Tallinnan tuhkimo
Tallinnan Tuhkimo (rinnakkaisnimi)
Askungen i Tallinn (ruotsinkielinen nimi)
Askungen i Tallinn (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Cinderella of Tallinn (englanninkielinen nimi)
Cendrillon de Tallinn (ranskankielinen nimi)
Die Rose von Tallin (saksankielinen nimi)
Askungen från Tallinn (ruotsinkielinen televisioesitysnimi Ruotsissa)
Finna-arvio
Tallinnan tuhkimo
Renessanssipotretti virolaisesta romuruhtinattaresta Tiiu Silvesistä. Paljas ihmiskuva Komsomolin pioneerijohtajasta, joka pelkää kuollakseen kutittamista, mutta ei murhaamistaan.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
2. - 10.5., 21.9. - 11.10.1994, 6. - 11.3.1995 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Tallinnan Tuhkimon tekijät kutsuvat filmiään traagiseksi dokumenttikomediaksi", Pertti Lumirae (Demari 12.1.1996) huomautti. "Luonnehdinta on hyvä, sillä vaikka nimihenkilö, romuruhtinatar Tiiu Silves näyttäytyykin aika koomisessa valaistuksessa, on hänen olemuksessaan ja etenkin hänen menestyksensä mahdollistaneessa yleistilanteessa jotakin erittäin hyytävää. [- -] Itse elokuvan kannalta tuntuu näin jälkikäteen onnelliselta ratkaisulta se, että tekijät pääsivät niin vähän konkreettisesti kuvaamaan Silves Enterprisen liiketoimintoja. Oli pakko etsiä viitekehystä Viron elokuva-arkiston materiaalista ja vanhoista neuvosto-virolaisista dokumenttielokuvista. Sieltä löytyikin sitten taustaa Tiiun menneisyydestä pioneerina ja Komsomol-aktiivina. Näin tekijät pääsivät sitomaan yksityisen ja yleisen, historian ja nykypäivän ulotteiseksi kokonaisuudeksi." Ulla Veirto (Etelä-Suomen Sanomat 28.2.1996) kirjoitti televisioesittelyynsä 1996: "Dokumentti Tallinnan Tuhkimo tarjoaa ihmeitä, rikkautta ja kurjuutta. Se keskittyy enemmän vaikutelmien ja kuvien luomiseen kuin faktojen latelemiseen. Teos voi olla pettymys niille, jotka haluavat tutustua Silves Enterprisen liikevaihtoon ja yrityskauppoihin." Timo Kilpi (Ilta-Sanomat 28.2.1996) kritisoi saman televisioesityksen yhteydessä: "Kun parivaljakko ei ole osannut päättää tekevätkö he kuvallista runoa vai proosaa, fiktiota tai faktaa, on lopputuloksena epämääräinen pyttipannu, jonka palaset eivät loksahda kohdalleen. Erillisinä osina kaikki toimii mainiosti. [- -] Ohjelman musiikki on taiten valittu ja visuaalinen toteutus on jopa upea. [- -] Mutta yksi puuttuu, nimittäin journalistinen ote, ja sen myötä melkeinpä kaikki - ainakin jos tätä kutsuu dokumentiksi." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Dokumenttielokuva "Viron rikkaimmasta naisesta" syntyi kahden pitkän linjan elokuvantekijän yhteistyönä: Pirjo Honkasalo (s. 1947) oli aloittanut ohjaajauransa dokumentaristina (Ikäluokka yhdessä Pekka Lehdon kanssa 1976), jatkanut yhdessä Pekka Lehdon kanssa syntyneillä näytelmäelokuvilla Kainuu 39 (1979), Tulipää (1980) ja Da Capo (1985) ja palannut dokumenttielokuvan pariin 1990-luvulla; Marja Pensala (s. 1944) oli valmistunut Taideteollisen oppilaitoksen Kamerataiteen osastolta 1970, samalta kurssilta kuin Honkasalo, ja ohjannut lyhyitä fiktio- ja dokumenttielokuvia 1980-luvun alusta lähtien. Tallinnan tuhkimon Honkasalo ja Pensala suunnittelivat ja ohjasivat yhdessä, minkä lisäksi Honkasalo vastasi kuvauksesta ja Pensala leikkauksesta. Alun perin Honkasalon ja Pensalan piti tehdä dokumenttielokuva rikkaasta amerikansuomalaisesta kampaajasta, mutta ilmenneiden vaikeuksien vuoksi elokuvasäätiön tuotantotuki siirrettiin Honkasalon ehdottamalle Tiiu Silves -elokuvalle. Tekijät kiinnostuivat Tiiu Silvesistä vuonna 1993 olettaen, ettei olisi vaikeaa tehdä elokuvaa naisesta, joka jatkuvasti antoi haastatteluja eri maiden lehdille ja televisioille. Marja Pensalan kertoman mukaan vaati kuitenkin kahdeksan kuukautta ja kymmeniä yhteydenottoja, ennen kuin he pääsivät kiireisen ja tarkasti vartioidun rouva Silvesin vastaanotolle ja saivat sovituksi kuvaustyön periaatteet ja aikataulun. Kuvaukset käynnistyivät puoli vuotta myöhemmin, vuoden 1994 alkupuolella, ja jatkuivat muutamia kuukausia myöhemmin. Ensimmäisen kuvausjakson aikana tekijät vastoin suunnitelmiaan joutuivat tyytymään pintapuoliseen, lähinnä erilaisten juhlatilaisuuksien, hierojalla ja kampaajalla käyntien tallentamiseen. Toisen, kolmiviikkoisen kuvausjakson aikana he pääsivät kuvaamaan päähenkilöään vain kolmen päivän ajan ja dokumentoivat lopun aikaa epäsuorasti Tiiu Silvesiin kytkeytyvää materiaalia kuten metalliromuttamoa, kaatopaikkaa ja neuvostojoukkojen lähtöä Virosta - näin syntyi historiallinen ja ainoa taltiointi viimeisen venäläisen sotilasjunan lähdöstä. Ensimmäisen leikkausversion valmistuttua tekijät kokivat, että jotakin puuttui. Vuonna 1995 järjestettiin kolmas kuvausmatka, jonka osoittauduttua varsin hedelmättömäksi tekijät keksivät turvautua arkistomateriaaliin, Eesti Filmiarhiivin säilyttämiin neuvosto-virolaisiin propagandaelokuviin. Alkutekstien taustana nähtävä patsas on peräisin virolaisesta Emex-romuttamosta. "Kun ei historia ja totuus itse henkilöstä tarpeeksi aukea", kirjoitti Marja Pensala lehdistöesitteessä, "niin näistä historian vankkumattomista todistajista sitten löytyykin elokuvan selkäranka. Koko miehityksen, paraatien, pioneerilupausten, ampumaleirien, ongelmattoman ja yhtenäisen sosialistisen yhteiskunnan rakentamisen historia. Pakenemalla kuvauksia Tiiu Silves tuli sittenkin signeeranneeksi itsestään tehtävän elokuvan muodon ja sisällön, mutta poisti mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen. Tiiu Silvesistä saatiin tallennettua oleellinen ja samalla tultiin antaneeksi kuva naapurivaltion niin monelle tuntemattomasta lähihistoriasta. Rakentui pala palalta muotokuva maasta ja yhteiskunnasta, jonka muokkaama tulos on eräs ihminen, hänen maailmankuvansa ja hänen tekemisensä." "Jokainen murroskausi nostaa esiin peilikuvansa", lisäsi Pirjo Honkasalo ensi-illan yhteydessä. "Tiiu on se henkilö, jonka tarinan kautta juuri nyt voi kuvata Viron historian käsittämättömiä muutoksia." (Ilta-Sanomat 12.1.1996). Tallinnan tuhkimo kuvattiin super-16 mm:n materiaalille ja levennettiin 35 mm:n esityskopioksi. Elokuva ehti ensi-iltaan vuoden 1996 alussa ja sai ensimmäisen tv-esityksensä jo helmikuun lopussa. Honkasalon seuraava dokumenttielokuva, "pyhän ja pahan trilogian" päätösosa Atman valmistui 1997 ja näytelmäelokuva Tulennielijä 1998. Pensala jatkoi erityyppisten dokumenttien kuten kollaasille rakentuvan "uusioelokuvan" (Nyrkin ja hellan välissä, 1997), päiväkirjan (We Love You - Michigan 1962-1963 Päiväkirja, 1998), kommunismin traumojen (Sielunpimennys, 2000) ja vapaan assosiaation tekniikkaa käyttävän Neuvostoliitto-satiirin (Punainen raketti, 2004) parissa. Ruotsalaisen tuotantopanoksen nojalla Tallinnan tuhkimo on sisällytetty myös Svensk Filmografi -teossarjaan nimellä Askungen i Tallinn. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Siroen aaria "Deggio morire, o stelle, nè all'innocenza mia" oopperasta Siroe, Rè di Persia HWV 24 Säv. Georg Friedrich Händel, san. Pietro Metastasio, uudistanut Nicola Haym 1) Jevgenija Altukhova, laulu, ja Bolšoin teatteriorkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 4' 00". 2) D'Anna Fortunato, laulu, ja Brewer Baroque Chamber Orchestra, joht. Rudolph Palmer (off, lopputekstit), 1' 20". Levytys: Jevgenija Altukhova ja Bolšoin teatteriorkesteri; Melodija 2-300, 1975. D'Anna Fortunato ja Brewer Baroque Chamber Orchestra, joht. Rudolph Palmer; Newport Classics NPD 85540, 1992. 2. Chaconne in d-Moll BWV 1004 Säv. Johann Sebastian Bach D. Šindarev, viulu, I. Zaitseva, piano, ja orkesteri (off), 3' 30". Levytys: D. Šindarev, I. Zaitseva ja orkesteri; Melodija 2-300, 1975. 3. Lakmén aaria "Candida Durga" oopperasta Lakmé Säv. Léo Delibes, libretto Edmond Condinet - Philippe Gille Miliza Korjus, laulu, ja Berliinin valtionoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Bruno Seidler-Winkler (off), 2' 15". Levytys: Miliza Korjus ja Berliinin valtionoopperan kuoro ja orkesteri, joht. Bruno Seidler-Winkler; EMI Electrola 2213, 1992 (alkuperäisäänitys 1936). 4. "Viisaan miehen riihi" Säv. trad. virolainen, sov. Lembit Saarsalu Es. Lembit Saarsalu, saksofoni, ja yhtye (100 %), 1' 55". Huomautuksia: Dokumenttifilmeissä soi niiden alkuperäismusiikki, katkelmia mm. Viron ja Neuvostoliiton kansallislauluista sekä Heli Läätsin esittämää laulua. Asetehtaan juhlissa soitetaan virolaista kansanmusiikkia (100 %), 0' 20", ja tanssimusiikkia, yht. 1' 30". Lapset laulavat Tallinnan raatihuoneella (100 %), 1' 00". - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||||
Eesti Filmiarhiivin dokumenttifilmeistä käytettiin seuraavia: Nõukogude nro 24 (1348), detsember 1939 (Viron miehitys, 18.10.1939 Venäjän ja Viron välinen raja, laivastotukikohtien perustaminen), Nõukogude nro 20, august 1947 (Pärnun kylpyläkaupunki, venäläiset asettuvat Pärnuun, laukkaavat hevoset), Nõukogude Ringvaade 49, detsember 1960 (pioneerivala, lapset keräävät romua), Nõukogude Ringvaade 21--22, 1950 (paraati, Stalinin patsaan paljastus), Nõukogude nro 9, märts 1967 (puhelu Leningradiin), Nõukogude Eesti 13.5.1955 (nukketeatteri, venäjäntunti aikuisille) ja Ringvaade 11 (1025), mai 1972 (pioneerien taisteluleiri). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. Arkistoaineisto/ kuvauspaikat Neuvostoliitto: Eestin SNT: Pärnu, Tallinna |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|