Lunastus
Frälsningen (ruotsinkielinen nimi)
The Redemption (englanninkielinen nimi)
Die Erlösung (saksankielinen nimi)
La Rédemption (ranskankielinen nimi)
Koulu (työnimi)
Finna-arvio
Lunastus
Olli Saarelan ohjaamassa ja Heikki Vuennon kanssa käsikirjoittamassa draamassa Lunastus (1997) sisällissota saapuu loppukeväästä 1918 syrjäiseen itäsuomaiseen kylään. Puolueettomana pysynyt opettaja ja kappalainen Patrick Sillman (Kari Heiskanen) väsyy nähtyään julmuuksia ja nälkää. Hän arvelee heikkoutensa johtuvan riivaajasta, mikä johtaa uskon kilvoitukseen ja tunnontuskiin. Sillmanille tuodaan vahdittavaksi nuori punavanki (Jussi Puhakka), joka herättää uskonmiehessä monenlaisia tuntemuksia.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
K16 |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Esa Hakkarainen, Kauko Hakkarainen, Osmo Järvinen, Seppo Kaija, Tommi Lievemaa, Kaj Lostedt, Eero Maasilta, Anna-Kaisa Pitkänen, Antti Siukola ,
Esa Hakkarainen, Kauko Hakkarainen, Osmo Järvinen, Seppo Kaija, Tommi Lievemaa, Kaj Lostedt, Eero Maasilta, Anna-Kaisa Pitkänen, Antti SiukolaHae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
29.4. - 5.6.1996 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Olli Saarelan yhdessä Heikki Vuennon kanssa kirjoittama Lunastus on ulkoisesti pienimuotoinen, mutta voimakkaasti puhutteleva ja ilmaisultaan ihmeen hallittu elokuva", Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 25.4.1997) kiitti. "Sen ihmisissä on rosoista ja verevää elämän makua. Sen ajankuva välittyy aitona ja sen murteellinen dialogi on sekä uskottavaa että henkilöhahmojen luonnetta osuvasti ilmaisevaa. Lunastuksen ehdoton voimahahmo on sen pääosaa esittävä Kari Heiskanen. Hänen väkevässä, syvästi inhimillisessä roolityössään elävät rinnan hellyys ja lujuus, tuska ja ilo, epäilys ja usko. [- -] Tuomas Kantelinen on säveltänyt Lunastukseen täyteläisen, sibeliusmaisia tuntoja tavoittavan orkesterimusiikin, jollaista nykyelokuvissa kuulee liian harvoin." Pertti Lumirae (Demari 25.4.1997) arvosti elokuvan draamaa ja psykoseksuaalista otetta, mutta näki kuitenkin tärkeimmäksi tarpeen korostaa "yli luokkarajojen kohoavaa humanismia aikana, jolloin joko-tai-dilemma oli useimmille elämän ja kuoleman kysymys ja jolloin ei haluttu ymmärtää kirveellä veistettyjen yhteiskunnallisten rajojen ylittämisen tärkeyttä. Näin Saarelan ja kumppaneiden Lunastus nousee itse asiassa yhdeksi tärkeimmistä elokuvista suomalaisen filmi-ilmaisun 90-luvun jälkipuoliskolla. Se ei yritä kouristuksenomaisesti pysyä ajan hermolla tai kerätä sekundaarisia irtopisteitä suoraan kadulta, vaan luo viisaan ja monivivahteisen katseen paitsi menneisyyden ristiriitoihin myös siihen ydinalueeseen, joka pyrkii tekemään teoksesta yleispätevän ja ajan toisarvoiset triviaalisuudet ylittävän." Mikael Fränti (Helsingin Sanomat Nyt 25.4.1997) löysi kansainvälisiä rinnastuksia televisioesittelyssään 1997: "Lunastus on keskitetty, vaikuttavan kuulain kuvin etenevä kansalaissodan draama. Olli Saarelan elokuvassa on samaa ehdottomuutta kuin ranskalaisen Robert Bressonin Papin päiväkirjassa tai Ingmar Bergmanin Jumala-suhdetta käsittelevissä elokuvissa. Saarelan elokuvassa yhden yksilön ahdistus limittyy luontevasti yhteiskunnalliseen ristiriitatilanteeseen. Kuvat nousevat todellisista tilanteista, todellisten ihmisten järkkyvästä elämänpiiristä." Antti Lindqvist (Katso 18/1997) näki elokuvan keskeisenä piirteenä psykologisen ulottuvuuden: "Väkeviä vertauskuvia ja metaforia tulvivan elokuvan ydin sijoittuu kuitenkin kappalaisen omiin, tunnontuskien ja raadollisuuden kalvamiin sielunmaisemiin. Miehen seksuaalinen poikkeavuus ei kohoa perusteemaksi, vaan tiivistää ja selvittää tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. [- -] Aiemmin samantapaista asetelmaa on melodraaman keinoin tarkastellut Toivo Särkkä vuonna 1957 Jarl Hemmerin tekstiin pohjautuvassa elokuvassaan 1918." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Olli Saarela (s. 1965) työskenteli palomiehenä, opiskeli kirjallisuutta ja teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa 1987-90, käsikirjoitusta YLE:n ammattiopistossa 1990 ja ohjausta Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osastolla 1991-96. Opiskeluaikanaan Saarela ohjasi lyhyet näytelmäelokuvat Julma maaseutu (1993), Ristin juurella (1996) ja Koverhar - lihanleikkaajan kolme päivää (1996). Myös Saarelan pitkä esikoisteos Lunastus suunniteltiin alun perin vajaan tunnin mittaiseksi puolipitkäksi elokuvaksi. Lähtökohtana oli Albert Camus'n novelli Yövieras, jonka Kari Saran oli määrä tuottaa elokuvaksi, mutta tekijänoikeussyistä Camus'n tarina jäi pelkäksi inspiraation lähteeksi. Vuosina 1994-95 Saarela teki yhdessä Heikki Vuennon kanssa neljä käsikirjoitusversiota samansukuisesta aiheesta, kunnes siinä tuotantovaiheessa nähtiin kokoillan elokuvan ainekset ja tuotanto organisoitiin tämän mukaan, Suomen elokuvasäätiön tuella, tuottajana Claes Olssonin Kinoproduction Oy. Huhtikuussa 1996 päivätty 7. käsikirjoitusversio toimi pohjana kuvauksille, jotka aloitettiin vapun tienoilla Uudellamaalla ja joita jatkettiin Pohjois-Karjalan Juuassa toukokuussa, studiokuvausten osalta myöhemmin kesällä Helsingissä. Kuvauspäiviä kertyi kaikkiaan 21. Lunastus kuvattiin super-16 mm:n materiaalille ja levennettiin 35 mm:n esitysformaattiin. Kappalaisen roolista miespääosa-Jussilla palkitun Kari Heiskasen rinnalla näytelleet Jussi Puhakka (s. 1976) ja Jussi Lehtonen (s. 1974) olivat elokuvan ensikertalaisia, Anna Pitkämäki (s. 1972) oli esiintynyt sivuosassa elokuvassa Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma (1995). Puhakka on sittemmin nähty Anssi Mänttärin Joensuun Ellin (2004) eräässä pääosassa. Patrick Sillmanin rooliin oli ehdolla Erik Kiviniemi, Sulon rooliin harkittiin Jani Volasta, Tsutsusen osaan Leo Lastumäkeä ja Esko Nikkaria. "Olen pitkään halunnut tehdä elokuvan yhtälailla kristityn, hengelliselle palvelukselle omistautuneen ihmisen elämästä kuin vuoden 1918 tilanteestakin", Saarela kertoi "Ohjaajan saatesanoissaan" syyskuussa 1995. "Lunastuksessa olen nähnyt mahdollisuuden yhdistää nämä molemmat aihiot samaan tarinaan ja limittää ne niin, että siitä kasvaa energinen ja kaunis, ajoittain humoristinen elokuva. [- -] Vuoden 1918 tilanne on niitä harvoja ajanjaksoja jona yksilöihminen on heittynyt tapahtumien syövereihin kykenemättä itse tilanteeseensa vaikuttamaan. Ymmärrettävästi sota ylipäätään on aina mielettömyyden ja mielivaltaisuuden sanelema näytös, jossa mitä tahansa voi itsekullekin tapahtua ja jossa sattumanvaraisuuden logiikka käy toteen. Kuitenkin juuri sisällissota, tapahtuipa se sitten missä maailmankolkassa tahansa, luo tilanteen jossa kaikki, viattomimmat ja pienimmätkin, ovat alisteisia tälle käänteiselle maailmanjärjestykselle jossa epävarmuus ja pelko on kaiken kattava perustunne. Ehkäpä juuri nyt lähes seitsemänkymmenen vuoden kuluttua olemme valmiita käsittelemään aihetta uusin silmin ilman poliittisen romantiikan läpitunkemaa katsantoa." Lunastus palkittiin vuoden suurimmalla laatutuella ja kuudella Jussi-patsaalla. Seuraavaksi Saarela ohjasi Antti Tuurin tekstiin pohjautuvan sotaelokuvan Rukajärven tie (1999). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Redemption Säv. ja sov. Tuomas Kantelinen 1) Tuomas Kantelinen Ensemble, joht. Teemu Honkanen (off, alkutekstit), 2' 50". 2) Tuomas Kantelinen Ensemble, joht. Teemu Honkanen (off, lopputekstit), 1' 20". 2. Tuonen tie Säv. ja san. trad. Es. Ukkelit, laulu, Veikko Turunen, viulu, ja Heikki Lehtoranta, mandoliini, sekä Veikko Shemeikka, harmonikka (100 %), 0' 35". 3. Eléazarin aaria "Rachel, quand du Seigneur" oopperasta La Juive / Juutalaisnainen Säv. Fromental Halévy, libretto Eugène Scribe Enrico Caruso, laulu, ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack (off, gramofoni), kaksi kertaa, yht. 3' 05". Levytys: Enrico Caruso ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack; Naxos 8110753, 2004 (alkuperäisäänitys 1920). 4. Punaorvon vala Säv. ja san. trad. Es. Timo Turunen, laulu (100 %), 1' 10". 5. Scordame Säv. ja san. Salvatore Fucito Enrico Caruso, laulu, ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack (off, gramofoni), kaksi kertaa, yht. 2' 10". Levytys: Enrico Caruso ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack; Naxos 8110753, 2004 (alkuperäisäänitys 1919). 6. The Priest Goes Walz Säv. ja sov. Tuomas Kantelinen Tuomas Kantelinen Ensemble (off, gramofoni), 1' 05". Huomautuksia: Elokuvan sävelmät Redemption ja The Priest Goes Walz on julkaistu promootio-cd:llä Tuomas Kantelinen: Music For Films (Tuomas Kantelinen, 1997). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Kaija Mattila<br />Auto Jalonen/Anne Juoperi, juukalaiset avustajat, Juuan kunta, Vaarojen Sanomat, Jukka Kortelainen |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|