Miesten välisiä keskusteluja
Conversations Between Men (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Miesten välisiä keskusteluja
Jarmo Lampelan ohjaama ja käsikirjoittama Miesten välisiä keskusteluita (2013) kertoo taiteen tekemisestä ja ystävyydestä sekä sodasta ja syyllisyyden taakasta. Itseriittoisen kirjailijan Kari Mairisaaren (Juha Kukkonen) haastavassa kasvu- ja kirjoitusprosessissa kulkevat mukana myös teatteriohjaaja Kaihua (Aarni Kivinen) ja näyttelijä Sanna (Pihla Penttinen), kustannustoimittajat Koivikko (Rea Mauranen) ja Ahlqvist (Carl Alm), pizzerian pitäjät Ivica (David Kozma) ja Drako (Jari Virman) sekä tytär Hantta (Rebekka Uotila), ex-vaimo Lotta (Ursula Salo) ja tämän mies Risto (Ville Tiihonen).
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Avustajat
Tuula Pöyhönen, Pietari Peltola, Mari-Kaisu Mononen<br /><br />Juulia Soidinaho, Mazdak Nassir, Faruk Nazeri, Zagros Manuchar, Henry Wacklin, Richard Stavale, Mani Ganvjar Tehrani, Vesa Niinivirta, Henry Hanikka, Pedro Beltran Herrera, Pekka Savinainen, Ilja Peltonen, Juho Kuosmanen, Jerkka Tuppurainen ,
Tuula Pöyhönen, Pietari Peltola, Mari-Kaisu Mononen<br /><br />Juulia Soidinaho, Mazdak Nassir, Faruk Nazeri, Zagros Manuchar, Henry Wacklin, Richard Stavale, Mani Ganvjar Tehrani, Vesa Niinivirta, Henry Hanikka, Pedro Beltran Herrera, Pekka Savinainen, Ilja Peltonen, Juho Kuosmanen, Jerkka TuppurainenHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Maaliskuu 2010 - maaliskuu 2011 |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
”Miesten välisiä keskusteluja ei ole kovin onnistunut nimi draamalle, joka on ensisijaisesti kuvaus henkilötyypistä ja elämänvaiheesta”, huomautti Taneli Topelius (Ilta-Sanomat 4.1.2013) luonnehtien elokuvaa ajelehtivaksi. ”Lampelan aiempien teatterielokuvien – Sairaan kauniin maailman (1997), Joen (2001) ja Eilan (2003) – harkitun muotokielen on korvannut aiheeseen paremmin istuva rosoisuus. Puitteet antavat luontevasti tilaa näyttelijöille. Johdonmukainen linja kuitenkin pettää hetkissä, joissa [Juha] Kukkonen lukee kertojana otteita Karin kirjasta. Kankea kirjallinen keino istuu epämukavasti elokuvaan, joka kaikilta muilta osin pyrkii häivyttämään rajat kuvaamiensa henkilöiden ja katsojan kokemuksen väliltä.” Rane Aunimolle (Demokraatti 4.1.2013) Miesten välisiä keskusteluja merkitsi Lampelan uran onnistuneinta, rentturomantiikan alta veistettyä elokuvaa. ”Kuten kirjailijansa, Jarmo Lampelakin on kehittynyt ilmaisijana, sillä hänen visuaalinen realisminsa on jo selvästi ilmavampaa kuin lievästä hapettomuudesta kärsivissä Joessa ja Eilassa. Tuntuu myös, että elokuvan onnistumiselle olennaiset painotukset hitaan kehittelyn ja iskevien huippujen välillä ovat paremmin uomissaan.” ”Miesten välisiä keskusteluja on Lampelan hallitsemaa tiskirättirealismia”, tyypitteli Matti Rämö (Anna 1/2013), joka myös piti paluuta onnistuneena. ”Tyylin uskottavuutta kuitenkin nakertaa se, ettei ohjaaja malta olla (rappio)romantisoimasta taiteilijakollegoitaan. Viinanjanoinen Mairisaari on kuin hemingwaylainen renttukirjailijaklisee. Kukkosen päällekäyvä näytteleminen tuo hahmoon sentään puhtia, vaikka välillä ärsyttääkin. Taiteilijoitaan kiinnostavammin Lampela kuvaa etsimisen ja epävarmuuden hallitsemaa luomisprosessia.” Henri Waltter Rehnströmin (Turun Sanomat 11.1.2013) arviossa Miesten välisiä keskusteluja ei aivan yltänyt Lampelan aiempien elokuvien tasolle, vaikka kiinnostava olikin. ”Nasevasti kirjoitettu dialogi soljuu mukavasti ja henkilöhahmot on loppuun asti rakennettuja. Juha Kukkonen tekee loistavan roolin boheemikirjailijana. Elokuva on kuitenkin selvästi ylipitkä. Monet kohtaukset toistavat itseään ja kirjailijan taukoamatta lukemat katkelmat kiitetystä teoksestaan ovat yllättävän latteita.” Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 4.1.2013) olisikin kaivannut elokuvalle hyvää dramaturgia. ”Kirjailijan matka luovuutensa lähteelle rönsyilee niin, että ydin uhkaa kadota. Jaarittelua on liikaa ja elokuvan veto pysähtelee useasti. Ohjaaja ilmeisesti hakee jonkinlaista vertauskuvallista suhdetta kirjailijan ja kirjan päähenkilön Vlatkon välille, mutta minulle se jäi melkoisen hämäräksi. Lopussa Lampela hienosti osoittaa, kuinka yksinkertaisesta asiasta voi syntyä oivallus uuteen romaaniin.” ”Lampela on edelleen loistava henkilöohjaaja”, Leena Virtanen (Helsingin Sanomat Nyt-liite 1/2013) tunnusti. ”Juha Kukkonen esittää mainiosti pääosaa, ja muutkin hahmot ovat luontevia ja uskottavia. Rea Maurasella on mahtava rooli puhekykynsä menettävänä kustannustoimittajana. Jotakin elokuvassa on silti pielessä. Ehkä aikaa ei ole jäänyt hiomiseen. Vastenmielinen päähenkilö on vaikea tehtävä elokuvassa. Miten saadaan katsoja välittämään hänestä? Nyt Mairisaari vain ikään kuin heitetään elokuvaan, tyyliin ota tai jätä. Melkein mieluummin jättäisi.” Virtaselle jäi epäselväksi, oliko Mairisaaren kliseinen kirjailijahahmo tarkoitettu vitsiksi vai ei. ”Tästä seuraa, ettei myöskään päähenkilön kehitystä voi ymmärtää. Muutoksen impulssi hukkuu jonnekin. Jos hän on alussa vitsi, mistä voi tietää, että Balkan-episodi tekee hänestä uuden ihmisen? Elokuvan ideassa on varmasti ollut kunnianhimoa, joka valitettavasti on jäänyt jonnekin matkan varrelle.” |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Jarmo Lampela (s. 1964) oli valmistuttuaan Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ohjaajalinjalta ohjannut palkitut pitkät näytelmäelokuvat Sairaan kaunis maailma (1997), Rakastin epätoivoista naista (1999), Joki (2001) ja Eila (2003). Lisäksi hän oli tehnyt mm. 10-osaisen televisiosarjan Loistavat Jerkun pojat (1998) sekä humoristisen televisiosarjan Siperian nero (2000). Lampela palkittiin elokuvataiteen valtionpalkinnolla vuonna 2002. Hän toiminut Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina ja elokuva- ja lavastustaiteen osaston johtajana vuodet 2007-2015. Lampela on ohjannut Yleisradion TV1:lle draamasarjan Jumalan kaikki oikut (2006) ja MTV3-kanavalle rikossarjan Rikospoliisi ei laula (2006). Hän on toiminut myös yhtenä ohjaajana TV2:n draamasarjassa Tehdas (2012). Hän on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut lyhytelokuvat Have a Nice Weekend (2009) ja 12 näkökulmaa (2011). Hän on ollut lisäksi tuottajana useissa lyhytelokuvissa, mm. Maarit Lallin ohjaamassa elokuvassa Keinu kanssain (2009). Lampelan seuraava pitkä näytelmäelokuva Miesten välisiä keskusteluja (2013) sai syntynsä vuonna 2009, kun ohjaaja Lampela, pääosanesittäjä Kukkonen ja tuottaja Ilkka Mertsola harmittelivat suomalaisten kulttuuripersoonien katoamista julkisuudesta. Lampela pohdiskeli Kalevan 4.1.2013 haastattelussa: ”Ovatko reality-julkkikset korvanneet Paavo Haavikon, Ilkka Kylävaaran ja Jari Tervon kaltaiset kärkkäät ajattelijat, kansakunnan herättelijät.” Näin luotiin elokuvan tarinan päähenkilöksi kirjailija Kari Mairisaari (Juha Kukkonen), joka on omasta mielestään suuri kulttuuripersoona ja laukoo ärsyttävästi kaikille räväköitä ja ilkeitä kommenttejaan. Elokuva suunniteltiin varttuneemmille katsojille. Elokuvasta tuli kuvaus omahyväisen kirjailijan luomis- ja kasvuprosessista, elokuvan teemoja olivat myös sota ja moraali. Tarinassa kirjailija haluaa kokeilla vakavan romaanin kirjoittamista aiheenaan Bosnian sota. Mairisaari päättää matkustaa aidoille tapahtumapaikoille taustoja selvittääkseen. Kirjan päähenkilön esikuvaksi löytyy Helsingissä kokkina työskentelevä, omakohtaisesti sodan kauhut kokenut Drako (Jari Virman). Kalevan 4.1.2013 tekemän Lampelan haastattelun mukaan elokuvan tekotapaan otettiin mallia teatteriproduktiosta, jossa työryhmät keskustelevat enemmän ja rakentavat esitystä pala palalta. Elokuvaa tehtiinkin pienissä jaksoissa prosessina. Jarmo Lampelan haastattelun 25.5.2018 elokuvan budjetti noin 230 000 euroa oli ajankohdan elokuvabudjetteihin verrattuna huomattavan pieni. Elokuvan tuotti Mertsolan johtama tuotantoyhtiö Vegetarian Films, joka oli perustettu suomenlinnalaisen Kulttuurityöläisten Osuuskunta Adlerfeltin yhteyteen. Lampelan tarkoituksena oli nähdä voisiko osuuskunta tuottaa elokuvan ja voiko elokuvan vanhaa tuotantoprosessimallia muuttaa. Hänen aikomuksenaan oli lisäksi tehdä aiheesta väitöskirjatutkimus Aalto-yliopistoon. Lampela onkin luennoinut ensemble-käsikirjoittamisesta symposiumeissa useassa maassa. Kansan Uutisten Viikkolehden 4.1.2013 mukaan Vegetarian Films aikoi tehdä lähes samalla henkilökunnalla ja tuotantokonseptilla parikymmentä elokuvaa. Osuuskuntaan kuului Lampelan ja Kukkosen lisäksi myös muita näyttelijöitä ja yli parikymmentä elokuvantekijää. Osuuskunnalla oli tarkoitus tehdä elokuvaa kolmen teatterin Ryhmäteatterin, Kom-teatterin ja Viruksen kanssa. Kaikkien kanssa tehtäisiin kolme omaa elokuvaa, jotka oli tarkoitus myös esittää kyseisten teattereiden tiloissa. Theatre goes movies -projektin tuloksena syntyi Ryhmäteatterin kanssa elokuva Keikka (2013), joka oli saanut kimmokkeen näyttelijä Minna Suurosen ideasta käsitellä jotenkin Lähi-idässä syntynyttä pakolaiskriisiä. Elokuva sai ensi-iltansa Helsingin Juhlaviikkojen aikaan loppukesällä 2013. Kom-teatterissa esitettiin näytelmäelokuva Miten meistä tuli ystäviä. Kilimanjaro puolestaan tehtiin Viirus-teatterin kanssa. Kaikkia elokuvia esitettiin marras-joulukuussa 2013 myös Andorrassa ja Tampereen Niagarassa. Jarmo Lampelan haastattelun 3.4.2018 mukaan elokuvaa kuvattiin vuoden verran maaliskuusta 2010 maaliskuuhun 2011 Helsingissä, Kirkkonummella, Kroatiassa ja Italiassa kahdella Canon 7D-järjestelmäkameralla. Ideana oli kuvata samasta suunnasta mutta vähän eri kulmasta. Kuvauspäiviä oli yhteensä noin 46, niistä kolme oli Italiassa. Leikkaus suoritettiin syksyllä 2011. Elokuvan kantaesitys oli Sodankylän elokuvafestivaalilla kesäkuussa 2012. Varsinainen teatteriensi-ilta oli 4.1.2013. Lampela ohjasi seuraavaksi pitkän näytelmäelokuvan Nuoren Wertherin jäljillä (2013). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2018 |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
Paleface: Merkit Miten historiaa luetaan Ikivanhat tekosyyt Timo Hietala: Ciao Innocente |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Nadja Delcos, Hermanni Suppanen, Sami Kortemäki, Jussi Nikkilä, Leena Uotila, Tiina Lymi, Sinna Virtanen, J-P Pulkkinen, Kimmo Taavila, Severi Saarinen, Heikki Nummi, Markus Leppänen, Jonas Pulkkanen, Pekka Nuru, Matti Kinnunen, Samuli Koskelainen, Aarne Rankka, Katri ”Tuuti” Turtia, Ari Kangas, Jyri Pirinen<br /><br />Ravintola Milenka, Suomen Messut, Helsingin Kirjamessut, Soul Kitchen, Ravintola Taivas, Ravintola Med Life<br /><br />Diacor, Cafe 5. linja, Urheiluhallit Oy, Relandersgrund, Umeshu, Lohjan Sairaala, Ryhmäteatteri, Sputnik Oy, Ravintola Kuu Kuu, Combat Academy, Star Cafe |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|