Dokumenttielokuva kertoo kymmenen eri puolilta maailmaa olevan naisen tarinan. Äitiyden ja äidin rakkauden lisäksi naiset kertovat huolistaan, traagisista kokemuksistaan ja syyllisyydentunteistaan. Elokuva kertoo myös selviytymisestä ja vastoinkäymisten voittamisesta.

Prologi – Ohjaaja Joonas, Suomi, Loue
Talvipeitteen saaneella kotitilallaan Pohjois-Suomessa elokuvan ohjaaja kertoo, miten hän 8-vuotiaana pelkäsi, että hänen äitinsä menehtyy aivoleikkauksessa. Äiti oli huolehtinut kaiken poikansa puolesta siltä varalta, ettei selviäisi operaatiosta. Lähtiessään ajamaan autolla Helsinkiin Joonas halaa äitiään ja lupaa soittaa päästyään kotiin. ”Oo kiltisti”, äiti sanoo.

Karen, Kazakstan, Baikonur
Avaruuslentoon valmistautuva yhdysvaltalainen astronautti Karen Nyberg kertoo lapsen hyvästelemisen olevan vaikeaa. Alus nousee laukaisualustaltaan pilkkopimeälle taivaalle.

Martine, Kanada, Montreal
”Äidiksi tuleminen on minulle kaikki kaikessa”, sanoo useita keskenmenoja kokenut Martine. ”On musertavaa surra menetystä kerta toisensa jälkeen. Kaikki odotukset perheonnesta pyyhkäistään pois.” Nyt hän kuitenkin synnyttää terveen tyttären. Mies suutelee liikuttunutta vaimoaan.

Lilitha, Etelä-Afrikka, Kapkaupunki
Lilitha asuu pienen tyttärensä kanssa slummissa. Tytär ilahtuu saadessaan äidiltään nauravan nuken. Hän nauraa yhdessä nuken kanssa.

Sushmita, Nepal, Banepa
”Äitini ei koskaan auttanut minua. Menin kouluun kerran ja sen takia minut hakattiin”, Sushmita kertoo. ”Menin naimisiin 13-vuotiaana. Sain ensimmäisen lapseni 16-vuotiaana. En halunnut naimisiin. Olin liian nuori, enkä pitänyt miehestä. Mutta kun sanoin siitä, veljeni ja vanhempani hakkasivat minut ja pakottivat naimisiin.” Mies ei arvostanut häntä eikä välittänyt lapsista. Kun mies pahoinpiteli häntä, hän lähti. Nyt hän tekee kovasti töitä kouluttaakseen lapsensa. Hän kasvattaa vihanneksia ja myy niitä torilla. Hän on iloinen, kun lapset menestyvät opinnoissaan. Hän kokee itsensä onnelliseksi ja vapaaksi.

Kansainvälisellä avaruusasemalla Karen kuvaa videotervehdyksen pojalleen. Hän näyttää kuinka hän leijuu painottomassa tilassa ja lentää kuin supersankari.

Nallely, Meksiko, Tijuana
Nallely esittää eroottisessa ravintolassa tankotanssia. Päivällä hän käy Axel-poikansa kanssa leikkipuistossa ja torilla ostamassa lelun ja syömässä pizzaa. Hänen yötyönsä vuoksi Axel asuu lastenhoitajan luona. Nallely unelmoi omasta kauneushoitolasta.

Terri, Yhdysvallat, Fairfax VA
Terrin poika Justin odottaa kuolemansellissä tuomionsa täytäntöönpanoa. Hän on istunut vankilassa 13 vuotta. Terri kertoo ystävättärelleen Kimberlylle, miten oudolta tuntui kuunnella oikeudessa, kuinka hänen 20-vuotiasta poikaansa, joka ei koskaan ollut pidellyt asetta kädessään, syytettiin palkkamurhaajaksi. Myös Kimberlyn poika on vankilassa. Hän istuu 35 vuoden tuomiota. Terri haluaisi perheensä takaisin saman katon alle ja käydä iltaisin nukkumaan tarvitsematta pelätä pahoja unia. Vuonna 2013 asianajajat ehtivät jo ilmoittaa, että Justinin tuomio olisi kumottu, kunnes kävi ilmi, ettei hän pääsisikään kotiin. Asian muisteleminen nostaa kyyneleet hänen silmiinsä. Hän uskoo, että jonakin päivänä hän saa poikansa takaisin kotiin.

Carla, Portugali, Santo Tirso
”Kun tyttäreni syntyi, menin paniikkiin. Hän oli niin pikkuinen. En olisi koskaan enää yksin. Hän on kaikkeni.” Carla istuu meren rannalla nyt aikuisen tyttärensä kanssa. Tytär on rakastunut, ja äitiä pelottaa: hän haluaisi tyttärensä pysyvän luonaan.

Rachel, Iso-Britannia, Great Dunmow
Rachel entisöi ystävättärensä kanssa huonekaluja. Hän muistelee itkien onnettomuutta, jossa hänen 16-vuotias poikansa Jack menehtyi. Kyydissä olleet tytär Isabella ja kaksi Jackin kaveria pelastui. Onnettomuuden seurauksena kaikki hänessä muuttui. ”Olin hyvin erilainen ennen: suunnittelin kaikenlaista ja minulla oli paljon toiveita perheeni ja lasteni suhteen. Halusin tehdä heidän elämästään hyvää.” Nyt hän tuntee vain syyllisyyttä eikä tiedä miten elää sen kanssa. Hän olisi halunnut saada tuomion poikansa tappamisesta, joutua vankilaan ja suorittaa rangaistuksensa, mutta nyt joutuu tavallaan rankaisemaan itse itseään. Ystävätär halaa häntä: ”Ei se ollut sinun syysi…”

Rachel kulkee laskuveden aikaan rannalla Isabellan, onnettomuusaikana odottamansa Blaken ja vauvansa kanssa. Isabella hyppii iloissaan rannan laineissa.

Kansainvälisellä avaruusasemalla Karen tervehtii videolla kotiväkeä ja tanssii pojalleen painottomassa tilassa Head, Shoulders, Knees And Toes -kappaleen. Saman kappale soi, kun vauvat sukeltelevat ja polskivat äitiensä kanssa vauvauinnissa.

Maria, Venäjä, Moskova
Pikkuinen Mia leikkii ammeessa isosiskonsa kanssa. ”Kaikki alkoi vaiheittain”, Maria kertoo. ”Hän syntyi aivan normaalisti, mutta yhtäkkiä hän alkoi käyttäytyä oudosti." Kuukautta myöhemmin kävi ilmi, että Mia tarvitsi munuaissiirrännäisen, jonka isä luovutti tyttärelleen. Kun Maria leikkauksen jälkeen pääsi katsomaan tytärtään, hän kauhistui, sillä hengityskoneessa oleva Mia kärsi kipuja. Hän ei kestänyt katsoa tuskaista tytärtään vaan juoksi pois. Aamulla hän sai siteiden peittämän ja letkuissa olevan tyttärensä hetkeksi syliinsä. Nyt hän leikkii kävelemään oppineen Mian kanssa kukkivassa omenapuutarhassa.

Riikka, Suomi, Tampere
Syysiltana sairaanhoitajana työskentelevä Riikka paahtaa ystävättärensä kanssa mökillä vaahtokarkkeja. Hän kertoo sukulaismiehestä, papista, jonka luona hän kävi pikkuveljensä kanssa kesäisin kylässä. Mies käytti häntä jo alle kouluikäisenä seksuaalisesti hyväkseen ja raiskasi hänet pikkusiskon kastetilaisuudessa seurakuntatalon keittiössä. Riikka kertoo romahtaneensa sen seurauksena psyykkisesti niin, että joutui sairaalaan. Hän oli puoli vuotta letkuruokinnalla, sillä hän ei pystynyt syömään mitään. Hän koki ahdistavaa häpeää silloin ja yhä vieläkin puhuessaan ystävälleen asiasta, vaikka tietää, ettei syy ollut hänen. ”Kauheinta, mitä voi olla, oli oma vartalo ja se, että se mies oli väkisin pitänyt mua kiinni ja raiskannut ynnä muuta ja sitte mut laitetaan sairaalassa lepositeisiin, mis mä joudun väkisin makaamaan sängyssä.”

Äiti kävi häntä katsomassa joka päivä ja tuki, kun häntä pelotti ja halutti kuolla. Ilman äiti en ei olisi selvinnyt, hän sanoo kiitollisena. Äiti joutui kestämään hänen takiaan ehkä turhan paljon, Riikka sanoo kyynelsilmin. ”Ehkä äitien kuuluu.” Olisiko hänestä siihen, jos hänestä tulisi joskus äiti, hän miettii. ”Kyllä varmasti, sinusta tulisi ehkä maailman paras äiti”, ystävätär tukee häntä.

Kansainvälisellä avaruusasemalla Karen laulaa pojalleen You Are My Sunshine -videotervehdyksen.

Elokuvan lopuksi nähdään Martine kävelemään opettelevan tyttärensä kanssa, Maria perheensä kanssa piknikillä, Carla halaamassa tytärtään, Sushmita koulutodistuksen saavien tyttäriensä kanssa, Lilitha suukottelemassa tytärtään, Riikka työssään hoitamassa keskoslasta, Rachel sovittamassa ystävättärensä kanssa hääpukua, Nallely kauneushoitolassaan ja Karen kotonaan arkipuuhissa lapsensa Jackin kanssa.

Teksti: Jorma Junttila / Suomen kansallisfilmografia 2020