vaatimukset naiselle olivat kovat. Jos naiselta vietiin sekä koti että lapset, se oli totaalinen epäonnistuminen. Bergroth kertoo Lehdistömateriaalin Ohjaajan sanassaan: ”Elokuva on pohjimmiltaan selviytymistarina. Skavabölen maailmassa tärkeä, jopa pelastava voimavara on mielikuvitus. Rupert käyttää mielikuvitusta selvitäkseen, loihtii menneisyyden eteensä tutkiskeltavaksi. Oma mieli tulee apuun, kun todellisuutta on mahdoton kestää. Mielikuvitus antaa myös mahdollisuuden eläytyä toisen, ehkä jo muuten tavoittamattoman ihmisen asemaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä antaa anteeksi.” Elokuvaa kuvattiin tuotantoaineistojen ja tuottaja Jarkko Hentulan sähköpostikirjeen 31.8.2023 mukaan 45 kuvauspäivää huhti-kesäkuussa 2008. Kuvauspaikkakuntina olivat Tuusula, Porvoo, Kirkkonummi, Kerava, Espoo, Helsinki ja Keuruu. Tarinan Hyrylän (eli ruotsiksi Skavaböle) asuintalon ullakko oli lavastettu Saksaan Berliinin Havelstudiosiin. Kamerakalustona olivat Arricam LT (35mm) ja Arriflex 416 (16mm) -kamerat. Elokuvan musiikista vastaa saksalainen säveltäjä Alexander Hacke. Elokuvan julisteessa on iskulauseena: ”Minkä tarinan sinä kertoisit lapsuudestasi?” Maskeerausassistentti Erika Carlsonin etunimi on elokuvan lopputeksteissä virheellisessä muodossa Erica. Zaida Bergrothille myönnettiin 4 000 euron suuruinen Anjalankosken elokuvapalkinto elokuvan ohjaustyöstä. Skavabölen pojat sai myös Jussi-palkintoja. Antti Raivio, Jan Forsström ja Bergroth vastaanottivat Jussi-patsaan parhaasta käsikirjoituksesta, Janne Laine puolestaan parhaasta äänisuunnittelusta. Elokuva huomioitiin myös ulkomailla: Se sai Etelä-Koreassa Pusan International Film Festivalilla Flash Forward -sarjan pääpalkinnon. Festivaalia pidetään Aasian tärkeimpänä alan kokoontumisena. Palkinto on Pusanin festivaalille päänavaus oman maan ulkopuolelle, sillä siellä palkitaan useasti vain aasialaisia elokuvia ja tekijöitä. Elokuvan DVD:llä on lisämateriaaleina Zaida Bergrothin, kuvaaja Anu Keräsen ja käsikirjoittaja Jan Forsströmin kommenttiraita, poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein, making of –dokumentti 45 päivää Skavaböleä ja trailereita sekä tv-spotteja. Seuraavaksi Zaida Bergroth suunnitteli elokuvaa ”Henkivartija”, joka valmistui nimellä Hyvä poika (2010). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2014 ja 2023 |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
Hopeinen kuu (Guarda che luna) Es. Jerry B Säv. Gualtiero Malgoni Suom. san. Rauni Kouta © Edizioni Southern Music Srl - peermusic AB My Boy Lollipop Es. Millie San. & san. Johnny Roberts/Morris Levy © EMI Music Publishing Scandinavia AB 1964 Island Records Ltd. Sugar Baby Love Es. Rubettes Säv. & san. Wayne Bickerton/Tony Waddington © by WB MUSIC CORP. AND BUDDE MUSIC INC. Rolf Budde Musikverlag GmbH:n luvalla GmbH/Neue Welt Musikverlag GmbH & Co KG 1974 Polydor Ltd. Cum On Feel The Noize Es. Slade Säv. ja san. Neville Holder and James Lea Published by Barn Publishing (Slade) Limited Licensed courtesy of Whild John Music Limited Io che non vivo senza te Es. Pino Donaggio Säv. Pino Donaggio San. Pallavicini © by ACCORDO EDIZIONI MUSICALI S R L Curci Germany GmbH:n luvalla EMI Music Germany GmbH & Co KG Fjalle-Ralle-Ralle-Raa-Lederhosen Es. Martti Suosalo, Ilmari Järvenpää ja Onni Tommila Säv. ja san. Martti Suosalo Blues Eternal –kappale on tuotettu Uli M. Schüppelin elokuvaan NIHIL (BRD 1987) Kustannus BMG Music Publishing Lisäksi musiikkia De Wolfe Music –kustannusyhtiöltä |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Aina Bergroth, Marjatta Tapiola, Ada, Linda, Ville ja Päivi Bergroth, Leo Raivio, Pirkko Roihu, Katriina Salmivuori, Leo & Justus<br /><br />Alexandre Dupont-Geisselmann und Reno Koppe / Farbfilm, Dr. Teresa Hoefert de Turégano, Gudula Meinzolt / Mannheim Meetings, Kirsten Niehuus, Andreas Schreitmüller, Meinolf Zurhorst <br /><br />SPAF Invest AB <br /><br />Teemu Ahvenainen, Vera Airaksinen, Kimmo Alanko, Petri Anttonen, Ari Arvola, Oliver Backman, Christine Berg, Stefan Bremer, Per Broman, Heikki Färm, Lisa Griep, Aki Grönblom, Barbara Häbe, Thomas Hailer, Matti Halonen, Kaarina Hazard, Constanze Hellmich, Manuel Hendry, Lasse Hyyti, Tarja Jakunaho, Christiane Janssen, Elke Jeddeloh, Ramses Kahakorpi, Vilja Katramo, Marja-Leena Keränen, Pentti Keränen, Heikki Kotsalo, Katrin Kröger, Doris Krüger, Jukka Kujala, Mia Kärkkäinen, Satu ja Jari Kärkkäinen, Sini Laine, Claudia Liebscher, Håkan Mansner, Raimo Mikkola, Artturi Mutanen, Sami Mäki, Raili Mäkinen, Jukka Nieminen, Nikolai Nikitin, Tiina Paavilainen, Hanne Palmqvist, Paul Parant, Sameli Pihlaja, Heidi Pääkkö, Mamma ja Pappa Rahikainen, Petri Rossi, Jaakko Rustanius, Kerstin Rupp, Ulla Saari, Christian Schwalbe, Kolja Spohn, Ulf Synnerholm, Riku Tanninen, Antti Tapiola, Tytti Tiri, Jerem Tonteri, Piitu Uski, Bernd Woelke, Martti Ylöstalo <br /><br />Andreas Grassmann / Cinegate, Astiva Oy, Fenestra Oy, Finnforest, Generator Post, Gösta Hess / Cinegate, Helkama Velox Oy, Jeti-Sähkö Ky, Joona Paalasvuo / Tikkurilan Auto-Arita, K.A. Weiste, Keittiömaailma, Kirppuset Tmi, Lainapeite, Leatherman Finland / Anne Tuisku, Liha-Haka, Lohjan kierrätyskeskus, Martti Lehelä / Scandia Rent, Masalan nuorisoteatteri, Metsähallitus, luontopalvelut / Koponen, MS-Valaistus Oy, Muovikassimuseo / Timo Lapila, Nina Peltola / Fontana Hotel Korpilampi, Peer Tams / Cinegate, Pekkaniska Oy, Peter Reuß / Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrolle, Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy, Q-teatteri / Esa Kylmälä, Ralf Haeger / Haeger Stunt & Wireworks Ltd., Rautamajuri Oy, Riitta Mannio / Fazer Makeiset Oy, Riitta Volanen / Finnlab, Ryhmäteatteri / Esa Leskinen, Saint-Gobain Rakennustuotteet Oy, Sandra Gabriel / Tallink Silja GmbH, Suomen Kulttuurirahasto, Suvi Pääkkönen / UPS, Sysmän MaPe, Sysmän yhteiskoulu, TEAK tarpeisto, Tuusulan I apteekki, Tuusulanjärven Urheilijat Ry, UFF |
||||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||||
All Olympic film footage available in this production is copyright of and reproduced with the consent of the International Olympic Committee Juoksuselostus Anssi Kukkonen / YLE Urheilu |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|