Eletään 1920-luvun taitteen Helsingissä. Yhteiskoulua käyvä keskiluokkaisen virkamiesperheen poika Erik Lindberg ihailee luokkatoveriaan Betsyä, varakkaan pankinjohtajan tytärtä, jolla on kuitenkin jo poikaystävä Nisse. Erik innostuu luonnontieteen tunnilla soluista ja haluaisi ostaa kaupan ikkunassa näkemänsä 24 markkaa maksavan mikroskoopin. Sitä varten hän säästää taskurahoja, joita hän saa isältään osoittamalla taitojaan saksankielen taivutuksissa.

Oppitunnilla Erik yrittää auttaa Betsyä kuiskaamalla tälle oikean vastauksen. Hän vie vaivihkaa tytöltä hiuksen, jota sitten tutkailee mikroskoopilla kun kauppias on takahuoneessa. Ystävänsä Robertin kanssa hän katselee kaukoputkella kuuta ja ihmettelee samalla, miten kauniilta kaikki näyttää mikroskoopin läpi. Korkeanpaikan kammosta kärsivä Erik suuntaa kaukoputken alemmas ja näkee Betsyn ja Nissen riitelevän luistinradalla.

Erik auttaa Betsyä saksankokeessa. Jälkikäteen tyttö kiittää ja sanoo, etteivät asiat ole hänelle yhtä helppoja kuin Erikille. Hän houkuttelee pojan kutsumaan itsensä koulun loppiaistanssiaisiin - Nisse ei ole kutsua esittänyt. Robert antaa ystävälleen käytösohjeita ja laskee, että Erikiltä kuluu iltaan kokonaista 14 markkaa.

Erik noutaa Betsyn kotoa ja syö jäykästi konvehtia Betsyn äidin seurassa samalla kun tyttö kiukuttelee palvelijattarelle. Erik kuitenkin lumoutuu nähdessään Betsyn valkoisessa tanssiaispuvussa. Betsy nurisee, kun Erik on tilannut vossikan eikä autoa, mutta hevoskyytikin käy pojan kukkarolle.

Erik tanssii Betsyn kanssa valssia muttei osaa rytmikästä "onestepiä". Betsy kieltäytyy, kun Ernst von Adler hakee häntä, muttei malta pysyä poissa lattialta vaan peruu kohta kieltonsa. Erik kuuntelee sivusta miesopettajien keskustelua. Näiden mielestä tanssisalissa näkyy koko mikrokosmos: oppilaat ovat kuin pieniä apinoita, jotka matkivat aikuisia, mutta Betsyllä on Afroditen profiili.

Betsy vie Erikin porrastasanteelle istumaan mutta häipyy kiukkuisena toisten seuraan, kun poika suutelee hänen kättään. Erikin istuessa yksinään Ernst esittäytyy muodollisesti ja kehottaa Betsyn pyynnöstä häntä liittymään seurueeseen. Toisen tytön seurassa juhliin saapunut Nisse tulee hakemaan Betsyä tanssimaan ja ilmoittaa pian Erikille vievänsä Betsyn kotiin. Lähtiessään tyttö kiittää Erikiä ja sanoo illan olleen hirveän hauska.

Erik seuraa vaunuja juosten oikoteitä kaupungin halki ja näkee Nissen ja Betsyn suutelevan hyvästiksi. Hän kiipeää tikkaita pitkin kirkon katolle ja nauraa ääneen, mutta nauru muuttuu pian itkuksi.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.