Lotat
Lotat - naiset kertovat (televisioesityksessä käytetty nimi)
Aino Ihatsun tapaus (työnimi)
Women in War (englanninkielinen nimi)
Finna-arvio
Lotat
Lotat on elokuva naisista sodassa. Dokumentissa tutustutaan viiteen entiseen lottaan. Heidän yksityisten kokemustensa kautta elokuvasta välittyy kuva lottajärjestön toiminnasta talvi- ja jatkosodan aikana.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
12 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Esiintyjät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Vilho Siivola, Veijo Pasanen (näyttelijät elokuvassa <i>Tuntematon sotilas</i>, 1955), L. H. Willebrand, Irma Seikkula, Veikko Itkonen (selostajat elokuvassa <i>Rivilotta</i>, 1943), Fanny Luukkonen (Lotta Svärd -järjestön johtaja), Risto Salmi, Eija-Riitta Rantanen (näyttelijät elokuvassa <i>Tuntematon sotilas</i>, 1985). ,
Arkistoaineisto / esiintyjät: Vilho Siivola, Veijo Pasanen (näyttelijät elokuvassa <i>Tuntematon sotilas</i>, 1955), L. H. Willebrand, Irma Seikkula, Veikko Itkonen (selostajat elokuvassa <i>Rivilotta</i>, 1943), Fanny Luukkonen (Lotta Svärd -järjestön johtaja), Risto Salmi, Eija-Riitta Rantanen (näyttelijät elokuvassa <i>Tuntematon sotilas</i>, 1985).Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
26.8. - 7.12.1994 - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Taru Mäkelän dokumentilta Lotat on lupa odottaa jotakin uutta," Leena Virtanen (Helsingin Sanomat 14.10.1995) luonnehti käsitystään. "Lotat ovat sinänsä aihe, josta on vaiettu tai sitä on käsitelty yksipuolisesti ja stereotyyppisesti. Nyt lotat saavat itse kertoa kokemuksistaan sodassa. [- -] Vaikka lähtökohtana on ollut lottien kunnian palauttaminen, Lotat ei ole liian tarkoitushakuinen. Dokumentin naiset suhtautuvat itse tyynesti menneeseen, eivätkä he tunnu kantavan kaunaa. Haastattelujen hienoisesta kömpelyydestä voi myös päätellä, että he eivät ole tottuneet kertomaan kokemuksistaan. Lotat avautuu vähitellen ja siitä muotoutuu se kaivattu erilainen näkökulma, joka ei rajoitu vanhoihin ajatustottumuksiin. [- -] Toteutukseltaan dokumentti on vain turhan vaatimaton. Haastatteluiden lomassa nähdään harvinaista arkistomateriaalia, mutta sitä käytetään aika sattumanvaraisesti. Tunnelman luominen on jätetty katsojan mielikuvituksen tehtäväksi." Riitta Kurkijärvi (Aamulehti 27.10.1995) mietti myös arkistomateriaalin käyttöä: "Pohdin olisiko arkistokuvia pitänyt olla enemmän ja päädyn tekijän kannalle. Näillä ihmisillä on niin omakohtaista sanottavaa, ettei sitä kannata piilottaa muun kuvan alle. Katsojan on helppo eläytyä lottien osaan." Pertti Lumirae (Demari 13.10.1995) kiinnitti huomiota teeman käsittelytapaan: "Sisältämättä tippaakaan poliittista ja nostalgista haikailua Lotat antaa ankaran kuvan naisista, joille velvollisuuden täyttäminen oli joskus vielä sisäänrakennetumpaa kuin miehille." Harri Moilanen (Kansan Uutiset 20.10.1995) kritisoi muotoa: "Aatteellisesti korkeaprofiilista ja kiisteltyä lähihistoriassamme vaikuttanutta järjestöä lähestytään yksioikoisen haastattelutekniikan kautta. Väliin on tietysti pumpattu pakollisia filmivälähdyksiä aina Tuntematonta sotilasta myöten. Lotat on hennon vaatimaton dokumentti aiheesta, joka ansaitsisi huomattavasti seikkaperäisemmän esityksen." - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Taru Mäkelä (s. 1959) opiskeli Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen laitoksen leikkaajalinjalla ja valmistui taiteiden maisteriksi 1989, lopputyönään tv-sarjan Meno-paluu (1988-89) ohjaus ja käsikirjoitus. Lotat oli Mäkelän ensimmäinen teatterilevityksen saanut elokuva, mutta jo sitä ennen hän oli ohjannut lyhyitä (Kilpatanssi, 1985) ja puolipitkiä (Ensi-ilta Otello, 1990; Viipurin poika, 1993) dokumenttielokuvia sekä tv-sarjoja (Mimmiliiga, 1987; Hymyhuulet, 1988; Linnuntie, 1991). Mäkelä kiinnostui Lotta-aiheesta tehdessään elokuvaa Viipurin poika: se kertoo talvisodan jälkeen SS-joukkoihin 16-vuotiaana karanneesta pojasta, joka halusi kostaa Viipurin menetyksen. Perehtyessään sota-aineistoon Mäkelä tutustui myös Mirja Hakon toimittamaan teokseen Naiset kertovat sodasta (Rintamanaisten liitto, 1988), jonka tarinat koskettivat häntä ja joissa näkyi naisen näkökulma sotaan: "Löysin sieltä muonituslotta Aino Meriläisen tarinan, se kolahti välittömästi. Tunsin, että hänen kokemuksensa ovat elokuvan arvoisia." (Aamulehti 27.10.1995). Kertomus Aino Meriläisen (o.s. Ihatsu) rohkeudesta julkaistiin myös Suomen Kuvalehdessä (7/1986): juuri tätä Åke Lindman lukee elokuvan alun studiojaksossa. Mäkelän elokuvan työnimi olikin "Aino Ihatsun tapaus", mistä hän laajensi käsittelyä muihin lottatarinoihin. Mäkelä kertoi lukeneensa aiheesta kaiken mahdollisen ja käyneensä tapaamassa monia entisiä lottia, joista osa ei halunnut mukaan elokuvaan, koska "heidän kokemuksensa olivat olleet niin hirveitä ja traumaattisia, että he haluavat vain unohtaa ne". Lopulta haastateltaviksi valikoituivat Meriläisen lisäksi ilmatorjuntalotta Aini Kaprio, viestilotta Laina Ojaniemi-Hakala, lääkintälotta Martta Arffman ja pikkulotta Eeva Tapio: "Valitsin nämä viisi, mutta yhtä hyvin olisin voinut valita muitakin. Näiden henkilöiden kautta kuitenkin välittyy monipuolinen kuva, he edustavat eri murteita ja elävät elokuvan henkilöinä." (Aamulehti 27.10.1995). Lotat kuvattiin 16 mm:n filmimateriaalille, jolta esityskopiot levennettiin 35 mm:n filmille. Leikkausvaiheessa elokuvasta poistettiin entisten lottien nykyistä elämää kuvaavia jaksoja. "Linnan Tuntemattomasta sotilaasta alkanut sepitteinen lottakuva on muokannut jo koko kansakunnan muistia", lehdistötiedote luonnehti elokuvan taustaa ja tavoitteita. "Sen myötä sankaruudelle ja urheudelle on julkisesti muodostunut vain miehiset esikuvat. Kukaan ei ole halunnut edes kuulla tarinan toista, naisellista puolta. Sitä, millaista on kun joutuu vihollisten hyökkäysten lisäksi pelkäämään myös omien miesten väkivaltaa. Tai sitä, kun sodankäynnistä näkee vuodesta toiseen vain sen toisen puolen, ruumiskasat." Taru Mäkelän "sotatrilogian" kolmantena osana valmistui Daavid - tarinoita kunniasta ja häpeästä (1997), joka dokumentoi Suomen juutalaisten asemaa ja kohtaloita sotiemme aikana. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Pekka Laitinen 1) Andrzej Nowak, trumpetti, ja Pekka Laitinen, koskettimet (off, alkutekstit), 0' 10". 2) Andrzej Nowak, trumpetti, ja Pekka Laitinen, koskettimet (off), neljä kertaa, yht. 1' 00". 2. Ali-Baba / Eldankajärven jää Säv. Fred Markush, sov. Pekka Laitinen Pekka Laitinen, harmonikka (off), 0' 10". 3. Elämää juoksuhaudoissa Säv. G. Dubrianski, sov. Pekka Laitinen Pekka Laitinen, harmonikka (off), 0' 20". 4. Virsi 577 ("Sun kätes, Herra, voimakkaan - -") Säv. trad. suomalainen, sov. Pekka Laitinen 1) Andrzej Nowak, trumpetti (off), 0' 25". 2) Pekka Laitinen, urut (off), 0' 30". 3) Andrzej Nowak, trumpetti, ja Pekka Laitinen, urut (off), 0' 25". Huomautuksia: Pekka Sirén sävelsi ja soitti elokuvaan äänitehostemaista syntetisaattorimusiikkia. Elokuvan arkistomateriaalikohtauksissa soi otteita Ahti Sonnisen orkesterimusiikista elokuvaan Tuntematon sotilas (1955) (off), kaksi kertaa, yht. 0' 15", ja Jussi Blomstedtin orkesterimusiikkia dokumenttielokuvaan Rivilotta (1943) (off), kuusi kertaa, yht. 3' 25". - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Åke Lindman, Antti Härkönen, Olli Huhtanen, Jari Lehtiniemi, Rauni Mollberg, Riitta Poikselkä, Terttu-Maija Mäkelä |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Elokuvassa käytettiin otteita sekä Edvin Laineen (1955) että Rauni Mollbergin (1985) ohjaamista näytelmäelokuvista Tuntematon sotilas ja Turo Karton ohjaamasta pitkästä dokumenttielokuvasta Rivilotta (1943) (lottien rajatoimisto, kaalikeiton tekoa ja -jakoa, ilmavalvontalotat tornissa, lotat puhelinkeskuksessa, lottavala). Osa sotilashautaus- , ilmapommitus- ja taistelukuvista on otettu Suomi-Filmi Oy:n tuottaman Taistelun tie -elokuvan (1940) poistomateriaalista. Pikkulotista kertova katkelma on otettu Reino Tenkasen ohjaamasta elokuvasta Lottatyttö (1944). Elokuvassa on myös käytetty Puolustusvoimien elokuva-arkistosta ja Yleisradio Oy:stä saatua julkaisematonta filmiaineistoa. - Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|