Syvälle salattu
Det Djupt dolda (ruotsinkielinen nimi)
Body of Water (englanninkielinen nimi)
Det Dypt skjulte (norjankielinen nimi)
Det Dybt skjulte (tanskankielinen nimi)
Alla aaltojen syvien (työnimi)
The Debt (englanninkielinen työnimi)
Finna-arvio
Syvälle salattu
Joona Tenan ohjaama Syvälle salattu (2011) on kauhuelementtejä sisältävä jännityselokuva. Asianajaja Julia Mannerla (Krista Kosonen) palaa lapsuutensa kotikylään poikansa Nikon (Viljami Nojonen) kanssa tarkoituksenaan auttaa paikallisen järven suojelussa. He asettuvat tyhjään kyläkouluun, jossa alkaa tapahtua outoja asioita. Julian menneisyydestä kumpuavat muistot ja myyttinen kertomus vedenhengestä vievät hänet pois tolaltaan. Hän alkaa pelätä, että jokin uhkaa hänen poikaansa.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
K13 |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
21.6.-30.7.2010 (29 kuvauspäivää) |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
Useiden kriitikkojen tavoin Jussi U. Pellonpää (Forssan Lehti 7.10.2011) kehui Syvälle salattu -elokuvan teknistä toteutusta, mutta arvosteli sen käsikirjoitusta ja dramaturgiaa. ”Joona Tenan antaumuksella ohjaama Syvälle salattu on kunnianhimoinen ja teknisesti laadukas pyrkimys tehdä täysiveristä kotimaista psykologista jännityselokuvaa, jossa osansa on myös selvillä horror-vaikutteilla. Kjell Lagerroosin tummasävyinen ja uhkaa hyvin herättelevä kuvaus, Benjamin Mercerin taidokas leikkaus ja kerrankin kotimaisessa tuotannossa tarpeeksi huomiota saaneet, Juha Hakasen suunnittelemat ja toteuttamat, erinomaiset äänityöt eivät häpeä kansainvälisessäkään vertailussa, vaan vika on, ikävä kyllä, vallan muualla." Pellonpää jatkoi: "Tenan, tuottaja Mikko Tenhusen ja Pekka Lehtosaaren käsikirjoitus toimii suurimmalta osin moitteitta, mutta jo lähtösuoralle rustatut vihjailut tulevasta aliarvioivat katsojan kykyä hahmottaa tapahtumia itsekin. [- -] Loppuaan kohden aina vain typerämmiksi menevät ja pahimmillaan kuin rautalangasta väännetyt vihjeet kumuloituvat liikaa selittelevään ja kaiken dramaturgian vesittävään finaaliin. Myös Julian ja tämän ex-miehen [- -] katkera huoltajuuskiista vie fokusta väärään suuntaan ja tuntuukin kuuluvan vallan toiseen elokuvaan. Onnistuneet vesitehosteet ja Panu Aaltion kerrankin hallitusti taka-alalla pysyvä ja perinteitä kunnioittava kauhuscore nostavat kuitenkin kokonaisuutta plussan puolelle.” Katariina Norontaus (Turun Sanomat 7.10.2011) näki elokuvassa yhtäläisyyksiä espanjalaiseen kauhuelokuvaan. ”Psykotrillerikaavoja seurataan niin uskollisesti, että genreen hiemankin tutustunut arvaa harmillisesti loppuratkaisun jo alkumetreillä. Toisaalta tilanteen nyanssien välittämisen voi hyvällä tahdolla nähdä myös Krista Kososen roolityön vahvuutena. Tarinan perhedraama kuitenkin yskii kaikista näkökulmista. Ero, uraäitiys ja tämän kaiken Julialle aiheuttama stressi tuntuvat teennäisiltä.” Norontauksen mielestä Syvälle salattu onnistui nimenomaan kauhupuolella. ”Visuaalisuus on ahdistavan tyylikästä, Kososen paniikki tuntuu uskottavalta, ja etenkin äänitehosteet on toteutettu erinomaisesti. Hienovaraisilla äänimaisemilla saadaan aikaan selkäpiitä karmivia tilanteita, ja pelottelutehot ovat muutenkin kohdallaan – vieläpä aika vähillä sätkyjen lypsyillä. Ainoastaan itse vedenhenki on hieman tahattoman koomisesti ylivedetty hahmo. Litisevä, tippuva, loriseva, tummana päilyvä ja pinnan alla tukahduttava vesi on aina vahva kauhuelementti, ja Syvälle salattu hyödyntää sitä hyvin. Mieleen tulee japanilaispelottelu Dark Water (2002), jonka vesivahingoissa hirvittää muukin kuin homevaurioiden riski. Myös henkisesti sisäsiittoisten takahikiöiden pelottavuus ulkopuoliselle välittyy elokuvasta sangen kelvosti.” ”Kaikesta painostavasta tunnelmasta ja monista huolellisesti rakennetuista jännityskohtauksista huolimatta olisikin toivonut, että elokuva olisi kurkotellut vieläkin enemmän pelkokertoimen puolelle”, koki puolestaan Jouni Vikman (Episodi 9/2011). ”Veistoksellisen Kososen läsnäoleva roolisuoritus olisi sen kyllä kestänyt.” ”Junnaava asetelma saa uutta potkua Julian isästä (Kai Lehtinen) ja sairaalaepisodissa on paikoin vahvaa pelon tuntua”, kirjoitti Jarno Lindemark (Etelä-Suomen Sanomat 7.10.2011). ”Katsoja on varuillaan: ei tiedä, ollako Julian vai isän puolella. Sitten tarina valahtaa sähläämiseksi. Julia omaksuu epäuskottavan nopeasti epäluulon läheistään kohtaan ja kansantarun vaikutuksen. Ainakin tarinan olisi pitänyt pohjustaa terävämmin Julian vainoharhaisuutta, jotta sen varaan voitaisiin uskottavasti laskea moinen kissa-hiiri-leikki. Katsojan mielikuvista ei käytetä hyväksi tärkeimmissä käänteissä.” ”Myös henkilöt ovat kärsineet sinne tänne tempoilevasta motivoinnista”, totesi Harri Närhi (City 30.9.2011). ”Kun on haluttu rakentaa mahdollisia epäiltyjä, mutta jätetty heidät ihmisinä haljun harmaiksi. Jokainen on vain nappula pelissä, taustaa sen verran mitä paikalla olemisen selittämiseen tarvitaan. [- -] Näistä syistä mukaan ei pääse empatiaa tai sympatiaa, kun kaikki aikuiset Krista Kososta laskematta ovat vailla kiintoisia inhimillisiä ominaisuuksia tai oikealta tuntuvaa persoonaa. [- -] Ennen loppukohtausta saadaan aikaan hyvä rytmi ja jännite. Mutta se tulee myöhään ja silti jää roikkumaan muutama langanpätkä, etenkin Franzénin hahmon kohtalo.” Jussi U. Pellonpää kehui etenkin Krista Kososen roolisuoritusta. ”Ilmeikäs, mutta ylilyöntejä viisaasti kaihtava Krista Kosonen kantaa raskaan pääroolin kiitettävin arvosanoin ja saa äidin hädän lapsestaan aidoksi ja syvältä tuntuvaksi. Sympaattinen Kai Lehtinen vetää kaksijakoisen roolinsa mietityn oloisesti, vaikkei suunnattomuuteen sortuva käsikirjoitus anna aineksia täysipainoiselle tulkinnalle.” Toim.: Suomen kansallisfilmografia / Riikka Pennanen 2016 |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Ohjaaja Joona Tena (s. 1965) valmistui Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen linjalta vuonna 1998. Hän on ohjannut vuodesta 1990 lähtien useita lyhytelokuvia ja tehnyt myös käsikirjoituksia. Tenan lyhytelokuviin kuuluvat mm. Aikaansa edellä (1990), Saattajat (1996), Graceland (1997), Kulkurin taivas (1998) ja Lapinpoika (1999). Television puolella hän ohjannut elokuvan Onnellisten laiva (2003), dokumenttielokuvan Haapoja Pariisissa (1999) sekä televisiosarjat Kivi ja Kilpi (2001 ja 2003), Röyhkeä diplomaatti (2008), Parasta aikaa (2009) ja osittain televisiosarjan Käenpesä (2004–06). Tenalla on myös arkkitehdin tutkinto. Ensimmäisenä pitkänä näytelmäelokuvana valmistui urheiluaiheinen komedia FC Venus (2005), joka käsitteli naisten jalkapallojoukkuetta ja sukupuoliin liittyviä stereotypioita. Seuraavana pitkänä näytelmäelokuvanaan Tena ohjasi tummasävyisen, kauhuelementtejä sisältävän psykologisen trillerin Syvälle salattu (2011). Elokuvan päähenkilö, ympäristöjuristi Julia Mannerla (Krista Kosonen) tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei hänellä ole työkiireiltä riittävästi aikaa 9-vuotiaalle pojalleen Nikolle (Viljami Nojonen). Burn outin partaalla oleva Julia pakenee avioero-ongelmia työtehtäviin Pohjois-Karjalan syrjäseuduille järvenrantakylään antamaan juridista apua järvensuojeluun. Asetuttuaan vanhan kyläkouluun Julian mieleen palailee outoja ja pelottavia lapsuusmuistoja. Sukuhistorian salaisuudet alkavat paljastua. Käsikirjoittajien Pekka Lehtosaaren, Mikko Tenhusen ja Tenan laatiman juonen innoittajana on toiminut Grimmin veljesten tarina mylläristä ja vedenhengestä, joka pelasti köyhän myllärin perheen nälkäkuolemalta, mutta otti vaihdossa esikoispojan uhrilahjakseen. Vesi on Syvälle salatun tärkeä elementti. Keskisuomalaisen 6.10.2011 haastattelun mukaan Tenaa kiinnosti nykyajan huolien ja vanhojen myyttien yhdisteleminen: ”Olen kiinnostunut myyteistä, mutta vielä kiinnostuneempi olen totuudesta myyttien takana. Minulla on tällainen näkemys, että myytit on tavallaan aina totta, koska ne ovat osa meidän elämää.” Elokuvassa korostuvat puheen sijasta ääni- ja kuvamaisema. Filmille on tallentunut sateita, sumua, kellareita ja pelkoa herättäviä kuvakulmia, ääniraidalle taas ovien outoja paukahduksia, vesihanojen reistailua ja tunnelmaa nostavia erikoistehosteita. Panu Aaltio on luonut elokuvan musiikin kauhuelokuvan perinteiden mukaisesti. Syvälle salattu kuvattiin 28 kuvauspäivässä kesä-heinäkuussa 2010 Lieksassa, Joensuussa, Rääkkylässä, Kontiolahdella ja Angel Filmsin studiossa Herttoniemessä. DVD:n lisämateriaalina on elokuvan traileri. Seuraavaksi Tena ohjasi ensimmäisen ja toisen tuotantokauden poliisisarjasta Roba (2012, 2014) sekä ensimmäisen kauden sairaalaan sijoittuvaa draamasarjaa Syke (2014). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2016 |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Anita Niemeläinen, Anja Niiranen, Antti Sahlman, Arto Räsänen, Aune Hirvonen, Catherina Linstrum, Eero Yrjö-Koskinen, Hanna Järvinen, Hannu Juntunen, Heikki Nevalainen, Ismo Isoviita, Jaakko Heikkinen, Jacques Akchoti, Jari Käräjähonka, Jari Ollikka, Johanna Enäsuo, Jokke Hackmann, Jorma Saukkonen, Juha Hämäläinen, Juha Kivelä, Juhani Turunen, Kaisu Eränen, Kaisu-Leena Sumala, Kari Hakkarainen, Kari Kähkönen, Laura Hakola, Markku Heimburger, Markku Rouhiainen, Markku Wilman, Markus Virpiö, Mika Nissinen, Mike Downey, Nipa Aven, Paavo Niemeläinen, Päivi Putkonen, Pentti Seutu, Pertti Sivonen, Peter Rommel, Petri Martikainen, Sam Taylor, Sami Salo, Sanna Heinonen, Sissi Leppänen, Stanislav Popkov, Suvi-Pilvi Inkeroinen, Svetlana Vasilevskaja, Tarja Ahonen, Teppo Mononen, Timo Laine, Topi Lintukangas, Tuovi Härkönen, Tuuli Torni<br /><br />Torimyyjät Nurmijärven tori, Airi Hietala, Anja Niiranen, Anne Harjunen, Anneli Martiskainen, Annukka Kaltiainen, Eero Kortelainen, Eila Lappalainen, Hannu Malinen, Hannu Nuutinen, Heikki Kosonen, Helvi Nurmi, June Karjalainen, Marika Kortelainen, Markku Timonen, Matti Rahkola, Matti Räsänen, Mikko Nousiainen, Päivi Pirinen, Riitta Kinanen<br /><br />Kellot Seiko, Leijona, D&G, Fossil, Accessorize, Andiata, Artistiasu, AVA-hotelli, Bestseller , Dressman, Finlandia Hotelli Atrium, FinnComm Airlines, Hotelli Greenstar, Hotelli Puustelli, Image Wear, Ingman, Joensuun Auto-opisto, Joensuun kaupunginteatteri, Joensuun kaupunki, Jongunjoen Lomapirtti, Jousipaita, JP Jokapoika lehti, Kallion ala-aste, Lemminkäinen talo Oy, Lieksan kaupunki, Lifestyle, Lomakeskus Huhmari, Mäkelänrinteen uintikeskus Oy, Nurmeksen näyttämökerho, Outokummun kaupunki, Pohjois-Karjalan keskussairaala, Polarmining, Prizzi, Ravintola Kielo, Repeat, Salainen Agentti, Sandberg, Scandia Rent, Suomen Lauttaliikenne Oy, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Arvinsalmen lossin henkilökunta, Tara Gems, Surpeenvaaran koulu, Vainoniemen huvila, Vaatturiliike Sauma, Vero Moda, Walter Optiikka, Visiitti, Villisilkki<br /><br />HIFK Juniorit, PK-35 Pojat 00 punaiset, PK-35 Tytöt 99 , Pohjois-Karjalan ammattiopisto Lieksa, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä |
||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||
Alkutekstijakson taideteokset: Meindert Hobbema: A Watermill (1662-64) Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset (1893) Luke Fildes: Motherless (1914) Gustave Doré: Jacob Prays for Protection (1866) Arthur Rackham: Alberich steals the Rhinegold (1910) Arthur Rackham: Frontispiece: Clerk Colvill (1919) Akseli Gallén-Kallela: Ad astra (1894) Edward John Poynter: Cave of the Storm Nymphs (1903) Herbert James Draper: The Water Nymph (1908) Guido Reni: A fresco in Palazzo Quirinale (1611) Andrea Mantegna: Madonna with Sleeping Child (1465-70) Guido Reni: The Massacre of the Innocents (1611-12) Valentin de Boulogne: Judgement of Salomon (c. 1620) Peter Paul Rubens: Saturn devours Poseidon (1636-38) Anonymous: Offering to Molech (1897) Gustave Doré: The Deluge (1866) Cabirian elokuvajuliste (1914) Newell Convers Wyeth: The Treasure Cave (1911) Quinten Matsys: The Moneylender and his Wife (1514) Pieter Claesz: Still Life with Turkey Pie (1627) Pieter Aertsen: The Vegetable Seller (1567) Pieter Claesz: Fruit Still Life with Basket of Cheese (1624-1625) Antonio de Pereda: The Knight’s Dream (1655) Caravaggio: Sacrifice of Isaac (1635) |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|