Karmapa - jumaluuden kaksi tietä
Karmapa - Two Ways of Divinity (englanninkielinen nimi)
Karmapa - zwei Wege ein lebender Buddha zu sein (saksankielinen nimi)
Karmapa - dvě cesty božství (tšekinkielinen nimi)
Finna-arvio
Karmapa - jumaluuden kaksi tietä
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Esiintyjät
Kreditoimattomat esiintyjät
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Situ Rinpoche, Jamgön Kongtrül Rinpoche, Gyaltsap Rinpoche (Karmapan etsintäkomitean jäsenet, valokuva, Jiang Zemin (Kiinan kommunistisen puolueen puhemies, valokuva), Jawaharlal Nehru (Intian pääministeri, valokuva), Indira Gandhi (Nehrun tytär, valokuva), Mao Zedong (Kiinan kommunistisen puolueen puhemies, valokuva), Zhou Enlai (Kiinan pääministeri, valokuva)
Arkistoaineisto / esiintyjät: Situ Rinpoche, Jamgön Kongtrül Rinpoche, Gyaltsap Rinpoche (Karmapan etsintäkomitean jäsenet, valokuva, Jiang Zemin (Kiinan kommunistisen puolueen puhemies, valokuva), Jawaharlal Nehru (Intian pääministeri, valokuva), Indira Gandhi (Nehrun tytär, valokuva), Mao Zedong (Kiinan kommunistisen puolueen puhemies, valokuva), Zhou Enlai (Kiinan pääministeri, valokuva)Hae aiheista |
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
Marraskuu 1994, heinäkuu, syyskuu - marraskuu 1995, syyskuu - lokakuun alku 1997 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Karmapassa on aihe, jonka luulisi myyvän hyvin ulkomailla", Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 12/1998) arveli. "Se kuvaa kahta Karmapaa, dalai-laman tavoin uudelleensyntynyttä ja lapsena löydettyä hengellistä johtajaa. He edustavat Karma Kayu -uskonsuuntaa, joka on vanhin, vaikka ei yhtä suuri kuin dalai-laman johtama. Kiina on ollut mukana toisen Karmapan valinnassa, ja näin päässyt ensimmäistä kertaa vaikuttamaan Tiibetin buddhismiin sisältä päin. Halosen elokuvasta välittyy tilanteen traagisuus. Elokuva on selkeä ja asiallinen dokumentti, jonka tunnelmia välillä häiritsee ärsyttävästi länsimaisen tuntuinen musiikki." Helena Yläsen (Helsingin Sanomat Nyt 13.3.1998) näkökulmasta "Halosen elokuva selvittää tätä buddhalaisen maailman yhtenäisyyttä jäytävää tilannetta mahdollisimman monipuolisesti. Hän on saanut sekä korkean kiinalaisen byrokraatin että Dalai Laman haastattelut ja elävää kuvaa kummastakin Karmapasta. Hänellä on myös näyttää hurjan näköisiä esimerkkejä Lhasan kaupungista, jossa revitään vanhaa rakennuskantaa ja tilalle nousee moderni, sosialistinen Tiibet." Silja Sahlgren (Hufvudstadsbladet 13.3.1998) antaa tunnustusta Halosen puheenvuorolle: "Som ett led i debatten kring Tibetfrågan är Halonens film givetvis intressant och dessutom förtjänar det att påpekas att han i motsats till t.ex. teamet bakom Seven Years in Tibet faktiskt fick tillåtelse att filma i Tibet. I inspelningsskedet var de kinesiska myndigheterna inte medvetna om Dalai Lamas och den i Indien bosatte Karmapans medverkan." Markus Määttänen (Aamulehti 1.4.1998) kirjoitti vuoden 1998 televisioesityksen esittelyssään: "Arto Halonen on tehnyt elokuvaansa neljän vuoden ajan. Tämä näkyy dokumentin rauhallisessa, henkistyneessä ilmapiirissä. Tätä syvähenkisyyttä vasten dokumentin jaksot kiinalaisista sotilaista hakkaamassa tiibetiläisiä munkkeja tuntuvat entistä karmeammilta." Jouko Grönholm (Turun Sanomat 23.6.1999) kehui vuoden 1999 televisiolähetyksen yhteydessä: "Halosen värikäs dokumentti on tuiki hedelmällistä katsottavaa kaikille, joita kiinnnostaa toisaalta buddhalaisuuden vuosisatainen traditio, toisaalta Tiibetin ajankohtainen poliittinen asema. [- -] Halosen dokumentti seuraa mullistuksen polttopisteessä elävien poikien arkisia rutiineja. Kerronnan perustaa luo ennen kaikkea Intiassa toimivan dalai laman haastattelu; raadollisena vastapainona näyttäytyvät Kiinan vähemmistöasioista vastaavan ministeriön päällikön viralliset näkemykset." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Arto Halonen (s. 1964) aloitti elokuvauransa tekemällä 8 mm:n lyhytelokuvia Joensuun elokuvakerhon tuella vuosina 1983-86, minkä jälkeen hän ohjasi animaatioelokuvia (Kahdet kasvot, 1987; Turisti, 1989; Lammenneidin tarina, 1990) ja jatkoi 1990-luvulla dokumenteilla (Ringside, 1992; Veren perintö, 1994) ja fiktiivisillä tv-elokuvilla (Onnellinen hääpäivä, 1993; Koti, 1995). Dokumenttielokuva Karmapa - jumaluuden kaksi tietä käynnistyi vuonna 1994, jolloin Halonen luki lehdestä, että Tiibetissä oli valittu uusi Karmapa, 10-vuotias poikajumala. Syksyllä 1994 hän matkusti Tiibetiin yhdessä tšekkiläisen ystävänsä ja kollegansa Viliam Poltikovičin kanssa, jolla oli buddhalainen tausta ja joka valmisteli omaa elokuvaansa (The Dalai Lama Birthday Wishes, 1996) Dalai-lamasta, Tiibetin hengellisestä johtajasta. Prahassa elokuvantekijöille selvisi, että poikajumalia olikin kaksi: toinen Tiibetissä, toinen Intiassa. Toinen kuvausmatka tapahtui syksyllä 1995 ja suuntautui Intian New Delhiin ja Dharamsalaan, missä kuvattiin Dalai-laman ja New Delhin Karmapan osuudet, sekä Nepalin Katmanduun ja Tiibetin Lhasaan, missä poliittinen tilanne oli kiristynyt niin että Kiinan salainen poliisi takavarikoi kuvauskaluston. Kuvauslupa Tiibetissä järjestyi pitkän odotuksen jälkeen kesäkuussa 1997, ja vain siksi että Kiinan hallinto luuli Halosen tekevän elokuvaa pelkästään Tiibetin Karmapasta, ilman toisen Karmapan ja Dalai-laman mukanaoloa. Kuvausmatka toteutettiin syksyllä 1997 kiinalaisten viranomaisten valvonnassa, jolloin järjestyi myös haastattelu vähemmistöasioista vastaavan ministeriön päällikön kanssa. Kiinalaiset pyrkivät siihen, että elokuva työstettäisiin loppuun yhteistyössä Suomen Kiinan suurlähetystön kanssa. Näin ei tapahtunut, ja nähtyään valmiin elokuvan Kiinan suurlähetystön edustajat vaativat muutoksia, joihin Halonen ei suostunut. Suomen elokuvasäätiötä ei kiinnostanut Halosen elokuvan rahoittaminen, mutta viimeiseen kuvausmatkaan hän sai tukea ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolta, siellä työskentelevän Pekka Haaviston kautta, joka oli tavannut Dalai-laman vastoin presidentti Ahtisaaren tahtoa. Ulkomaista markkinointia varten elokuvasta tehtiin traileri Sveitsissä. Karmapa - jumaluuden kaksi tietä osui ajankohtaan, jolloin maailman myötätunto kohdistui Kiinan miehittämään Tiibetiin ja Dalai-laman edustamaan buddhalaisuuteen. Aiheesta syntyi myös kohuttuja näytelmäelokuvia kuten Jean-Jacques Annaudin Seven Years in Tibet / Seitsemän vuotta Tiibetissä (1997) ja Martin Scorsesen Kundun (1997), mutta Halonen ei halunnut tulla liitetyksi tähän trendiin: "Jos tämä teema tulisi vastaani nyt, en tekisi siitä todennäköisesti elokuvaa", hän kertoi ensi-illan jälkeen. "Pyrin etsimään aina pureskelemattomia aiheita. Karmapa niputetaan helposti tähän trendiin." (Helsingin Sanomat 31.3.1998). Halonen ei myöskään tunnustautunut buddhalaiseksi, mutta sanoi arvostavansa "suunnattomasti siinä uskonnossa olevia henkisiä ohjeita, jotka eivät ole rajoittavia, vaan vapaasti hyödynnettäviä". (Kirkko & kaupunki 10/1998). "Osa minusta etsii mielen harmoniaa, samalla kun toinen puoli haluaa vaikuttaa vallitsevaan todellisuuteen. Pyrin hakemaan ristiriidan välille tasapainoa." (Vartti 26.3.1998). Eräänlaisena jälkinäytöksenä uutisoitiin tammikuussa 2000, että Tiibetin Karmapa oli paennut Intiaan, mikä huomioitiin tammikuun 2000 tv-esityksessä muuttamalla lopputekstejä. Karmapa - jumaluuden kaksi tietä kuvattiin super-16 mm:n materiaalille, ja teatterikopio levennettiin 35 mm:n filmille. Elokuva sai teatteriensi-iltansa Kino Engelissä 13.3.1998. Ensimmäinen tv-esitys oli jo 1. huhtikuuta, ja päivää sitä ennen TV2 esitti Halosen tunnin mittaisen seurantadokumentin Karmapa - matka maailman katolla, joka kertoi kuvausvaiheen vaikeuksista ja tekijän moraalisista valinnoista. Myös seuraavissa dokumenteissaan Arto Halonen matkasi kaukomaille: Malesiaan (Unelmoija ja unikansa, 1998) ja Kirgisiaan (Taivasta vasten, 2000). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
Huomautuksia: Vesa Mäkinen ja Helen Lindén-Pons soittivat osin äänitehostemaisen taustamusiikin. Elokuvan musiikissa on myös runsaasti Tiibetissä paikan päällä äänitettyä uskonnollista musiikkia. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Karmapa Institute in New Delhi, Tsurphu Monastery in Tibet, Refuge Government of Tibet in Dharamsala, Bureau of His Holiness the Dalai Lama, Namgyal Monastery<br />Hannah & Ole Nydahl, Chope Paljon Tsering, Elizabeth Holliday, Sdruženi Kontinenty, Zuzana Ondomišijova, Jari & Heikki Innanen, Jan Olof Mallander, Tiina Hyytiäinen, Gonkar Gyatso, Virpi Kananoja, Jan Wellmann, Taavi Kassila, Lumi Sipilä, Satu Virtanen, Reijo Nikkilä, Kellee Elkins |
||||||||||||||||
Arkistoaineisto | ||||||||||||||||
Dokumenttifilmiaineistoa saatiin seuraavilta tahoilta: Nomand Film Ltd. (kuvat Tiibetin valloituksesta 1950-luvulta) Vienna Dharma Video (Intian Karmapa-instituutin kivittäminen) The Meridian Trust (siviilien pahoinpitelyt Lhasassa 1980-luvulla) - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|