Haku

Prinsessa

Prinsessan (ruotsinkielinen nimi)
Princess (englanninkielinen nimi)
Printsess (vironkielinen nimi)
Princezna (tšekinkielinen nimi)
Księżniczka (puolankielinen nimi)
A hercegnő (unkarinkielinen nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Prinsessa

Arto Halosen ohjaama ja tuottama draamaelokuva Prinsessa (2010) perustuu todelliseen elämäntarinaan. Maanis-depressiivinen kabaree-esiintyjä ja hieroja Anna Lappalainen (Katja Küttner) elää vuosikymmeniä Kellokosken mielisairaalassa korkealla arjen yläpuolella. Hän kertoo olevansa Buckinghamin palatsissa syntynyt prinsessa. Tohtori Grotenfeltin (Samuli Edelmann) uudenaikaiset sähköshokkihoidotkaan eivät saa häntä luopumaan asemastaan. Yhteiskunta leimaa hänet sairaaksi, mutta rakastettavalla persoonallaan hän valloittaa lähipiirinsä ja kyläläisten sydämet.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K11
Näyttelijät
Katja Küttner, Prinsessa, Anna Lappalainen
Samuli Edelmann, Johan Grotenfelt
Krista Kosonen, Christina von Heyroth
Peter Franzén, Saastamoinen
Pirkka-Pekka Petelius, rovasti Kuronen
Paavo Westerberg, lääkäri Alfred Lonka
Antti Litja, ylilääkäri Soininen
Irma Junnilainen, ylihoitaja Pakalén
Paula Vesala, hoitaja Elsa
Joanna Haartti, hoitaja Rauha
Tapio Liinoja, pankinjohtaja Granqvist
Pertti Koivula, kirurgi Mäkelä
Arto Heikkilä, röntgenhoitaja Isakson
Jukka Moskuvaara, Oiva
Ulla Tapaninen, Iso-Iita
Janne Kinnunen, Aukusti Törnvall
Marja-Leena Kouki, rouva Lappalainen
Jukka Rasila, psykologi Holma
Lasse Karkjärvi, sairaalapastori
Mia Hafren, Astrid Grotenfelt
Matti Onnismaa, Gustav
Ilona Pietarinen, rouva Granqvist
Petteri Rantatalo, opettaja Niemi
Jouko Puolanto, pankinjohtaja Helsingissä
Terhi Kokkonen, pankkineiti Helsingissä
Petri Manninen, Lapinlahden lääkäri
Saara Saastamoinen, Lapinlahden hoitaja
Teijo Eloranta, Nikkilän lääkäri
Heidi Ajanto, Nikkilän hoitaja
Elisabeth Öhman, hoitaja Eriksson Tukholmassa
Logi Tulinius, kuninkaanlinnan vartiosotilas Tukholmassa
Thomas Engberg, taksikuski Tukholmassa
Italo Moncada, sairasauton kuljettaja
Sara Pesonen, Grotenfeltien lapsi
Vivi Hafren, Grotenfeltien lapsi
Esko Nevapuro, poliisi
Tuomas Petelius, poliisi
Niko Rotko, Kellokosken hoitaja
Hilkka Salovaara, Kellokosken hoitaja
Panu Tuomikko, Kellokosken hoitaja
Tero Suomi, Kellokosken hoitaja
Janne Riekki, Kellokosken potilas
Juha Suihko, Kellokosken potilas
Timo Kokkonen, Kellokosken potilas
Suvi-Kanerva Koivusalo, tarjoilija laivalla
Erkki Hirvikangas, jousikvartetin soittaja
Olli Hirvikangas, jousikvartetin soittaja
Janne Kimanen, jousikvartetin soittaja
Heikki Vilpponen, jousikvartetin soittaja
Tiia-Mari Mäkinen, pankkineiti Kellokoskella
Avustajat
Aulis Aartokallio, Kimmo Alakunnas, Kimmo Alhonsuo, Katarina Andersson, Juha Asikainen, Katja Asikainen, Sonja Asikainen, Tuula Asikainen, Päivi Auvinen, Jaana Castrén, Jani Davidsson, Ulla Erjamo, Päivi Eronen, Tapani Eronen, Matti Eskelinen, Maarit Fredlund, Ossi Friberg, Petri From, Sonja Färling, Anna-Liisa Gröhn, Anne Haime, Jukka Halonen, Kimmo Happonen, Heli Harsunen, Kaisa Hartikainen, Simo Hartikainen, Jaana Haukijärvi, Iitu Heilimo, Helena Heinonen, Janne Heittokangas, Vappu Hietala, Katri Hindikka, Mikko Hirvonen, Leena Hjerppe, Mervi Hodju, Jaana Hokkanen, Rune Holmström, Pirkko Hovi, Mari Hyvönen, Minna Hämäläinen, Emmi Härkönen, Kimmo Hätinen, Asko Ikäheimo, Frans Isotalo, Hannu Jarva, Paula Jauhola, Leila Kakkuri, Kari Kalajoki, Niina Kari, Tiina Karjalainen, Elias Karlin, Seija Karvinen, Tanja Kaukua, Olga Kemppinen, Carita Ketko, Sami Ketola, Kyllikki Kettunen, Urpo Kiiskinen, Helena Kinnunen, Irja Kirjavainen, Niko Kiuru, Lauri Kivi-Koskinen, Arja Korhonen, Kari Korhonen, Henna Korkalainen, Maila Kosonen, Susanna Kotilainen, Siro-Unelma Krovi, Elisa Kuosa, Minna Kuosmanen, Reetta Kuosmanen, Jan Kupila, Jani Kurki, Sampo Kytölä, Jorma Kärkkäinen, Tiina Laakkonen, Terho Lackman, Antti Laine, Erkki Laine, Jaana Laine, Reetta Laitinen, Timo Lappalainen, Ritva Latvala, Frans Laubert, Inkeri Laubert, Ulla Lehtoranta, Emmi Lehtoviita, Topi Leinonen, Helena Leppänen, Marja Leppänen, Reijo Leskelä, Jukka-Pekka Levy, Seija Lisitzin, Ville Lumioksa, Ansa Lybeck, Elina Lääti, Marja-Leena Mannila, Heikki Manninen, Jukka Mansala, Hilpi Marttinen, Juhani Marttinen, Kaarlo Matikainen, Mika Memonen, Kirsi Mikkonen, Raija Mikkonen, Eero Moilanen, Paavo Morottaja, Terttu Mujunen, Ari Mähönen, Aila Nieminen, Laila Nieminen, Kai Nikkanen, Eija Nilsson, Juha Nivala, Kaarlo Nuutinen, Laura Nykänen, Antti Ojala, Mirja Oksanen, Kaisa Ollikainen, Marika Paalamo, Minna Padilla, Jari Paldan, Hemmi Palm, Kari Partanen, Petri Pasanen, Timo Peltovuori, Jari Penttinen, Emma Persson, Jussi Peso, Leena Petelius, Jaakko Pietiläinen, Seija Pirhonen, Riitta Pirttisalo, Pekka Pitkonen, Matti Poutiainen, Heikki Pursiainen, Sirkka Pääkkönen, Ari Rautiainen, Osmo Rautiainen, Nisse Rikama, Hilkka Roiha, Kyösti Roiha, Riikka Roivainen, Sirpa Romppanen, Vilho Ruuskanen, Auli Räsänen, Maria Saario, Maria Salminen, Tanja Salminen, Kari Salo, Mirjami Salo, Jukka-Tapio Savolainen, Pauli Sihvola, Ritva Siltanen, Riikka Silvennoinen, Sinikka Silvennoinen, Pauli Simpanen, Taija Sirén, Raimo Sironen, Kristiina Soljankare, Riikka Starck, Ilkka Suomalainen, Outi Suomi, Tanja Talaskivi, Jaana Tarkkonen, Heidi Taskinen, Esa Termälä, Sami Tjurin, Anu Toivanen, Olli Toivonen, Heli Tossavainen, Mirca Tscherep, Kari Tuomennoro, Niina Tuulas, Meri Tynkkynen, Piia Tynkkynen, Henniina Tyynelä, Tomi Törmä, Piia Vaarala, Ilkka Vainio, Jyrki Valkeapää, Kati Vallius, Raija Vartiainen, Valssin Kulkuri,Ritva Vepsä, Kristiina Vienola, Mauno Vihermaa, Katriina Viinikainen, Sofia Viinikainen, Joel Volotin, Merja Vähäkoski, Linda Weslund, Maarit Ylimäki, Lea Ylitalo
Muut tekijät
Arto Halonen, tuottaja
Arto Halonen, käsikirjoittaja
Pirjo Toikka, käsikirjoittaja
Paavo Westerberg, käsikirjoittaja
Hannu-Pekka Vitikainen, kuvaaja
Tuuli Kuittinen, leikkaaja
Antti Koukonen, äänisuunnittelija
Samuli Pullinen, äänisuunnittelija
Heikki Innanen, äänisuunnittelija
Tuomas Kantelinen, säveltäjä
Jukka Uusitalo, lavastaja
Ritva Muikku, pukusuunnittelu
Riikka Virtanen, maskeeraussuunnittelu
Kati Royle, dramaturgi
Hannah Billingham, dramaturgi
Vesa Niinivirta, 1. apulaisohjaaja
Sari Tjurin, 2. apulaisohjaaja
Alf Hemming, kuvausten linjatuottaja
Hanna Nurmi, tuotantokoordinaattori
Hannele Pellinen, tuotantokoordinaattori
Jenni Ranta, tuotantokoordinaattori
Kaisu Andrejev, markkinointivastaava
Venla Hellstedt, markkinointivastaava
Sanna Vuorinen, markkinointivastaava
Arto Halonen, casting
Maiju Lanamäki, casting
Vesa Saari, casting
Niina Myller, sivuroolikoordinaattori (EFFC)
Tuukka Pakarinen, location scouting (EFFC)
Mika Vuorinen, kamera-assistentti
Anne Vahlsten, kamera-assistentti
Mika Ailasmäki, kamera-assistentti
Teemu Koivisto, kamera-assistentti
Mirja Salmenkivi, kuvaussihteeri
Meri-Ellen Pystynen, kuvaussihteeri
Kristiina Räty, videoassistentti
Tazu Ovaska, valosuunnittelija
Manu Haapala, best boy
Elina Vasarainen, valomies
Tuomas Luukkonen, valomies
Jari Lehtiniemi, extra-valomies
Juha Virtala, extra-valomies
Kosti Lehikoinen, key grip
Jari Lehtiniemi, key grip
Kimmo Jalkanen, grip-assistentti
Juha Linna, sound supervisor
Samppa Hirvonen, äänittäjä
Erno Hulkkonen, puomimies
Samuli Pullinen, puomimies
Erno Hulkkonen, foley
Otto Wahlgren, foley
Pekka Mustaniemi, muusikko
Janne Jääskelä, muusikko
Olli Hirvikangas, muusikko
Hans Lodders, muusikko
Leena Hirvonen, muusikko
Jyri Ojala, muusikko
Tomi Rönkkö, musiikkiäänitys ja -miksaus
Janne Ojajärvi, musiikkiäänitys ja -miksaus
Janne Tanskanen, musiikkiäänitys ja -miksaus
Risto Asikainen, musiikkiäänitys ja -miksaus
Peter Nordström, dolby-miksaus (Meguru Film Sound Oy)
Olli Pärnänen, dolby-miksaus (Meguru Film Sound Oy)
Einari Paakkanen, järjestäjä
Rhea Pölkki, lavastemestari
Tiina Tuovinen, rekvisitööri
Juha-Antti 'Mursu' Heikkinen, 2. rekvisitööri
Eero Lehtola, graafinen rekvisiitta
Heli Nevalainen, lavasteharjoittelija
Laura Honkanen, lavasteharjoittelija
Ella Itäranta, lavasteharjoittelija
Riitta Hyvärinen, lavasteharjoittelija
Salla Kohonen, lavasteharjoittelija
Oskari Rosenius, lavasteharjoittelija
Nina Kinnunen, lavasteharjoittelija
Emmi Kankaanrinta, lavasteharjoittelija
Jari Paldan, lavasterakentajalinjan opettaja
Juha Kokko, lavastemies
Tiitta Stoor, maskeeraus
Kristiina Kinnunen, maskeeraus
Mirella Holopainen, maskeerausharjoittelija
Jaana Simonen, maskeerausharjoittelija
Miia Kosunen, maskeerausharjoittelija
Kaisa Räsänen, maskeerausharjoittelija
Pinte Kangas, puvustaja
Ninja Myller, puvustusharjoittelija
Liisa Niskanen, puvustusharjoittelija
Anna-Leena Harju, puvustusharjoittelija
Tenho Raatikainen, palomestari
Jussi Peso, catering
Vilja Autio, catering
Riitta Räsänen, catering
Tytti Räsänen, catering
Tuomo Vierimaa, catering
Saara Tamminen, catering
Anna Rockas, leikkausassistentti
Vilhelmiina Vilhunen, leikkausassistentti
Janne Lankoski, leikkausassistentti
Sonja Eloranta, runner
Anu Karreinen, runner
Joona Louhivuori, trailerin leikkaus
Heikki Miettinen, irma junnilaisen kuljettaja
Hanna Nurmi, taloushallinnon assistentti
Suvi-Pilvi Inkeroinen, tuotantoassistentti
Marianne Mäkelä, tuotantoassistentti
Sanna Vuorinen, tuotantoassistentti
Ville Tapio, tuotantoassistentti
Susanna Karttunen, tuotantoharjoittelija
Aino Tanhua, tuotantoharjoittelija
Saara Tamminen, tuotantoharjoittelija
Kaisu Andrejev, tuotantoharjoittelija
Johanna Tuomi, krista kososen ja katja kukkolan laulunopettaja
Tanja Varha, krista kososen ja katja kukkolan laulunopettaja
Joni Listola, krista kososen personal trainer
Marc Davin, tuotantopäällikkö (Tukholman kuvaukset)
Clas Lundberg, äänittäjä (Tukholman kuvaukset)
Marie Strömberg, puvustaja (Tukholman kuvaukset)
Emanuelle Davin, tuotantoassistentti (Tukholman kuvaukset)
Antonio Russo Merenda, tuotannon organisointi (Hysteria Film Ab / Tukholman kuvaukset)
Malla Grapengiesser, tuotannon organisointi (Hysteria Film Ab / Tukholman kuvaukset)
Pentti Keskimäki, värimäärittely (Generator Post Oy)
Risto Jankkila, online (Generator Post Oy)
Antti Peltoranta, digital artist (Generator Post Oy)
Giuseppe Di Giorgio, quality control (Generator Post Oy)
Martti Ylöstalo, post production -tuottaja (Generator Post Oy)
Kari Manns, värimäärittely (Finn-Lab Oy)
Tommi Gröhn, filmitulostus (Generator Post Oy)
Tommi Gröhn, digital cinema masterointi (Generator Post Oy)
Heikki Keskinen, kirjanpitäjä
Terhi Kokkonen, valokuvat
Arto Halonen, valokuvat
Joel Melasniemi, graafinen suunnittelu
Mete Ufacik, graafinen suunnittelu
Italo Moncada, making of -tiimi
Vilhelmiina Vilhunen, making of -tiimi
Venla Hellstedt, making of -tiimi
Saara Tamminen, making of -tiimi
Niina Stenberg, making of -tiimi
Janne Lankoski, making of -tiimi
Ilkka Raitasuo, ekspertti
Ilkka Taipale, ekspertti
Anneli Halonen, ekspertti
Aulis Koivusara, ekspertti (Kellokosken sairaalamuseo)
Sami Leppämäki, ekspertti (HYKS, Psykiatrian tulosyksikkö)
Jukka Ritschkoff, ekspertti (HYKS, Psykiatrian tulosyksikkö)
Outi Vaheri, ekspertti (HYKS, Psykiatrian tulosyksikkö)
Jukka Peltola, ekspertti (HYKS, Psykiatrian tulosyksikkö)
Maija Kuusi, levitysyhtiön toimitusjohtaja (Sandrew Metronome Distribution Finland Oy)
Peter Toiviainen, levitysyhtiön markkinointipäällikkö (Sandrew Metronome Distribution Finland Oy)
Arto Heiskanen, levitysyhtiön myyntipäällikkö (Sandrew Metronome Distribution Finland Oy)
Liisa Lehmusto, levitysyhtiön tiedottaja (Sandrew Metronome Distribution Finland Oy)
Jussi Kaisjoki, levitysyhtiön tiedottaja (Sandrew Metronome Distribution Finland Oy)
Generator Post Oy, jälkituotanto
Valofirma Cine Light Rental Oy, valo- ja grip-kalusto
Sandrew Metronome Distribution Finland Oy, levittäjä
Sandrew Metronome Distribution Finland Oy, levittäjä
Future Film Oy, levittäjä
Albany Films Distribution, levittäjä
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 448 260 €
Rahoitus
Julkaistu
2010
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
10.09.2010
Ensi-iltapaikat
Espoo: Bio Rex Sello 5, Omena 3, Kino Tapiola
Forssa: Bio-Kaari
Helsinki: Kinopalatsi 1, Maxim 1, Tennispalatsi 14
Joensuu: Tapio
Järvenpää: Studio Järvenpää
Kuopio: Star 3
Lahti: Kuvapalatsi
Oulu: Plaza 4 ja 6, Star 3
Pori: Promenadi 2
Rovaniemi: Maxim
Tampere: Plevna, Cine Atlas
Turku: Kinopalatsi 6
Vantaa: Bio Grand, Flamingo 4, Kino Myyri
Filmikopioiden määrä
53
Muut näytökset
  • 23.08.2010 Valkeakoski: Kino-Sampo ennakkoesitys
  • 23.08.2010 Harjavalta: Kino-Huovi ennakkoesitys
  • 24.08.2010 Ikaalinen: Ikaalisten auditorio ennakkoesitys
  • 25.08.2010 Toijala: Toijalan Kino ennakkoesitys
  • 26.08.2010 Mänttä-Vilppula: Bio Säde ennakkoesitys
  • 26.08.2010 Joensuu: Tapio 2 ennakkoesitys
  • 30.08.2010 Äänekoski: KinoMikko ennakkoesitys
  • 31.08.2010 Saarijärvi: Saarijärvi-sali ennakkoesitys
  • 04.09.2010 Riihimäki: Kino Sampo ennakkoesitys
  • 07.09.2010 Tuusula: Kellokosken sairaala ennakkoesitys
  • 08.09.2010 Helsinki: Bristol kutsuvierasnäytäntö
  • 29.10.2010 Kauniainen; Kauttua; Kristiinankaupunki; Kuusamo; Mänttä-Vilppula; Somero; Suonenjoki; Äänekoski ensi-iltakierros
  • 12.11.2010 Joutsa; Kirkkonummi; Konnevesi; Pomarkku; Sysmä; Uusikaupunki ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 26.12.2013 MTV3
  • 09.01.2015 MTV3
  • 11.09.2016 MTV3
  • 29.01.2017 MTV3
Palkinnot

Suomen Näyttelijäliiton vuoden 2010 elokuvanäyttelijä (1 000 €): Katja Küttner.
Jussit 2011: paras naispääosa: Katja Küttner.

Black Nights Film Festival, Tallinna, Viro 2010: paras naisnäyttelijä: Katja Küttner.
Cape Winelands Film Festival, Kapkaupunki - Stellenbosch, Etelä-Afrikka 2011: paras elokuva (Grand Prix).
Festróia - Tróia International Film Festival, Setúbal, Portugali 2011: erikoismaininta Man and His Environment -sarjassa.
EuropaCinema, Viareggio, Italia 2011: kilpailusarjan 2. palkinto.
Teaneck International Film Festival, Teaneck (NJ), Yhdysvallat 2012: paras kokoillan fiktioelokuva.

Festivaaliosallistumiset
Den norske filmfestivalen / New Nordic Films Haugesund, Norja 2010
Espoo Ciné Espoo, Suomi 2010
World Film Festival Montreal (QC), Kanada 2010
European Union Film Festival Toronto (ON) - Ottawa (ON) - Vancouver (BC), Kanada 2010
Black Nights Film Festival Tallinna, Viro 2010
Göteborg International Film Festival Göteborg, Ruotsi 2011
Arktisen Upeeta Jyväskylä, Suomi 2011
Cape Winelands Film Festival Kapkaupunki - Stellenbosch, Etelä-Afrikka 2011
Vilnius International Film Festival for Children and Youth Vilna, Liettua 2011
Seattle International Film Festival Seattle (WA), Yhdysvallat 2011
Festróia - Tróia International Film Festival Setúbal, Portugali 2011
Kuala Lumpur International Film Festival Kuala Lumpur, Malesia 2011
In the Palace International Short Film Festival Baltšik, Bulgaria 2011
Baltic Debuts Film Festival Svetlogorsk, Venäjä 2011
Blue Sea Film Festival Rauma, Suomi 2011
Cine Europa Film Festival Manila, Filippiinit 2011
Film by the Sea Vlissingen, Alankomaat 2011
EuropaCinema Viareggio, Italia 2011
Starz Denver Film Festival Denver (CO), Yhdysvallat 2011
Internationales Filmfest Braunschweig Braunschweig, Saksa 2011
Osaka European Film Festival Osaka, Japani 2011
Reelabilities: NY Disabilities Film Festival New York (NY), Yhdysvallat 2012
Nordic Lights Film Festival - Twin Cities Minneapolis (MN), Yhdysvallat 2012
Victoria Film Festival Victoria (BC), Kanada 2012
Nordic Film Fest Austin (TX), Yhdysvallat 2012
Women's Film Festival Brattleboro (VT), Yhdysvallat 2012
Eurocine Bogota, Kolumbia 2012
European Union Film Festival Bangkok - Chiang Mai, Thaimaa 2012
Nordic Film Fest Rooma, Italia 2012
European Union Film Festival Chișinău, Moldova 2012
Teaneck International Film Festival Teaneck (NJ), Yhdysvallat 2012
Ulkomaanmyynti
Aramis Films, Alankomaat
Aramis Films, Belgia
AUD, Etelä-Korea
Seven Films, Kreikka
Aramis Films, Luxemburg
Aramis Films, Ranska
Canal+ First, Ruotsi
Film Europe, Slovakia
Aramis Films, Sveitsi
Film Europe, Tšekki
Forum Cinemas, Viro
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Suomi: Tuusula, Helsinki, Joensuu, Parikkala

Ruotsi: Tukholma

Kuvausaika
Heinäkuu (viikon ajan), elokuu - syyskuu 2009 sekä muutama talvipäivä
Sisältöseloste

Kellokosken mielisairaala 1945
Anna Lappalainen, maanis-depressiivinen ja jakomielinen entinen kabareetanssija ja hieroja toimitetaan hoitoon. Hänen äitinsä ei halua huolehtia useissa sijaiskodeissa asuneesta aikuisesta tyttärestään. Anna, joka ei suostu puhumaan, jää sairaalaan. Kellokosken lääkärit, vanha ylilääkäri Soininen ja nuoret Johan Grotenfelt ja Alfred Lonka, etsivät uusia hoitomuotoja. Ylihoitaja Pakalénin johdolla mielisairaalan pakkopaidat poltetaan ensimmäisinä Suomessa. Sähköshokkeja aletaan kokeilla.

Anna kohtaa muita potilaita, kuten mietteliään, mutta puheliaan rovasti Kurosen sekä nuoren ja ylvään vapaaherratar Christina von Heyrothin. Sairaalaan tuodaan myös entinen kaukopartiomies Saastamoinen, joka on saanut juoppohulluuskohtauksen. Kun Anna vihdoin alkaa puhua, hän kertoo niin Grotenfeltille kuin potilastovereilleenkin, että hän on Buckinghamin palatsissa syntynyt prinsessa, jonka aarnikotka on pienenä napannut ja pudottanut lappalaisten kotaan – siitä nimi Lappalainen. Hänen äitinsä on Skotlannin kuningatar ja Mannerheim on hänen miehensä. Sähköshokitkaan eivät saa Annaa luopumaan prinsessan asemastaan. Hän kieltäytyy arvolleen sopimattomista pihatöistä.

Vuosi 1946
Potilas Iso-Iita valokuvaa sairaalaa, Anna otattaa itsestään yksityiskuvan. Itsetuhoinen Christina laulaa aariaa parvekkeella, riisuutuu alasti ja yrittää viiltää ranteensa auki, mutta Anna ehtii väliin. Christina kertoo että Jeesus puhuttelee häntä silloin tällöin, ”se sininen minun veressä on hankala, se kiehuttaa, se on se synti.” Anna pyytää Christinaa hovineidokseen, ”siinä asemassa synti ei kiehuta, se muuttuu lapamadoksi”.

Anna haluaa tallettaa köyhiä varten rahaa paikalliseen pankkiin. Pankinjohtaja Granqvist antaa prinsessalle ”shekkivihkon”, johon hän lyö leimat valmiiksi. Christina suostuu prinsessan hovineidoksi. Yhdessä he ilahduttavat kyläläisiä esiintymällä ja jakamalla avustusshekkejä. Anna tarjoaa hieronnan pankinjohtajalle, jota puhuttelee kuningas Yrjöksi. Tohtori Lonka ehdottaa, että Annan prinsessaleikit hyväksyttäisiin, sillä kyläläisiä ne piristävät ja nainen itse vaikuttaa onnelliselta, mutta Grotenfelt vastustaa. Lääkärikunnassa kuohuu muutenkin, sillä ylilääkäri Soininen ei ole työkykyinen otettuaan liikaa morfiinia. Kuronen ja Anna joutuvat sähköshokkihoitoihin, eikä Anna suostu jouluna tulemaan muiden joukkoon, vaikka on hankkinut niin potilaille kuin lääkärikunnalle lahjoja.

Vuosi 1950
Lonka kohtelee Annaa prinsessana. Soininen lähtee lääkintöhallitukseen ja Grotenfelt nousee ylilääkäriksi. Ensi töikseen hän haluaa lobotomialeikkaukset hoitomuodoksi ja päättää aloittaa Annasta saatuaan luvan tämän äidiltä. Kuronen menee kuitenkin prinsessan puolesta leikkaukseen, joka muuttaa hänen käyttäytymistään. Anna järjestää Christinan kanssa sairaalan pihamaalla limonadikestit.

Vuosi 1952
Anna karkaa Christinan kanssa Helsinkiin Tanskan kuningasparia tapaamaan. Lehdessä julkaistaan kuva, jossa hän on kuninkaallisessa seurassa. Helsingistä naiset lähtevät laivalla kohti Tukholmaa. Laivassa he esiintyvät matkustajille, Anna tanssii ja Christina laulaa. Christina viettelee tuntemattoman miehen, mutta ahdistuu kuitenkin tämän lähentelyistä.

Tukholmassa naiset yrittävät päästä kuninkaan linnaan, mutta lopulta Christina ottaa heille taksikyydin mielisairaalaan. Helsinkiin palattuaan Anna yrittää nostaa pankista ”sukukalleuksiaan”, jotta kaksikko voisi jatkaa matkaa Englantiin. Naiset herättävät hämmennystä ja päätyvät Kellokoskelle.

Christina haluaa kuolla. Hän pyytää ihailijaltaan Saastamoiselta apua, ja pahaa-aavistamaton mies auttaa häntä viiltämän ranteensa auki ja vahtii kylpyhuoneen ovea sillä aikaa, kun nainen kuolee verenhukkaan. Saastamoinen hukuttautuu jokeen. Hautajaisissa Anna laulaa Christinan usein esittämän Caro mio ben -aarian. Annaa uhkaa jälleen lobotomia, vaikka leikkauksista ollaan yleisesti luopumassa. Kun tohtori Lonka ja kaikki hoitajat uhkaavat ottaa lopputilin, hän säästyy operaatiolta.

Vuosi 1954
Kellokoskella juhlitaan prinsessan syntymäpäivää. Grotenfelt tarjoaa hänelle konjakkia ja kertoo, että paikallispankki on tehnyt merkittävän lahjoituksen hänen hyvän ja kylää piristävän vaikutuksensa ansiosta. Samalla tohtori kuitenkin ilmoittaa, että Anna siirretään Nikkilän mielisairaalaan. Prinsessa lähtee vastentahtoisesti, mutta tyylikkäästi. Hyvästellessään tovereitaan ja henkilökuntaa hän sanoo muuttavansa nyt talvipalatsiinsa. Grotenfelt saa prinsessalta läksiäislahjaksi neulotun Neitsyt Maria -ikonin.

Nikkilän mielisairaala 1988
Kuolinvuoteellaan Anna hymyilee ja sanoo: ”En minä mikään prinsessa ole, minä olen Anna Lappalainen”. Grotenfelt havahtuu kotonaan ja on kuulevinaan Annan laulavan Caro mio ben -aariaa.

”Prinsessa” Anna Lappalaiselle pystytettiin muistomerkki vuonna 1995 Kellokosken sairaalan pihamaalle.

Aiheet
Lehdistöarviot

Arto Halosen ohjaama Prinsessa jakoi kriitikkojen mielipiteet. Jussi U. Pellonpäälle (Forssan Lehti 10.9.2010) elokuva oli ”kauniisti kerrottu tarina yksilöstä yhteiskunnan määräämien käyttäytymismallien puristuksessa ja muistutus siitä, kuinka pieni ihminen voi pelkällä olemuksellaankin tervehdyttää ja lämmittää ympäristöään enemmän kuin kaavoihinsa kangistunut sairaanhoitojärjestelmä”.

”Elokuva on ammattimaisesti toteutettu. Keskeiset näyttelijät, säveltäjä Tuomas Kantelinen ja kuvaaja Hannu-Pekka Vitikainen etunenässä luovat Kellokosken sodanjälkeisen ajan ja miljöön uskottavaksi”, kirjoitti Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat Nyt-viikkoliite 10.9.2010). ”Vai onko kuva sittenkin liian siisti? Itse tarinaa vaivaa päämäärättömyys. Sosiaalisena kritiikkinä elokuva on kovin pehmeä ja Prinsessan henkilökuvassa itse ihminen jää etäiseksi. Kerrotaan vähän kaikesta. [- -] On vaarana, että Prinsessa jää vain hyväntahtoiseksi elokuvaksi erilaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä.”

Elokuvalle kaksi tähteä antanut Päivi Valotie (Turun Sanomat 10.9.2010) pohti, josko aiheessa olisi kuitenkin ollut enemmän aineksia dokumenttiin. ”Prinsessaa kun raskauttaa sekä kaavamainen asetelmallisuus henkilöhahmojen tyypittelyssä että hienoinen draamallinen latteus. Tarinan kuljetus ei välty ajoittaiselta tyhjäkäynniltä.”

”Elokuva on persoonallisella tavalla toteutettu rohkea tulkinta aiheesta, joka vaatii ilmaisullisesti erityistä näkökulmaa”, koki puolestaan neljä tähteä antanut Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 10.9.2010). ”Kerronnassa annetaan tilaa vaihtoehtoisille maailmankuville ja asetetaan kyseenalaiseksi tuolloiset käsitykset normaaliudesta. Tässä mielessä elokuvan teemoilla on kantavuutta aina nykypäivään saakka. Halosella on kyky yhdistää laajoja ja vaikeitakin kysymyksiä väliin hieman hullunhauskalla tavalla. Kokonaisuuden tasolla kohtauksissa on vaihtelevuutta, sillä väliin hieman jäykältä tuntuva ohjauksellinen tyylittely kangistaa asetelmia.”

Tuomas Riskala (Iltalehti 10.9.2010) kiitti erityisesti elokuvan näyttelijöitä. ”Suurimmat pisteet elokuva ansaitsee näyttelijätyöstään. Katja Kukkola on Prinsessana loistava, eikä jälkeen jää hänen ’hovineitiään’ tulkitseva Krista Kosonen. Kukkolan ja Kososen yhteishetket, etenkin naisten vierailu Tukholmaan, ovat elokuvan kirkkainta antia, jolloin myös Halosen kerronta elävöityy.” Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset Viikkolehti 17.9.2010) huomioi komediarooleista tunnetun Pirkka-Pekka Peteliuksen ”arvokkuutta hehkuvan roolityön, jossa ei ole minkäänlaista hekottelun aihetta”.

Taneli Topeliuksen (Ilta-Sanomat 10.9.2010) mukaan ”Halonen on valinnut rooleihin ison joukon tunnettuja kotimaisia kasvoja, jotka kuitenkin näyttelevät keskenään varsin erilaisilla tyyleillä tehden elokuvasta epätasaisen. [- -] Samuli Edelmann on lääkärinä kiinni huolitellusti lausutuissa vuorosanoissa, kun taas [Paavo] Westerberg pyrkii hänen kolleganaan eläytymään tunteisiin. Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Peter Franzénin pienet osat sairaalan väärinymmärrettyinä potilaina ovat vahvasti yhdenlaisia tyyppihahmoja, mutta sellaisina elokuvan sisäistetyimmät.”

”Elokuvan ansioksi on kuitenkin luettava, ettei se sorru mässäilemään shokkihoitokohtauksillaan”, Päivi Valotie jatkoi. "Jos Prinsessaa voikin kiittää raskaan aiheen kauniin kepeästä käsittelystä, elokuvaa vaivaa toisaalta myös tämän tyyppisten tarinoitten vanha helmasynti: mielenterveysongelmaisten romantisointi, heidän esittämisensä yhdenlaisina ’jaloina villeinä’, viehättävinä luonnonlapsina, joilta terveiksi luokitelluilla on paljon opittavaa.”

Jussi U. Pellonpää puolestaan koki, että elokuva on heikoimmillaan ”näyttäessään menneen ajan pöyristyttäviä hoitomuotoja, joiden realistinen esittäminen tuntuu suurimmaksi osaksi olevan lainatun Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo’s Nest, 1975) kaltaisten peruspaalujen shokkihoitokuvastoista.” Samoilla linjoilla oli Anssi Juntto (Kaleva 10.9.2010). ”Toisinaan hoitokuvauksissa mennään ihan shokeeraavuuksiin asti. Ratkaisu korostaa vastakkainasettelua potilaiden ja valtaa käyttävien lääkärien, etenkin Grotenfeltin, välillä. Toisaalta Prinsessan ja Grotenfeltin jännitteen varaan rakennetaan kovin paljon, loppukohtaus tuntuu jo ylilyönniltä.”

Klas Fransbergille (Vasabladet 15.9.2010) Prinsessa oli epätyypillinen suomalainen elokuva. ”Prinsessan är egentligen en ganska ofinsk film, snarare påminner berättarstilen om det svenska sättet att lättsamt behandla olika fenomen och problem. Regissören går aldrig riktigt in på djupet. Det mesta i filmen är faktiskt ganska vackert. Som publik blir man ibland förvirrad. Till och med scenerna där patienterna spyr efter att ha druckit brännvin har en charmant underton. Trots att Halonen denna gång arbetat med fiktiva karaktärer, verkar det som om han högaktat sina huvudpersoner för mycket för att få till stånd ett riktigt starkt drama. Prinsessan är helt enkelt en snäll film.”

Taustaa

Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-leikkaaja Arto Halonen (s. 1964) tunnetaan mm. dokumenttielokuvistaan Karmapa – Jumaluuden kaksi tietä (1998), Taivasta vasten (2000), Kuuban valloittajat (2004) ja Pavlovin koirat (2005). Elokuva Pyhän kirjan varjo (2007) käsitteli Turkmenistanin diktatuuria. Halosen ohjaamia henkilödokumentteja ovat mm. aitajuoksija Arto Bryggaresta kertova Valo varjon takana (1991), nyrkkeilijä Tarmo Uusivirrasta kertova Ringside (1992) ja muusikko Pekka Strengistä kertova Magneettimies (2009). Hän sai kunniapalkinnon merkittävästä työstä dokumenttielokuvataiteen kehittäjänä Thessalonikin dokumenttielokuvafestivaalilla 2008.

Halonen oli tehnyt 1990-luvun puolivälissä kaksi pitkää televisiodraamaa: Onnellinen hääpäivä (1993) ja Koti (1995). Hänen ensimmäinen teatterilevityksen saanut näytelmäelokuvaohjauksensa Prinsessa pohjautui mielisairaalapotilas Anna Svedholmin (o.s. Lappalainen, 1896-1988) elämään. Tämä oli sairastunut 1930-luvulla raskaiden elämänvaiheiden jälkeen skitsofreniaan ja kuvitteli olevansa kuninkaallinen prinsessa. Hän vietti elämästään yli 50 vuotta Tuusulan Kellokoskella mielisairaalassa ja sai osakseen arvostusta ja kunnioitusta potilailta, hoitohenkilökunnalta ja sairaalaa ympäröivältä kyläyhteisöltä. Lappalaisen muistoa kunnioittaa vuonna 1995 Kellokosken sairaalan puistoon pystytetty Prinsessan muistomonumentti.

Halosen elokuva kertoo paitsi Prinsessasta, myös psykiatrisen hoidon karusta historiasta, johon kuuluivat sähköshokit, alkoholin pakkojuotto, lobotomialeikkaukset ja mielisairaaloihin suljetut kehitysvammaiset. Kansan Uutisten Viikkolehdessä 10.9.2010 julkaistussa haastattelussa Halonen kokee hulluuden rajan olevan veteen piirretty viivan, koska eri ihmisillä on eri murtumispisteet. Elokuvassa Prinsessa piti kiinni ihmisarvostaan, vaikka häntä yritettiin nujertaa. Hän päinvastoin paransi yhteiskuntaa empatiallaan ja oli kyläyhteisön valopilkku.

Prinsessalla oli teatterikierroksellaan noin 301 000 katsojaa. Katja Küttner palkittiin Jussi-patsaalla parhaasta naispääosasta. Hän sai myös Suomen Näyttelijäliitolta vuoden 2010 elokuvanäyttelijänä tuhannen euron tunnustuksen roolityöstään.

Küttner palkittiin parhaana naisnäyttelijänä myös Tallinnan Black Nights Film Festivalilla. Itse elokuva sai Etelä-Afrikan Kapkaupunki – Stellenboschin Cape Winelands Film Festivalilla parhaan elokuvan Grand Prix -palkinnon. Samoin elokuva palkittiin parhaana kokoillan fiktioelokuvana Yhdysvaltojen Teaneck International Film Festivalilla. Se sai myös Italian Viareggion EuropaCineman kilpailusarjan toisen palkinnon ja erikoismaininnan Portugalin Setúbalin Festróia - Tróia International Film Festivalin Man and His Environment -sarjassa.

Prinsessa-koulukampanja toteutettiin Koulukinon, Mielenterveyden keskusliiton, RAYn ja Art Filmsin yhteistyönä. Elokuvasta järjestettiin useita koululaisnäytöksiä.

Arto Halonen sai myös henkilökohtaisia palkintoja vuonna 2010. Näitä olivat Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen mielenterveyspalkinto, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton myöntämä Kansalaistoiminnan valtakunnallinen tunnustuspalkinto ja Helsingin kaupungin Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan myöntämä kulttuuripalkinto.

Seuraavana elokuvanaan Halonen ohjasi dokumenttielokuvan Sinivalkoinen valhe (2012).

Musiikki

Mademoiselle Rococo
Säv. Erkki Melartin, san. Mikael Lybeck
Esittäjä Krista Kosonen

"Bewegt, nicht zu schnell", Sinfonia Nro 4 Es "Romanttinen"
Säv. Anton Bruckner
Esittäjä Wiener Philharmoniker

"Allegro", Viulukonsertto Nro 4 D-duuri
Säv. Wolfgang Amadeus Mozart
Esittäjä Fritz Kreisler & London Philharmonic Orchestra

"Andante grazioso - Allegro ma non troppo", Viulukonsertto Nro 4 D-duuri
Säv. Wolfgang Amadeus Mozart
Esittäjä Fritz Kreisler & London Philharmonic Orchestra

Caro mio ben
Säv., san. Giuseppe Giordani
Esittäjä Krista Kosonen & Katja Küttner (os. Kukkola)

Prinsessalle
Säv. Tuomas Kantelinen, san. Paula Vesala & Mariska
Esittäjä Johanna Kurkela
© Art Films production AFP Oy / AXR Music Oy

Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-68806
Tarkastuspäivä
16.07.2010
Formaatti
35 mm
Perustelut
Lämminhenkisessä mielisairaalamiljööseen sijoittuvassa kotimaisessa draamassa joitakin lääketieteellisiä toimenpiteitä sekä itsemurhakohtaus. Yleistunnelma ei kuitenkaan erityisen ahdistava.
Pituus/leikattu
2835 m
Kesto/leikattu
1:43:37
Ikäraja
K11
Tarkastamolaji
Draama
Tarkastuttaja
Sandrew Metronome Distribution Finland Oy
Muut tiedot
Tarkastajat: Anne Lind Maarit Pietinen
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Digital (SRD)
Kuvasuhde
2,39:1
Kesto
104 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa