Suomalainen Kari ajaa tytärtensä Ninan ja Lean kanssa viidakon halki vanhalla autonrähjällä. Kertoja sanoo itse uskovansa onneen, kun taas Kari uskoo kohtaloon ja etsii tarkoituksella vaikeuksia. Karilla oli ennen täydellinen elämä, amerikkalainen vaimo, lapset ja työ, mutta vaimon hengen vaatinut auto-onnettomuus muutti kaiken.

Kari itse lopettaa koomaan vaipuneen vaimonsa elämän "viimeisenä rakkaudenosoituksenaan" ja pakenee tyttärineen Rio de Janeiroon. Häneltä varastetaan heti alkajaisiksi rahat, ja pian hän alkaa epätoivossaan juoda. Slummissa kasvanut Francisco tarjoaa hänelle työtä kuorma-auton kuljettajana. Kari epäilee, että lastina on huumeita, ja kun poliisi pysäyttää auton, pakoon pyrkivä Francisco ammutaan. Kari sanoo olevansa amerikkalainen ja pääsee vapaaksi.

Tarina palaa alkutilanteeseen. Autosta loppuu polttoaine, ja Kari ja tytöt yöpyvät autossa. Aamulla paikalle laskeutuu pienlentokone, jota ohjaa amerikkalainen Dan - tarinan kertoja. Koneessa on sen verran polttoainetta jäljellä, että matkaa voidaan jatkaa autolla, lentokonetta hinaten. Dan esittelee vanhan katerpillarinsa, kertoo aikovansa kaivaa kultaa ja suostuu ottamaan Karin ja tytöt mukaan.

Joukko saapuu pieneen kylään, jonne Dan tuo elohopeaa kullankaivajien käyttöön, vaikka elohopea jättää jälkensä sekä luontoon että ihmisiin. Kari pääsee töihin kaivokselle ja tytöt alkavat opetella kieltä. Kari ottaa salaa itselleen jalokiven, jonka Dan lupaa myydä hänen puolestaan kaupungissa. Kun Dania ei kuulu takaisin, Kari ja tytöt lähtevät etsimään häntä ja löytävät hänet sammuneena baarista. Dan väittää kiveä arvottomaksi. Tapeltuaan kadulla miehet sopivat ja päättävät lyöttäytyä liikekumppaneiksi.

Kari, Dan ja tytöt lentävät tulivuoren huipulle Tepequemiin, josta kerrotaan löytyvän timantteja. Kari tutustuu ravintolanpitäjä Paolaan ja saa selville, että tämä toimii päivisin opettajana. Paola kertoo hänelle tarinan tulivuoresta, jota ei saa suututtaa. Alueen ensimmäinen kaivaja, vanha Julio Cesar varoittaa Karia, että kun katerpillari tulee, ihmiset menevät.

Karista ja Paolasta tulee rakastavaiset. Paola kertoo syntyneensä muualla mutta oppineensa rakastamaan ja kunnioittamaan tätä maata. Miehet keräävät rahaa lennättämällä ihmisiä ja aikovat tuoda katerpillarin vuorelle Paolan vastustelusta huolimatta. Paola kertoo, että miesten lentokyydissä ollut kolmikko on tehnyt murhan maksaakseen matkansa.

Dan puolustelee lentokoneessa Karille, että kyse on vain elannon hankkimisesta. Miesten riidellessä moottori sammuu ja kone putoaa viidakkoon. Danin niska murtuu, ja hän kuolee pian. Kari menettää tajuntansa. Herätessään kuumehoureestaan hän näkee joukon intiaaneja, jotka kantavat hänet kyläänsä.

Dan jatkaa tarinan kertomista: viime yönä Kari näki kuolemantanssin ja suri vaimoaan, Franciscoa "ja ehkä hieman minuakin". Kari toipuu hiljalleen, mutta eräänä yönä hän säikähtää ja pakenee kylästä. Dan pohtii, olisiko hänen pitänyt kertoa Karille intiaanivaimostaan. Hän oli antanut heimolle aseita koska oli halunnut olla pelastaja, mutta valkoisilla oli konetuliaseita - ja hän menetti vaimonsa.

Kari löytää pieneen kylään ja jatkaa matkaa autolla. Tienlaidassa hän näkee romuttuneen autonsa ja katerpillarin ja tervehtii niitä iloisesti. Tepequemiin saavuttuaan hän sanoo tienneensä heti, että Paola oli hänelle oikea. Kari ja tytöt etsivät kyläläisten kanssa timantteja. Taivaanrannasta ilmestyy helikopteri, joka kuljettaa jättimäistä katerpillaria.

"Vuosittain tuhotaan [- -] 16,8 miljoonaa hehtaaria trooppista sademetsää", kertovat lopputekstit. "Alue vastaa kooltaan Washingtonin osavaltiota. Mikäli nykyinen tuhoamisvauhti jatkuu, sukupolvemme joutuu kokemaan planeettamme tärkeimmän luonnonvaran täydellisen ja lopullisen tuhon."

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.