Där vi en gång gått
Missä kuljimme kerran (suomenkielinen nimi)
Where Once We Walked (englanninkielinen nimi)
Der vi engang gikk (norjankielinen nimi)
Finna rating
Där vi en gång gått
Peter Lindholmin ohjaama ruotsinkielinen historiallinen draama Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2011) perustuu Kjell Westön samannimiseen romaaniin. Elokuvan tarina seuraa kolmen helsinkiläissuvun vaiheita vuodesta 1906 vuoteen 1944. Lilliehjelmin ja Widingin varakkaiden porvarisperheiden ja Kajanderin köyhän työläisperheen elämät ja kohtalot kietoutuvat toisiinsa vuosisadan dramaattisissa myllerryksissä, itsenäistymisen ja kansalaissodan, 1930-luvun poliittisen kuohunnan ja jatkosodan aikana. Valokuvaaja Eccu Widing (Jakob Öhrman) ihailee itsenäistä ja modernia Lucie Lilliehjelmiä (Jessica Grabowsky), jonka sydän syttyy nuorelle jalkapallosankarille Allu Kajanderille (Andreas af Enehielm).
Saved in:
| Genre | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Age Limit | ||||||||||||||||||
|
K15 |
||||||||||||||||||
| Actors | ||||||||||||||||||
|
Uncredited actors
|
||||||||||||||||||
| Contributors | ||||||||||||||||||
|
|
||||||||||||||||||
| Production | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Distribution | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Locations | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Filming date | ||||||||||||||||||
|
6.9.2010 - 11.2.2011 (69 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
| Content Description | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Press reviews | ||||||||||||||||||
|
Leena Virtasen (Helsingin Sanomat Nyt-viikkoliite 28.10.2011) mielestä Missä kuljimme kerran -filmatisointi noudatti yllätyksettömästi Kjell Westön romaania. Virtanen koki sekä romaanin että elokuvan temaattisesti rohkeaksi, mutta filmatisoinnin lopputuloksen jäykäksi. ”Mikä estää etsimästä uusia visuaalisia tapoja kertoa historiasta? Ja miksi epookkielokuvassa näytellään eri tavalla kuin nykyajasta kertovissa elokuvassa? Toisin sanoen Missä kuljimme kerran on mitä tyypillisin suomalainen epookkikuvaus. Litteä. [- -] Kun romaanikin on ’elokuvallinen’, mitä jää kaipaamaan elokuvalta? Ehdottoman persoonallista visuaalista näkemystä. Elokuvan dialogissa toistuu kauniisti ajatus pimeydestä ja valosta, mutta kuvaan se ei ole siirtynyt. Harmi. Rane Ronkaisen kuvaus on tavanomaista, eikä myöskään Tanskasta haetun leikkaajan Anders Refnin jälki erotu. Vasta elokuvan loppukuvassa, Lucien kyynelehtivillä kasvoilla näkyy häivähdys siitä, mitä koko elokuva olisi voinut olla: valoa, varjoa, puhdasta tunnetta.” ”Paneutuneesti ja hallituilla trikeillä ajankuvaa luova elokuva on kuin versio elokuvasta Täällä Pohjantähden alla, mutta nyt kansannousua katsotaan urbaanista vinkkelistä”, näki Harri Närhi (City 21/2011). ”Vallankumouksen kuukausiin ja sen jälkeiseen kostonhaluun keskittyvä tarinan alkupuoli on leffan parasta antia. Jännitteet toimivat hyvin ja kansakuntaa riivannut viha välittyy katsojalle. Kuvattuja tapahtumia voisi pitää suorastaan metaforana ja varoituksena nykyhetken lisääntyvästä eriarvoisuudesta. [- -] Sen sijaan jälkipuolen paritanssissa kieppuminen ja paljon kokeneiden ihmisten pörräily lemmen kukkaniityillä ei vakuuta samalla tavalla. Se johtuu paljolti siitä, että kuvatut henkilöt vaikuttavat pinnallisilta ja ulkokohtaisilta. Juuri koetun helvetin ja monen kuoleman olisi luullut kypsyttävän heitä paljon enemmän, selkeämmin kohti elämän ytimen ymmärtämistä.” Närhi jäi myös kaipaamaan ajoittaista suomenkielen käyttöä. ”Sitä kautta olisi tullut realistista lisäväriä, joka historian kuvauksessa ei ole koskaan haitaksi.” ”Porvariskodin itsenäinen nainen Lucie, herkkä valokuvaaja Eccu, julma Cedi ja työläisten puolella rehti Allu jäävät elokuvaversiossa ulkokohtaisiksi hahmoiksi, sillä ohjaaja Peter Lindholm ja käsikirjoittaja Jimmy Karlsson eivät ole saaneet kerrontaan rytmiä, syvyyttä eivätkä liiemmälti tyyliäkään”, tiivisti Taneli Topelius (Ilta-Sanomat 28.10.2011). ”Westön tiheään präntätyn kuvailevan kerronnan tiivistäminen vaatisi määrätietoista syy-yhteyksien paikantamista ja persoonallista tulkintaa, jotka tästä sovituksesta puuttuvat. [- -] Televisiodraaman lähtökohdista kielii sekin, että historiallista Helsinkiä kuvaavista mittavista puitteistaan huolimatta elokuvan otokset näyttävät muutamia yksittäisiä kohtauksia lukuun ottamatta sävyttömiltä ja latteilta.” ”Kun elokuva kattaa neljän vuosikymmenen tapahtumat ja pitää sisällään usean ihmisen tarinan, ei kaksituntinenkaan kesto riitä kertomaan kaikkea tyhjentävästi”, koki Jouni Vikman (Episodi 10/2011). ”Niinpä pari tuntia Missä kuljimme kerran - elokuvan ihmiskohtaloihin panostaneelle katsojalle jääkin päällimmäiseksi hieman tyhjä tunne, kun lopputekstit alkavat rullata. Mikä teki kaiken draaman ja kuohunnan jälkeen juuri näistä henkilöistä, juuri tästä hetkestä, juuri tästä kuvasta tarinan kuin seinään päättävän loppukohtauksen arvoisen? [- -] Ihmiset ja tapahtumat ovat matkan varrella jääneet vuosien vierimisen jalkoihin niin, että elokuvaan eläytynyt katsoja jää kaipaamaan parempaa palkintoa. Toivottavasti luvassa oleva, yli kolme tuntia pitempi tv-sarja tarjoaa sen.” Elokuva teki kuitenkin vaikutuksen Jussi Virratvuoreen (Karjalainen 28.10.2011). ”Kjell Westön Missä kuljimme kerran -romaani herää henkiin ohjaaja Peter Lindholmin ohjauksessa hienolla tavalla. 1900-luvun alkuvuosikymmenten Helsinki siirtyy lähestulkoon dokumentaarisesti valkoiselle kankaalle komeassa historiallisessa elokuvassa, vaikka illuusio onkin luotu kuvaustekniikalla ja pieteetillä rakennetuilla lavasteilla. [- -] Kuten romaani, kuvaa elokuvakin vaikuttavasti suuria tunteita; pelkoa, vihaa, rakkautta, katkeruutta ja pettymystä. Sodan väkivallan jättämien arpien vaikutukset ihmismieleen on kuvattu upeasti." Virratvuori jatkoi: "Kun tarina on vahva, ohjaus laadukas, tarvitaan oikea roolitus. Me kuljimme kerran toimii onnistuneiden näyttelijävalintojen vuoksi. Vähän tunnetut ja maneerittomat näyttelijät luovat elokuvaan loppusilauksen. Jessica Grabowsky on naispääosassa hämmästyttävän luonteikas ja luonteva. Grabowsky tekee Lucien roolissa vuoden suomalaisen naisroolin valkokankaalla. Miespääosassa Jakob Öhrman on Eccuna uskomattoman uskottava. [- -] Jos on Westön romaani Finlandiansa ja kansainvälisen suosionsa ansainnut, toivoisi filmatisoinnin saavan saman arvostuksen. Niin tärkeitä ja aina ajankohtaisia inhimillisiä asioita se kuvaa historian lävitse.” ”Att berättelsen skulle vara så pass stark att man inte behöver några filmstjärnor. Här är jag inte säker på att det egentligen var så lyckat”, havannoi puolestaan Klas Fransberg (Vasabladet 28.10.2011). ”Men ju längre man kommer in i filmen, desto mer grips man av berättelsen och börjar se kvaliteter även i skådespelararbetet. Grabowsky är kanske lite för tillbakadragen för att framstå som en sjävständig vild kvinna medan Öhrman gör sin Eccu mycket galant. Eccu ska nämligen vara lite tillbakadragen. Den bästa rollprestationen görs dock av Andreas af Enehielm som Allu.” Toim.: Suomen kansallisfilmografia / Riikka Pennanen 2016 |
||||||||||||||||||
| Background | ||||||||||||||||||
|
Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Peter Lindholm (s. 1960) on tunnettu mm. pitkistä elokuvistaan Kill City (1986), Isältä pojalle (1996) ja Drakarna över Helsingfors / Leijat Helsingin yllä (2001). Hän voitti Jussi-palkinnon ohjaamansa elokuvan Anita (1994) leikkauksesta. Esikoiselokuvansa Tappavat sekunnit hän ohjasi salanimellä Juhani Hurme. Lindholm on tehnyt myös lyhytelokuvia, kuten Raseri (1989) ja Caprice Classic (1991) sekä tuottanut mm. lyhytelokuvien sarjan Puolueet (2006). Hän on ohjannut myös televisiosarjoja, kuten Ilman kavaluutta (1996), Nortia (1996), Pieni pala jumalaa (1999) ja Gränsfall (2007) sekä mainoksia ja mm. meripelastus-aiheisia tietoiskuja. Lindholmin elokuvan Kolmistaan (2008) tuotti hänen oma tuotantoyhtiönsä PetFilms Oy; Lindholm toimi elokuvassa sekä ohjaajana, käsikirjoittajana että tuottajana. Helsinki-filmi Oy päätti elokuvata Kjell Westön Finlandia-palkitun menestysromaanin Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2006), joka kuvaa 1900-luvun alun kahtia jakautunutta Helsinkiä rikkaan yläluokan idylleineen ja köyhien työläisten slummikortteleineen. Ohjaajaksi pyydettiin Peter Lindholmia. Yhtiöllä oli päätähtäimenä tehdä televisiosarja ja muokata sen materiaalista lyhennetty elokuvaversio. Jälkimmäiseen kuvattiin kuitenkin erikseen vuoden 1944 tapahtumia käsittelevä jakso. Epookkidraama Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2011) sijoittuu Suomen historian vuosiin 1906-1944. Elokuvan tarinan keskeiset henkilöt käyvät vuosien saatossa läpi isoja asioita, elämän, kuoleman, intohimon ja rakkauden kysymyksiä ja joutuvat vaikeiden valintojen eteen. Kasvutarinoiden päähenkilöitä ovat yläluokkainen ja villi, häneen kohdistuvia odotuksia vastustava Lucie Lilliehjelm (Jessica Grabowsky), tämän punaisia vihaava veli Cedi (Oskar Pöysti), heidän ystävänsä, valokuvaaja Eccu Widing (Jakob Öhrman) ja punakapinallisen poika, työväenluokkainen jalkapallotähti Allu Kajander (Andreas af Enehielm). Punaisten ja valkoisten konflikteissa joutuu valkoisten joukkoihin kuuluva herkkä Eccu todistamaan punavankien julmia teloituksia ja saa näin pysyvän vamman sieluunsa. Punaisena lankana kulkee myös Eccun ja Lucien eroottinen jännite. Henkilöiden kohtalot kietoutuvat Suomen itsenäistymiseen, kansalaissotaan, riemukkaan jazz-musiikin läpimurtoon, Lapuan liikkeeseen ja toisen maailmansodan loppuvaiheisiin. Turun Sanomien 26.10.2011 haastattelun mukaan Lindholm uskoo kuvanneensa raa’at teloituskohtaukset tavalla, jota ei ole Suomessa ennen nähty: ”Minä halusin kuvata ne mahdollisimman väkivaltaisina. Sisällissodassa ei ole kyse mistään järjellisestä peliteoriasta – tehdään jotakin jotta saavutetaan jotakin – vaan mukana on ylimääräisinä elementteinä viha ja kosto.” Hän jatkaa elokuvan teon motiiveistaan: ”Lähtökohtana oli kertoa nuorista ihmisistä, jotka ovat aivan samanlaisia kuin tänä päivänä. Yhteiskunnallinen tilannekin on hyvin samanlainen, eli jännitteitä on ilmassa.” Tekijät ovat saaneet apua ajan kuvan luomiseen digitaalitekniikasta: raitiovaunuja, ravintola ja esim. Helsingin Kauppatori on rakennettu jälkituotannossa 1900-luvun alun kaltaisiksi. Ilta-Sanomien 26.10.2011 mukaan myös Bulevardi on rakennettu digitaalisesti kokonaan uudestaan vanhojen valokuvien perusteella. Elokuvaa kuvattiin 6.9.2010 - 11.2.2011 välisenä aikana 69 kuvauspäivän ajan Helsingissä, Espoossa, Kirkkonummella, Sipoossa ja Porvoossa. Westön kirjasta tehtiin elokuvan lisäksi kuusiosainen televisiosarja, joka nähtiin FST5-kanavalla 21.12.2011 alkaen. Elokuva leikattiinkin pääasiassa televisiosarjan materiaalia tiivistäen ja Eccun ja Lucien rakkaustarinaa kohottaen. Carl-Kristian Rundmanin etunimi on alkuteksteissä virheellisessä muodossa Karl-Kristian, Claes Olssonin etunimi muodossa Clas. Muusikko Jarko Kaivolan etunimi lopputeksteissä virheellisessä muodossa Jaakko. Sekä elokuva että televisiosarja julkaistiin dvd:llä. Elokuvan dvd:n lisämateriaalina on poistettuja kohtauksia kommenttiraitoineen ja making of –dokumentti. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2016 ja 2021 |
||||||||||||||||||
| Music | ||||||||||||||||||
|
Where Once We Walked Rag Komp. Mauri Sumén Spelad av Tempo Orchestra Trois gymnopédies No. 1 Komp. Satie Spelad av Seppo Kantonen, piano Mazurka Op. 41, No. 2 Komp. Chopin Spelad av Seppo Kantonen, piano Maa on niin kaunis Komp. Bernhard Severin Ingemann, arr. Mauri Sumén Spelad av Mauri Sumén, keyboard Stilla natt, heliga natt Komp. F. Guber, arr. Mauri Sumén Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet En sommardag i Kangasala Komp: G. Linsén, arr. Mauri Sumén Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet Valse Lente Komp. O. Merikanto, arr. Mauri Sumén Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet Beautiful Dreamer Komp. Stephen Foster, arr. Mauri Sumén Spelad av Prague Philharmonic Orchestra String Quartet Impromptu No. 1 D 935 Komp. Schubert Spelad av Seppo Kantonen, piano Båklandets vackra Maja Spelad av Lappomän © Warner/Chappell Music Finland Ever So Goosey Komp. Butler/Wallace/Wright, text. Peter Lindholm, arr. Mauri Sumén Spelad av Tempo Orchestra © Edition Wilhelm Hansen A/S I går Komp. Mauri Sumén, text Peter Lindholm, arr. Mauri Sumén Spelad av Sam Huber, sång, Seppo Kantonen, piano, Prague Philharmonic Orchestra String Quartet Yes Sir That´s My Baby Komp. Walter Donaldson text. Gus Kahn arr. Mauri Sumén Spelad av Tempo Orchestra, Charles Salter som Jonesy © Air Chrysalis Scandinavia AB St. Louis Blues Komp. W.C. Handy, arr. Mauri Sumén Spelad av Tempo Orchestra © Universal Music Publishing AB / EMI Beautiful Dreamer Komp Stephen Foster arr. Mauri Sumén Spelad av Tempo Orchestra Maple Leaf Rag Komp. Scott Joplin, arr. Mauri Sumén Spelad av Tempo Orchestra Moonlight sonata Op. 27 No. 2 adagio sostenuto Komp. Beethoven Spelad av Seppo Kantonen, piano |
||||||||||||||||||
| Thanks | ||||||||||||||||||
|
Liselott Forsman / YLE FST5, Mary Gestrin / YLE FST5, Piodor Gustafsson / SVT<br /><br />Bjarke Aalto, Akseli Alfström, Emil Alfström, Pia Björkqvist, Majlis Ekberg, Hanna Ekblad, Juha Erola, Edith Fryckman, Ella Fryckman, Jesse Fryckman, Heikki Färm, Markku Hiekkala, Veeti Jyllikoski, Kiia Kemppainen, Mikko Kuivasto, Maija Kuusi, Juha Lehtola, Anja Lepola, Niklas Lindgren, Jukka Lindstedt, Niko Loponen, Jukka I. Mattila, Raimo Mikkola, Jarmo Nieminen, Samu Nyström, Kimmo Oksanen, Jari Oksman, Martin Persson, Anni Pyykönen, Paula Roselius, Seppo Rustanius, Jarno Saarinen, Kata Sandström, Saija Siekkinen, Juha Siltala, Andrea Sucksdorff, Anders Sucksdorff, Anton Sucksdorff, Antti Sucksdorff, Nutte Sucksdorff, Gary Sundberg, Irja Tuukkanen, Nea-Maria Törmänen, Marita Vehkaoja<br /><br />Fillarikellari, Finnmedals, Diamond Vain, Helsingin leijona Oy / Kari Tohmo, Karjalan Koti-Valo, Maricken Oy, Meira Oy, Play it again Sam / Arja Könönen, Orimattilan Teatterinystävät ry, Ruskovilla<br /><br />Automaatio- ja systeemitekniikan kilta, Box hornorkester, Condus ry, Harmaasudet ry, Helsingin Naisvoimistelijat ry, Helsingin ponnistus ry, Helsingin yliopiston Eteläsuomalainen osakunta, Helsingin yliopiston Kymenlaakson Osakunta, HNMKY P98, IF Sibbo-Vargarna r.f., Jyväskylän teatteritaiteen opetusryhmä, Kronos ry, Lions Club Helsinki / Pohjoinen ry, Lions Club Kontula, Lions Club Sibbo, Maantieteen opiskelijat ry, Poliittisen historian opiskelijat ry, Puotinkylän Valtti P-00, Privata Svenska Flickskolan, Pääkaupunkiseudun sotaorvot ry, Sipoonjoen koulu, Sipoon työttömät ry, Sipoon teatteri, Sipoon Wolf ry, Spjutsunds folkdanslag, Stadin slangi ry, Suomen Tennisliitto ry, Svenska social- och kommunalhögskolan, Teatteri Divaldo, Tapiolan voimistelijat, Vasara ry, Puunjalostajakilta, Voutilan kylän asukkaat<br /><br />As. Oy Bulevardi 17, Hannu-Matias Nurmi and the Kombo crew, Helsingin Kaupunki / Heikki Nieminen, Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto / Metti Lampinen, Lujatalo Oy / Ari Lindholm, Mäntän Tennispaviljonki, Oitbacka skola, Oy Stadin Ratikat Ab / Daniel Federley, Panssariprikaati Niinisalo, Ratikkamuseo / Elina Kallio, Ravintolamuseo / Kati Selänniemi, Ressun lukio, Rovio, Savonlinnan maakuntamuseo / Mirjam Kosunen, Suomen Ilmailumuseo / Sten-Olof Nieminen, Suomen valokuvataiteen museo, Sörnäisten vankila, Tampereen Työväen Teatteri, Työ- ja elinkeinoministeriö / Hannes Aulu ja Jari Malinen, Tullihallitus / Jukka T. Laine |
||||||||||||||||||
| Inspection Details | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Technical Data | ||||||||||||||||||
|