Yöjuna
Nattåget (ruotsinkielinen nimi)
Pimeä vuodenaika (työnimi)
Finna-arvio
Yöjuna
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
23.3. - 25.4.1995 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Aiemmin Ristilukin ohjanneen Arto Lehkamon (s. 1962) toinen täyspitkä elokuva Yöjuna (1996) on draamaansa kunnianhimoisesti yksityisestä yleiseen kohottava trilleri, jonka asetelmiin sisältyy näinä aikoina yllättävää huolta maailman menosta", Antti Lindqvist (Katso 38/1996) avasi. "Yöjunassa on paljon hyviä aineksia, ja mikä hienointa, asiaakin, mutta materiaalia ei kuitenkaan ole lastattu kovin jänteväksi kokonaisuudeksi. Visuaalisesti tämä Super16-filmille kuvattu elokuva on erehtymättömän synkkäsävyistä työtä. Vainoharhaisuuden tunnelmat ovat vahvoja." Jarkko Jokelaisen (Helsingin Sanomat Nyt 13.9.1996) mielestä elokuvan kertomus "on toimiva, mutta sen rinnalle rakennettu perhedraama maistuu loppuunkuluneelta suomalaisahdistukselta. Elokuva olisi voinut elää hyvin ilman sitäkin. Kokonaisuutta häiritsee myös kerronnan alleviivaavuus. Usein ratkaisu on jo ehtinyt selvitä katsojalle, kun Ari osaa asettaa palaset kohdalleen. Toisaalta loppuun piilotettu ratkaisu yllättää miellyttävästi." Krister Uggeldahl (Hufvudstadsbladet Vision 17.10.2002) näki elokuvan myönteisesti televisioarvostelun yhteydessä 2002: "Nattåget är en tämligen välskriven och inte minst politiskt intressant historia. Men trots att regissören Arto Lehkamo lyckas sätta bilderna i rätt ordning blir det aldrig särskilt spännande. Slutresultatet liknar snarare en inhemsk TV-produktion; dramatiskt trygg och visuellt platt." Harri-Ilmari Moilasen (Kansan Uutiset 20.9.1996) mielestä "Lehkamon ja Markku Niinivaaran jälkimmäisen romaanin pohjalta kirjoittamaan tarinaan on ympätty tanakka lasti juonellisia ja dramaturgisia kliseitä. On trilleriä, perhedraamaa ja yhteiskuntakriittistä yritysmieltä. Tekijöiden vilpittömyyttä on turha epäillä, mutta kokonaisuus on amatöörimäinen, kieltämättä sujuva sellainen." Olli Kangassalo (Iltalehti 13.9.1996) arvioi toisin: "Yöjunan koneisto pelaa hyvin ammattitaitoisesti, mutta lastissa on toivomisen varaa: omaperäinen koukku puuttuu tarinasta." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Arto Lehkamon toinen kokoillan elokuva Yöjuna oli ohjaajan esikoisteoksen Ristilukki (1993) tapaan jännityselokuva, mutta tällä kertaa tarinan jännitteet sijoittuivat suljetun pienyhteisön sijasta lavean yhteiskunnallisen problematiikan asteikolle: yksilön vastuusta vallan huipulle, kansainvälisen asekaupan, korruption, salailun ja ympäristöaktivismin kysymyksiin. Tuotannon käynnisti Marko Röhr, joka aluksi ajatteli ohjaajaksi Peter Lindholmia. Heidän näkemyksensä erosivat kuitenkin niin paljon, että Röhr tarjosi ohjaustyötä Lehkamolle. Röhr osallistui myös käsikirjoituksen ideointiin: pohjana oli Markku Niinivaaran vuonna 1991 ilmestynyt romaani Pimeä vuodenaika, josta kirjailija itse teki kolme samannimistä käsikirjoitusta vuoden 1994 alkupuolella. Neljännestä versiosta lähtien Lehkamo työsti käsikirjoitusta yksin korostaen erityisesti toimintaa ja jännitystä, kuudennesta versiosta lähtien nimellä Yöjuna. Maaliskuun alussa 1995 päivätty seitsemäs versio toimi pohjana kuvauksille, jotka suoritettiin 23 kuvauspäivässä maalis-huhtikuussa 1995. Elokuva kuvattiin super-16 mm:n materiaalille, ja levennettiin 35 mm:n esityskopioiksi. Ensi-iltaan Yöjuna pääsi vasta puolitoista vuotta myöhemmin syyskuussa 1996. Leikkausvaiheessa onnettomuuspaikan raivausjaksoa lyhennettiin niin, että Vesa Mäkelän rooli palopäällikkönä jäi kokonaan pois. Tarkimmat katsojat ovat kiinnittäneet huomiota siihen anakronismiin, että elokuvassa puhutaan Rajamäen aseman matkustajaliikenteestä, joka kuitenkin päättyi Hyvinkään-Karjaan rataosuudella jo 1983. Vera Kiiskinen (s. 1970), joka alku- ja lopputeksteissä esiintyy nimellä Veera Kiiskinen, valmistui Teatterikorkeakoulusta keväällä 1996 - Yöjunan elokuvarooli oli hänelle ensimmäinen. Ninan rooliin harkittiin myös Tiina Lymiä. Minna Soisalolle elokuva merkitsi eräänlaista paluuta, sillä hänet oli nähty Mika Kaurismäen elokuvissa Klaani - Tarina Sammakoiden suvusta (1984) ja Paperitähti (1989). Ohjaajauraansa keskittynyt Åke Lindman ei esiintynyt pitkissä näytelmäelokuvissa elokuvanäyttelijänä Yöjunan jälkeen, mutta televisiossa hänellä oli rooleja mm. tv-sarjassa Tuliportaat (1998) ja tamperelaisessa videoelokuvassa Kohtalon kirja (2003). Eräiden sivuosien roolijako varmistui vasta hieman ennen kuvauksia: insinööri Laaksosen osaan oli ehdolla Juha Veijonen, kuulustelijaksi Seppo Maijala, Anderssoniksi Aarno Sulkanen ja humalaiseksi häiriköksi Tommi Eronen. Arto Lehkamon seuraava pitkä elokuva oli nuoren rakkauden kuvaus Young Love (2001). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Alkumusiikki Säv. ja sov. Leri Leskinen - Sami Sarhamaa Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 3' 00". 2. Odota Säv. Maki Kolehmainen, san. Sani - Eero Ainesmaa, sov. Maki Kolehmainen - Captain - Niko Nyman Aikakone (off), 1' 40". Levytys: Aikakone; BMG 74321 342622, 1995. 3. Yöjuna Säv. Leri Leskinen, san. Anne Koivunen, sov. Kalle Chydenius - Pekka Witikka (lauluversio), Leri Leskinen - Sami Sarhamaa (instrumentaaliversio) 1) Samuli Edelmann, laulu, ja studio-orkesteri (off), 1' 35". 2) Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 2' 15". 3) Samuli Edelmann, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 1' 35". Levytys: Samuli Edelmann; RCA Victor 74321332712, 1995, ja BMG / Talent Housen mainos-cd-single, 1996. 4. Oikotie sydämeen Säv. Maki Kolehmainen - Mika Mettälä, san. Al Clover - T. Haakana - Aikakone, sov. K. Kaukonen - Maki Kolehmainen Aikakone (off), 2' 15". Levytys: Aikakone; BMG 74321 342622, 1995. 5. Vagabondsvalsen / Kulkurin valssi Säv. ja san. trad. ruotsalainen, suom. san. J. Alfred Tanner Es. Pirkko Mannola ja Minna Soisalo, laulu ja piano (playback / Leri Leskinen, piano), 0' 35". 6. Takaa-ajo Säv. ja sov. Leri Leskinen - Sami Sarhamaa Leri Leskinen ja Sami Sarhamaa, syntetisaattorit (off), 2' 40". Levytys: Leri Leskinen ja Sami Sarhamaa; BMG / Talent Housen mainos-cd-single, 1996. Huomautuksia: Yöjunan teema toistuu taustamusiikissa. Leri Leskisen ja Sami Sarhamaan säveltämän taustamusiikin osat ovat "Tolamo 1" (0' 31"), "Valokuvaus" (0' 47"), "Terrorismia" (kahdessa osassa, yht. 2' 29"), "Asemalla" (1' 05"), "Disko" (0' 16"), "Sö Tem" (kaksi kertaa, yht. 2' 04"), "Siirtymä" (kaksi kertaa, yht. 1' 00"), "Haastattelu" (1' 24"), "Junamietiskely" (1' 14"), "Kotikeskustelu" (2' 34"), "Tolamon tallissa tapahtuu" (1' 50"), "Miksi Hollannissa?" (0' 25"), "Puhelinkeskustelu" (2' 02"), "Yksityissuihku" (0' 21"), "Valokuvat" (1' 31"), "Hissipaniikki" (2' 52"), "Rouva miettii" (1' 12"), "Revolverihaastattelu" (3' 03"), "Kaappi Ari" (0' 35"), "Minä olen lautakunnan sihteeri" (2' 05"), "Painajainen" (0' 31"), "En voi uskoa" (5' 48") ja "Poliisiasemalla" (1' 25"). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
VR-Yhtymä Oy, Jarkoskuva, Nurmijärven palokunta, Suomen hiiva/Aili Nääppä, Espoon nimismiespiiri/Kilon poliisi, Imatran Voima, Kesko, Leaf, Ravintola Ky Exit, Downtown Racing, Ravintola Matilda, Sotilassairaala Tilkka, Toijalan veturimuseo/Juuso Hyvärinen, Oy Lindell Ab, Sea Safety Scandinavia Ltd, Salainen Agentti, HIFK, Ruutu Rouva, Play It Again Sam<br />Marko Röhr, Iiro Küttner |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|