Pilkkuja ja pikkuhousuja
Trosor och poesi (ruotsinkielinen nimi)
Trosor och poesi (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Lyrics and Lace (englanninkielinen nimi)
Schwankendes Land oder Kommas und Unterhosen (saksankielinen nimi)
Keinuva maa (käsikirjoituksessa käytetty nimi)
Keinuva maa eli pilkkuja ja pikkuhousuja (työnimi)
Finna-arvio
Pilkkuja ja pikkuhousuja
Matti Ijäksen ohjaamassa ja Heikki Reivilän kanssa käsikirjoittamassa tragikoomisessa elokuvassa Pilkkuja ja pikkuhousuja (1992) ikääntyvä runoilija Tauno Lintunen (Paavo Pentikäinen) lähtee runomatineakiertueelle nuoren kollegansa Tomi Ruskon (Mikko Reitala) kanssa. Luomisen tuskaa ja ikäkriisiä poteva Lintunen lentää matkan aikana kukasta kukkaan, mutta ikävöi kuitenkin kustannuspäällikön luokse muuttanutta vaimoaan Kaarinaa (Marja Packalén).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Kullervo Kalske, näyttelijä elokuvassa <i>Intohimon vallassa</i> ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Kullervo Kalske, näyttelijä elokuvassa <i>Intohimon vallassa</i>Hae aiheistaAvustajat
Hangon harrastajateatteri, Kirakan kyläteatteri ,
Hangon harrastajateatteri, Kirakan kyläteatteriHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
3.10. - 15.11.1991, 18.2. - 30.3., 14.4.1992 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Pilkkuja ja pikkuhousuja on tekijänsä näköinen, lasivillan hellä, karhean rosoinen, sydämellisen hilpeä ja absurdin hauska elämän komitragedia", kiitteli O-M Oinonen (Länsi-Savo 12.11.1992). "[- -] Ijäs kuljettaa tarinaa mehevästi, se ei jää jaarittelemaan mitään turhaa, vaan kulkee ja elää voimallisesti. Hän saa puhallettua näyttelijöihinsä uskomattoman hyvän ja vahvan tulkinnan." Mikael Fräntin (Helsingin Sanomat 14.11.1992) mielestä Pilkkuja ja pikkuhousuja oli "liikkuva, liikuttava ja riemastuttava kertomus matkasta Suomeen ja Suomessa. Se on ijäsmäisen surrealistinen, fellinimäisiä runsauden herkkuja kalasteleva taidonnäyte ohjaajalta, joka on löytänyt oman näkökulmansa elämään, maailmaan ja - katoavaan Suomeen. [- -] Joskus näissä vaihtuvissa tilanteissa maistuu liian keksimisen maku, mutta pääsääntöisesti ne kiertyvät todellisuuteen, jota nyljetään luontevan elokuvallisesti. Ja mikä parasta: pitkään aikaan saa nähdä elokuvan, jossa puhutaan asiaa. Kuunnelkaa tarkkaan vanhempaa runoilijaa, kun hän jäsentää elämää, olemassaoloa ja runon ehtoja." "Pilkkuja ja pikkuhousuja on täynnä loistavasti kirjoitettuja yksittäisiä kohtauksia sekä reheviä, melkein fellinimäisiä roolihahmoja", jatkoi Tapani Maskula (Turun Sanomat 14.11.1992). "Matti Ijäs harrastaa impressionistista kerrontatekniikkaa, jossa tunnelma nousee juonenkulkua keskeisemmäksi. Hänen filmiään ei voi kehua järin vauhdikkaaksi tai dramaturgiselta rakenteeltaan vahvaksi, mutta sen ihmiset ovat sydäntä riipaisevan todellisia ja uskottavia." "Kaikkihan me tiedämme, että Matti Ijäs on hyvä ohjaaja ja mainio käsikirjoittaja", myönsi Tarmo Poussukin (Ilta-Sanomat 13.11.1992) mutta jatkoi: "Siksi onkin niin vaikea ymmärtää, miksi hän on tehnyt niin huonon elokuvan kuin Pilkkuja ja pikkuhousuja. Piruillakseen? [- -] Päältä katsoen Ijäksen elokuva on ilkeä satiiri. Ongelma on vain siinä, ettei sen ilkeilyllä ole kohdetta. Onko Ijäksen tarkoitus sanoa, että itseään runoilijoiksi kutsuvat ja yhteiskunnan sellaisiksi hyväksymät miehet ovat juoppoja ja mitättömyyksiä? Vai haluaako hän heidän mukanaan heittää rapaan koko miessukukunnan? Miksi kaikki elokuvan naiset ovat joko tyhmiä, rumia tai molempia?" "Pilkkuja ja pikkuhousuja tulvii iskeviä repliikkejä, kauniisti kaartuvia, täydellisyyteen pyrkiviä lauseita ja mitä omituisimpia ihmispoloja", kirjoitti Antti Lindqvist (Katso 48/1992). "Tokaisuja on liikaa, niin paljon ettei niitä ehdi kunnolla sulattaa ennen kuin seuraava iskee päälle. Sama runsaudenpula vaivaa myös elokuvan miljöö- ja esinemaailmaa: maisemia, ihmisiä ja kamaa tunkee joka tuutista niin rajattomasti, että niihin alkaa kyllästyä." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Matti Ijäksen kolmas pitkä näytelmäelokuva Koomikon (1983) ja Räpsyn ja Dollyn (1990) jälkeen lähti liikkeelle ohjaajan vanhan ystävän, kirjailija Heikki Reivilän tarinoista: "Meillä oli aiemmin yhteinen työhuone, siellä tuli puheeksi runomatineamatkat ja Reivilä kertoi kaikennäköisiä anekdootteja, mitä näillä matkoilla oli tapahtunut. Olin sitten Reivilän mukana joillakin reissuilla. Tästä piti alunperin tulla ihan lyhyt juttu, ei mikään kokoillan elokuva." (Kansan Uutiset 27.11.1992). "Ne olivat uskomattomia matkoja", Reivilä jatkoi toisessa yhteydessä. "Matineoiden ihmiset kuitenkin olivat hyvin samantyyppisiä. He olivat iäkkäämpiä naisia, mukana kirjastonhoitaja, kulttuurisihteeri ja tämän mies. Yleensä minulta kysyttiin, kirjoitanko öisin vai päivisin. Ja tunnenko Donnerin." (Iltalehti 16.11.1991). Ijäksen ja Reivilän yhteinen käsikirjoitus kulki nimellä "Keinuva maa", josta tehtiin useita versioita. Lehdistötiedotteessa elokuvan alamääreet olivat "elokuva kiertävistä runoilijoista" ja "karu komedia luomisen tuskasta". Esitteen teksti jatkui: "Kaikki rakastavat runoilijoita, mutta kuka heitä enää lukisi? Runoilijoista on tullut vanhan maailman yksinäisiä sankareita, jotka aikamme Don Quijoteina käyvät epätoivoista kamppailua taivaskanavien tuulimyllyjä vastaan. Elokuvamme sankari on yksi heistä, joille runous on vielä käsityöläisammatti, tapa elää, hengittää ja kuolla. Pilkkuja ja pikkuhousuja on tyhjän liuskan blues. Sen peruspoljentona on runoilijoiden työn ja elämän välinen ristiriita: esiintyessään ja kirjoittaessaan he luovat maailman, joka on täynnä kauneutta, mutta usein heidän oma elämänsä muistuttaa kuralammikkoa." Tuotantoa varten perustettiin uusi yhtiö Dada-Filmi Oy, jonka osakkaita olivat ohjaaja Ijäksen ja tuottaja Kari Saran lisäksi näyttelijä Aake Kalliala ja diplomi-insinööri Martti Kaukanen. Kuvaukset tapahtuivat kahdessa jaksossa, loka-marraskuussa 1991 sekä helmi-maaliskuussa 1992, kuvauksiin kului yhteensä 48 päivää. Sittemmin roolisuorituksestaan Jussi-patsaalla palkittu Paavo Pentikäinen tuli valituksi pääosaan nuorempaa runoilijaa esittävän Mikko Reitalan jälkeen: "Hain parivaljakkoa, jonka osapuolet olisivat täydellisiä vastakohtia", Ijäs kertoi. "Kun Reitala löytyi, Pentikäinen oli helppo valinta. Nuorempi lyyrikko haisee koko olemuksessaan aivan joltain muulta kuin reissussa rähjääntynyt vanhempi kollegansa." (Turun Sanomat 12.11.1992). Kuvausten edetessä käsikirjoitusta muokattiin yhä voimaperäisemmin uusiksi, ja monia jo kuvattuja jaksoja lyhennettiin tai jätettiin pois lopullisesta elokuvasta. Esimerkiksi alkukohtaus Lintusen ja Arja Pessan esittämän naisen välillä korvattiin haastattelukohtauksella, koska Ijäs halusi korostaa runoilijan julkikuvaa hänen elämäntapansa kustannuksella. Lyhentämisen kohteeksi joutui myös matineakohtaus, jossa Elvi Saarnio (1919-2002) ja Kauko Kokkonen (1916-1992) nähtiin viimeisen kerran valkokankaalla 1930-luvulla alkaneiden urien päätteeksi; Saarnion rooliin kaavailtiin ensin Ritva Arveloa. Myös kolmas veteraaninäyttelijä, Tauno Lehtihalmes (1916-2004), nähtiin viimeisen kerran juuri tässä elokuvassa. Pilkkuja ja pikkuhousuja sai ensi-iltansa Mikkelin Kinolinnassa viikkoa ennen Helsinkiä ja muita suuria kaupunkeja. Syyskuussa teatterimuseossa oli avattu Anu Majan lavastusnäyttely, joka Pilkkujen ja pikkuhousujen ohella sisälsi materiaalia Pekka Lehdon elokuvasta Kaivo. Ruotsalaisen tuotantopanoksen vuoksi elokuva sisältyy myös Svensk filmografi -teossarjaan. 1990-luvun mittaan Matti Ijäs jatkoi tv-elokuvien (Johanneksen leipäpuu, 1993; Syrjähyppy, 1995; Lahja, 1997; Pala valkoista marmoria, 1998) ohjaajana. Hänen seuraava pitkä teatterielokuvansa Sokkotanssi valmistui 1999. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Höyhensaaret Säv. Perttu Hietanen, san. Eino Leino, sov. Raoul Björkenheim Es. "hengellinen kuoro", laulu (100 %) ja "puhallinkvintetti" (playback / studio-orkesterin puhallinkvartetti), 0' 35". 2. Lullaby of Birdland Säv. George Shearing, sov. Jarmo Savolainen Es. Jorma Holopainen, piano (playback / Jarmo Savolainen), 1' 00". 3. Smoke gets in Your Eyes musikaalista Roberta Säv. Jerome Kern, sov. Jukka Jarvola Jukka Jarvola, urut (off), 1' 40". 4. Hey Jude Säv. John Lennon, san. Paul McCartney, sov. Bernt Karlsson Es. Marja Pesonen ja Risto Salmi, laulu ja kitara sekä Taisto Aho, laulu ja tamburiini (playback), 0' 40". 5. Armaan läheisyys Säv. Toni Edelmann, san. Johann Wolfgang von Goethe, suom. san. Uuno Kailas Es. Elias-koulun oppilaat, laulu (100 %), 1' 00". 6. Halt! laulusarjasta Die Schöne Müllerin op. 25, D. 795 Säv. Franz Schubert, san. Wilhelm Müller Tunnistamaton tenori, laulu, ja piano (off, autoradio), 0' 20". 7. Cocobop Säv. Raoul Björkenheim, sov. Krakatau Es. Krakatau (playback), 3' 40". 8. My Love Säv. Leonard Dillon Tommy McCook, saksofoni, and The Supersonics (off, levysoitin), 1' 00". Levytys: The Ethiopians, Tommy McCook and The Supersonics; Doctor Bird DB-1147, 1968. 9. Vitamin A Säv. Baba Brooks Baba Brooks, trumpetti, ja orkesteri (off, levysoitin), 2' 15". Levytys: Baba Brooks; Trojan TRLS 259, 1965. 10. Loppumusiikki Säv. ja sov. Raoul Björkenheim Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 2' 35". Huomautuksia: Raoul Björkenheimin säveltämä taustamusiikki on Teostoilmoituksessa nimellä "Pilkkuja teema". Musiikkinumero 7 on tallennettu Yleisradion äänilevystön kantanauhalle uutena sovituksena. Loppumusiikin pääteema toistuu taustamusiikissa useita kertoja. Eveliinan ja Tanen rakastellessa magnetofonissa soi mieslaulajan ja orkesterin esittämä tunnistamaton saksalainen valssi, 0' 50". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Alpo Jaakola, Auto-Bon Oy |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Sairaalan televisiossa näkyy katkelma Teuvo Tulion ohjaamasta elokuvasta Intohimon vallassa (1947) - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|