Dokumenttielokuva kertoo venäläisestä kirjailijasta ja toisinajattelijasta, ”kirjallisuuden huligaanista” Viktor Jerofejevistä. ”On hävyttömän hauskaa olla vapain ihminen maailman naurettavimmassa maassa”, hän sanoo. Hän kertoo olevansa riippumaton tukijoista ja kriitikoista, vailla virkaa ja kunniamerkkejä, ilman esimiehiä ja alaisia. Hän ennustaa Venäjän voivan muuttua radikaalisti, maa on hänen mukaansa vakavasti sairas. Katkelmat presidentti Putinin vastaisista mielenosoituksista, joihin poliisi puuttuu, kuvittavat hänen sanomaansa.

Vuonna 1947 syntynyt Viktor Jerofejev kuvaa Stalinin aikaista lapsuuttaan onnelliseksi. Hänen äitinsä johdatti häntä kirjallisuuden pariin. ”Jos hän olisi tiennyt että minä vahingoitan kirjoituksillani koko perhettä, hän olisi varmaan polttanut kotikirjastomme kaikki kirjat”, Jerofejev kertoo kotielokuvan otteen taustaksi. Hänellä on vastustajia, mutta myös tilaisuuksia tuoda esiin ajatuksiaan mm. televisio- ja radio-ohjelmissa. Taidekuraattori Andrei Jerofejev luonnehtii veljeään itsenäiseksi ja itseriittoiseksi kulttuuri-ihmiseksi. Radio-ohjelmassa Viktor Jerofejev muistelee tempaustaan, jossa vastustettiin moskovalaisia liikennesäännöistä piittaamattomia, vilkkuvalot päällä kaahaavia virkamiehiä.

Venäjä on muuttunut paljon 20 vuoden aikana, kirjailija toteaa. Osa muutoksista on ollut hyödyksi, osa vahingoksi. Putinin aikana yksityiselämän ilmapiiri on Venäjällä vapautunut. Kuvat suurkaupungin keskustan moderneista kauppakeskuksista, yökerhoista ja monikaistaisia ajoväyliä pitkin kiitävistä autoista kertovat myös vauraudesta ja porvarillisesta elämäntyylistä. Jerofejevin mukaan porvarilliset arvot ovat hyväksi Venäjälle. Oligarkeilla on vastuu paitsi rahoistaan ja itsestään, myös koko maasta. Jerofejevin mukaan he osaavat asiansa: he valvovat taloutta ja teollista kehitystä.

Laitakaupungilla vauraus ei niinkään näy. Venäjän suurin ongelma ei ole vapauden puute vaan korruptio, jälkeenjääneisyys ja kyvyttömyys kehittyä, Jerofejev sanoo. Elämä korruptoituneessa yhteiskunnassa on kuin peliä ääriolosuhteissa.

Jerofejev tapaa 90-vuotiasta isäänsä, joka aikoinaan toimi Stalinin tulkkina ja 1950-luvun puolivälistä lähtien diplomaattina Pariisissa, Senegalissa ja Gambiassa. Jerofejevin äiti työskenteli aiemmin ulkoministeriön lehdistöosastolla. Lapsuutensa Viktor Jerofejev vietti pääasiassa ulkomailla. Isän tie vei lopulta Unescon varapääjohtajaksi. Perheen kotielokuvanäytteet kertovat ulkomailla vietetystä ajasta.

Kommunismissa oli paljon perinteistä venäläistä mielenlaatua, mutta se pilasi venäläisen sielun opettamalla kansalaiset valehtelemaan ja viemällä itseluottamuksen, Jerofejev sanoo. Se nosti esiin tekopyhyyttä, julmuutta ja halpamaisuutta. Venäjällä vallalla olevaan talonpoikaismentaliteettiin kuuluu valtion ja esimiesten kunnioitus. Se saa kansalaiset alistumaan hallitsijoiden, kuten Stalinin tai Putinin, tahtoon. Hallitsijaa ei tule arvostella, arvostelijoista tulee Venäjän vihollisia. Kuitenkin juuri Stalin hajotti ja tuhosi koko maan, Jerofejev sanoo. Taustalla nähdään kuvia veteraanijuhlallisuuksista.

Andrei Jerofejev kokee päätyneensä vahingossa Venäjälle, vieraaseen ja toivottomaan maahan, josta puuttui elinvoima. Veljekset keskustelevat kirjailija Vladimir Sorokinin kanssa neuvostoajan kirjallisuudesta televisio-ohjemassa. Sorokinin mukaan venäläinen kirjailija saattoi tuolloin vain joko pelätä tai kirjoittaa. Viktor Jerofejev kritisoi kirjailijatoveriensa kanssa Brežnevin aikana neuvostojärjestelmää. Jerofejevin teos Metropol oli vuonna 1979 vallankumouksellinen kirjallinen haaste, joka vei sekä hänet että hänen isänsä, josta oli määrä tulla apulaisulkoministeri, epäsuosioon ja poliittisesti sivuraiteille.

Israelissa vierailulla oleva Jerofejev kertoo haastattelutilaisuudessa, että nykyisin äärioikeistolaiset yrittävät saada hänet vankilaan venäläisvastaisuuden vuoksi, kun hän puhuu demokratian puolesta. Toisaalta, aikoinaan kiellettyä Metropol-teosta saa nyt mistä tahansa moskovalaisesta kirjakaupasta. Venäjän historia muuttuu joka päivä, hän toteaa puhematkallaan Italiassa. Kulttuuriset jännitteet tekevät Venäjästä kiinnostavan maan: ”Venäjän valtakoneisto on luotu sellaisia tekoja varten, jotka herättävät lännessä inhoa. -- Noiden tekojen hienostuneisuus on siinä, että ne pilkkaavat törkeästi inhimillisiä arvoja, joihin sivilisaatio perustuu. -- Ihailen Venäjän valtion kykyä pilata maineensa.”

Venäjä vaikuttaa markkinatalouden mukaan kehittyvältä maalta, mutta Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev eivät ole poliitikkoja, jotka olisivat nousseet valtaan voitettuaan kansan luottamuksen. Heidän osallistumisensa vaaleihin on ollut aina muodollisuus. Jerofejevin mukaan ”vallanpitäjien totuuteen ei kuulu myötätunto. Se on murhaajien puolella. Huipputason politiikka alkaa verenvuodatuksesta. Venäläinen valta on karkeaa ja kuvottavaa.” Andrei Jerofejev on huolestunut nationalismista, jota viranomaiset tukevat. Viktor Jerofejev pelkää, että nationalistit voivat nousta valtaan, jolloin muukalaisviha ja totalitarismi voimistuisivat; kuvassa näkyy nationalisteja osoittamassa mieltään lippuineen. Tällä hetkellä Putin on ikään kuin tuholta suojaava kilpi, mutta Jerofejev ennustaa maan menevät myös Putinin johdolla huonompaan suuntaan.

Pysähtyneisyys nostaa esiin nationalistisia fanaatikkoja, sanoo Sorokin. Andrei Jerofejev menetti työnsä Tretjakovin galleriassa ja joutui oikeuteen, kun hän järjesti modernin taiteen näyttelyn. Häntä ja näyttelyä vastaan hyökkäsi äärioikeistolainen ortodoksinen järjestö. Andrei Jerofejevin mukaan kyseessä on vaarallinen vihaa lietsova Iivana Julma -kultti, jonka jäseniä nähdään osoittamassa mieltään.

Viktor Jerofejev sanoo tyttärentyttärensä Mayan olevan luova ja energinen, avoin ja vapautunut – juuri sellainen kuin on kirjailijan unelma uudesta Venäjästä. Jerofejev sanoo, ettei hän kannata missään nimessä vallankumousta, sillä se johtaisi valtavaan verilöylyyn. Mutta hän näkee merkkejä, jotka tulevat johtamaan käänteentekeviin muutoksiin Venäjällä. Talviräntäisenä päivänä mielenosoitukseen kokoontuu Moskovassa iso joukko ihmisiä. ”Pitää toimia, eikä saa pelätä”, on Viktor Jerofejevin motto.

Teksti: Suomen kansallisfilmografia / Jorma Junttila 2017