Haku

Taistelu Näsilinnasta 1918

Slaget om Näsilinna 1918 (ruotsinkielinen nimi)
Dead or Alive 1918 (englanninkielinen nimi)
Conquest of Näsilinna Palace (englanninkielinen nimi)
Aineiston käyttöoikeudet
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa
QR-koodi

Aineistosta vastaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Taistelu Näsilinnasta 1918

Claes Olssonin ohjaama ruotsinkielinen draamadokumenttielokuva Taistelu Näsilinnasta 1918 / Slaget om Näsilinna 1918 (2012) kertoo Suomen sisällissodan aikaisesta taistelusta. Jääkäriyliluutnantti Erik Melinin (Nicke Lignell) johtama valkoisten komppania saa tehtäväkseen tunkeutua punaisten hallitsemaan Tampereen keskustaan ja vallata Näsilinnan palatsin. Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin ja hyödyntää Melin komppanian sotilaiden kertomuksia ja aikakauden dokumentaarista filmi- ja valokuva-aineistoa.

Tallennettuna:
Genre
Näyttelijät
Nicke Lignell, jääkäriyliluutnantti Erik Gunnar Melin
Anton Häggblom, jääkärivääpeli Boström
Petter Kevin, luutnantti Holm
Wilhelm Grotenfelt, aliupseeri Johannes Lundström
Thomas Holm, sotamies Oskar Bäckström
Matias Asplund, sotamies Johannes Fagerholm
Markus Wilson, sotamies Oskar Åbb
Mike Nordlund, sotamies Edvin Häger
Fredrik Westblom, sotamies Oskar Nybacka
Anders Ek, Viljam Haglund
Axel Hanses, Karl Evert Häggblom
Frank Nylund, Kurt Korsbäck
David Grandell, Johannes Mattans
Roy Mäki-Fränti, Oskar Mattans
Jan Holm, Oskar Nordling
Kevin Smulter, Viktor Punsar
Andreas Swahn, Emil Sved
Kristian Snellman, Einar Söderman
Johan Kammonen, konekiväärimies
Robin Höglund, nuori mies Korsnäsistä
Ahti Jokinen, tehtaan yövartija
Otto Kanerva, teloitettava punikki
Antti Mikkola, punaisten joukkueenjohtaja
Reidar Palmgren, antautuva punakaartilainen
Tanjalotta Räikkä, naispunakaartilainen
Annukka Välkki, naispunakaartilainen
Anna Alkiomaa, naispunakaartilainen
Jarno Suomela, punakaartilainen
Karoliina Blackburn, punaisten sairaanhoitaja
Perttu Pesä, vatsaan haavoittunut punikki
Tomi Salmela, venäläinen mies
Laura Kuusa, nainen valkoisen lipun kanssa
Minttu Kauppila, nainen valkoisen lipun kanssa
Kaisa Koskenkorva, nuori kiväärinainen
Timothy Pilotti, kupariseppä Tukholmasta
Mika Nuojua, valkoinen upseeri
Nina Olaussen, äiti (ääni)
Pekka Milonoff, lukija
Staffan von Martens, lukija (ruotsinkielinen versio)
Avustajat
Lauri Ahola, Jarl Andström, Risto Anttonen, Johannes Björkqvist, Aleksandr Doumanski, Sami Erkkilä, Janne Eskola, Marius Foudila, Janne Haaramäki, Harri Havia, Ville Hedman, Jouko Hildén, Kaarina Honkanen, Pertti Huotari, Henri Jaaksola, Carl Jansson, Victor Jansson, Timo Joutsijoki, Toni Jussila, Victor Juuti, Niko Jylhä, John Järfvas, Lari Kananen, Anssi Kanto, Mikko Kauppila, Orvokki Kauppila, Tuomas Kauppila, Mathias Kerke, Max Ketonen, Teemu Kiiskilä, Joonas Kilponen, Jaapo Koivisto, Eija Kondelin, Ilmari Korhonen, Eemu Korpela, Simo Koskinen, Sauli Kurra, Mikko Kuuttila, Pekka Kytö, Antti Lahti, Matti Lassila, Eetu Latva-Äijö, Elmeri Latva-Äijö, Siri Latva-Äijö, Tiitu Latva-Äijö, Tommi Laukkanen, Pasi Lehtimäki, Riku Lehtola, Tomi Leppävuori, Joel Lignell, Tero Liimatainen, Saska Liimola, Taneli Läykki, Olli Manninen, Lauri Mykkänen, Rasmus Mäenpää, Aapo Mäkelä, Antti Mäkinen, Henry Mäkinen, Kalle Mäntymäki, Charlie Nevander, Teppo Norrena, Martin Ollikainen, Juho Pahkanen, Jori Palosaari, Timo Piippo, Jaakko Pirinen, Jani Pukkinen, Mika Ranne, Tuomas Rantala, Antero Rantanen, Olavi Rantanen, Juha Ruokola, Jarkko Salminen, Pontus Saxen, Akira Seppänen, Paavo Sipilä, Niilo Sirola, Aku Soikkeli, Samu Soini, Reino Sorri, Daniel Stenbäck, Jarno Suomela, Sami Suuronen, Sami Sydänlammi, Sofia Särkimäki, Miro Takolander, Roni Takolander, Aleksanteri Taros, Teemu Tervo, Turkka Tervonen, Petri Toikkanen, Thomas Tontchev, Titus Torniainen, Tuukka Tuovinen, Marika Tähti, Mikael Tähti, Tommi Uitti, Marjo Uusi-Kakkuri, Eero Uusivirta, Jussi Vaahtikari, Sami Vaahtikari, Markku Vesa, Perttu Vihtari, Robert Välimäki, Annukka Välkki, Asta Vättö, Tapio Ylinen
Muut tekijät
Claes Olsson, tuottaja
Robert Alftan, käsikirjoittaja
Claes Olsson, käsikirjoittaja
Pertti Mutanen, kuvaaja
Oskar Franzén, leikkaaja
Kimmo Perkkiö, äänisuunnittelija (SF Sound Oy)
Yari, musiikki
Oskari Löytönen, lavastaja
Elina Vättö, pukusuunnittelu
Erja Mikkola, maskeeraus
Tero Molin, 2. kameran kuvaaja
Laura Tikkanen, rekvisitööri
Mikko Närhi, rahoituskonsultti, yhteistuottaja (Traff Finland Oy)
Kimmo Perkkiö, yhteistuottaja (SF Sound Oy)
Ilkka Niemi, yhteistuottaja (Legenda Oy)
Juha Karvanen, käsikirjoitus-research
Hanna Lappalainen, käsikirjoitus-research
Ulpu-Maria Lehtinen, käsikirjoitus-research
Ville Räisänen, käsikirjoitus-research
Ville Räisänen, valokuva-arkisto-research
Kristina Rytkölä, tuotantopäällikkö
Timo Lepistö, kuvauspäällikkö
Teemu Tervo, tuotantoassistentti
Julia Elomäki, tuotantoassistentti
Toni Lukkala, järjestäjä
Markus Nieminen, järjestäjän assistentti
Jukka Ikävalko, järjestäjän assistentti
Hanna Hurri, d99
Tommi Lepola, d99
Terhi Mehtola, kuvaussihteeri
Elina Eränen, 1. kameran assistentti
Ville Salminen, 2. kameran assistentti
Kari Malmio, valosuunnittelija
Niko Roivainen, valomies
Markus Nieminen, grip
Tero Salonen, äänittäjä
Mikko Salo, ääniassistentti
Mikko Kananen, ääniassistentti
Kitte Klemettilä, puvustaja
Tiina Ryynänen, puvustaja
Riikka Anttonen, 1. maskeerausassistentti
Pirita Kervinen, lavastajan assistentti
Kari Lehtinen, aseet
Timo Mäkinen, aseassistentti
Ari Arvola, erikoistehosteet (Special FX Oy)
Esa Heikkinen, erikoistehosteet
Lauri Kuusela, kuvaefektit
Iiro Peltonen, kuvaefektit
Joonas Yliruusi, kuvaefektit
Nalle Ritvola, graafinen suunnittelija
Milla Kaski, 2. apulaisohjaaja
Susanna Kurikkala, kamera-assistentti
Hanna Lappalainen, kamera-assistentti
Nalle Mielonen, valoassistentti
Joonas Yliruusi, valoassistentti
Teemu Molin, grip-assistentti
Kaisa Karjalainen, puvustajaharjoittelija
Silja Lahti, ompelut ja korjaukset (Osk Työhuone Hengari)
Johanna Keiski, ompelut ja korjaukset (Osk Työhuone Hengari)
Kaisu Luomajärvi, ompelut ja korjaukset (Osk Työhuone Hengari)
Suvi Viita-Aho, ompelijaharjoittelija
Sanna Ala-Laurinaho, ompelijaharjoittelija
Juha Rauäng, rekvisitöörin assistentti
Tuija Timonen, maskeeraus- ja hiusharjoittelija
Tiina Toratti, maskeeraus- ja hiusharjoittelija
Misaye Kujansuu, maskeeraus- ja hiusharjoittelija
Mika Hirvonen, muusikko (trumpetit)
Hannu Porkka, muusikko (lyömäsoittimet)
Anni Puittinen, muusikko (viulut)
Yari, muusikko (piano)
Hannu Hattunen, äänileikkausassistentti
Mikko Kuuttila, runner
Tia Tuovinen, catering
Kaisa Koskenkorva, catering
Elina Niemi, catering
Jonna Rautala, catering
Nikko Mäkinen, making of -ohjaaja
Mia Koljonen, making of -kuvaaja
Santtu Raparanta, making of -kuvaaja
Mikko Syrjänen, making of -kuvaaja
Salla Lehtikangas, still-kuvaaja
Mikael Kinanen, still-kuvaaja
Juha Reunanen, juliste - valokuva
Nalle Ritvola, juliste - graafinen suunnittelu
Peter Ehrstedt, talous
Leena Salmenhaara, tuotantosihteeri
Petri Riikonen, jälkikäsittelytuottaja (Post Control Helsinki Oy)
Ari Rusanen, on line edit (Post Control Helsinki Oy)
Timo Luomanen, värimääritys (Post Control Helsinki Oy)
Simo Haartemo, on line -graafikko (Post Control Helsinki Oy)
SF Sound Oy, äänistudio
Deafening Silence Productions, äänitysstudio
P. Mutasen Elokuvakonepaja Oy, kamerakalusto
Akun tehdas, valokalusto, äänikalusto
Valofirma The Light House Oy, valokalusto
Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK, valokalusto
FS Film Oy, levittäjä
FS Film Oy, levittäjä
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
Noin 800 000 €
Rahoitus
Julkaistu
2012
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
23.03.2012
Ensi-iltapaikat
Akaa: Toijalan Kino
Espoo: Bio Rex Sello 4
Forssa: Bio-Kaari
Hanko: Kino Olympia
Helsinki: Kinopalatsi 8
Huittinen: Kino
Hyvinkää: Julia, Kinoma
Hämeenlinna: Bio Rex, Maxim
Imatra: Bio Vuoksi
Joensuu: Tapio
Juva: Juvan Kino
Kajaani: Bio Rex
Kauhava: Y-Kino
Kemiönsaari: Bio Fix
Kirkkonummi: Kino Kirkkonummi
Kokkola: Bio Rex
Kotka: Kinopalatsi
Kouvola: Studio
Kristiinankaupunki: Bio Dux
Kuhmo: Pajakkakino
Kuopio: Kino Kuvakukko
Kurikka: Kurikan Kino
Lappeenranta: Nuijamies
Lapua: Bio Marilyn
Lohja: Kino Vaakuna
Loimaa: Kinema
Loviisa: Kino Marilyn
Maarianhamina: Bio Savoy
Mikkeli: Kinolinna
Mäntyharju: Kino
Nurmes: Kino Hannikainen
Oulu: Plaza 8, Star
Pietarsaari: Kino City
Raasepori: Bio Forum, Bio Pallas
Rauma: Iso-Hannu
Seinäjoki: Bio Marilyn, Matin-Tupa
Tampere: Cine Atlas 3, Niagara, Plevna 7
Turku: Kinopalatsi 9
Vaasa: Gloria
Valkeakoski: Kino-Sampo
Vantaa: Kino Myyri
Vihti: Vihdin Kino
Äänekoski: KinoMikko
Filmikopioiden määrä
48
Muut näytökset
  • 14.03.2012 Tampere: Plevna kutsuvierasnäytäntö
  • 19.03.2012 Helsinki: Maxim kutsuvierasnäytäntö
  • 22.03.2012 Tampere: Niagara [koululaisnäytökset] ennakkoesitys
  • 17.04.2012 Tampere: Niagara [Tampereen kaupunginvaltuuston esitys] erikoisesitys
Televisioesitykset
  • 06.12.2013 Yle Fem
  • 05.05.2018 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat

Tampere:
Tikkutehtaankatu 2-4 (lähtö venäläisten kasarmilta), Kaupin urheilupuisto - Kuntokatu (valkoiset juoksevat maastossa, valkoiset ryömivät eteenpäin suojautuessaan tulitukselta), Peltokatu (Melinin joukkue juoksee tietä punaisten joukkueen alkaessa tulittaa), Tampereen ortodoksinen kirkko ja hautausmaa Suvantokatu 10 (juoksu venäläisen kirkon ohi), Tapionraitti / Osmonkatu Annikinkorttelissa (valkoiset tulipalon keskellä puutalokorttelissa, Melin ampuu tehtaan pihalla punaisen vartiomiehen ja kohtaa miekkamiehen saippuatehtaan portilla), Satakunnan silta (Hämeensillan vartioiminen konekiväärein), Palatsinraitin silta (uskalias Neulapadon ylitys), Klingendahlin talo Papinkatu 21 (Melin yrittää ampua kattohuopatehtaan yövartijan), Papinkatu / Kurilankatu (punaupseerin ampuminen rekeen), Kuninkaankatu / Finlaysoninkatu (Melin johtaa joukkonsa Hallituskadulle, Melinin komppania juoksee kadulla turvaan tulitukselta, naispunakaartilaiset ammutaan kadulle), Ojakatu / Pellavatehtaankatu (komppania joutuu kiväärituleen Läntisen kadun pimeydessä, Bäckström etsii turvaa porttisyvennyksestä, Melin ampuu kolme valorakettia, kiväärityttö kadulla), Näsilinna ja sen puisto Näsikalliolla Miladavantie 8 (Näsilinna ympäristöineen), Porin radan silta Tammerkoskella (naiset heiluttavat valkoista lippua rautatiesillalla)

Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017

Sisäkuvat

Tampere:
Näsilinna Miladavantie 8 (miesten esittäytyminen ja kartan tutkiminen venäläisten kasarmilla, Näsilinna ullakkoineen), Tikkutehtaankatu 2-4 (varusteiden jako venäläisten kasarmilla), Sähkölaitos Rongankadulla (kattohuopatehdas)

Toim. Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017

Kuvausaika
10.5.-31.5.2011 (17 kuvauspäivää)
Sisältöseloste

Elokuva perustuu Suomen v. 1918 sisällissodan todellisiin tapahtumiin Melinin komppanian sotilaiden kertomana.

Melin komppanian sotilaat, kaksikymppiset ruotsinkieliset pohjalaiset maanviljelijät Oskar Bäckström, Johannes Fagerholm, Oskar Åbb ja Edvin Häger kertovat taustoistaan. He kuuluivat kaikki paikkakuntiensa suojeluskuntiin.

Lukija kertoo tilanteen. Ensimmäinen maailmansota on käynnissä neljättä vuotta. Tammikuun 28. päivänä 1918 syttyy Suomessa sisällissota porvarillisten valkoisten ja sosialististen punaisten joukkojen välille. Valkoisen armeijan päälliköksi nimitetään kenraali C. G. Mannerheim. Yliluutnantti Erik Melin palaa Saksasta muiden jääkäreiden mukana Vaasaan helmikuun 25. päivänä. Maaliskuun 15. valkoinen armeija ryhtyy hyökkäykseen eteläistä Suomea hallitsevien punaisia joukkoja vastaa. Maaliskuun 26. valkoinen armeija saartaa punaisten hallitseman Tampereen. Melin saa tehtäväkseen vallata Näsilinnan palatsin.

Tampere, Venäläiset kasarmit, 3. huhtikuuta, kello 1 yöllä
Melin valaa joukkoihinsa taistelutahtoa. Joukot poistavat valkoiset käsivarsinauhat, pukevat siviiliasut ylleen ja varustautuvat tunkeutumaan yöllä Tampereen keskustaan. Osa miehistä kirjoittaa kotiin kirjeen.

Venäläisten kasarmit, kello 3 samana yönä
Melinin johdolla miehet lähtevät juoksumarssia liikkeelle, kokevat kiivasta vastarintaa ja tappioita, mutta kärkijoukko onnistuu etenemään ja aiheuttamaan myös viholliselle vahinkoa. Osa joukoista jää jälkeen.

Läntinen katu, kello 4 – tunti rynnäkön alkamisesta
Puolivälin etapilla Melinin kärkiryhmä kohtaa naispunakaartilaisia, jotka he ampuvat.

Näsilinna, kello 5 – kaksi tuntia rynnäkön alkamisesta
Aamun kajossa kärkiryhmä saavuttaa kohteensa. Kranaattien räjähdykset yllättävät täysin Näsilinnaan vartioineet punaiset. Valkoiset valtaavat rakennuksen vastarintaa kohtaamatta. Kaikki löydetyt punaiset kootaan pihamaalle ja teloitetaan saman tien. Melin ampuu valtauksen merkiksi kaksi punaista valopatruunaa, mutta apujoukkoja ei tule paikalle.

Kello 9 aamulla
Joukko varustautuu pitämään asemansa.

Kello 1 päivällä
Tykkituli yllättää valtaajat. Punaisten rynnäkkö torjutaan tappioita aiheuttaneen taistelun jälkeen.

Kello 6 illalla
Taistelut alkavat kiivaina uudelleen, tappiot ovat suuria molemmin puolin. Valkoisten joukko alkaa huveta, sairashuone täyttyy ja ammukset uhkaavat loppua. Valkoiset eivät kuitenkaan aio antautua, viimeisen luodin kukin varaa itselleen. Taistelukuntoiset miehet kiinnittävät valkoiset käsivarsinauhat ja murtautuvat Melin johtamana punaisten saartorenkaan läpi kohti pohjoista ja Näsijärveä. Haavoittuneet he joutuvat jättämään taakseen.

Kello 9 illalla – 18 tuntia rynnäkön alkamisesta
Valkoisten haavoittuneiden joukosta kuuluu virren Jumala ompi linnamme veisuuta, punaisten haavoittuneiden puolella lauletaan Kansainvälistä.

Kello 6 seuraavana aamuna
Punaiset joukot ottavat rakennuksen haltuunsa.

Kello 9 samana aamuna
Valkoisen upseerin johdolla rakennuksen hallinta vaihtuu jälleen. Pihalla lojuu kasapäin ruumiita.

Lukija kertoo, että huhtikuun 6. päivänä valkoinen armeija valloittaa Tampereen. Melinin komppania menetti rynnäkössään läpi kaupungin ja Näsilinnan taistelussa 26 miestä kaatuneina ja 48 haavoittuneina, joista kolme kuolettavasti. Huhtikuun 12. päivänä komppania pitää paraatin eversti Ausfeldille ja lähtee kolme päivää myöhemmin kohti Karjalan kannasta. Elokuun 3. päivänä Melinin komppania lakkautetaan. Oskar Bäckström, Johannes Fagerholm, Oskar Åbb ja Edvin Häger selviävät taisteluista hengissä. He vapautuvat armeijasta 1918-19 ja perustavat sittemmin perheet.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2017

Aiheet
Lehdistöarviot

”Vain reilun tunnin pituinen Taistelu Näsilinnasta 1918 ei ole torso, se on kuin oikean elokuvan haaskattu irtoraaja”, Kalle Kinnunen (Suomen Kuvalehti 14-15/2012) tiivisti näkemyksensä Claes Olssonin dokumenttidraamasta, joka ”sekoittaa dokumenttia ja fiktiota olematta kumpaakaan. Henkilöt puhuvat taistelun tiimellyksessä tuntemuksistaan välillä suoraan kameralle. Opettavainen ote tuo mieleen Åke Lindmanin elokuvat Etulinjan edessä ja Tali-Ihantala 1944. [- -] Heiluvalla kameralla pyritään sähäkän realistiseen vaikutelmaan. Totuudenmukaiselta elokuva ei silti tunnu. [- -] Ravistelevat valokuvat kansalaissodasta alussa ja lopussa kertovat eri tarinaa kuin ulkokohtainen ja verisyydessäänkin liian siistin tuntuinen elokuva. Vain viattomien teloitukset herättävät, eivät siksi, että ne olisivat vaikuttavaa kerrontaa, vaan ainoastaan julmuudellaan.”

”Kerronnan tapa on tuttua etenkin takavuosien televisiosta ja erilaisista opetuksellisista av-materiaaleista. Valkokankaalla faktafiktiota näkee harvemmin, ja Olssonin elokuva selittää valitettavan hyvin, miksi”, koki Jukka Kangasjärvi (Aamulehti Valo-liite 12/2012), jonka mielestä ”mukaan on päässyt tuntuva annos epämääräistä tyylittelyä: sotilaat todistavat kokemuksiaan suoraan kameralle, virsi ja työväenlaulu risteytetään, kun loukkaantuneet odottavat kohtaloaan, nykyaikainen kertojanääni luo turvallisen etäisyyden. Tällaiset valinnat tuntuvat aiheen velvoittamilta pakkotoiminnoilta. Kokonaisuutena Taistelu Näsilinnasta 1918 onkin vähän kuin museomateriaalia, jota voitaisiin esittää sisällissotanäyttelyssä vaikkapa juuri Näsilinnassa. Itsenäisenä elokuvana se ei koskaan rynni esiin omasta sumustaan.”

Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 23.3.2012) pohti valittua etäännyttävää tyylilajia. ”Filmen, inspelad med två handkameror, har medvetet försökt fånga dokumentärdramats ton i kombination med dessa fjärmningseffekter. Något schizofrent och stelbent känns ändå framställningsgreppet som ofta onödigt mycket vetter åt det deklamatoriska även om det inte är rätlinjig action man efterlyser. Av de inte så märkliga enskilda scenerna skapas det oaktat en totalbild av brödrakrigets vansinniga verklighet, av fanatismen och hatet, kaoset och slumpmässigheten. [- -] Det är naturligtvis en omöjlig uppgift att helt nå fram till stämningar som känns äkta. Men här gäller det kanske inte enbart ett försök till en dokumentärt präglad rekonstruktion. Man kunde också tala om ett psykodrama med unga aktörer som återupplever en tragisk tid så fjärran deras egen verklighet.”

Harri Närhi (City 6/2012) vaikuttui. ”Esineistöä, vaatetusta ja muuta rekvisiittaa myöten tämä järjettömyyden kuvaus on perusteellista työtä. Katsoja pääsee hetkeksi keskelle taistelun melskettä, kuulat viuhuvat, paniikki iskee, syytä ei kerrota. Henkilöt eivät ole keskeisiä, suurin osa jää kasvottomiksi, valjuiksikin. Kysymyksessä on yritys kuvata yhtä tragediaa historiassa, ja siinä tehtävässä onnistutaan oivallisesti.”

”Olssonin valitsema draamallinen kerronta on sujuvaa ja se sopii erinomaisen hyvin aiheeseen”, kiitti myös Jussi Virratvuori (Karjalainen 24.3.2012). ”Muistikuvien esittäminen näyttelijöiden kertomana luo vaikuttavan tunnelman – tapahtumat ympärillä jatkuvat, yksi mies kertoo kokemansa ja samalla sota siirtyy katsojan tunnetasolle. Tavallisen ihmisen sotakokemus välittyy kaikessa julmassa arkisuudessaankin. Pääasiallisesti amatööreistä koostuva näyttelijäkaarti ilmentää vakuuttavasti nuorten ja kokemattomien rivisotilaitten mielenliikkeitä ja suhtautumista sotaan. Fanaattisuus, järkyttyneisyys ja pelko ovat näkyvillä ja koettavissa. Valkokankaalle piirtyvä taistelu sekä sotilaitten kokemukset esitetään naturalistisesti.”

Tuomas Riskalalle (Iltalehti 23.3.2012) riitti yksi kuti. ”Äärimmäisen sielutonta ja tympeää teosta yritetään syventää kohtauksilla, joissa nuoret sotilaat avautuvat kameralle kesken ammuskelun. Jaksot ovat teeskenteleviä ja dramatiikaltaan vaivaannuttavan kömpelöitä. Masentavaa, että Suomessa tehdään vielä vuonna 2012 näin vanhanaikaista ja paikalleen pysähtynyttä elokuvaa.”

Taustaa

Tuottaja-ohjaaja Claes Olsson (s. 1948) tunnetaan parhaiten pitkän elokuvan ohjaustöistään Elvis-kissan jäljillä (1987), Akvaariorakkaus (1993), Underbara kvinnor vid vatten / Ihanat naiset rannalla (1998) ja Onnen varjot (2005). Hän on myös perustamansa tuotantoyhtiön Kinoproduction Oy:n toimitusjohtaja. Olsson on lisäksi tuottanut mm. elokuvat Kahlekuningas (2002), Raid (2003), Suden arvoitus (2006) ja Den nya människan / Uusi ihminen (2007). Elokuvansa Colorado Avenue (2007) Olsson ohjasi Lars Sundin Runeberg-palkittujen Pohjanmaa-eepoksien Colorado Avenue (1991) ja Lanthandlerskans son / Puodinpitäjän poika (1997) pohjalta.

Kirjailija Robert Alftan esitteli Olssonille uutta elokuvaideaa Tampereen Näsilinnan taistelusta syksyllä 2010. Tampereen taistelu vuonna 1918 oli muodostunut Suomen sisällissodan ratkaisevaksi taisteluksi. Mannerheimin johtamat valkoiset olivat hyökänneet punaisten hallitsemaa Tampereen kaupunkia vastaan ja onnistuivat lopulta valtaamaan sen. Taisteluissa kuoli noin 2000 punaista ja noin 700 valkoista. Olssonin ja Alftanin yhdessä laatima elokuvakäsikirjoitus perustui Konrad Vestlinin vuonna 1936 tekemiin haastatteluihin. Tämä aineisto oli julkaistu Konrad Vestlinin kirjana Melins kompani vuonna 1938.

Olsson teki joukkoineen paljon taustatyötä Taistelu Näsilinnasta 1918 / Slaget om Näsilinna 1918 (2012) varten. Suomen Kuvalehden 13/2012 haastattelun mukaan Olsson tavoitti Melinin tyttären ja sai tämän kautta harvinaista aineistoa, mm. vanhoja lehtileikkeitä, Melinin kirjeenvaihtoa vuodelta 1918 ja valokuvia. Olsson kertoi: ”Kirjeet ovat mikrotason historiankirjoitusta. Ne kertovat tunnelmista suoraan tapahtumat kokeneiden silmin.” Aamulehden 11.2.2011 mukaan taistelun kulkua ja detaljeja tutkivat minuutti minuutilta Tampereen ammattikorkeakoulun käsikirjoitusopiskelijat. Elokuvan tehokeinoina käytetään mm. lukuisia arkistofilmejä ja valokuvia.

Ruotuväki 5/2012 –lehden mukaan Åbo Akademin kokoelmista löytyi kertomuksia Melinin joukoista noin 550 liuskaa. Kertomusten seasta valittiin viisi oikeisiin päähenkilöihin perustuvaa päähenkilöä, tavallista kokematonta alokasta, joiden kautta Näsilinnan taistelua ruvettiin kuvaamaan. Aamulehden 11.2.2011 mukaan elokuvaa aiottiin kuvata Taistelutoverit- ja The Pacific - Tyynenmeren taistelutoverit -televisiosarjojen tyyliin oikeita henkilötarinoita hyödyntäen. Olssonin valinta oli käyttää elokuvansa pääosissa nuoria pohjanmaalaisia harrastajanäyttelijöitä, joista moni ei ollut edes käynyt armeijaa. Heidän tapansa pitää asetta oli yhtä kömpelö kuin se mukana olleilla todellisuudessakin oli. Samoin päähenkilöiden murre on Vaasan seudun ruotsinkieltä. Sotilaiden kertomukset suoraan kameralle vieraannuttavat normaalista fiktiivisestä kerronnasta.

Olssonin ruotsinkielinen draamadokumenttielokuva Taistelu Näsilinnasta 1918 / Slaget om Näsilinna 1918 kertoo jääkäriyliluutnantti Erik Gunnar Melinin (Nicke Lignell) komppanian osallistumisesta Tampereen taisteluun huhtikuussa 1918. Valkoisten komppania oli koottu viikossa vaasalaisten talonpoikien pojista. Heidän tehtävänsä oli tunkeutua punaisten linjojen läpi ja vallata Näsilinna. Elokuvan tarinan keskeisiä miehiä esittävät Thomas Holm, Matias Asplund, Fredrik Westblom, Mike Nordlund ja Markus Wilson. Melinin lähimpiin miehiin kuuluvia esittivät puolestaan Teatterikorkeakoulussa opiskelevat Anton Häggblom, Petter Kevin ja Wilhelm Grotenfelt.

Elokuvan päätapahtumapaikan uusbarokkihuvila Näsilinnan (alkuperäinen nimi oli Milavida) oli Peter von Nottbeck rakennuttanut perheelleen kodiksi vuonna 1898 Tampereen Näsikalliolle. Nottbeckin kuoleman jälkeen se jäi tyhjilleen. Tampereen kaupunki osti Näsilinnan ja perusti sinne 1908 Hämeen museon. Museo on ollut suljettuna vuodesta 1998. Kuvausten alkaessa tiedettiin, että Näsilinna pysyisi tyhjänä ainakin syksyyn 2011 asti. Sen jälkeen huvila restauroitiin. Museo Milavida avattiin uudelleen yleisölle vuonna 2015.

Elokuvaa kuvattiin Tampereella 17 kuvauspäivän ajan toukokuussa 2011. Aamulehden 10.5.2011 mukaan Tampereen kaupunki poisti elokuvaa varten lyhtypylväät ja kuvauspaikkoja on jätetty siistimättä talven jäljiltä, jotta maisemassa olisi kevään tuntu. Kuvakulmia valittiin niin, ettei esimerkiksi läheisen Särkänniemen vuoristorata näkyisi kuvissa. Lehdistöesitteen mukaan kuvaustapa on dokumentaarinen. Autenttisen vaikutelman aikaansaamiseksi kuvattin kahdella kameralla, "kamerat ovat ikään kuin yksi komppanian sotilaista." Myös vähäinen dialogi korostaa elokuvan dokumentaarista luonnetta.

Aamulehden 15.3.2011 mukaan maskeeraaja Erja Mikkola teki sodan uhreista uskottavan näköisiä. Hän valmisti myös taisteluissa irronneet kädet ja jalat. Elokuvassa nähty tekoveri vaati myös oman reseptinsä.

Elokuvasta tehtiin kaksi versiota: toisessa selostus on suomeksi, toisessa ruotsiksi. Roolihahmon Edvin Hägerin etunimi on elokuvan lopputeksteissä ym. virheellisesti John. Karoliina Blackburnin etunimi kirjoitettu lopputeksteissä muodossa Karolina. Elokuvan alku- ja lopputekstien nimien kirjoitusasuissa on eroja.

Sisällissotaa oli aiemmin käsitelty mm. näytelmäelokuvissa Miekan terällä (1928), Helmikuun manifesti (1939), ”1918” (1957), Täällä Pohjantähden alla (1968, 2009), Mommilan veriteot 1917 (1973), Aapo (1994), Lunastus (1997), Käsky (2008) ja Där vi en gång gått / Missä kuljimme kerran (2011) sekä Seppo Rustaniuksen dokumenttielokuvassa Uhrit 1918 (2008).

Olsson on ohjannut ja tuottanut myöhemmin mm. lyhytelokuvat Längs Helsingegatan (2013) ja M. A. Numminen in der Sauna (2015) sekä tuottanut lastenelokuvan Me Rosvolat (2015).

Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2017

Musiikki

Kotimaani ompi Suomi
Säv. ja sanat Jooseppi Riippa
Sov. Yari
Esittää Laura Kaljunen

Die Loreley
Säv. Fredrik Pacius
Sov. Kai Maasalo
Yleisradio 1959

Arkistoaineisto

Arkistofilmit:
”Finlandia”
Suomi-Filmi Oy, 1922

”Från den pågående frihetskampen i Finland”
Pathé, 1918

”Wiederherstellung der Ordnung in Finnland durch
Finnische Weisse Garden und Deutsche Truppen”
1918

Arkistovalokuvat:
Vapriikin kuva-arkisto
Otavan kuva-arkisto
Museoviraston kuva-arkisto
Sotamuseo
Aamulehden kuva-arkisto
Vaasan maakunta-arkisto
Harald Natvig
Maja Krook
Bertel och Göta Häger

Arkistot:
Museokeskus Vapriikki
Kansallisarkisto – Sota-arkisto
Åbo Akademi – handskriftsamlingen
Työväenmuseo Werstas
Työväen arkisto
Kansan arkisto

Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni
Kuvasuhde
2,39:1
Kesto
70 min
Pääsy
Luvanvarainen käyttö / ei tiedossa