Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies
Uuno Turhapuro Pisnismies (video- ja DVD-levityksessä käytetty nimi)
Uuno Turhapuro ja pikkuveli Pen (työnimi)
Uuno Turhapuro, kaunis, rikas ja rohkea (työnimi)
Finna-arvio
Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies
Ere Kokkosen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa komediassa Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies (1998) nimihenkilön pikkuveli Peni (Santeri Kinnunen) saapuu Helsinkiin. Uuno (Vesa-Matti Loiri) auttaa veljeään manageritouhuissa. Äkkirikastumisen ansiosta miekkoset pääsevät viettämään myös hyvin makeaa elämää.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||
S |
||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Make Face -koulun oppilaat (naiset kauneushoitolassa), Ohjelma-avustajat ry ,
Make Face -koulun oppilaat (naiset kauneushoitolassa), Ohjelma-avustajat ryHae aiheista |
||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||
18.5. - 18.6.1998 - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||
"Joht. U. T., pisnismies ansaitsee sampankaljamaljansa erityisesti siksi, että kykenee pitämään pärstän peruslukemilla kuin myös uudistumaan", Erkki Savolainen (Savon Sanomat 29.8.1998) kehaisi. "Huolimatta pitkästä notkahduksestaan hauskuuttavassa sisältölinjassaan, se nousee kanveesista kaikki peruselementit tallella. Se näyttää, että Uunon päälle ei kasva sammalta. [- -] Melkoinen paljous julkisen elämän hahmoja nähdään elokuvassa juonesta irrallaan. Tämä vallaton kirjavuus ainakin torjuu tarinan raskautumista. Näitä korkean tason avustajia oli kuulemma helppo saada mukaan. Talkoohengessä." Kari Uusitalon (Hyvinkään Sanomat 10.10.1998) mielestä elokuvassa oli "jonkinlaista uudelleenlämmittämisen tuntua. [- -] Sen hauskinta antia ovat juonenkulussa mukana vierailevat lukuisat julkisuuden henkilöt, etunenässä sekä valtiovarainministeri Sauli Niinistö että pääministerin puoliso Päivi Hertzberg. [- -] Jope Ruonansuun Mara-parodia alkaa mielestäni viistää hyvän maun rajoja - ajatelkaapa olisiko moinen pelleily ollut mahdollista UKK:n aikana." Jussi Karjalainen (Helsingin Sanomat Nyt 28.8.1998) huomautti, että "Vuoristoneuvos on ainutlaatuinen titteli! Ei heitä voi olla Suomessa kuin yksi! Nousiainen jää pakostakin kasvottomaksi. Paljastuu, miten ratkaisevasti Uuno-klassikot rakentuivat Uunon ja appiukon mehevän konfliktin varaan. [- -] Spede Pasanen on jättäytynyt Uunon comebackissa taka-alalle. Ohjaus ja käsikirjoitus ovat kymmenen vuoden tauon jälkeen jälleen Kokkosen bisnes. Uuno itse huili viisi vuotta, mutta se ei ole tuonut entistä energiaa takaisin." Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 28.8.1998) arvioi, että "Uunon lapsekas anarkismi on sinänsä tervetullutta, mutta taustalla on paljon muutakin, joka tekee elokuvasta kerronnallisesti pitkästyttävän. Tekijät luulevat pistävänsä halvalla monia ilmiöitä, mutta silti jää tunne, että pilkka osuu enemmän omaan nilkkaan. Elokuvasäätiö ja kriitikot saavat osansa, mutta kumman tutuin asetelmin. [- -] Nauru on toteavaa ja laahaavaa, ei komediallisesti eteenpäin kerrontaa vievää. Enemmänkin kyse on itsestäänselvyyksistä ja ennalta-arvattavuudesta, jonka myötä varsinaisesti onnistunutta satiiria on jälleen kumman vähän. Tosiasia on, että Uuno on muuten kuin elokuvateatterien pelastamismielessä motivoimattomasti tehty tuote, jota kansa ryntää ilmeisesti kilvan katsomaan. Uuno on kansan keskellä kansansa näköisenä, kuten elokuvassa innostuneesti todetaan." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||
Uuno Turhapuro -sarjan 19. elokuva Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies valmistui Ere Kokkonen Oy:n ja Spede-Tuotanto Oy:n yhteistuotantona, ohjaajana ja käsikirjoittajana jälleen Ere Kokkonen, joka oli tehnyt edellisen Turhapuro-elokuvansa Uuno Turhapuro Suomen Tasavallan Herra Presidentti kuusi vuotta aikaisemmin. Talvella 1998 Kokkonen oli tehnyt käsikirjoituksen nimeltä "Uuno Turhapuro ja Ruotsin serkku", mutta Jari Sillanpään kieltäydyttyä serkun roolista hahmo muokattiin Uunon veljeksi. Turhapuro-uutuus oli Kokkosen 30. pitkän elokuvan ohjaustyö, ja lehdistötiedotteessa elokuvaa mainostettiin Turhapuro-sarjan 25-vuotisjuhlaelokuvana: sarjan aloittanut Uuno Turhapuro oli saanut ensi-iltansa 24.8.1973 ja uuden elokuvan ensi-ilta osui miltei päivälleen 25 vuotta myöhemmäksi. Samassa yhteydessä julkaistiin Tuomas Marjamäen toimittama Uuno Turhapuro juhlakirja. Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies kuvattiin sarjan perinteiseen tapaan touko-kesäkuussa, noin neljän ja puolen miljoonan markan budjetilla ilman säätiötukea, 23:ssa kuvauspäivässä. Sarjan vakiohahmoista vuoristoneuvos Tuuran esittäjä Tapio Hämäläinen oli jäänyt jo eläkkeelle ja hänen palkkiopyyntönsä oli niin suuri, että tuotantoyhtiö katsoi ettei sillä ollut siihen varaa - hänet korvasi viime hetkellä Heikki Nousiainen, jota varten Kokkonen joutui muokkaamaan roolin uusiksi. Vierailevina tähtinä nähtiin mm. Santeri Kinnunen Uunon pikkuveljenä, Katariina Kaitue yksityisetsivänä, Timo Koivusalo, Joel Hallikainen sekä Kummelit muista elokuvista tutuissa rooleissaan. Laura Huhtamaa ja Anu Palevaara olivat esintyneet Komediateatteri Arenan revyyssä Totta Mooses. Rose-Marie Prechtin ja Liisa Paatson roolinimet Sally ja Stephanie viittasivat tv-sarjaan The Bold and the Beautiful / Kauniit ja rohkeat - Prechtille (1938-2000) rooli jäi vuonna 1960 alkaneen elokuvauran viimeiseksi. Spede Pasasen tavallista möreämpi ääni johtui hänen potemastaan flunssasta. Kuvat Turhapurojen käkikellosta toteutettiin kokonaisuudessaan 3D-tietokoneanimaationa. Juhlan kunniaksi elokuvaan haluttiin mukaan edustava valikoima suomalaisia viihteentekijöitä. Julkisuuden henkilöiden kavalkadi ulottui poliitikoista urheilijoihin ja kulttuuripersoonallisuuksiin, valtiovarainministeri Sauli Niinistöstä ja kansanedustajista jääkiekkoilija Christian Ruuttuun, elokuvaohjaaja Renny Harliniin ja runoilija Tommy Tabermanniin. Formula 1:n tulevan maailmanmestarin Mika Häkkisen oli alun perin määrä esittää autokuskia Tapani Kansan sijaan. Viulisti Linda Lampenius ei ole mukana, vaikka alkuteksteissä ensin niin mainostetaankin. Onnen maa 2 -elokuvan ohjaajaa pienessä episodissa esittävää Markku Pölöstä ei ole mainittu alku- eikä lopputeksteissä. Muusikko Jari-Pekka "Jartsa" Karvosen nimi on lopputeksteissä muodossa Jartsi "Jarmo" Karvonen. "Uunojen suosion salaisuutta on nyt jo 25 vuotta ihmetelty, kyselty ja analysoitu", pohdittiin lehdistötiedotteessa. "Totuus lienee siinä, että Uuno-elokuvat ovat yksinkertaisesti hauskoja. Loppujen lopuksi Uuno ratkoo niitä pieniä, arkipäiväisiä ongelmia, joita jokaisella meistä on vastuksinaan, hän pyrkii elämänmuotoon, johon monet katsojistakin toivoisivat pääsevänsä, ja edustaa estottomasti rentoa, yksilöllistä elämänmuotoa tässä kieltoja, markkinavoimia ja direktiivejä kuhisevassa yhteiskunnassamme. [- -] Elokuvassa ovat mukana Uunon perinteiset teemat, individualistin taistelu yhteiskunnan normituksia ja rahan valtaa vastaan, lämpimän sotkuiset perhesuhteet, pohjaton kekseliäisyys välttää turhaa työtä ja nerouteen yltävä taito kääntää hankalat asiat riemukkaiksi voitoiksi." Elokuvan varsinainen ensi-ilta oli 25 kopion voimalla 28.8.1998, mutta ensiesitys tapahtui Kokkosen syntymäkaupungin Savonlinnan vastaperustetuilla ja vuoteen 2001 jatkuneilla elokuvajuhlilla jo 8. elokuuta. Ennakkoon tekijät ilmoittivat tavoitteekseen 100 000 katsojaa: yleisömääräksi tuli lopulta noin 73 000. Turhapuro-elokuvien keskeinen taustavoima Pertti "Spede" Pasanen kuoli syksyllä 2001, mutta Ere Kokkonen palasi Turhapuron pariin vielä elokuvalla Uuno Turhapuro - This is my life (2004) ohjattuaan välissä Arto Paasilinna -sovitukset Hurmaava joukkoitsemurha (2000) ja Kymmenen riivinrautaa (2002). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||
1. Soitto soi / "Uunoshow" Säv., san. ja sov. Jaakko Salo 1) Studio-orkesteri, joht. Jaakko Salo (off, alkutekstit), 0' 50". 2) Es. Vesa-Matti Loiri, Santeri Kinnunen, Laura Huhtamaa ja Anu Palevaara, laulu, ja 7 Seinähullua Veljestä (playback / Vesa-Matti Loiri, Santeri Kinnunen, Laura Huhtamaa, Anu Palevaara, Nina Tapio ja Pirjo Aittomäki, laulu, ja studio-orkesteri), 2' 35". Levytys: Vesa-Matti Loiri, Santeri Kinnunen, Laura Huhtamaa ja Anu Palevaara et al. sekä Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-kokoelmalla Uuno on numero yksi! EMI 07243 54290329, 2003 (alkuperäisnauhoitus 1998). 2. "Tytön sietää tietää" Säv., san. ja sov. Jaakko Salo 1) Es. Anu Palevaara, laulu, ja Santeri Kinnunen, urkuharmoni (playback / Anu Palevaara, laulu, ja Jari Puhakka, syntetisaattorit), 0' 40". 2) Es. Laura Huhtamaa, laulu, ja Santeri Kinnunen, urkuharmoni (playback / Laura Huhtamaa, laulu, ja Jari Puhakka, syntetisaattorit), 0' 35". 3) Es. Laura Huhtamaa ja Anu Palevaara, laulu, ja Santeri Kinnunen, urkuharmoni (playback / Laura Huhtamaa ja Anu Palevaara, laulu, ja Jari Puhakka, syntetisaattorit), 0' 35". 3. Kotkat lentää Säv. Timo Koivusalo, sov. Jaakko Salo Studio-orkesteri (off), kuusi kertaa, yht. 1' 00". 4. Uuno Turhapuro Säv. ja sov. Jaakko Salo 1) Studio-orkesteri (off), useaan kertaan, yht. 3' 20". 2) Vesa-Matti Loiri, kertoja, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 2' 00". Levytys: Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-kokoelmalla Uuno on numero yksi! EMI 07243 54290329, 2003. Vesa-Matti Loiri ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS 903 ja SLP 591, 24.7. 1973. 5. Kauneushoitolassa Säv. ja sov. Jaakko Salo Studio-orkesteri (off), 1' 30". Levytys: Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-kokoelmalla Uuno on numero yksi! EMI 07243 54290329, 2003 (alkuperäisnauhoitus 1998). 6. Köyhä laulaja Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa Es. Vesa-Matti Loiri ja Santeri Kinnunen, laulu, ja syntetisaattorisäestys kasettinauhurista (playback / Vesa-Matti Loiri ja Santeri Kinnunen, laulu, ja Jari Puhakka, syntetisaattorit), kaksi kertaa, yht. 1' 30". 7. Kuurankukka Säv. ja san. Timo Koivusalo Es. Joel Hallikainen, laulu ja kitara (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 30". Levytys: Joel Hallikainen; Finnlevy 100217 ja 200102, 1992. 8. Yksityisetsivä Terävä Säv. ja sov. Jaakko Salo Studio-orkesteri (off), neljä kertaa, yht. 1' 30". Levytys: Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-kokoelmalla Uuno on numero yksi! EMI 07243 54290329, 2003 (alkuperäisnauhoitus 1998). 9. Lajinsa viimeinen / "Muinaisjäänne" Säv. Olli Ahvenlahti, san. Ere Kokkonen Es. Heikki Kinnunen, laulu, ja Aarno Raninen, harmonikka (playback), 1' 15". Levytys: Heikki Kinnunen; albumilla Revyylauluja - Komediateatteri Arena Edel Records 0146482AXR, 2002. 10. Uuno Turhapuron veli Säv. ja sov. Jaakko Salo 1) Jari Puhakka, piano (off), kaksi kertaa, yht. 2' 15". 2) Studio-orkesteri (off), 0' 30". Levytys: Jaakko Salon studio-orkesteri; cd-kokoelmalla Uuno on numero yksi! EMI 07243 54290329, 2003 (alkuperäisnauhoitus 1994). 11. "Torisoitto" Säv. Jari Lappalainen Es. Jari Lappalainen, viulu (100 %), 0' 45". Huomautuksia: Pastori Koikkalaisen kännykässä soi katkelma Felix Mendelssohn-Bartholdyn Häämarssista näytelmästä Kesäyön unelma (100 %), 0' 05". Elokuvan taustamusiikissa toistuu venäläisen kansanlaulun Ej utšnem / Volgan lautturien laulu teema (off), 0' 15". - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||
Alko / Kruununhaka, Artista Filmi Oy, Auto Jalonen Oy, Casino Ray, E. Hinkka Oy, Hartwall Areena, Hotelli Presidentti, Komediateatteri Arena, Koulumuseo, Kuokkasen Peruukkiliike Oy, Lintas, Make Face Oy, Marco Polo, Merita Senaatintori, Music Shop / Isotronics Oy, Painosuma, Piaggio / Sport Style Oy, Suomen teatteriliitto, Sörnäisten keskusvankila, Veho Autotalo, Visu Piiku Oy, Valtionrautatiet |
||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||
|