Minä olen - Elokuva tundralla asuvien ihmisten taiteesta: Nykytaide
Minä olen (2) (rinnakkaisnimi)
Jag är (2) (ruotsinkielinen nimi)
I Am (2) (englanninkielinen nimi)
Anerga (työnimi)
Arktinen viiva (työnimi)
Minä olen II (Kino Reginan esityksessä käytetty nimi)
Finna-arvio
Minä olen - Elokuva tundralla asuvien ihmisten taiteesta: Nykytaide
Markku Lehmuskallion ohjaama ja käsikirjoittama taidedokumentti Minä olen – Elokuva tundralla asuvien ihmisten taiteesta: Nykytaide (1992) esittelee Aasian, Euroopan ja Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla asuvien ihmisten 1900-luvun taidetta. Kuva-aineistona on pohjoisen vähemmistökansojen taiteellisia aikaansaannoksia ja katkelmia vanhoista dokumenttifilmeistä. Lisäksi nähdään taiteilijoita työnsä ääressä. Mukana on myös kuvattua aineistoa pohjoisen luonnosta ja asuinalueista sekä osin kerrottuja, osin näyteltyjä kertomuksia.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
Esiintyjäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto/esiintyjät: Awatuk, Suksraq, Taagluk, Suluk, Payana, Paniataaq, Alvanna, Ulaagaq, Panigrak, Yaayuk, Iviaq, Quyuk (valokuvina)
Arkistoaineisto/esiintyjät: Awatuk, Suksraq, Taagluk, Suluk, Payana, Paniataaq, Alvanna, Ulaagaq, Panigrak, Yaayuk, Iviaq, Quyuk (valokuvina)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
1987 - 1991 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
Pertti Avolan (Helsingin Sanomat 29.2.1992) mielestä kaksiosainen Minä olen on "1990-luvun ensimmäinen kansainvälisestikin merkittävä kotimainen dokumenttielokuva. [- -] Lehmuskallio ei pyri selittämään tai analysoimaan kuvaamaansa maailmaa. Hän ei tarjoa tietoa tai mielipiteitä sovinnaiseen dokumenttityyliin. Minä olen yrittää ymmärtää kuvaamaansa sekä älyllisellä että tunnetasolla, mutta ilman, että asiat nähtäisiin nykypäivän näkökulmasta tai jo hankitun tiedon kautta. Kuvan musiikin ja äänitehosteiden kudelma muodostaa Minä olen -elokuvassa lähes hypnoottisen kokonaisuuden." Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 28.2.1992) myönsi, että elokuviin oli koottu valtava määrä materiaalia, mutta valitti sitä, että Lehmuskallio "kommentoi sitä hyvin niukasti. Katsoja tuntee helposti eksyneensä suunnattomaan museolabyrinttiin, jonka näytteillepanon logiikka jää oppaan puuttuessa arvoitukseksi." "Markku Lehmuskallio tekee piikikkäitä huomioita länsimaisesta suhtautumisesta arktisiin alueisiin", kirjoitti Heikki Kastemaa (Kaleva 17.5.1992). "Valistusajan löytöretkeilijöiden suhde tulkitaan pinnalliseksi ja ylimieliseksi. Hän välttää myös romantiikan ajattelusta ja vuosisadan alun modernismista juontuvaa ihailevaa ja nostalgisoivaa suhdetta primitiivisyyteen. Markku Lehmuskallio ei myöskään 'mene kansan pariin' pinnallisena ja ulkopuolisena kuvaajana, jollaisia länsimaiden lähettämät dokumenttikuvausryhmät usein ovat." Velipekka Makkosen (Tiedonantaja 12/1992) silmissä Lehmuskallio "on shamaani, joka menneen, nykyistä ankaramman, mutta yksinkertaisemman ja kauniimman maailman kuvilla manaa uhkia tiehensä. Myös katsoja tuntee lankeavansa loveen niiden edessä, varsinkin jos katsoo koko lähes nelituntisen annoksen kerralla. Elokuvansa äänimaailmalla hän luo taideteoksille maagisen ilmapiirin, joka loitsii katsojan sisäänsä kuin eskimomiehen päättymätön laulu. Tuntuu siltä, että tekijä olisi voinut tarkemmin miettiä [- -] selostustekstinsä hahmoa: se vierottaa katsojaa enemmän elokuvan maailmasta kuin auttaa häntä sukeltamaan siihen ja vie siten kokonaisuudelta voimaa. [- -] Se on pieni kauneusvirhe ja unohtuu helposti." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Markku Lehmuskallion tutkimusmatka pohjoisten vähemmistökulttuurien taiteeseen alkoi tutustumisella inuitien runouteen 1970-luvun lopulla, jatkui kuvauksena saamelaiskulttuurista (Skierri - vaivaiskoivujen maa, 1982) ja esitutkintamatkana Kanadan karibu-eskimoiden maailmaan vuonna 1985. Vuonna 1987 Lehmuskallio aloitti kuvaukset, joista viitisen vuotta myöhemmin valmistui kaksiosainen elokuva Minä olen. Ensimmäisen osan historiallisen katsauksen jälkeen elokuvan toinen osa käsittelee "tundralla asuvien ihmisten nykytaidetta" ja esittelee lähes 50 pohjoisten vähemmistökansojen taiteilijaa. Maalausten ja veistosten lisäksi esillä ovat näiden kansojen kirjallisuus, runous, musiikki, tanssi, teatteri ja jopa elokuva - Timmun Alariaq ohjasi pienen kolmiosaisen elokuvan Lehmuskallion dokumenttia varten. Kuvaukset ulottuivat jälleen Pohjois-Amerikan ja Grönlannin eskimoiden parista Suomen ja Norjan saamelaisten, Venäjän ja Siperian nenetsien ja tsuktsien asuinsijoille. "Katselin nykytaiteen teoksia niiden omassa ympäristössä", Lehmuskallio kertoi elokuvan lehdistötiedotteessa. "Ymmärsin että tämä ympäristö tuottaa tämän näköisiä kuvia. Kuvat näyttivät itsestään selviltä, luonnollisilta, ne hengittivät, ne olivat tekijöittensä kaltaisia." Elokuvan toinen osa on omistettu jo Skierrissä Lehmuskallion työtoverina vaikuttaneen Juhani Lihtosen muistolle. Rasmus Thygesen esiintyy toisessa osassa nimellä Rassi Thygesen. Molemmat osat saivat ensi-esityksensä Illusionin viikonloppunäytäntöinä: ensimmäistä osaa esitettiin launtaisin, toista osaa sunnuntaisin. Myös televisiossa ne esitettiin joulukuussa 1993 peräkkäisinä päivinä. Lehmuskallio palkittiin työstään laatutuella ja erikois-Jussilla. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Hymns From A Great Temple Säv. Georges I. Gurdjieff Thomas de Hartmann, piano (off), 0' 10". Levytys: Thomas de Hartmann; Triangle T 1001-4, 1985. 2. Kansanlaulu Säv. ja san. trad. kanadalainen Es. Rasmus Thygesen, laulu (100 %), 1' 30". 3. Holy Affirming, Holy Denying, Holy Reconciling Säv. Georges I. Gurdjieff Thomas de Hartmann, piano (off), 1' 40". Levytys: Thomas de Hartmann; Triangle T 1001-4, 1985. 4. Kurkkulaulu Baker Lakesta Säv. trad. 1) Es. Eliyah Mangitak ja Qaunak Mikkigak, kurkkulaulu (100 %), 0' 25". 2) Eliyah Mangitak ja Qaunak Mikkigak, kurkkulaulu (off), kaksi kertaa, yht. 1' 05". 5. Kansanlaulu Eskimo Pointista Säv. ja san. trad. Es. Mark Alikasuak, käsirumpu, ja mm. Mary Akjar, laulu (100 %), 2' 55". 6. "Naamiolaulu" Säv. ja san. trad. betheliläinen 1) Alexi Isak, käsirumpu ja laulu (off), 0' 20". 2) Es. Alexi Isak, käsirumpu ja laulu (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 55". 7. Bayaty Säv. Georges I. Gurdjieff Thomas de Hartmann, piano (off), kolme kertaa, yht. 2' 50". Levytys: Thomas de Hartmann; Triangle T 1001-4, 1985. 8. Kansanlaulu King Islandilta Säv. ja san. trad. Es. King Island Dancers, käsirummut ja laulu (100 %), kaksi kertaa, yht. 1' 10". 9. Kansanlaulu Uelenista Säv. ja san. trad. Es. Uelenin kansantanssiryhmä, käsirummut ja laulu (100 % ja off), viisi kertaa, yht. 3' 10". 10. Kansanlaulu Salehardista Säv. ja san. trad. Es. Gennadi Puiko, laulu (100 %), 2' 15". 11. Kansanlaulu Jamalin tundralta Säv. ja san. trad. Es. Savanne Japtik, laulu (100 %), 1' 00". 12. Kansanlaulu Salehardista Säv. ja san. trad. Es. Jelena Susoi, laulu (100 %), 2' 20". 13. Kansanlaulu Salehardista Säv. ja san. trad. Es. Syra Sevin -tanssiryhmä, käsirummut ja laulu (100 %), 1' 30". 14. Gula gula Säv. ja san. Mari Boine Persen Mari Boine Persen, laulu (off), 0' 50". Levytys: Mari Boine Persen; Real World 62312, 1990. 15. The Struggle of the Magicians Säv. Georges I. Gurdjieff Thomas de Hartmann, piano (off, lopputekstit), 2' 00". Levytys: Thomas de Hartmann; Triangle T 1001-4, 1985. Huomautuksia: Elokuvan äänitehostemainen taustamusiikki on Antero Honkasen ja Markku Lehmuskallion koneellisesti manipuloimaa. Lehmuskallio esittää henkäisyäänet ja hän on myös soittanut taustan viuluääniä. Antero Honkasen äänitehostejaksot ovat: "Universum" (1' 20"), "Galleria" (1' 07"), "Huuto" (1' 06"), "Vuori 1, 2 ja 3" (yht. 2' 18"), "Meren äiti" (0' 14"), "Henki" (2' 34"), "Piirros" (2' 50"), "Elävä henki 2" (0' 36"), "Ranta" (0' 44"), "Taakka" (0' 35"), "Samaani" (0' 15"), "Tyhjyys" (0' 30"), "Kumppanuus" (0' 48"), "Paholainen" (1' 18"), "Tundra" (1' 08"), "Uhripaikka" (1' 02"), "Vankila" (0' 56") ja "Galleria" (1' 47"). Elokuvan äänimaailmassa kuullaan Honkasen musiikinomaisiin äänitehosteisiin sekoittuneena, osittain koneellisesti käsiteltyjä otteita David Hykesin ja The Harmonic Choirin ihmisääniä luovasti käyttävästä teoksesta Hearing Solar Winds (Harmonia Mundi HM 57558607, 1983), kolme kertaa, yht. 5' 23", Stephan Micuksen balettia Koan (ECM 2305804, 1981) (off), kolme kertaa, yht. 7' 53", sekä kiven resonanssia, akustisia soittimia ja ihmislaulua yhdistävää sävellystä The Music of Stones (ECM 1384, 1989) (off), kaksi kertaa, yht. 4' 32". Taustaäänenä kuullaan myös Stuart Dempsterin torvimusiikkia äänilevyltä Stuart Dempster In the Great Abbey of Clement VI (New Albion Records NA 013, 1987). Christian Bollmannin, Gerd Kappelhoffin, Roberto Lanerin, Helmut Schernerin, Jochen Vetterin, Stephanie Wolffin ja Doris Zemanin tyhjässä vesisäiliössä esittämät katkelmat on otettu äänilevyltä Vor der Flut - Hommage an einen Wasserspeicher; De Campo CD 6740, 1998 (alkuperäisäänitys 1984; off), kaksi kertaa, yht. 3' 55". Elokuvan taustamusiikissa on ote Pauline Oliverosin harmonikkamusiikista. Lopputeksteissä mainittujen D. Dominguesin ja J. Koinzerin osuudet ovat tunnistamatta; heidän osuuttaan ei ole todennäköisesti käytetty elokuvan lopullisessa versiossa. - Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) pohjalta. |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Lopputekstien mukaan elokuvassa käytetyt vanhat valo- ja elokuvat ovat seuraavista kokoelmista: Nordiska museet, Stockholm; Sveriges Television Ab, Stockholm; Statens Filmcentral, København; Indian and Northern Affairs Canada, Inuit Art Section, Ottawa; National Archives of Canada, Photography Services, Ottawa; National Archives of Canada, Moving Images and Sounds Archives, Ottawa; West Baffin Eskimo Co-operative Ltd., Cape Dorset N.W.T.; NBC News Archives, New York; Alaska State Museum, Juneau; Institute of Alaska Native Arts, Inc., Fairbanks; Museum of Uelen Elokuvassa on käytetty myös seuraavaa arkistoaineistoa: Nevadassa Yhdysvalloissa kuvattua elokuvaa Atom Bomb, L. Lawrencen ohjaamaa Cruise of the Whaler Herman (1915), Sunset Motion Picturesin tuottamaa Rescue of the Stefansson Arctic Expedition (1914), Robert Finnien tuottamaa Ikpuk, the Igloo Dweller (1930-luvulta) ja tarkemmin määrittelemätöntä elokuvaa Dene (1950-luvulta). Norjan Lapin jaksoihin Lehmuskallio on käyttänyt elokuvansa Skierri - vaivaiskoivujen maa (1982) poistomateriaalia. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|