Likainen pommi
Dirty Bomb (englanninkielinen nimi)
Kauneimmat balladit (työnimi)
Finna-arvio
Likainen pommi
Elias Koskimiehen ohjaama ja käsikirjoittama Likainen pommi (2011) on musta komedia. Arka ja epävarma Mirccu (Malla Malmivaara) on pr-koordinaattorina äänilevymoguli Martin Bakkan (Jukka Puotila) palveluksessa. Mirccu saa näyttötilaisuutensa projektissa, jonka tarkoitus on kohottaa räävitön teinityttö PD (Iida Lampela) kuuluisuuteen. Mirccu ja hänen poikaystävänsä Roba eli entinen jalkapallolupaus Pink Icon (Ilkka Villi) koettavat löytää paikkansa luovan talouden ja brändäyksen maailmassa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K13 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
5.-29.10.2010 (20 kuvauspäivää + 1 lisäpäivä) |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Elias Koskimiehen Likainen pommi jakoi kriitikot: muutamille sen purevuus toimi, mutta suuremman osan mielestä elokuvan satiiri epäonnistui. ”Likainen pommi on kuin pussillisen lonkeroa kiskonut teinipissis, joka yrittää päteä ja järkyttää, mutta ei saa lopulta sanotuksi känniltään mitään kiinnostavaa”, koki Tuomas Riskala (Iltalehti 23.9.2011). ”Koskimies on ohjannut debyyttinsä kuin irrallaan ajelehtivan sketsisarjan, jonka jaksojen väliltä puuttuu eheys ja kerronnallinen liimaus. Käsikirjoitus yrittää laukoa joka käänteessä jotain mahdollisimman nokkelaa tai törkeää. Valitettavasti vitsit eivät ole nokkelia, eivätkä etenkään törkeitä, vaan kliseisillä mielikuvilla ja loppuun kuluneilla stereotyypeillä pelleilyä. Likainen pommi onkin lopulta yllättävän tylsää katsottavaa. Se on vain 84-minuuttiselta komedialta suuri synti.” ”Elias Koskimiehen elokuvassa idea on kiinnostavampi kuin itse toteutus”, arvioi Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 23.9.2011). ”Satiiri ei kuitenkaan nouse kohteensa yläpuolelle. [- -] Satiirin tyylilaji on vaikea, ja Koskimies on esikoisohjaaja. Likaisessa pommissa purevuus hukkuu liioitteluun ja rönsyilyyn. [- -] Tekstinsä parhaissa osissa Koskimies briljeeraa runsaasti helsinkiläisellä markkinointislangilla sekä suomen ja englannin sekaisella puhekielellä. Ja kyllä, dialogissa on paljon muheviakin one linereita, joista monet kuullaan markkinointigurua näyttelevän Niina Heralan esittäminä.” Jukka Kangasjärven (Aamulehti Valo-liite 23.9.2011) mielestä Koskimiehen siirtyminen televisiosta valkokankaalle ei onnistunut odotusten mukaisesti. ”Tv-kerronnasta muistuttavat sekä ahdas visuaalinen ilme että erityisesti turha ironinen kertojaääni, joka on kuin Iltalypsyn ajoilta. Häiritsevän hyviä aineksia sopassa on. Likainen pommi on parhaimmillaan levy-yhtiön kehityskeskusteluissa, joissa erityisesti tuore näyttelijätulokas Iida Lampela pääsee loistamaan hemmoteltuna ja raivoavana pissistähtenä. Samaan aikaan koko jutun lähtökohdasta eli Mircun hahmon käsittelystä ei tahdo syntyä mitään. Koko tuotantoa vaivaa tarkoitushakuisuus: nyt tehdään niin päätön, epäkorrekti ja katsojille haistatteleva suomalainen elokuva, että kukaan ei tiedä, mitä siitä ajatella! [- -] Kunpa se edes yrittäisi ottaa oman satiirinsa vakavasti.” Likaisen pommin satiiri toimi Soila Ojaselle (Satakunnan Kansa 23.9.2011) – ainakin osittain. ”Nytkin ajassa ollaan, ja repliikit osuvat. Naurattaa oikein ääneen. Vitsejä suihkii ilmassa kuin paremmassakin jenkkikomediassa. Se on virkistävää ja rohkeasti uudenlaista. Huumoria ei alleviivata, vaan katsoja saa itse tehdä ylitulkintansa. [- -] Kevyen kutkuttavasta otteestaan huolimatta teos jää aika sekavaksi viihdekuplaksi, jossa visiteeraa tv-naamoja outoutettuina pikkurooleihin. Vanhakantaiset parodiat, esimerkiksi homot silkkiaamutakeissaan ja meikeissään, ihmetyttävät. Niitä pitää ilmeisesti osata katsoa jotenkin semi-ironisesti. Vaikeaksi menee.” Myös Kaisu Tervosen (Anna 38/2011) mielestä elokuva oli raikas tulokas. ”Näin räävitöntä ja kerronnaltaan rohkeasti ilottelevaa kotimaista satiiria näkeekin turhan harvoin. [- -] Likainen pommi on nimensä mukainen täräys pirullista kertojaääntä, itseironista luovan alan suomimista sekä holtittomia hahmoja. Hienoisen toiston ja epätasaisuuden antaa mielellään anteeksi.” ”Veijareissa ja Kielletyssä hedelmässä näytelleen Malla Malmivaaran ensimmäinen elokuvapäärooli on harvinaisen epäkiitollinen”, totesi Niina Holm (Episodi 9/2011). ”Mirculla ei ole omaa persoonaa, hän on kynnysmatto ja tiskirätti, laakamatoakin selkärangattomampi. Malmivaaran tunnerekisteri vaihtelee epävarmasta tuskaiseen. Likainen pommi vilisee maukkaita sivuosia, joskin roolihahmoja on kohta liikaakin. Puotila revittelee tyhjäpäisenä toimarina, joka tiukan paikan tullen pakenee mielikuviensa turvapaikkaan Elovena-maisemiin. Mauttomuuden raja ylittyy reippaasti Mircun työttömissä homoystävissä. 18-vuotias Iida Lampela ampuu nautittavasti yli itsetietoisena teinisutturana.” Toim.: Suomen kansallisfilmografia / Riikka Pennanen 2016 |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Ohjaaja-käsikirjoittaja Elias Koskimies (s. 1974) on syntynyt Joensuussa ja asunut lapsuutensa Pohjois-Pohjanmaalla Sievissä. Sittemmin helsinkiläistynyt Koskimies opiskeli tuottajaksi Helsingissä Taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Hän oli mukana oli myös televisiosarja Uutisvuodon käsikirjoitusryhmässä 2002–2004. Koskimies on ohjannut ja käsikirjoittanut päivänpoliittista satiiriviihdettä kohua aiheuttaneessa televisiosarjassa Presidentin kanslia (2008–09). Lisäksi hän on ollut toteuttamassa mm. tosi-tv-sarjoja Toisenlaiset frendit (2010–2011), Tanssii tähtien kanssa, Suomen Robinson ja Sillä silmällä. Koskimies on tehnyt myös mainoksia (esim. Vaasan Ruispalat) sekä musiikkivideoita esimerkiksi Jesse Kaikurannalle ja Krista Siegfridsille. Koskimiehen suomalaisista homomiehistä kertova puolipitkä televisioelokuva Päivät kuin unta (2010, Ylen Kotikatsomo) voitti Kettu-päivien fiktiopalkinnon ja Tampereen elokuvajuhlien Juryn erikoispalkinnon. Ensimmäisenä pitkänä elokuvateatterielokuvanaan Koskimies ohjasi elokuvan Likainen pommi (2011), joka on musiikkibisnekseen sijoittuva moderni musta komedia. Likainen pommi on sekoitus levy-yhtiössä tapahtuvaa kieroilua, insestiä, teiniangstia ja kiellettyjä tunteita. Keskiössä on kolmikymppinen hiirulaismainen pr-koordinaattori Mirccu (Malla Malmivaara). Potkuilla uhaten hänet pestataan mukaan salaiseen projektiin, josta käytetään koodinimeä Likainen pommi. Koodinimen takaa paljastuu 15-vuotias räävitön teinisensaatio PD (Iida Lampela), jonka uraa halutaan edistää hinnalla millä hyvänsä. Seura-lehden 39/2011 haastattelun mukaan kuvausten aikaan 17-vuotias Lampela toimi siviilissä lastenhoitajana. Likaisessa pommissa suomitaan suomalaista äänilevybisnestä ja etenkin markkinointia. Satiirissa on mediatodellisuuden ja lieveilmiöiden parodiointia. Elokuvaa on kuvattu lehdistömateriaalissa: ”räävitön, provosoiva, musta komedia nykypäivän työelämästä, menestymisestä ja julkisuudesta.” Koskimiehen elokuva on myös hyvin gay- ja camp-henkinen. Stereotyyppiset homohahmot ovat kuin suoraan 1980-luvun sketsisarjasta. Elokuvan levy-yhtiö Barnier viittaa selvästi ruotsalaisen suvun omistamaan Bonnieriin, joka ei elokuvan teon aikaan enää julkaissut musiikkia Bonnierin nimellä. Todellisuudessa itsekin esikoisalbumit julkaisseet Jussi Vatanen ja Belle Who -artistina tunnettu Malmivaara näyttelevät levy-yhtiön työntekijöitä. Malmivaaralle elokuvan päärooli on ensimmäinen. Savon Sanomien 23.9.2011 haastattelun mukaan Koskimies valitsi tyylilajikseen mustan komedian, koska hän pitää kärjistämisestä ja haluaa venyttää kärjistämistä äärimmilleen. Musiikkibisnes esitetään likaisena, kyynisenä ja suruttomana. Koskimies täsmentää: ”Levy-yhtiö on vain viitekehys. Pommi puhuu nykyajasta ja yhteiskunnastamme yleisesti. Se ei kehota elämään kuvailemallaan tavalla, päinvastoin. Olen huolissani tästä ajasta ja suhtaudun aika lohduttomasti kehityksen kulkuun. Rajoja venytetään koko ajan – ikärajoja, kestokyvyn rajoja, sietämisen rajoja – ja maksajiksi päätyvät ’tavalliset mircut’, ihmiset, joilla ei ole valtaa. Likaisessa pommissa esitetään viitteellisesti homoseksiä, itsetyydytystä sekä seksiä teinin ja aikuisen kesken.” Koskimiehen mukaan fiktio ei edes pysy perässä siinä, miten omituiseksi maailma on mennyt rajojen kadotessa viihdeteollisuudessa. Likainen pommi kuvattiin 21 kuvauspäivässä lokakuussa 2010 Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Elokuva sai Valtion elokuvatarkastamossa ikärajakseen K13. Perusteluina mainittiin elokuvan sisältävän "useita peiteltyjä seksikohtauksia sekä viittauksia alaikäisten hyväksikäyttöön". Elokuvasta Likainen pommi julkaistun dvd:n lisämateriaalina on elokuvan traileri ja teaseri sekä Pupukarhun musiikkivideo Hey Mama. Koskimiehen seuraava lyhytelokuva I’ve Only Just Begun (2012) otti kantaa seksuaalivähemmistöjen kohtaamaa sortoa vastaan. Koskimies on julkaissut lyhytproosakokoelman Korusähkeitä (2010) ja esikoisromaanin Ihmepoika (2014). Hän on tehnyt käsikirjoituksia elokuviin Kaappari (2013), Kekkonen tulee! (2013), lisäksi hän on käsikirjoittanut ja ohjannut televisiosarjaa Villa Helena (2011). Koskimiehen töihin kuuluu myös suomalaisia televisiokoomikoita yhteen kokoavan tosi-tv-sarjan Koomikot (2015) käsikirjoittaminen. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2016 |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
Lapset maailman Säv. Kepa Lehtinen San. Elias Koskimies Es. Heidi Narvo Rallattelevat vamppyyrit Säv. & san. Kepa Lehtinen Es. Heidi Narvo Hey mama (pupukarhun rap) Säv. Kepa Lehtinen San. Elias Koskimies Es. Kepa Lehtinen Aamulla rakkaani näin Säv. & san. Raul Reiman Sov. Jori Sivonen Es. Lea Laven Kustantaja: EMI Music Publishing Surun pyyhit silmistäni Säv. Kassu Halonen & Kristian Jernström San. Vexi Salmi Es. Malla Malmivaara |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Ilkka Harju, Leo & Justus Hentula, Emmy Huxham, Teea Hyytiä, Tiina Joki-Hollanti, Kari Kankaanpää, Tuula Kulhua, Karoliina Kytömaa, Kata Launonen, Tappo Launonen, Riina Liukkonen, Sami Manninen, Kaius Meskanen, Pia Najibi, Piia Nokelainen, Katriina Salmivuori, Harri Simolin, Olli Soinio, Harri Virtanen, Markus von Reiche, Minna von Reiche, Anne Wahlström, Aleksi Wallasvaara<br /><br />Kolmannen kerroksen väki 2007-2011<br /><br />Angel Films, ARM Planning, Everlast, Hemtex Kamppi, Ido, Iltalehti, Kalustetukku.fi, Köysituonti, Mano d’Oro, Merivuosaaren Työttömien koti, Miltton Showroom, Muuttopalvelu Niemi, Puutarhurin verstas, Ramirent, Ravintola Hercules, Ravintola Saslik, Sortti, Stage 11, Steveco, Team Rahikainen, UFF, Valaisin Grönlund, VR |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Ote videosta Last Whale Standing (Yogzatot Studio) Arkistokuvat ja –video: Getty Images |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|