Kummeli Kultakuume
Kummeli Guldfeber (ruotsinkielinen nimi)
Kummeli Goldrush (englanninkielinen nimi)
Kummelin Kultakuume (työnimi)
Kultakuume (työnimi)
Finna-recension
Kummeli Kultakuume
Kummeli kultakuume (1997) on Matti Grönbergin ohjaama ja Heikki Vihisen sekä Timo Kahilaisen käsikirjoittama komedia. Mielisairaalan potilas Elmeri Hautamäki (Heikki Silvennoinen) lähtee hoitajansa Janne-Petteri Bromanin (Heikki Hela) kanssa Lappiin etsimään Elmerin isän vuonna 1944 löytämää ja kätkemää kultaa. Matkan aikana heidän seuraansa lyöttäytyvät omalaatuiset Kagelbergin veljekset Jönssi (Heikki Vihinen) ja Dille (Timo Kahilainen). Aarrekätköä havittelevat myös mielisairaalan ylilääkäri Rasinkangas (Mari Turunen), ylihoitaja Kulokoski (Kari Hietalahti) ja SS-upseeri Peter North (Jukka Puotila).
Sparad:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Åldersgräns | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Skådespelare | ||||||||||||||||
Okrediterade skådespelare
Assistenter
Ihmiset runopäivillä: Urjalan näytelmäpiirin näyttelijät<br />Ihmiset ravintolassa: Kyky ry <br />Tomi Koskela, Jani Lehtinen, Aki Mikkonen, Jukka Talikka, Andorado Oy<br />(Lähde: SKF 12) ,
Ihmiset runopäivillä: Urjalan näytelmäpiirin näyttelijät<br />Ihmiset ravintolassa: Kyky ry <br />Tomi Koskela, Jani Lehtinen, Aki Mikkonen, Jukka Talikka, Andorado Oy<br />(Lähde: SKF 12)Sök bland ämnen |
||||||||||||||||
Övriga upphovsmän | ||||||||||||||||
Okrediterade
|
||||||||||||||||
Produktion | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Visningar | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsplatser | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Inspelningsdatum | ||||||||||||||||
29.7. - 23.8.1997 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Innehållsbeskrivning | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Pressöversikter | ||||||||||||||||
"Kummelin huumori, kuten melkein kaikki suomalainen vitsi- ja sketsiviihde, lähtee perustalta, jonka Spede Pasanen ja Vesa-Matti Loiri yli 20 vuotta sitten Uuno Turhapuron varaan rakensivat", Helena Ylänen (Helsingin Sanomat Nyt 5.12.1997) muistutti. "Niinpä sitä on tarkasteltava tämän junttimaisen lajityypin edustajana. Se pärjää hienosti. Hyvä ettei ota kultamitalia. Parhaistakin Uuno Turhapuroista Kummeli Kultakuume eroaa viimeistellyn työn ansiosta. Uuno-elokuvia on aina rasittanut nerokkaiden oivallusten ja välinpitämättömän elokuvatyön välinen kuilu. Viimeiset Uunot ovat olleet väkisin väännettyjä, ja Kummeli jää voittajana tantereelle. Kultakuume paljastaa räikeästi, miten suttuisia Körmyt ovat ja miten laskelmoidun särmättömiä Pekot ovat. Mutta Timo Koivusalo haluaakin käydä fiksusta. Kummelin äijillä ei ole sitä ongelmaa. [- -] Kultakuume täyttää kaikki keskenkasvuisen kakka- ja pissa-huumorin vaatimukset. Elmeri-paran isän nimikin on Kyrpä-Jooseppi, ja riu'ulla istuminen on koko seikkailun ydin. Elokuvassa on myös actionia ja dialogissa herkullisia yksityiskohtia, joita ei kaikkia suinkaan alleviivata. Kultakuume on varsin tyylikäs huumorielokuva. Sitä katsoessaan kokee kummallisesti olevansa turvallisessa kyydissä. Kummelin räävittömyys on rehellistä. Siihen sisältyy vakavasti otettava elämänkatsomus, jossa on hyväksymisen kautta saavutettua sydämellisyyttä: mitä tätä kaunistelemaan. Kummeli ei pidä yleisöä tyhmänä, korkeintaan lapsellisena." Tapani Maskula (Turun Sanomat 6.12.1997) otsikoi kritiikkinsä "kummalliseksi kompuroinniksi": "Elokuvafarssit ovat 90-luvulla tottuneet lentämään niin matalalla, ettei alemmaksi enää pääse vakoa kiitorataan kyntämättä. Kun kansainväliset viihdetehtaatkin suoltavat nykyisin markkinoille aivan ala-arvoista vessahuumoria, ei liene ihmettelemistä jos suomalaiset nyrkkipajat haistattavat samaa. [- -] Siinä missä Pekko pelehtii vanhanaikaisen maalaisidyllin kustannuksella, kaapivat Kummelit nostalgiaa rillumarein perinnöstä. Kummatkin pelaavat siis varmoilla valteilla, mutta viimeksi mainitut pärjäävät paremmin koska moukkamaisuuden varjolla voi herjata melkein mitä tahansa tarvitsematta pelätä liian vahvaa leimautumista. Kyseisen koomikkoryhmän totiset maneerit ovat sen verran vaisuja, etteivät heidän hullunsa tai homonsa loukkaa ketään. Sen sijaan Vesa-Matti Loiri, Oiva Lohtander tai Jukka Puotila sivurooleissa osaavat ja uskaltavat laittaa itsensä likoon rohkeammin." Tarmo Poussukaan (Ilta-Sanomat 4.12.1997) ei ratkennut riemusta: "Rasittavinta Kultakuumeessa on sen asenteellinen homohuumori. Patavanhoilliseksi tiedetyssä Hollywoodissakin uskalletaan jo tehdä elokuvia (esim. Kuka sanoo tahdon?), joissa homoseksuaalisuus ei ole sen kummempi ominaisuus kuin vasenkätisyys. Kultakuumeessa sen sijaan homo on huvittava juuri homoutensa vuoksi. Näin Kummelit pönkittävät ikivanhoja ennakkoluuloja." Antti Selkokari (Aamulehti 5.12.1997) puolestaan huomautti, että "Kummeli kultakuume summaa pelottavan tarkasti suomalaisia asenteita, eikä niiden naamioiminen viattoman 80-lukulaisiksi asiaa paljon muuta. Kova on kaipuu maailmaan, jossa ulkomaalaista sanotaan neekeriksi, koska aina on niin sanottu. Suvaitsevaisuus on Kummeli kultakuumessa sitä, että kaveria ei jätetä vaikka se olisi homokin. Lopulta elokuva kuitenkin toivottaa homot ja heterot omiin maailmoihinsa, edelliset sipsuttelemaan röyhelöissä ja jälkimmäiset siittämään lapsia sellaisen liudan että kanitkin jäävät toiseksi. Kummat ovat itse asiassa huvittavampia?" - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Bakgrund | ||||||||||||||||
Tamperelaisen Kummeli-ryhmän ensimmäinen elokuva Kummeli Stories oli ollut niin hyvä yleisömenestys (noin 167 000 katsojaa), että jatkoa seurasi kahden vuoden kuluttua: Kummeli Kultakuume syntyi pääosin saman ryhmän voimin, ohjaajana Matti Grönberg, pääosissa Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela, Heikki Vihinen ja Mari Turunen. "Vierailevina tähtinä" uudessa Kummeli-elokuvassa nähtiin mm. Vesa-Matti Loiri, Jukka Puotila, Kalle Holmberg, Aake Kalliala, Vesa Vierikko, Tapio Liinoja ja Oiva Lohtander - viimemainittu sai roolinimensä Karl-Heinz Rummenigge 1970-80 -lukujen saksalaiselta jalkapallotähdeltä. Kummeli Stories oli valmistunut Kummelien Porkkana Ryhmä Oy:n ja Claes Olssonin Kinotuotanto Oy:n yhteistuotantona, uudessa elokuvassa yhteistuottajana oli Markus Selinin Solar Films Inc. Oy. Kun ensimmäisen elokuvan rakenne oli ollut sketsimäinen, toisessa elokuvassa panostettiin kantavaan tarinaan ja selväpiirteisiin henkilöhahmoihin. Työvaiheessa käsikirjoitus kulki Porkkana-ryhmän ja Heikki Vihisen nimissä, elokuvan alku- ja lopputeksteissä käsikirjoittajiksi on merkitty Heikki Vihinen ja Timo Kahilainen. "Kummelien uusin kokoillan elokuva on seikkailutarina reilun vuosikymmenen takaa", mainostettiin lehdistötiedotteessa. "Se on hulppean hauska bensankatkuinen ylistys ystävyydelle ja erilaisuudelle. Aidon Kummeli-huumorin ryydittämänä elokuva saavuttaa legendaariset mittasuhteet." "Tämän elokuvan 'sanoma' on kummunnut erilaisuuden hyväksymisestä", kertoi Heikki Silvennoinen ensi-illan aikaan. "Suomalaiset eivät ole niin suvaitsevaisia kuin usein annetaan ymmärtää. Meidän elokuvassa roolihahmojen äärilaidat kuitenkin ystävystyvät." (Etelä-Suomen Sanomat 4.12.1997). Kummeli Kultakuume kuvattiin 21 kuvauspäivässä heinä-elokuussa 1997 eri puolilla Suomea: Hämeessä, Uudellamaalla ja Lapissa. Elintarviketehtaan pihan kaahauskohtauksessa 35 mm:n mykkä Arriflex-kamera hajosi, koska Timo Kahilainen ajoi ilman silmälaseja ja törmäsi siihen. Kuvauspaikkana toimineen talon omistaja Matti Anttola on lopputeksteissä kiitosten sijasta merkitty näyttelijäluetteloon. Kuvauksista syntyi 28 minuutin seurantadokumentti Making of Kummeli Kultakuume (1998) Samuli Korhosen ohjaamana. Esityskierroksellaan Kummeli Kultakuume keräsi noin 180 000 katsojaa eli jonkin verran enemmän kuin ensimmäinen Kummeli-elokuva ja se oli myös vuoden 1997 ylivoimaisesti paras kotimainen yleisömenestys. Tammikuussa 1998 Keuhkovammaliitto huolestui elokuvaan sisältyvästä runsaasta tupakanpoltosta ja lopputekstien kiitoksista tupakkayhtiö BAT Finland Oy:lle. Järjestö uumoili asiassa tupakkalain vastaista mainontaa ja harkitsi valitusta Tuotevalvontakeskukselle, mutta ei lopulta ryhtynyt toimenpiteisiin. Kummeli Kultakuumeen jälkeen ryhmän jäsenet ovat jatkaneet muusikkoina ja television sketsiviihteen tekijöinä. Heikki Vihinen, joka ei varsinaisesti enää kuulunut ryhmään, nimitettiin vuoden 1998 alusta Tampereen Teatterin johtajaksi. Seuraavaksi Kummeli-ryhmän jäsenet tekivät Pekka Karjalaisen ohjaamana elokuvan Kummelin Jackpot (2006). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musik | ||||||||||||||||
1. Erika / Kaarina Säv. ja san. Herms Niel Mieskuoro, laulu saksaksi (off), neljä kertaa, yht. 0' 30". 2. Titanic Säv. Jori Sivonen, san. Raul Reiman Heikki Silvennoinen, laulu, ja studio-orkesteri (off, autoradio), kahdessa osassa, yht. 0' 35". 3. Katson autiota hiekkarantaa Säv. Veikko Samuli, san. Juha Vainio 1) Ritva Jalonen, laulu, ja studio-orkesteri (off, autoradio), 1' 00". 2) Ravintolaorkesteri (off), 0' 20". 4. Dschinghis Khan / Tsingis Khan Säv. Ralph Siegel, san, Bernd Meinunger, suom. san. Juha Vainio 1) Heikki Silvennoinen, laulu, ja studio-orkesteri (off, radio), kolme kertaa, yht. 0' 10". 2) Es. Heikki Vihinen, laulu (100 %), ja studio-orkesteri (off), 0' 35". 5. Maledetta primavera / Aikuinen nainen Säv. ja san. Gaetano Savio - Amerigo Cassella, suom. san. Kaisu Liuhala Es. Heikki Vihinen, laulu, ja ravintolaorkesteri (100 %), 0' 25". 6. Le cœur somnambule / Tummat silmät, ruskea tukka Säv. Jeff Barnell, san. Danielle Vezolles - Michel Jouveaux, suom. san. Raul Reiman Es. Heikki Vihinen, laulu, ja ravintolaorkesteri (off ja 100 %), 1' 20". 7. Avaa sydämesi mulle Säv. Matti Siitonen, san. Vexi Salmi Es. Heikki Vihinen, laulu, ja ravintolaorkesteri (100 %), 1' 30". 8. Kesäillan valssi Säv. Oskar Merikanto Es. Jorma Kahilainen, piano (100 %), 1' 15". 9. Laulu erilaisuudesta Säv., sov. ja san. Kummelit Kummelit ja Ritva Jalonen, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 35". Levytys: Kummelit ja Ritva Jalonen; cd-albumilla Kummeli: Parhaat palat Motley MOTCD 115, 2002 (alkuperäisäänitys 1997). Huomautuksia: Timo Kahilaisen säveltämän taustamusiikin osat ovat "Niksula" (1' 51"), "Pääteema" (yht. 13' 20"), "Lappi-teema" (1' 08"), "Elintarviketehdas" (1' 39"), "Jännitys-teema" (0' 16"), "Baari" (0' 35") ja "Kartano-teema" (0' 50"). Sävellykset on sovittanut Timo Kahilaisen kanssa Heikki Hela. Heikki Silvennoinen on säveltänyt "Lääkäri-teeman" (0' 38"), Kahilainen, Silvennoinen ja Hela ovat säveltäneet ja sovittaneet "Väkivalta-teeman" (3' 08"). Timo Kahilainen ja Heikki Vihinen laulavat radion mukana lauluja Titanic ja Katson autiota hiekkarantaa. Heikki Vihinen laulaa katkelman Salvatore Cutugnon, Fabio Frizzin ja Pasquele Lositon säveltämää, Vito Pallavicinin ja Stuart Wardin sanoittamaa, Juha Vainion suomeksi sanoittamaa laulua Africa / Kuusamo (100 %), 0' 05", ja Fabio Frizzin säveltämää ja sanoittamaa, Jyrki Lindströmin suomeksi sanoittamaa laulua Ibo lele / Mombasa (100 %), 0' 05", ja lallattaa Arto Alaspään ja Hannu Seppäsen säveltämää laulua Haltin häät (100 %), 0' 05". Ravintolaorkesteri esittää lopun Jukka Kuoppamäen säveltämästä ja sanoittamasta laulusta Kultaa taikka kunniaa (off), 0' 05". - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Tack | ||||||||||||||||
Christine Furuhjelm, Peeter Orava, Pekka Joutsen, Juha Tolonen, Raimo Valtonen, A-Lehdet, Autovahinkokeskus Pirkkala, Aribom Oy, BAT Finland Oy/Harri Saari, Cederroth Oy/Anna Tolonen, Chymos Juomat Oy/Heikki Hirvonen, Grimas, Hakanit, Hotelli Riekonlinna/Matti Välitalo, Huhtamäki Oy Leaf/Erkki Leskinen, Joe Blasco/Ritva Norris, Karu MC, Kuokkasen peruukkiliike, Lasipaja Oy, Leipuri Sauli Mäkinen, Linkosuo Oy, Lohjan Autola Oy, Lohjanportin Auto Oy, Messua Ky, Nummelan varaosa, Pitkäniemen sairaala, Polar Cranes, Primalco Oy/Teuvo Parikka, Ravintola Colorado/Jussi Rantanen, Oy Sinebrychoff Ab/Pena Vuorisalo ja Max Alfthan, Seitsemän Päivää -lehti, Suomen elokuvasäätiö, Trans-Meri Oy Ab/Kirsi Korhonen, Varaosamaailma Tampere |
||||||||||||||||
Inspektionsdetaljer | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniska fakta | ||||||||||||||||
|