Rouva Presidentti
Fru President (ruotsinkielinen nimi)
Madame President (englanninkielinen nimi)
TP (työnimi)
Finna-arvio
Rouva Presidentti
Aleksi Bardyn ohjaama Rouva Presidentti (2012) on henkilödokumentti Suomen tasavallan 11. ja ensimmäisestä naispuolisesta presidentistä Tarja Halosesta. Dokumentissa seurataan presidentin elämää ja työtehtäviä, arkea ja juhlaa puolentoista vuoden ajan hänen toisen virkakautensa loppuun vuoden 2012 maaliskuuhun asti.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
Marraskuu 2010 - 1.3.2012 (noin 50 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
”Rouva Presidentti on Halosen kintereillä luontevasti liikkuva kokonaisuus. Käsikirjoittajana ja tuottajana tunnettu Aleksi Bardy korostaa pitkässä esikoisohjauksessaan pikemminkin presidentin sosiaalista kuin poliittista roolia”, totesi Jukka Kangasjärvi (Aamulehti Valo-liite 13/2012), joka löysi presidentti-instituutiosta kosolti huumoria. ”Rouva Presidentti onkin melkein kuin tilannekomedia Halosen toimenkuvasta. Sen syvin dramatiikka sisältyy hänen kissansa menehtymiseen, jonka hallituskin huomioi koskettavassa kesätervehdyksessään. Monipuolisen materiaalinsa varassa Bardy luo kuvaa 2000-luvun alun rentoutuneesta ilmapiiristä tasavallan huipulla. Lopussa valta vaihtuu koleassa säässä. Ilmeikkäällä käänteellä on sama teho kuin Fannyn ja Alexanderin (1982) siirtymällä alun elämänilosta synkkään hautajaissaattoon. Edessä ovat selvästi kovat ajat.” ”För den som är nyfiken på hur det är minuterna innan de officiella bilderna av Finlands statsöverhuvud tillsammans med världens makthavare plåtas kan Bardys dokumentärfilm rekommenderas”, arvioi Marianne Lydén (Hufvudstadsbladet 30.3.2012). ”De små detaljerna är festliga. Vad Halonens small talk med maktens män kan gå ut på är också fascinerande. Den som väntar sig en inblick i Halonens privatliv blir däremot besviken.” Ville Blåfield (Helsingin Sanomat Nyt-liite 13/2012) piti Rouva Presidenttiä onnistuneena, vaikka kurkistus kulisseihin jäikin kapeaksi ennakkovalikoinnin vuoksi. ”Silti dokumentti osuu maaliinsa. Se on intiimi olematta tirkistelevä ja kohdettaan kunnioittava sortumatta ihannointiin. Parhaita hetkiä ovat odotukset. Dokumentista saa kuvan, että presidentin päivästä suuri osa kuluu odotteluun, kun eri tilanteiden protokollat vaativat tiettyä marssijärjestystä ja koreografiaa. Näinä hiljaisina hetkinä Halosen ilmeet ja eleet kertovat ihmisestä enemmän kuin välillä kirjalliselta kalskahtavat puheosuudet. [- -] Halonen selvästi otti valtansa ja asemansa – oli sitä virallisesti tai ei. Bardyn kuvaamissa eri ministerien ja presidentin suljetuissa kokouksissa ei jää epäselväksi, kuka puhetta johtaa.” ”Presidentin työn kulissientakainen tohina välittyy virallisia tilaisuuksia ennen ja jälkeen kuvattuina tuokiokuvina, joissa ennen kaikkea korostuu Halosen olemuksen kansanomaisuus ja rentous”, koki Taneli Topelius (Ilta-Sanomat 30.3.2012). ”Sen sijaan työn varsinainen sisältö välittyy filmistä vain hatarasti. Lakien allekirjoitustilaisuudet ja virkamatkojen juhlallisuudet ovat hauskoja kuriositeetteja, mutta ne eivät juuri kerro Halosen tavasta hoitaa virkaansa. Kamerat sammuvat harmittavasti aina sillä hetkellä, kun työkokouksissa päästään varsinaisiin asioihin. Köykäistä vaikutelmaa lisää sekin, että elokuvasta puuttuvat Halosen kommentit tapahtumiin. [- -] Epävirallisten hetkien kavalkadista syntyvä sinänsä leppoisa dokumentti onkin alituista johdattelua seuraavaan tärkeään hetkeen, jota ei koskaan tule. Kun Sauli Niinistö filmin lopussa astuu Halosen saappaisiin, vuosi tuntuu vilahtaneen ohi ilman varsinaisia saavutuksia.” Jussi Virratvuori (Karjalainen 13.4.2012), jonka mielestä presidentin kanslian virkakoneiston ohjaus näkyi lopputuloksessa, olisi leikannut edustustilaisuuksista pois 30 turhaa minuuttia. ”Liekö kiireen vaiko tiukkojen talousresurssien syy se, että elokuvan äänitys on paikoin niin surkea, että kohtauksien sisältö selviää ainoastaan ruotsinkielisiä tekstejä lukemalla. Ehkäpä muutamissa kuvissa mikrofonipuomin kanssa vilahtavan ohjaajan olisi kuitenkin ollut syytä pitää koko ajan ammattilainen äänitystyön äärellä. Bardy tyytyy tallentamaan, muttei hae kuvattavasta kohteesta tai instituutioista mitään, mitä emme jo tietäisi. Rouva Presidentti onkin enemmän ajankohtaisohjelmamainen kuin elokuvallinen kooste siitä, mitä presidentin arkiseen edustamiseen kuuluu. Jäljelle jää kuva etäisestä presidentistä, joka edusti mieluusti valtansa vuosina, muttei juuri muuten halunnut vaikuttaa mihinkään.” ”Dokumentti tasavallan presidentin työvuodesta? Kuulostaa pönötykseltä – mutta luvassa onkin hauska puolitoistatuntinen!”, Heidi Heino (Me Naiset 13/2012) ilahtui. ”Presidentti-instituutiosta on saatu irti paljon komediaakin. Tarja Halosta on seurattu tarpeeksi kauan, jotta mukaan on saatu parempien päivien lisäksi niitä äreämpiä. Ja ennen kaikkea: katsokaa ja ihailkaa sitä rutiininomaista ranneotetta, jolla Pena hiljennetään kerta toisensa jälkeen.” |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaaja, Helsinki-filmi Oy:n toimitusjohtaja Aleksi Bardyn (s. 1970) merkkitöitä ovat mm. elokuvat Häjyt (1999), Levottomat (2000), Raja 1918 (2007), Kielletty hedelmä (2009), Napapiirin sankarit (2010) ja He ovat paenneet (2014), kahdesta viime mainitusta hän sai tuottajan Jussi-palkinnon. Suomen elokuvatuottajien keskusliitto ry valitsi hänet vuonna 2015 vuoden elokuvatuottajaksi. Hän on lisäksi tehnyt televisiosarjoja kuten Kotikatu, Salatut elämät ja Itse valtiaat. Bardyn lyhytelokuviin kuuluvat mm. Kalkkunan joulukiireet (1995), Jankka (1996), Mark Parland käy Oulussa (1997) ja Pääroolissa (2005). Hän on ohjannut musiikkivideoita mm. Ultra Bralle ja Maija Vilkkumaalle. Bardy on ollut vuonna 1995 Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaana. Etelä-Suomen Sanomien 4.4.2012 mukaan poliittiseen maailmaan sijoittuva dokumenttielokuva Rouva Presidentti (2012) syntyi tuottaja, Funny Films Oy:n toimitusjohtaja Osku Pajamäen aloitteesta. Elokuva valmistui Aleksi Bardyn ensimmäisenä pitkän dokumenttielokuvan ohjauksena. Seurantadokumentin kohdehenkilö Tarja Halonen toimi Suomen presidenttinä 12 vuotta. Hänet valittiin Suomen tasavallan ensimmäiseksi naispresidentiksi 2000 ja jatkokaudelle 2006. Halonen oli toiminut aiemmin mm. SAK:n lakimiehenä, kansanedustajana ja ulkoministerinä. Elokuvassa kuvataan Halosen elämää presidenttinä lähes puolentoista vuoden ajan. Kuvauspäiviä oli noin 50. Kuvaukset alkoivat marraskuussa 2010 ja loppuivat maaliskuussa 2012 kun Halonen antoi vallan seuraajalleen Sauli Niinistölle. Bardy kertoi elokuvansa tavoitteista Iltalehdessä 4.1.2012: ”Elokuva ei nosta Tarja Halosta jalustalle eikä siinä myöskään pilkata häntä. Pyrkimys on, että elokuva kuvaa läheltä ja totuudenmukaisesti minkälainen presidentti on erilaisissa työrooleissaan.” Elokuva piirtää myös kuvaa siitä millaista on olla naisjohtajana Suomessa ja kansainvälisesti. Episodin 3/2012 mukaan kuvausryhmän muodosti 2-3 henkeä. Halosen toimia kuvattiin Suomen virka-asunnoilla sekä monilla valtiovierailuilla mm. Etelä-Afrikassa, Moskovassa, Namibiassa ja New Yorkissa. Bardy kertoi: ”Olin kiinnostunut mahdollisuudesta kurkistaa sinne, minne ei muuten pääse: presidentin backstagelle. Samalla oli mahdollisuus tallentaa ajankuvaa ja hyvää kuningashuoneviihdettä.” Tekijät olivat itse valinneet kuvattavat tilaisuudet presidentin tapahtumakalenterista, mutta kaikki tapahtui spontaanisti kuvauksissa, kohtauksia ei otettu uudestaan. Elokuva sai laatutukea 15 000 euroa. Aiempana poliittisena, elokuvateatterilevitykseen päätyvänä dokumenttielokuvana voi mainita Annika Grofin elokuvan Liikkumavaraa (2009), jossa seurattiin tärkeän lakimuutoksen taivalta sosiaali- ja terveysvaliokunnan istunnoissa. Televisiodokumenteista on kuuluisin viiden päivän ajan Urho Kekkosen rutiineja seurannut Presidentin päivä (1977) ohjaajanaan Jorma Molarius. Ulkomaisista poliitikoista on ollut oman dokumentin kohteena Ruotsin pääministeri Göran Persson. Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017 |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
Tarja Halonen Song säveltäjä Musa Baldeh |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Tarja Halonen, Pentti Arajärvi<br /><br />Eila Nevalainen, Heli Sariola, Liina Aulin, Päivi Kairamo-Hella, Ann-Mari Nyroos, Sanna Viitanen, Matti Porre, Jukka Jokinen, Marko Kivelä, Kaarle Vikström, Jukka Lindstedt<br /><br />Pia Andell, Jorma Bergholm, Marika Ekdahl, Riitta Gerlander, Tommi Gröhn, Timo Heinonen, Vuokko Hovatta, Jouni Kaipia, Tarja Kantola, Jouko Kirmonen, Henrik Korpela, Antti Kuronen, Heidi Laitinen, Pekka Lehtimäki, Joni Leponiemi, Laura Lindsted, Asko Mattila, Vesa Mauriala, Susanna Niinivaara, Antti Onkila, Riku Riihilahti, Paula Risikko, Juho Romakkaniemi, Heikki Saukkomaa, Paul Shihengo, Tapio Schultz, Tia Ståhlberg, Annika Sucksdorff, Dmitry Suvorov, Tuomo Säävälä, Petra Valkonen, Mia Ylönen<br /><br />Tasavallan presidentin kanslia, Liikkuva poliisi, Presidentinlinnan, Mäntyniemen ja Kultarannan työntekijät, Kultaranta VIII:n miehistö, Kaartin jääkärirykmentti, Valtioneuvoston kanslia, Eduskunta, Kuljetusliike Forsman / Tommy Wide |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Arkistomateriaali: YLEn arkisto Arkistovalokuvat: STT-Lehtikuvan arkisto |
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|