Tie naisen sydämeen
Vägen till kvinnans hjärta (ruotsinkielinen nimi)
Deadline (englanninkielinen nimi)
The Way to a Woman's Heart (englanninkielinen nimi)
Hulluus (työnimi)
Deadline - Takaraja (työnimi)
Finna-arvio
Tie naisen sydämeen
Pekka Parikan ohjaama ja Jussi Kylätaskun kanssa käsikirjoittama toimintaelokuva Tie naisen sydämeen (1996) perustuu Ilkka Kylävaaran romaaniin. Iltapäivälehden freelance-toimittaja Pentti ”Pena” Anttila päätyy hoidettavaksi Hesperian mielisairaalaan, kun hänen toimittaja-avovaimonsa Siru Donner (Satu Silvo) kyllästyy miehensä juopotteluun. Päästyään vapaaksi Pena tapaa sairaalan kahvilassa Tuttelin (Merja Larivaara), joka kertoo tietävänsä liikaa asioita ja joiden selvittäminen saa Penan tutkimaan Järvensuun mafiaa mielisairaalan hoitaja Kauko Kinnusen (Peter Franzén) avustuksella.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Näyttelijäkokoonpanot
Avustajat
Ilves-Teatteri, Ylioppilasteatteri, Karjalainen Näyttämö, Hollymovie ry, Pihlajamäen Teatteri, TeaK:n täydennyskoulutuskurssi, Vantaanjoen Lukio, MC Valkka ,
Ilves-Teatteri, Ylioppilasteatteri, Karjalainen Näyttämö, Hollymovie ry, Pihlajamäen Teatteri, TeaK:n täydennyskoulutuskurssi, Vantaanjoen Lukio, MC ValkkaHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
17.10. - 7.12.1995 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Parasta Parikan elokuvassa on se, että siinä on ainakin yritetty etsiä kotimaiselle elokuvalle uutta ilmettä nopealiikkeisesti etenevän ja käänteiltään lähes almodovarmaisen absurdin komedian kautta", Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 27.9.1996) luonnehti ennen kovaa kritiikkiä. "Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. Ensinnäkään Tie naisen sydämeen ei kovasta yrittämisestä huolimatta ole ollenkaan hauska elokuva. Sen huumori on junnaavaa ja junttimaista. Toiseksi sen puhkikuluneita kliseitä pursuava ihmiskuvaus on miehisessä uhossaan patakonservatiivista. Sen sankari on juopotteleva ja itserakas öykkäri, jonka edessä elokuvan alati kiimaiset naiset jostain kumman syystä kilvan lakoavat. Yhteiskunnalliseksi satiiriksi Tie naisen sydämeen on liian ohut ja sattumanvarainen, mutta sukupuolten välisille roolipeleille irvailevana komediana se karahtaa kiville vielä pahemmin." Pertti Lumirakeen (Demari 27.9.1996) mielestä "Tie naisen sydämeen on jossain määrin chandlerilainen elokuva, jossa Torikan sisäinen yksinpuhelu, voice over, on ladattu koko ajan ironisin huomioin. Ja tämä verbaalisuus lieneekin filmin paras puoli, sillä sen ironia muodostaa usein toimivan tason vastakohtana tilanteiden joskus liialliselle yksioikoisuudelle. Tätä yksioikoisuutta edustavat erikoisesti suhteellisen runsaat tappelukohtaukset, joissa Torikka yleensä selviää supermaninomaisesti määrällisesti ylivoimaisista vastustajistaan." Hans Sundström (Hufvudstadsbladet 27.9.1996) löysi kehuttavaa: "Parikka varvar grotesk situationskomik och slagfärdiga repliker med mord och andra thrillerinslag. Det är ett överdrivet, ironiskt och distanserat berättande men underlig nog faller bitarna och färgerna på sin plats i denna brokiga fresk. Och under ytan kan man hela tiden ana djupare skikt och stämningar. Precis som regissörens En dag i Österbotten. Så lämnar reportern och hans älskade de infernaliska händelserna bakom sig ock åker luttrade i väg mot en ny framtid tillsammans. Som Eddie Constantine och Anna Karina i Godards Alphaville." David Stratton (Variety 5.5.1997) kiinnitti huomioita Suomessakin yleisiin kritiikin aiheisiin: "Although production values are good, pic suffers from Pekka Parikka's slack pacing. Initially intriguing premise isn't fulfilled; instead, this is standard stuff, complete with voiceover narration and a few silly jokes to pad out the overextended running time. Torikka is an engaging enough protagonist, but no one else in the film emerges as very interesting. The climax is both predictable and bland." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Menestyselokuvien Pohjanmaa (1988) ja Talvisota (1989) jälkeen Pekka Parikka (1939-1997) kokeili onneaan Hollywoodissa parin vuoden ajan lukien kymmeniä käsikirjoituksia, tavaten kymmeniä agentteja ja tuottajia, mutta lupaavatkin ohjausmahdollisuudet kariutuivat tai peruuntuivat viime hetkellä. Suomeen palattuaan Parikka valmisteli elokuvia Antti Tuurin teksteistä Viisitoista metriä vasempaan ja Rukajärven tiellä (jonka Olli Saarela ohjasi uuden käsikirjoituksen pohjalta 1999), mutta hankkeet kaatuivat rahoitusvaikeuksiin. Parikka teki tv-työtä ja ohjasi mm. kansainväliseen sarjaan kuuluvan tv-elokuvan Maigret Suomessa (1994), kunnes kiinnostui Ilkka Kylävaaran romaanin Hulluus (1985) tarjoamista mahdollisuuksista: "Kirjassa oli jännittäviä aineksia, joiden varaan elokuvan saattoi rakentaa", hän kertoi ensi-illan kynnyksellä. "Siinä oli ennen kaikkea nopeita, nokkelia juonen käänteitä ja hyvin etenevää tarinaa." (Demari 27.9.1996). Käsikirjoittajakumppanikseen Parikka sai jo Risto Jarvan elokuvissa ansioituneen Jussi Kylätaskun, joka teki ensimmäiset käsikirjoitusversiot nimellä Hulluus vuoden 1994 alkupuolella. Seuraavat versiot syntyivät Kylätaskun ja Parikan yhteistyönä nimellä Deadline - Takaraja, kunnes heinäkuussa 1995 päivätty yhdeksäs versio saattoi toimia varsinaisena kuvauskirjana. Kuvauksiin päästiin lokakuun lopulla ja ne päättyivät 35 kuvauspäivän jälkeen joulukuun alussa 1995. "Tässä on aineksia vähän kaikesta", Parikka totesi kuvausvaiheessa. "On toiminnallisuutta, ei amerikkalaista vaan kotikutoista. On ihmissuhdetarinaa." (Aamulehti 6.12.1995). "Romanttinen väkivaltakomedia", oli ohjaajan määritelmä elokuvansa lajityypistä ensi-illan aikaan (Demari 27.9.1996), kun taas lehdistötiedotteessa sitä luonnehdittiin "älkää-luokitelko-minua" -elokuvaksi". Eri lajityyppien lisäksi elokuva sisältää viittauksia mm. elokuviin One Flew Over the Cuckoo's Nest / Yksi lensi yli käenpesän (1975) ja Taxi Driver / Taksikuski (1976). Elokuvan mittavaan ja nimekkääseen näyttelijäkaartiin kuului sekä veteraaneja, keskipolven edustajia että uusia tulokkaita. Irina Björklund (s. 1973) valmistui Teatterikorkeakoulusta keväällä 1996 ja hän oli esiintynyt statistina elokuvassa Suolaista ja makeaa (1995), mutta Matildan rooli merkitsi hänen varsinaista debyyttiään elokuvassa. Elina Pohjanpään (1933-1996) vuonna 1950 alkanut ja lähes 30 roolia käsittänyt ura valkokankaalla päättyi tähän elokuvaan: hän kuoli kurkkusyöpään pian kuvausten jälkeen tammikuussa 1996, ja hänen vuorosanansa dubbasi hänen näyttelijätyttärensä Tarja Siimes. Matti Ranin on sittemmin ollut mukana mm. tv-sarjassa Parhaat vuodet (2000) ja ääninäyttelijänä elokuvissa Röllin sydän (2007) ja Eetu ja Konna (2011). Viktor Böömin osaan kaavailtiin aluksi Tapani Perttua, joka lopulta sai Hesperian ylilääkärin pienen roolin. Elokuvan Tie naisen sydämeen vastaanotto ja yleisömenestys olivat epäilemättä pettymys Pekka Parikalle, joka kuoli lyhyen sairauden jälkeen 21.3.1997. Seuraavaksi ohjaustyökseen hän ehti suunnitella elokuvaa Laila Hietamiehen romaanista Hylätyt talot, autiot pihat, jonka Lauri Törhönen toteutti vuonna 2000. Rinnan Parikan viimeisen elokuvan kanssa syntyi Tertta Saarikon ohjaama puolen tunnin dokumentti Pekka Parikka - ohjaaja ja kommodori (1996), jonka TV2 esitti ohjaajan kuoleman jälkeen huhtikuussa 1997. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Antti Hytti Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 2' 15". 2. Shangrilaa - Shangrilaa Säv. ja sov. Kinolux, san. Jaakko Luukanen Es. Kinolux (playback), 1' 00". 3. Kaupungin valot Säv. Kinolux, san. Jaakko Luukanen Es. Kinolux sekä Martti Suosalo, laulu (playback), 0' 35". 4. Sonate für Klavier Nr. 1 f-Moll / Pianosonaatti nro 1 f-molli op. 2 nro 1 Säv. Ludwig van Beethoven Es. Timo Muurinen, piano (100 %), kaksi kertaa, yht. 2' 15". 5. Tähdet meren yllä Säv. Unto Mononen Es. Timo Muurinen, piano, ja Kinolux (100 %), 1' 14". 6. Tie naisen sydämeen Säv. Kaj Chydenius, san. Ilkka Kylävaara, sov. Antti Hyvärinen Jari Sillanpää, laulu, ja orkesteri (off), 1' 10". Levytys: Jari Sillanpää; Fantasiafilmi FFCD 1, 1996, MTV-Musiikki MTVSCD 035, 1996, ja MTVCD 109, 1997. Huomautuksia: Jussi Lampi laulahtaa Richard Wagnerin säveltämää oopperaa Die Valküre / Valkyyria (100 %), 0' 05". Tom Wentzel soittaa pianolla negrospirituaalia When The Saints Go Marching In (trad.) (100 %), 0' 10". - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Tarja Siimes, Hesperian Sairaala/ylilääkäri Kuoppasalmi, Järvenpään Poliisiasema ja poliisit, Pekka ja Sirpa Korpi, Jari Naulapää, Tertta Saarikko, Kauneushoitola Eila Hellgren, Pekka Karhuvaara, Tuusulan taistelukoulu, Sähkö Kvartti Oy, Maritta Inkinen, Pirkko Toivonen, Maarit Lallo, Actor's Studio/Laura Munsterhjelm, Remy Finlande/Kirsi Naumanen, Primula |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|