Tyttö nimeltä Varpu
Den Lilla sparven (ruotsinkielinen nimi)
Little Wing (englanninkielinen nimi)
Lille vinge (tanskankielinen nimi)
Varpu (työnimi)
Finna-arvio
Tyttö nimeltä Varpu
Selma Vilhusen ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva Tyttö nimeltä Varpu (2016) kertoo 12-vuotiaasta pääkaupunkiseudulla asuvasta, ratsastusta harrastavasta Varpusta (Linnea Skog) ja hänen yksinhuoltajaäidistään Sirusta (Paula Vesala). Äidillä on täysi työ selviytyä vanhempana olemisesta, jopa niin että tytär joutuu tukemaan äitiään ja kantamaan vastuuta molempien puolesta. Varpun oululaisesta isästä (Lauri Maijala) äiti ei ole halukas kertomaan muuta kuin nimen. Varpu varastaa auton, ajaa pohjoiseen ja löytää isänsä, joka kuitenkaan ei ole aivan sellainen kuin hän oli odottanut.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||||
Muut esiintyjät
|
||||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||||
11.11. - 11.12.2015 (22 kuvauspäivää) |
||||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||||
”Tyttö nimeltä Varpu on viisas, herkkävaistoinen ja elämän moninaisuutta kauniisti ymmärtävä elokuva, joka kieltäytyy helpoista selityksistä ja yksinkertaisista ratkaisuista”, Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 23.9.2016) ylisti Selma Vilhusen poikkeuksellisen kypsää esikoispitkää. ”Enkä muista, milloin viimeksi olisin nähnyt elokuvan, joka veisi katsojan yhtä vaivattomasti yhtä lähelle murrosikäisen tytön kokemusmaailmaa. Ensiroolinsa valkokankaalla tekevä Linnea Skog on Varpuna pieni ihme. Hän eläytyy roolihahmonsa tunteisiin sataprosenttisen keskittyneesti mutta samalla luontevan vapautuneesti. Hänen ilmaisunsa on hienovaraisen vähäeleistä – siinä ei ole mitään mielistelevää tai katsojaa kosiskelevaa. Yhtä vakuuttava on Paula Vesala Siruna, joka rakastaa Varpua aidosti mutta ei kykene kantamaan vastuuta edes omasta elämästään, saati sitten tyttärensä.” Poussu kiitti myös muita roolitöitä kautta linjan. ”Vilhusen kerronta on ilmavaa ja kiireetöntä, mutta ei hetkeäkään laahaavaa. Eheän ja läpeensä hallitun elokuvan ainoa pieni tyylirikko on lopputekstien päätteeksi soiva Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa -kappale. Tässä yhteydessä se tekee juuri sen, mistä sen nimi varoittaa.” Monitahoisia ja tunnistettavia henkilöhahmoja kiittäneen Päivi Valotien (Turun Sanomat 23.9.2016) mielestä ”Tyttö nimeltä Varpu kokoaa yhteen aiheita ja teemoja, jotka ovat jo olleet läsnä ohjaaja-käsikirjoittaja Vilhusen aiemmissa töissä. Näitä ovat perhesiteet, isän etsintä ja kasvavat nuoret, varsinkin nuoret tytöt. Nuorten naisten kuvaajana ja ohjaajana Vilhunen on tavattoman hyvä, mikä näkyy myös ohjaajan esikoispitkässä. [- -] Tyttö nimeltä Varpu on koherentti draama, joka etenee sujuvasti ja hallitusti. Kestonsa elokuva kantaa hyvin ja tarinassa on tarjolla pieniä yllätyksiäkin. Vilhunen todistaa, ettei tragedialla tarvitse mässäillä eikä kurjuutta kärjistää, jotta elokuva koskettaisi.” ”Ohjaajan dokumenttitausta näkyy viipyilevänä kerrontana, joka päästää katsojan lähelle kohteitaan”, Kati Valjus (Kaleva 23.9.2016) totesi. ”Vahva käsikirjoitus ei sorru arvattavimpiin ratkaisuihin vaan onnistuu yllättämään katsojan. [- -] Paula Vesala tulkitsee herkän tarkasti yksinäisyyden ja huolen musertamaa Sirua. Linnea Skog on ensiroolissaan vakuuttava löytö, joka muuntuu luontevasti lettipäisestä ponitytöstä meikatuksi pikkupissikseksi. Sivurooleissakin on voimaa: paremmin teatteriohjaajana tunnetun Lauri Maijalan taidonnäyte Varpun isänä luo yhden elokuvan jännitteistä.” Vesalan ja Jori Sjöroosin elokuvaan säveltämää hyräilyteemaa Valjus piti oivaltavana. ”Yksinkertaisen alkuasetelman ei pidä antaa hämätä”, viisi tähteä antanut Tuomas Rantanen (Voima 8/2016) opasti. ”Vilhusen itsensä käsikirjoittaman elokuvan henkilöt ovat dialogia myöten sekä arkisen uskottavia että kaikkea muuta kuin kuluneita. Elokuvan juonen käänteet taas ovat niin yllättäviä kuin draamallisestikin vahvoja. [- -] Linnea Skog on Varpun roolissa ilmiömäisen vangitseva koko ajan, äitiä esittävän Paula Vesalan avuttomuus on aseistariisuvaa ja Lauri Maijalan jakomielisen isähahmon syvä intensiteetti hallitsee elokuvan loppuvaiheita. Elokuvan toimivuutta tukee ohjauksen ja leikkauksen keinoin saavutettu hienovireinen rytmitys. Juonen kulkiessa koko ajan kiusallisten sosiaalisten tilanteiden äärellä nopeat leikkaukset, monipuoliset kamera-ajot, pitkät lähikuvat ja harkittu tilannehuumori pitävät elokuvan liikkeessä ilman selittelyn ja seisoskelun vaivaannuttavuutta.” Klas Fransberg (Vasabladet 23.9.2016) piti Linnea Skogin roolisuoritusta elokuvan kantavana voimana. ”Filmens manuskript känns ibland lite för genomarbetat och statiskt. Rollfigurerna ställs aldrig inför några val, det finns bara en väg framåt. Något nytt innehåller inte heller denna nästan klassiska berättelse om en ensamstående mamma vars dotter söker upp en pappa hon aldrig träffat förut.” Fransbergin mukaan myös Varpun autovarkauden seuraamukset jäivät elokuvassa käsittelemättä. ”Men hela filmen är så sympatisk och rollerna så välspelade att man lätt har överseende med sådant. Den lilla sparven säger också något mycket viktigt: Det är helt ok att vara annorlunda, också som förälder.” |
||||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||||
Turkulainen ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhunen (s. 1976) valmistui Turun taideakatemian elokuvalinjalta vuonna 2004. Taiteellisena lopputyönään Vilhunen teki lyhytelokuvan Minun pikku elefanttini (2003), joka voitti Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun pääpalkinnon. Vilhunen kirjoitti käsikirjoituksen myös Hanna Maylettin ohjaamaan televisioelokuvaan Espoon viimeinen neitsyt (2003) ja toimi apulaisohjaajana ja käsikirjoittajana Petri Kotwican pitkässä näytelmäelokuvassa Koti-ikävä (2005). Vilhusen ohjaustöitä ovat mm. pitkä seurantadokumentti Ponitytöt (2008) ja Disko (2013). Ponitytöt voitti Tampereen elokuvajuhlien pääpalkinnon yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa. Puolipitkä, Venla-palkittu näytelmäelokuva Pietà (2007) kertoi sinnikkäästi rakastavasta tytöstä. Vilhunen on myös kuvannut osan elokuvistaan. Vuonna 2010 Vilhunen perusti kolmen kollegansa (Elli Toivoniemi, Jenni Toivoniemi, Kirsikka Saari) kanssa tuotantoyhtiö Tuffi Films Oy:n. Yhtiön ensimmäinen valmistunut tuotanto, Vilhusen ohjaama komediallinen lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa? (2011) valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi. Ensimmäisenä pitkänä elokuvateatterilevityksen saaneena dokumenttielokuvanaan Selma Vilhunen ohjasi, käsikirjoitti ja osittain kuvasi elokuvan Laulu (2014). Elokuva on dokumentaarinen musiikkielokuva Suomen viimeisestä runonlaulajasta Jussi Huovisesta ja hänen oppilaastaan, kuvataiteilija ja sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisesta. Kainuulaista Huovista pidetään viimeisenä linkkinä Kalevalan syntyvaiheiden maailmaan. Ensimmäisenä pitkänä elokuvateatterilevityksen saaneena näytelmäelokuvanaan Selma Vilhunen ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan Tyttö nimeltä Varpu (2016). Tuotantoyhtiönä oli Making Movies Oy ja päätuottajina Kai Nordberg ja Kaarle Aho. Elokuvan tarinassa on ilman isää kasvanut 12-vuotias hevostyttö Varpu (Linnea Skog) ja hänen äitinsä Siru (Paula Vesala), joka ei osaa asettua aikuisen rooliin. Isättömyydestä ei ole perheessä puhuttu, ja Varpu haluaa nyt ottaa asioista selvää. Elokuvan teemoja ovat isättömyyden ohella rakkauden kaipuu ja hyväksytyksi tuleminen. Elokuvan roolihahmoista tehtiin tarkoituksella epätäydellisiä. Vilhunen kertoi Savon Sanomissa 31.8.2016 elokuvan sanomana olevan se, "vaikka ihmisellä on ongelma, se ei määrittele ihmistä kokonaan. Tai jos ihminen on vasta 12-vuotias, se ei tee hänestä vähäpätöistä." Elokuvan idea syntyi yli kymmenen vuotta aiemmin, kun Vilhunen kirjoitti Petri Kotwican kanssa elokuvaa Koti-ikävä (2005). Siinäkin keskiössä oli yhden aikuisen ja yhden lapsen perhe. Sitä kirjoittaessaan Vilhunen sai paljon oivalluksia omasta taustastaan ja halusi tehdä myöhemmin oman elokuvan tästä asetelmasta. "Elokuvassa on paljon aineksia elämästäni, toki fiktiivisen tarinan asuun puettuna. Oikeita tapahtumia ei ole, mutta oikeita tunteita kyllä. Jollakin tavalla tämä elokuva oli mahdollisuuteni tavata isäni, joka kuoli, kun olin vauva." Elokuvan henkilöhahmot päätyvät hyvin usein saneerattavan hyvinvointivaltion kipupisteiden äärelle. Vilhunen kertoi Film-o-holicin verkkohaastattelussa 23.9.2016: "Elokuvassa kulkee kautta linjan heikkouden ja vahvuuden vaihtelun teema. Miten ihmiset suhtautuvat heikkouteen itsessään ja toisissaan? Jotkut tavoittelevat vahvana esiintymistä hinnalla millä hyvänsä. Joskus se kääntyy myös itseään vastaan. Halusin kertoa elokuvassa tavallisista ihmisistä. Havaintoni on, että aika monet ihmiset elävät kituuttamalla. Se on myös maailma, jonka tunnen." Kuvaaja Tuomo Hutrin sähköpostikirjeen 8.6.2022 mukaan kuvauksissa käytetty digikamera oli Arri Amira, objektiiveina käytettiin UniQOptics Signature Primes -settiä. Elokuva kuvattiin 22 kuvauspäivässä marras-joulukuussa 2015. Kuvauspaikkakuntina olivat Helsinki, Vantaa, Nurmijärvi ja Oulu. Elokuva sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvafestivaalilla elokuussa 2016. Suomen ensi-iltakierros käynnistys 23.9.2016. Elokuva sai teatterikierroksellaan 41 479 katsojaa. Elokuvan dvd-julkaisu sisältää lisämateriaaleina kolme making of -videota (elokuvan keskushenkilöt, Selma Vilhunen, Paula Vesala) ja elokuvan trailerin. Elokuvan trailerissa on mottolauseena: "On uskallettava kadota tullakseen löydetyksi". Elokuva sai runsaasti palkintoja. Kotimaassa sille myönnettiin 40 000 euroa laatutukea. Selma Vilhunen sai Oulun kansainvälisellä lasten- ja nuortenelokuvien festivaalilla Kirkon mediasäätiön Katso minuun... -palkinnon. Linnea Skog palkittiin Jussi-palkinnolla parhaasta naispääosasta. Ulkomailla elokuva sai Italiassa Festival internazionale del Film di Roma - Alice nella Città -festivaalilla pääpalkinnon (Taodue Golden Camera). Se palkittiin Norjan Verdens beste – Tromsø Barnefilmfestivalilla parhaana elokuvana. Se sai parhaan elokuvan yleisöpalkinnon Yhdysvalloissa Winston-Salemin RiverRun International Film Festivalilla. Selma Vilhunen, Kai Nordberg ja Kaarle Aho palkittiin 350 000 DKK:n suuruisella Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnolla. Linnea Skog sai Ruotsin Malmössä BUFF Nordic Star -palkinnon. Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry valitsi Selma Vilhusen vuoden 2017 elokuvaohjaajaksi. Seuraavaksi Selma Vilhunen ohjasi, käsikirjoitti ja kuvasi pitkän dokumenttielokuvan Hobbyhorse Revolution (2017). Teksti: Juha Seitajärvi / Suomen kansallisfilmografia 2022 |
||||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||||
Auringon lapsi Säv. Pekka Streng San. Pekka Streng Es. Vesala Warner/Chappel Music Finland Älä droppaa mun tunnelmaa Säv. Paula Vesala, Matti Mikkola, Joonas Angeria San. Paula Vesala Es. Vesala Maailmanloppu Oy, HMC Publishing Animals (Varpu version) Säv. Jori Sjöroos San. Ringa Manner, Caroline Taucher, Jori Sjöroos Es. ROOXX Touristmusic |
||||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||||
Ohjaaja kiittää: Lauri ja Ronja Kontula, Frank Skog ja Laura Karén, Kirsti ja Aarre Karén, Anna-Leena Vilhunen, Teuvo Vilhunen, Elli Toivoniemi, Jenni Toivoniemi, Rauno Mynttinen, Reetta Aalto, Suvi Kallio, Pia Karlenius, Marita Ikonen, Päivi Rissanen, Leena Aula, Niina Elovaara, Juho Kuosmanen, Juha Lehtola, Alisa Aarniomäki, Tuomas Onttonen, Veera Leino, Suomen kulttuurirahasto<br /><br />Kiitos: 9Lives / Mika Helmi, A-T Lastenturva / Auri Junes, Alma Media / Merja Junkkari ja Tapio Valtanen, Anna Vilppunen, Arabia Finland, Ari Ripatti, Autokoulu Arabianranta / Matti Kaartinen, Bisa Gård / Dick Sjöblom, Busmo Oy, E-kontakti.fi / Jonna Wikström, Elfing Opasteet Oy / Mirja Perälä, Elina Silander, Emmi Leeve, Fiskars / Nina Colliander, Hackman, Harri Vuorinen, Heli Konnu, Highway Patrol / Jani Nieminen, Hilton Helsinki Kalastajatorppa, HippoSport Oy / Virve Ruutu-Martikainen, Husön Ratsastuskeskus / Leila Therman ja Mika Kähkönen, Iittala, Innolux / Miia Suvi, Isännöinti ja Kiinteistöhuolto MKM Oy, Itä-Uudenmaan poliisilaitos, Jeremias Kurkela, Jorma Vartiainen, Karoliina Luodesmeri-Hämäläinen, Katja Hannula, Kirpputori Metka / Asko Mäki ja Riitta Mäki, Kontulan Huolto Oy / Aki Hahle, Kontulan nuorisotalo Luuppi, Leila Tenhunen, Lulu Salmi, Luoto Shop / Mari Mattsson, LKJ Palvelut / Pete Willman, Maija Kestilä, Mediakeskus Lume / Birgitta Rosti-Pylkkänen, Minna Oinonen, Minna Sundelin, Niina Tuulaskoski, Nurmijärven Rakennuspelti, Osmo Production Oy / Pekka Pirttiniemi, Paula Berg, Pia Kurkela, Rakennusviraston aluetarkastajat / Markku Heino, Kimmo Heiskanen, Tiia Vilén ja Lari Alvesalo, Sari Heiskanen, Soleus Proteor, Sotungin Nuorisoseurantalo Fagerlund, Sports Car Center Herttoniemi / Anders Lassila ja Juho Halttu, Suomen Sähkötuonti Oy / Heidi Eklund, Susanna Plukka, Taina Kare, Taru Rautiainen, Tommi Tenno, Top Shot Oy, Tuulikki Vuorinen, Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus / Kari Puumala, Veikkaus / Emilia Pajuriutta, Vesalan alakoulu / Heli Lehtinen ja Ari Söderqvist, Vilma Melasniemi, VR-Yhtymä Oy / Taina Kuitunen, Vuosaaren satama / Petri Jäntti, Warner Music Finland / Isadora Kamotskin |
||||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||||
|