Rosa Was Here
Kuumailmapallo (työnimi)
Scifi (muu nimi)
Finna-arvio
Rosa Was Here
Kaija Juurikkalan ohjaama ja käsikirjoittama Rosa Was Here (1994) on road movie, nuorisoelokuva ja fantasia. Kun koulun kevätjuhlan aamuna kaikki aikuiset ovat mystisesti kadonneet, lähtee 12-vuotias Rosa (Sanna Liljander) ajomatkalle ystäviensä Mintun (Soili Niemi) ja Santerin (Oula Kitti) kanssa. Reissuun mahtuu niin kasvukipuja kuin seksuaalista heräämistä. Rosa kohtaa matkansa aikana myös kiusaajansa Janin (Ossi Lehtinen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Avustajat
Käpylän ala-asteen oppilaita (koululaiset), Käpylän lapsia (lapset matkan varrella), Ilolan ala-asteen ja Porvoon keskuskoulun oppilaita (lapset torilla), Korson ja Käpylän lapsia (lapset baarissa) ,
Käpylän ala-asteen oppilaita (koululaiset), Käpylän lapsia (lapset matkan varrella), Ilolan ala-asteen ja Porvoon keskuskoulun oppilaita (lapset torilla), Korson ja Käpylän lapsia (lapset baarissa)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Huhtikuu (lehmän poikiminen), 4.5. - 4.6.1993 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Juurikkalan esikoispitkän ohjauksen keskushenkilö on murrosvaihetta elävä Rosa, jonka mustat asusteet viittovat elokuvahistorian tunnetuimpaan kulkurihahmoon", Sirpa Heikkinen (Kaleva 17.11.1993) avasi. "Mutta vaikka keskusteemoja varioidaankin nimenomaan kypsyvän nuoren naisen tunnerajoilta, niin Rosa was here onnistuu tunnistamaan niin tytöt kuin pojat suhteissaankin elävinä lapsina. [- -] musiikillinen tausta kumpuaa muodikkaasti muttei kliseisesti 'alkuperäistuulista'. Ja yhtä alkuperäiset vesi, veri, aika (kellot) ovat yhtäältä merkityksellisiä kuvamerkkejä siinä missä poliisiautosta karnevalistiseksi kulkuneuvoksi muuttuva ajokki. Eikä keltainen toivon väri yksin pinnoita riehan jälkeen eksynyttä pikkuilmapalloa vaan sävyttää lopussa uusiin ulottuvuuksiin nelikon irrottavaa matkantekovälinettä." Pertti Lumirae (Demari 11.2.1994) huomautti: "Rosa Was Here on toki anarkistinen elokuva, mutta samalla se korostaa näiden lapsuuden ja nuoruuden kynnyksellä elävien ihmisten kypsyyttä ottaa vastuu omasta elämästään. Ja päänelikkö törmää roadmovienomaisella matkallaan myös fasismiin, lapsiin, joiden autoritaarisyys on täysin myötäsyntyistä. [- -] Juurikkalalla tuntuu olevan aivan poikkeuksellinen tatsi lapsiin joten mitenkään erityisesti patistamatta toivoisi hänen jatkavan Rosa-elokuvan viitoittamalla linjalla." Kiitoksia riitti myös Mikael Fräntiltä (Helsingin Sanomat 12.2.1994): "Rosa Was Here on hauska ja nokkela. Repliikit toimivat, näyttelijöissä on luontevuutta ja puhtia. He elävät joka solullaan alkukesän matkassa. Eikä nyt turhaan sievistellä tai pehmennetä puhetta. Tässä elokuvassa kaikki on fiktiota, mutta ei mikään valetta." Kari Salminen (Turun Sanomat 28.8.1994) pohti televisioarvostelussaan 1994 myös elokuvan suhdetta todellisuuteen: "Realismin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Rosa Was Here on pohjimmiltaan runollinen fantasia, mutta sen pinnalla kuplii karhean anarkistinen lapsienergia. Juurikkala ei ole kehitellyt ideaansa kovin pitkälle, mutta miksi pitäisi tyytyä rautalankamalleihin kun vapaampiakin muotoratkaisuja voi soveltaa. Kerronnaltaan elokuva on harvinaisen kypsää työtä." Kriittistä linjaa edusti Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 11.2.1994): "Lupaava aihe kariutuu valitettavasti toteutuksen huteruuteen. Elokuvan tarina poukkoilee holtittomasti eivätkä sen henkilöt herätä mielenkiintoa. Fantasiankin olisi vakuuttaakseen oltava sisäisesti johdonmukaista, mutta Juurikkalan elokuva ei sitä ole. Monien esikoiselokuvien tapaan Rosa Was Here tukehtuu yrittäessään haukata suuremman palan kuin mihin sen tekijöiden rahkeet riittävät." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Kaija Juurikkala (s. 1959) valmistui 1980-luvulla luokanopettajaksi ja 1990-luvulla elokuvantekijäksi Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen laitokselta. Hänen puolipitkä esikoisohjauksensa Rosa Was Here syntyi Filminorin tuottamana Sparrausrinki-elokuvana, hankkeen kullekin tuotannolle myönnetyllä 1,3 miljoonan markan vakiobudjetilla. Juurikkalan elokuva-aiheen ensimmäinen käsikirjoitusversio nimeltä "Kuumailmapallo" on peräisin kesäkuulta 1992 ja se on merkitty Juurikkalan ja Seppo Turkan nimiin. Rosa Was Here kuvattiin pääosin viidessä viikossa touko-kesäkuussa 1993. Lehmänpoikimisjakso kuvattiin jo saman vuoden huhtikuussa ja syksyllä otettiin täydennyskuvia riisuuntumisesta, jossa Juurikkala itse esiintyi Rosan sijaisnäyttelijänä. Lopullisesta versiosta leikattiin pois jakso, jossa päähenkilöt löytävät lapsen ruumiin vesipuisto Serenassa. Markkinoinnin still-kuvat otettiin suoraan filmiruuduilta. Elokuvan lapsiavustajina esiintyi satoja koululaisia Käpylästä, Korsosta, Ilolasta ja Porvoosta. Valituista päähenkilöistä Petteri Jamalainen on sittemmin tullut tutuksi tv-sarja Kotikadun vakionäyttelijänä. Juurikkala kertoi etsineensä näyttelijöitä "päätoimisesti puoli vuotta": "Koekuvasin ensimmäisessä vaiheessa kaksi ja puolituhatta koululaista. Yleensä tukea haettaessa täytyy käsikirjoituksen olla valmiina. Lasten kanssa työskenneltäessä tuo systeemi ei toimi, sillä vuorovaikutus on tärkeä. Nyt kun sain rahat ensin, pystyin työskentelemään aluksi lasten kanssa, ja lopullinen teksti syntyi harjoitusvaiheessa. Näin lasten ei tarvinnut puhua minun tekstiäni, vaan tekstini täytyi sopia heidän suihinsa." (Vihreä Lanka 6/1994). "Elokuva lähti liikkeelle ajatusleikistä: miltä tuntuu ja näyttää maailma, jossa on vain lapsia", Juurikkala jatkoi samassa yhteydessä. "Kiersin kouluja kertomassa ideasta, ja se suorastaan hullaannutti lapset. Heiltä sain ennen kaikkea rohkeutta jatkaa idean kehittelyä. Elokuvan lopullinen rajaus 'road movieksi' löytyi lapsilta." "Elokuva ei ole elokuva, mikäli se ei sisällä tekijän omia tuntoja", Juurikkala korosti kantaesityksen yhteydessä. "Minua tässä on kuoleman pelko. Se sama, joka vavisuttaa pohjimmiltaan filmi-Rosaakin." (Kaleva 17.11.1993). Rosa Was Here sai ensiesityksensä marraskuussa 1993 Oulun kansainvälisillä lastenelokuvajuhlilla, missä 11-jäseninen lapsituomaristo nimesi sen festivaalin toiseksi parhaaksi elokuvaksi Mike Newellin ohjaaman englantilaisen elokuvan Ratsu mereltä / Into the West (1992) jälkeen. Helsingin ensi-illan jälkeen Rosa Was Here esitettiin maaliskuussa 1994 Tampereen festivaaleilla, missä se voitti Risto Jarva -palkinnon. Sittemmin Juurikkala on tehnyt televisiolle henkilökuvia nuorista (Levottomat jalat, 1996), ohjannut dokumenttielokuvan 52 kilometriä Kuhmosta mehtään (1999) sekä tv-sarjat Enkeleitä ja pikkupiruja (1998) ja Laura (2003). Myös Juurikkalan seuraava näytelmäelokuva Kyytiä Moosekselle (2001) perustui yhteistyölle nuorten näyttelijöiden kanssa: kyseessä on episodielokuva, jossa kymmenen paikkakunnan nuoret Lapista Helsinkiin saivat ohjaajan johdolla kehitellä sekä esittää tarinan siitä, miten he kokevat Raamatun kymmenen käskyä. Vuosina 1990-96 toteutettu Sparrausrinki oli Suomen elokuvasäätiön (SES), Audiovisuaalisen viestintäkulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK), Yleisradion ja MTV3:n yhteinen hanke, jonka tarkoitus oli kannustaa nuoria lupaavia tekijöitä tarjoamalla rahoitus puolipitkään fiktioelokuvaan. Hankkeeseen hyväksytyille tuotannoille myönnettiin kullekin 1 300 000 mk:n budjetti, josta elokuvasäätiön ja AVEK:n osuus oli 900 000 mk ja televisioyhtiöiden 400 000 mk. (Leena Louhivuori: Sparrausrinki. Helsinki: AVEK, 1996.) Projekti rahoitti kaksitoista elokuvaa, joista kahdeksan päätyi teatterilevitykseen ja on näin ollen sisällytetty Kansallisfilmografiaan. - Toim. Lauri Piispa ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) pohjalta. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. Jaakko Erkkilä - Pekka Karjalainen, sov. Jaakko Erkkilä - Pekka Karjalainen - Kari-Pekka Nyyssönen - Seppo Vanhatalo Studio-orkesteri ja Pajalan koulun kuoro, joht. Heli Ajala (off, alkutekstit), 2' 00". 2. Virsi 571 / Suvivirsi ("Jo joutui armas aika - -") Säv. ja san. trad. ruotsalainen, suom. san. tuntematon Pajalan koulun kuoro, joht. Heli Ajala (off), 0' 35". 3. On the Road Säv. ja sov. Ville Juurikkala Evil Devil (off), 2' 05". 4. Die Säv., san. ja sov. Ville Juurikkala Es. Evil Devil (playback), 0' 40". 5. Koulu on yhtä helvettiä Säv., san. ja sov. Ville Juurikkala Es. Evil Devil (playback), 1' 20". 6. Loppumusiikki Säv. Jaakko Erkkilä - Pekka Karjalainen, sov. Jaakko Erkkilä - Pekka Karjalainen - Kari-Pekka Nyyssönen - Seppo Vanhatalo Studio-orkesteri ja Pajalan koulun kuoro, joht. Heli Ajala (off, lopputekstit), 2' 25". Huomautuksia: Alku- ja loppumusiikin pääteema toistuu taustamusiikissa. Lapset laulavat autossa Rami Alangon ja Juha Rainion säveltämää ja sanoittamaa laulua Polku (100 %), 0' 10", Oula Kitti tapailee laulua vielä lyhyesti toistamiseen. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Käpylän ala-aste, Käpylän yläaste ja lukio (Hykkylä), Peltolan yläasteen opettajat, Vierumäen ala-aste/Jouko Väyrynen, Mikkolan ala-aste/Olavi Haasanen, Viikin koetila/Pepe Grönroos, Simo Salosen kauppa, Pakkala/Jari Salonen & Jaana Hjelm, Rantala/Helvi Mannonen, Shop Romantica/Esse Lillqvist, Serena Vesipuisto/Eero Mattila, Tielaitos/Reino Nieminen, Café Blanka Porvoo, Erkki Lyytikäinen, Porvoon keskuskoulun opettajat ja oppilaat, Porvoon kaupunki, Mervi ja Ari Koivunen, Ray Rummukainen, Reijo Forsström, Nelikanta Oy, Hotelli Vaakuna, Perustele, Tove Idström, Jukka Asikainen, Seppo Turkka |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|