Going to Kansas City
Rumbo a Kansas City (espanjankielinen nimi)
Canaan (työnimi)
Once Upon a Time in Kansas (työnimi)
Romeon ja Julian paluu (työnimi)
Tapahtui Kansasissa (työnimi)
Finna-arvio
Going to Kansas City
Pekka Mandartin ohjaamassa ja Morrie Ruvinskyn käsikirjoittamassa draamassa Going to Kansas City (1998) musiikkia harrastava Mikko Vihavainen (Mikko Nousiainen) lähtee Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Kansas Cityssä hänet sijoitetaan Jack (Daniel Pilon) ja Bonnie (Susie Almgren) Brucknerin uskovaiseen maanviljelijäperheeseen. Mikko ja baarin tarjoilija Carly Malone (Melissa Galianos) rakastuvat toisiinsa, mitä tytön apulaissheriffinä työskentelevä isä Mike (Michael Ironside) ei hyväksy, kun Mikkoa epäillään kaupassa tapahtuneesta taposta.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
Kokoonpanot
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
14.7. - 18.8. (Kanada), 20. - 21.8. (Yhdysvallat), 27. - 28.8.1997 (Suomi) - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Näkisin Going to Kansas City -elokuvan ennen kaikkea avauksena kansainvälisyyteen, filminä, joka ei itsenäisenä taideteoksena ole virheetön, mutta joka jo pelkällä olemassaolollaan osoittaa kansainvälisen yhteistyön hedelmällisyyden ja varmasti rohkaisee erikoisesti filmin suomalaista tuottajaosapuolta yhä uuteen aktiiviseen lisäkontaktien etsimiseen", Pertti Lumirae (Demari 31.7.1998) pohdiskeli monen muun kriitikon tavoin. Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 31.7.1998) arvioi, että elokuva "on parhaimmillaan alkupuolella, kun Mikko hahmottaa uutta elämän vaihettaan Kansasin maisemissa. Niissä hetkissä on tunnelmaa ja Mandart onnistuu tekemään tarkkoja huomioita pikkupaikan elämästä. Myöhemmin kun tilanne räjähtää dramaattisesti, putoaa Mandartin elokuvan taso huomattavasti, sillä henkilöohjaus ja tilanteiden dramaattinen taju alkaa pettää ja tarina syöksyy kohden hämmästyttäviä ylilyöntejä. Shokkiefektit ja muut tehokeinot valtaavat tilaa ja kerronta muuntuu yhä tarkentumattomammaksi. Tuntuu kuin Mandartilla olisi ollut tarve ladata kaikkia mahdollisia tasoja ja tarinallisia yhteyksiä elokuvaansa, mistä johtuen kerronta menettää alun lupaavat lähtökohtansa." Ywe Jalanderin (Suomen Kuvalehti 31/1998) mielestä elokuvan tarina "ei joissakin kohden kestä. Mikon ja Carlyn karkumatka on enemmän amerikkalaisen elokuvan kliseistä kuin psykologisista tai draamallisista perusteluista syntynyttä. Samoin verenhimoisen Rangerin metsästysinto on liian selvää. Mutta aika hyvin ja kohtalaisen elegantisti kuitenkin selvitään finaaliin. Yleisesti ottaen Mandartin elokuva on erinomaista työtä, ja on viihdearvoltaan minkä tahansa vastaavan amerikkalaisen tuotteen tasalla. Lisäksi Going to Kansas Cityssä on todella vakavasti ja älykkäällä tavalla otettu esille amerikkalaisten onneton vapaamielisyys aseiden hallussapidon suhteen." Juha Itkonen (Katso! Leffa 6/1998) kritisoi videoarvostelussaan 1998 monen muunkin kriitikon tavoin käsikirjoitusta: "Periamerikkalaiseen ja oman käden oikeuteen uskovan pikkukaupungin ahdasmielisyys on kiinnostava teema, mutta jenkkiammattilaisten hioma käsikirjoitus on sen luotaamiseen aivan liian ohut. Vaikka Nousiainen näyttelee nuoruuden innolla, hänen hahmonsa kasvaa vain aavistuksen syvemmäksi kuin nolostuttavan stereotyyppiset sivuhenkilöt. Aidointa Amerikkaa Kansas Cityssa ovat lopulta kullanhohteiset viljapellot ja jättimäiset leikkuupuimurit." Lael Loewenstein (Variety 9.11.1998) piti elokuvaa lupaavana: "Despite an unexpected plot point that forces a turn for the melodramatic, three-fifths of the film is impressive viewing. While it has just an outside chance at an arthouse run, pic shoud be popular on the festival circuit and serve as a cornerstone on which Mandart can build a career. [- -] The handsome film is well complemented by its good-looking cast, especially the clean-scrubbed, perfectly bilingual Nousiainen, who sings and acts with great presence, signaling a bright future." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Going to Kansas City sai alkunsa vuonna 1991, jo ennen kuin tuottaja Pamela Mandartin ja ohjaaja Pekka Mandartin ensimmäinen kokoillan elokuva Virtaset ja Kekkonen (1993) oli tuotannossa. Tuolloin Mandartien poika Sebastian lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, ja vanhempia kosketti lehtiuutinen suomalaispojasta, joka rakastui vaihto-oppilasaikanaan naapurintyttöön: perheet eivät suvainneet heidän suhdettaan ja karkottivat pojan toiselle puolelle maata uuteen sijaisperheeseen. Pekka Mandart kirjoitti aiheesta synopsiksen, joka laajeni satasivuiseksi käsikirjoitukseksi. Hanke sai Suomen elokuvasäätiön ja EU:n mediaohjelman kehittelytuen, ja varsinaiseksi käsikirjoittajaksi kiinnitettiin englantilainen Tony McNabb - alkuteksteissä ja tuotantoaineistossa hänen nimensä on muodossa Macnabb. Alkuvaiheen työnimiä olivat "Romeon ja Julian paluu", "Tapahtui Kansasissa", "Once Upon a Time in Kansas" ja "Canaan". Samaan aikaan alkoivat neuvottelut elokuvan rahoituksesta, joka kohtasi vaikeuksia sekä elokuvasäätiön, TV1:n että Nordisk Film- & TV Fondin tahoilla. Cannesin festivaaleilla keväällä 1995 käytyjen neuvottelujen tuloksena Mandartit saivat tuottajaosapuoleksi kanadalaisen yhtiön Telescene Film Groupin, jonka ehdotuksesta uudeksi käsikirjoittajaksi valittiin Morrie Ruvinsky. Kesti kuitenkin kevääseen 1997, ennen kuin kaikki Suomen ja Kanadan väliset viralliset neuvottelut rahoituksen osalta oli käyty. Ruvinskyn uuden käsikirjoituksen perusteella myös Suomen elokuvasäätiö myönsi tuotantotukensa. Kaikkiaan käsikirjoitusversioita valmistui kahdeksan, joista puolet oli Pekka Mandartin itsensä laatimia, kaksi McNabbin jäljiltä ja kaksi viimeistä Ruvinskyn työtä. Elokuvan tuotantokustannukset nousivat hieman yli 14 miljoonaan Suomen markkaan, josta suomalainen osuus oli noin viisi miljoonaa. Montrealin tuotantotoimistossa suoritetun neljän viikon suunnittelutyön jälkeen kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 1997. Kuvauspaikat oli etsitty Montrealin lähistöltä jo aikaisemmin, ja huolellisen ennakkosuunnittelun ansiosta kuvaukset voitiin viedä läpi 29:ssä kuvauspäivässä. Rinnan elokuvan kanssa ilmestyneessä teoksessa Going to Kansas City - elokuva ja kuinka se tehtiin (1998) Pamela Mandart kertoo ensi alkuun ihmetelleensä sikäläisiä käytäntöjä, esimerkiksi kuvausryhmän kokoa, mutta oppineensa ihailemaan tuotantokoneiston ammattitaitoa. "Vaikka käsikirjoitusta jouduttiin muokkaamaan moneen otteeseen, perustarina pysyi samana", Pekka Mandart kertoi keväällä 1998. "Kokemus osoitti, ettei kansainvälinen yhteistyö ole sitä, että isommat maat vain teilaavat." (Ilta-Sanomat 13.5.1998). "Going to Kansas City on klassinen lännenelokuva, jonka juoni on lainattu Romeosta ja Juliasta", hän luonnehti ensi-illan jälkeen. "Elokuvassa on jännitystä ja draamaa, se on samalla myös kasvukertomus." (Forssan Lehti 27.8.1998). Mikko Nousiainen (s. 1975), näyttelijäpariskunta Eija ja Heikki Nousiaisen poika, valittiin pääosaan 1994, jo ennen kuin hän pääsi Teatterikorkeakouluun, mistä hän valmistui keväällä 1998. Muut näyttelijät olivat suurimmaksi osaksi kanadalaisia, kirkkaimpana tähtenä Michael Ironside (s. 1949), joka oli esiintynyt mm. David Cronenbergin elokuvassa Scanners - Tappava ajatus (1981), Tony Scottin elokuvassa Top Gun (1986) ja Arnold Schwarzeneggerin rinnalla Paul Verhoevenin elokuvassa Total Recall - Unohda tai kuole (1990). Pääosaan harkittiin myös Peter Franzénia, ja Kari Sohlbergin oli ensi alkuun määrä toimia kuvaajana - hän ehtikin laatia yli satasivuisen kuvakäsikirjoituksen. Going to Kansas City sai ensimmäisen julkisen esityksensä Los Angelesin Filmmarketissa helmikuussa 1998. Maaliskuun lopussa järjestettiin helsinkiläisessä Maxim-teatterissa erikoisennakkoesitys, johon oli kutsuttu lähinnä lukiolaisia ja yläasteen koululaisia. Näytännössä jaetun kyselylomakkeen perusteella tehtiin markkinointisuunnitelma, joka pantiin täytäntöön kevään ja kesän kuluessa. Elokuvan varsinainen ensi-ilta oli 31.7.1998, minkä jälkeen se keräsi teatterikierroksellaan noin 42 500 katsojaa. Dvd-versio sisältää trailerin, musiikkivideon Kansas City Blues ja elokuvan teosta kertovaa materiaalia. Elokuvan Virtaset ja Kekkonen tapaan Pekka Mandart palasi synnyinkaupunkinsa Kotkan miljööseen seuraavassa pitkän elokuvan ohjaustyössään Keisarikunta (2004). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Air Säv. Johann Sebastian Bach Es. Mikko Nousiainen, urut ja vihellys (playback / Pascal Maillaux, urut), 0' 45". 2. Emma Säv. trad. suomalainen, sov. Johnny Lee Michaels - Marty Simon 1) Johnny Lee Michaels, kitara ja syntetisaattorit (off, alkutekstit), 0' 55". 2) Es. "juhlavieraat", laulu (100 %), 0' 20". 3) Es. Mikko Nousiainen, laulu suomeksi ja kitara (100 %), 0' 20". 4) Studio-orkesteri (off), 0' 20". 3. Kansas City Blues Säv. ja san. Jim Jackson, sov. Marty Simon 1) Es. Mikko Nousiainen, laulu ja kitara (playback), 0' 30". 2) Es. Mikko Nousiainen, laulu ja kitara, ja ravintolayhtye (playback / Mikko Nousiainen, laulu, ja studio-orkesteri), 2' 10". 3) Mikko Nousiainen, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 2' 40". Levytys: Mikko Nousiainen; Poko Rekords PSCD 107, 1998. 4. Kiss You Again Säv. ja san. Dave Kalil - Floyd Bell Dave Kalil, laulu, ja yhtye (off), 2' 15". 5. One of These Days Säv. ja san. Stephen Barry The Stephen Barry Band (off), 1' 45". Levytys: The Stephen Barry Band; BROS Records BROS-5001-2, 1995. 6. Ave Maria Säv. Franz Schubert, sov. Marty Simon 1) Es. Mikko Nousiainen, urut (playback / Pascal Maillaux, urut, ja studio-orkesteri), 1' 45". 2) Es. Mikko Nousiainen, urut (playback / Pascal Maillaux), 1' 05". 7. Summer Will Never End Säv. ja san. Jarmo Laine, sov. Poverty Stinks Poverty Stinks (off), 1' 50". Levytys: Poverty Stinks; Poko Rekords PSCD 031, 1993, ja PSCD 107, 1998. 8. Going Dancing Säv. ja san. Rick Walsh Downchild Blues Band (off), 0' 45". Levytys: Downchild Blues Band; Attic Records ACD1516, 1998 (alkuperäisäänite 1970-luvulta). 9. "Bar Song 1" Säv. ja sov. Marty Simon Es. ravintolayhtye (playback / studio-orkesteri), 0' 45". 10. "Bar Song 2" Säv. ja sov. Marty Simon Es. ravintolayhtye (playback / studio-orkesteri), 1' 35". 11. Winding River Säv. ja san. Stephen Barry The Stephen Barry Band (off), 1' 15". Levytys: The Stephen Barry Band; BROS Records BROS-5001-2, 1995. 12. "Trouble in Kansas" Säv. ja sov. Johnny Lee Michaels Johnny Lee Michaels, kitara ja syntetisaattorit (off), neljä kertaa, yht. 6' 00". 13. Lightbulb Säv. ja san. Stephen Barry The Stephen Barry Band (off), 0' 40". Levytys: The Stephen Barry Band; BROS Records BROS-5001-2, 1995. Huomautuksia: Elokuvan musiikista valmistettiin mainos-cd-single Music From the Motion Picture Going to Kansas City (Poko Rekords PSCD 107, 1998). Marty Simonin säveltämän taustamusiikin osat ovat: "To the Farm" (kahdessa osassa, yht. 1' 13"), "Malone to Barn" (0' 16"), "Barn Flashback" (0' 38"), "Target Practice" (0' 12"), "Nightmare" (0' 18"), "Harvest Accident" (0' 48"), "Talk-Malone Tag" (0' 16"), "Hangin' Flashback" (0' 12"), "Mikko and Carly" (kaksi kertaa, yht. 1' 09"), "To Crawford" (1' 00"), "The Shooting" (0' 56"), "Bruckner to Mikko" (1' 04"), "The Funeral" (0' 37"), "After Funeral" (0' 17"), "Mikko Goodbye" (0' 26"), "Carly and Keys" (0' 10"), "Mikko - Carly Flee" (2' 18"), "Harvest 3" (0' 29"), "Billy" (0' 42"), "Carly Awakes" (kaksi kertaa, yht. 1' 21"), "Gas Change" (0' 41") ja "It's a Lie" (0' 15"). Elokuvan lopputeksteissä mainitaan myös Downchild Blues Bandin levytys The Argument (Säv. ja san. Rick Walsh), jota ei kuitenkaan käytetty lopullisessa elokuvassa. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Robert Ironside, Mira Pekkola/Hiusfakta, Replay, St. Jacques, Airwalk, Luxottica Group, Kari Sohlberg, Timothy Burrill, Juppe, Liisa and Reijo Joronen, Kallio Senior Secondary School of Performing Arts, Heidi Luotolampi, Dr. Pepper/Seven Up Inc. |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|