”Laulu se on ollut päivieni ratto / ja laulu se on ollut minun työni”, Vesa-Matti Loiri laulaa yhtyeen säestämänä. ”Hauska on hulivilin huolia vailla / toisten iloks’ sekä itsens’ lauleskella.”

Loiri kertoo olleensa jo nuorena vikkelä huumoriveikko, koomikon nopeutta hänellä on synnynnäisesti. Raha on aina poltellut taskussa, joten rikastumaan hän ei ole päässyt: lapsille jää perinnöksi hyvät muistot isästä. Hän tunnustaa, että omat työt ja toimet ovat hänellä olleet etusijalla, puolisoiden ja läheisten tahto ja tarpeet ovat olleet toissijaisia. Vaikka toisin luullaan, naiset eivät ole hänen perässään juosseet, itse hän on joutunut ”sutimaan ja suharoimaan”, hän sanoo.

Loiri kiitää Inarijärvellä Spede Eko -veneellään. Lapin kesä on hänen ihastuksensa: se on kuin ihmiselo, kovaa, ankaraa, mutta kaunista. ”Tämä on ihana maailma - niinku vitun kliffaa ja tolleen”. Kerronta leikkaa Nauravan kulkurin tv-taltiointiin. Helsinkiläisen Loirin ura alkoi Elannon näyttämön nuorisomusikaalista. Sen seurauksena hän pääsi Mikko Niskasen ohjaaman Pojat-elokuvan koekuvauksiin ja sai pääosan: ”Sillä tiellä ollaan”.

Huopalahden urheilukenttä oli nuorelle Vesa-Matille rakas paikka. Jalkapallossa hän ”vihkiytyi” jo pikkupoikana maalivahdiksi. Työväentalolla hän harrasti nyrkkeilyä – tuolta ajalta on peräisin Vesku-lempinimi. Perheessä harrastettiin musiikkia ja laulamista. Isä soitti ja rakensi viuluja, pojilla oli aika hyvä ääni, kertoo äiti, Lily Loiri. Vesa-Matin koulunkäynnin syrjäytti taiteen tekeminen – ja kiinnostus vastakkaisen sukupuoleen. Loiri arvioi, että kaikki hänen tekemisensä tähtäsi siihen, että hän saisi naista helpommin. Kuvassa nähdään Loiri alastonmallina Jussi Pussi -elokuvassa.

Pojat-elokuvan jälkeen Loiri pyrki ja pääsi Teatterikouluun. Ohjaaja Kalle Holmberg kertoo 1960-luvun puolivälin Lapualaisooppera-musiikkinäytelmästä, jonka harjoituksista nähtävässä katkelmassa Loiri laulaa Kosolan roolissa. Loiri ja Holmberg muistelevat aktiivisuuttaan aikakauden riennoissa, alkoholisteille ja asunnottomille järjestettyä itsenäisyysjuhlaa, Porvaritanssit-näytelmää, jossa Loiri kaatui näyttävästi. Sen innoittamana Aarre Elo järjesti kaatumisen SM-kisat.

Teatterin ohella Loiri ryhtyi tekemään komediaa televisiossa Jatkoaika-viihdeohjelmassa ja Pertti ”Spede” Pasasen kanssa. Tuolloin moni näyttelijä varoitti häntä ”sortumasta pilipalihommaan, halvasta viihteen maailmasta ei olisi paluuta”. Loiri ja säveltäjä Perttu Hietanen muistelevat 1977 alkanutta yhteistyötään Tavastian takahuoneessa. Eino Leino-levytystensä avulla Loiri halusi todistaa, että komiikan ja viihteen tekeminen ei suinkaan hukannut häneen ”omaa itseään”. Hän kokee jokaisen laulun teatteriesityksenä. Loiri nähdään esittämässä Hietasen Leinon runoihin säveltämät kappaleet Se kuitenkin liikkuu ja Virta venhettä vie.

Loiri pitää kohtuuttomana ja loukkaavana sitä, että koomikon oletetaan olevan hauska ja viihdyttävän myös vapaa-ajallaan. Hän muistaa Pasasen olleen seuraan tunkeutujia kohtaan jyrkkä ja äkkipikainen, itse hän arvioi kehittyneensä kansankuppiloissa niin taitavaksi häiriköiden torjujaksi, ettei kenenkään tarvitse loukkaantua.

Hannele Lauri kertoo niin Speden kuin Veskunkin olleen itsepäisiä, mutta rahasta miehet eivät riidelleet koskaan. Lottovoittaja UKK Turhapurossa Loiri esitti Uunona mm. omavaltaista verotarkastajaa – itse hän oli suurissa veroveloissa. Elokuvassa naiset myös kirmaavat innolla Loirin Uuno-hahmon seuraan. Nuorella Veskulla ei ollut vaikeuksia saada naisia, Hannele Lauri kertoo. Lenita Airisto kertoo haastattelusarjasta, johon hän pyysi Loirin. Heidän keskinäiset keskustelunsa jatkuivat yötäpäivää monta viikkoa.

Marita Hakala kertoo kokeneensa ensitapaamisella voimakkaan tunnelatauksen ja -siteen Loiriin. Loiri on ”heittäytyjä”, oli kyse parisuhteesta tai työstä. Stina Toljanderin mukaan Loiri tuntui selittämättömällä tavalla tutulta. Hannele Lauri kertoo, että hänen ja Loirin hyviä välejä yritettiin turhaan rikkoa. Tuttu sielunmaisema, se yhdistää, vahvistaa Loiri. Rakkaudet ovat aina olleet hänelle suuria ja ikuisia, vaikkeivät ne sitten jatkuneetkaan. Loirin avioliitot ovat päättyneet eroon. Hän ei ole ollut maailman helpoin kumppani, hän tunnustaa. Riidoissa Loiri ei ole kenenkään kanssa, vaikka riidalla suhteesta on lähdetty. Turhapuro-elokuvien perhe-elämä kuvittaa haastatteluita.

Stina Toljander sai Loirin kanssa kaksi poikaa. ”Paras isä ikinä”, Ukko ja Sampo sanovat, ”tosi luotettava". Tytär Jenni toteaa isänsä keksineen lapsilleen juttuja, joita perusiskä ei tee. Joonas saunoo isänsä kanssa ja kertoo heidän aiemmasta välirikostaan. Lapset ovat Loirille tärkeitä ja välit heihin ovat kunnossa. Loirilla on viisi lasta, Jan eli ”Jankku” menehtyi 21-vuotiaana äitinsä Monan lailla auto-onnettomuudessa.

Loirin mukaan Spede Pasasen ja hänen suhde oli hieno. Hannele Laurin mukaan kyseessä oli viha-rakkaussuhde: kumpikin tarvitsi toisiaan, mutta he myös riitelivät. Loirilta jäi asioita tekemättä Speden elokuvien takia. Pasanen ei pitänyt siitä, että Loiri työskenteli myös muiden hankkeiden, ”tekotaiteen”, parissa. Loirille heidän yhteiset työnsä eivät kuitenkaan yksinomaan riittäneet.

Ohjaaja Kalle Holmbergin kanssa Loiri muistelee suuritöistä Rauta-aika-tv-tuotantoa, jossa Loiri näytteli Ilmarin osan. Esko Salmisen kanssa keskustellessaan Loiri sanoo mielenterveytensäkin olleen joskus näyttämöhankkeissa pelissä. Loirin avioliitto rakoili Tykkimies Kauppalan -osan vuoksi.

Valmentaja Risto Merosen kanssa Loiri puhuu nyrkkeilyharrastuksestaan. Loiri nousi kehään mm. olympiamitalisti Pertti Purhonen kanssa. Hän otteli aikoinaan alle 75 kilon sarjassa, nyt painoa on ollut jopa 140 kiloa. Diabetes saa elimistön sekaisin, hän sanoo. Jaloissa ei ole enää tuntoa, joten tasapainon hallinta tuottaa vaikeuksia. Hän ei voi ottaa vastaan roolia, jossa joutuisi kävelemään.

Aulikki Oksasen kanssa Loiri käy läpi Vilukukka-kappaletta. Äänitysstudiossa Oksanen liikuttuu Loirin tulkinnasta kyyneliin. Loiri lähtee yhtyeen kanssa keikalle Provinssirockiin, missä yleisö ottaa suosionosoituksin vastaan hänen ja yhtyeen tulkinnan Rakkauden ammattilainen -kappaleesta.

Veskoniemessä Inarijärven rannalla nuotion äärellä Loiri kertoo, että hänellä ja Jankulla oli tapana käydä yhdessä pilkillä. Jankun kuolema kaksikymppisenä on hänelle ylipääsemätön juttu. Loiri meditoi aikoinaan Aino Kassisen, ”valtakunnan selvännäkijän”, kanssa. Hän oli Loirin opettaja, zen-mestari. Loiri kertoo kokemuksestaan sairaalassa, jossa hän oli hoidettavana jalkapallo-ottelussa katkenneen jalkansa vuoksi. Hän oli viisi vuorokautta teho-osastolla ja kohtasi ”kuoleman puolen”, mutta kysymys siitä, oliko hän jo täyttänyt oman mittansa, sai hänet kääntymään elämän puolelle. Asian kertominen tuo kyyneleet hänen silmiinsä. Siitä tapahtumasta hän kertoo aktiivisen tiedostamisensa alkaneen. Loiri toteaa, että hänellä on yksin olemisen taito, kuukkeli tai susi saattaa toisinaan pitää hänelle seuraa.

Loirin Rauta-ajassa esittämä Ilmarin monologi päättää elokuvan: ”Kaiken minä tekisin yhtälailla. En keksisi itselleni muuta elämää. Elämääsi sinä et tao etkä tee. Se tekee sinut.”

Teksti: Jorma Junttila / Suomen kansallisfilmografia 2015