Rukajärven tie
Vägen till Rukajärvi (ruotsinkielinen nimi)
Ambush (englanninkielinen nimi)
Embuscade (ranskankielinen nimi)
Der Hinterhalt (saksankielinen festivaalinimi)
Vejen til Rukajärvi (tanskankielinen nimi)
Pusu (turkinkielinen nimi)
Luurerühm (vironkielinen nimi)
V tylu vraga (venäjänkielinen nimi)
Viena 1941 (työnimi)
Finna-arvio
Rukajärven tie
Olli Saarelan ohjaama sotaelokuva Rukajärven tie (1999) pohjautuu Antti Tuurin kokoamiin dokumenttiteoksiin ja romaaniin Elämä isänmaalle. Rakastavaiset luutnantti Eero Perkola (Peter Franzén) ja lotta Kaarina Vainikainen (Irina Björklund) lähtevät jatkosodan syttyessä rintamalle. Perkola saa pian suruviestin, joka saa hänet sulkeutumaan kuoreensa ja keskittymään polkupyörillä liikkuvan osastonsa johtamiseen.
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
Avustajat
Kainuun prikaatin varusmiehet, Puolangan harrastajateatteri<br /><br />Arto Immonen, Kari Kajaus, Jouni Lukkari (partisaaneja), Katri Heikkinen, Viljo Nevametsä (evakkopariskunta Repolassa)<br /><br />Lissu-hevonen ,
Kainuun prikaatin varusmiehet, Puolangan harrastajateatteri<br /><br />Arto Immonen, Kari Kajaus, Jouni Lukkari (partisaaneja), Katri Heikkinen, Viljo Nevametsä (evakkopariskunta Repolassa)<br /><br />Lissu-hevonenHae aiheista |
||||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||||
7.7. - 12.9.1998, 18.11.1998 (vedenalaiskuvaus) - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||||
"Pääasiassa taistelurintamalla liikkuvia sotaelokuvia on Suomessa tehty verrattain vähän", Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset 29.1.1999) muistutti. "Tässä perinteessä Rukajärven tie on kotimaisen elokuvan kirkkain saavutus. [--] Tuurin romaanin asiapitoisuuteen elokuvaversio vastaa melodramaattisilla tiivistyksillä, ja hyvin vastaakin. Dramaturgisesti vähän tilaa vievä mutta emotionaalisesti luja rakkauskuvio unenomaisine takaumavälähdyksineen tukee tyylikkäästi kokonaiskuvaa. [--] Yleiskuva sodasta liikkuu korostetusti yksilötasolla. Isänmaan asia on soordinoitu taustalle, toisin kuin tähtilippua sentimentaalisesti ylistävässä Pelastakaa sotamies Ryanissa." Rakkaustarina miellytti myös Ywe Jalanderia (Suomen Kuvalehti 3/1999): "Elokuvassa on myös rakkaustarina, joka erittäin hienolla tavalla liittyy sotatapahtumien kuvaukseen. Se toimii taustana, joka luo pohjan kyvyllemme ymmärtää Perkolan reaktioita. Muutamat hänen kuvitelmakuvistaan ovat ilmaisukyvyssään aivan huikeita. Teoksessa on vaikuttavasti vastakkain myös kaksi maailmaa, kuin musiikkiteemaa: äänekkäästi kulkeva sodan ja miesten aihe, toisaalta hiljainen, surumielinen naisten ja rakkauden sävelmä. Ihailtavinta Rukajärven tiessä on, että tarinan toimimisen ja vaikuttavuuden ohella siinä ilmenee persoonallisesti ja johdonmukaisesti toteutettu näkemys. Saarelalla on harvinaisen herkkä elokuvan taju." Jarmo Valkola (Keskisuomalainen 22.1.1999) kiinnitti monen muun kriitikon tavoin huomiota myös musiikin ja kuvauksen onnistumiseen: "Tuomas Kantelisen musiikissa soi suomalainen luonto ja maisemallisuus puhtaimmillaan. Kantelisen musiikki on elokuvamusiikkina siinä mielessä erityisen hyvää, että se tukee kuvastoa omalla äänellisen kaikupohjaisella dramatiikallaan, kantaa näkymiä eteenpäin ja luo kuville melodramaattista hohdetta. Erityisen hyvä visuaalinen rytmiikka saavutetaan elokuvan loppupuolelle sijoittuvassa taistelujaksossa. [--] Kyse on näkökulmasta, jonka mukaisesti sodan julmaa todellisuutta voidaan hahmottaa myös kuvaesteettisin siirroin. Näissä visioissa osoittautuu kenties selvimmillään Olli Saarelan ja kuvaaja Kjell Lagerroosin tiivis yhteistyö, joka on taitavan ja ajatuksellisen leikkaustyön myötä saatu näyttäväksi ja haasteelliseksi luonteeltaan." Helena Ylänen (Helsingin Sanomat Nyt 22.1.1999) piti myös näyttelijäntyöstä: "Ja sitten ovat näyttelijät. Tuurin ja Saarelan hahmottelema miesporukka on nautittava joukko omanlaisiaan jääräpäitä, uskalikkoja ja pelkureita. Pienissäkin rooleissa on osaavia miehiä. [--] Heiskanen ja Reimaluoto esittävät tärkeitä vastavoimia, kovaluista kyynikkoa ja toverillista uskon miestä. He näyttelevät täysin nappiin, toisiaan täydentäen. Mutta he eivät joudu kannattelemaan venettä kaksistaan, sillä myös Väänänen on aivan parhaimmillaan ja hauskasti uudenlainen tukevana isäntämiehenä, jolla on oma poikansa (Kapulainen) siinä kyljessä kasvamassa sotilaaksi. Heidän rinnallaan Peter Franzénin esittämä Perkola on ulkoisesti viileä ja hiukan ilmeetön - niin kuin herraspojat tapaavat olla - ja Irina Björklundin kohtaloksi jää tietty koristeellisuus." Tapani Maskula (Turun Sanomat 23.1.1999) vertasi Saarelaa Tarkovskiin, mutta löysi myös kritiikin aiheita: "Täysin johdonmukaisesti elokuva ei loppuun saakka pitäydy tyylissään, sillä raamatulliset vertaukset ja villin lännen viitteet ovat liian silmiinpistävästi liimattuja suomalaiskansallisiin elementteihin. Käsikirjoituksen viimeistelemättömyydestä taas kielii keskeisten puheroolien ulkopuolelle putoavien henkilöhahmojen karkeus. Lyhentämisen varaakin tarinassa olisi runsaasti. Omaperäisen kokonaisuuden rinnalla virheet ovat tietysti vähäpätöisiä, eivätkä sanottavasti laimenna katselunautintoa. Ehjän visuaalisen ilmaisun takia Rukajärven tie kipuaa korkealle ja lataa vankkoja odotuksia Olli Saarelan tuleviin ohjauksiin." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||||
Rukajärven tien syntyhistoria juontuu 1980-luvulle, jolloin Rukajärven suunnan historiikkitoimikunta pyysi kirjailija Antti Tuuria dokumentoimaan yksikön sotilaiden kokemukset jatkosodan ajalta. Haastattelujen ja kysymyssarjan avulla tavoitettiin 630 veteraania, joiden muistelmista kertyi aineistoa 570 äänikasettia ja 12 000 sivua purettua tekstiä. Tältä pohjalta syntyivät Tuurin dokumenttiteokset Rukajärven tiellä (1990), Rukajärven aika (1991) ja Rukajärven linja (1992) ja tässä aineistossa hänen huomionsa kiinnittyi yhteen tarinaan: "Yksityiskohdat jäivät vaivaamaan minua. Tämä luutnantti Pentti Perttulin tiedusteluretki polkupyörällä Lieksajärven ympäri. Matka tuntemattomaan maisemaan tietämättä mitä mutkan takaa löytyy. Minusta tuntui, että siitä tulisi hyvä elokuva, kunhan löytyy ohjaaja joka saa siihen jännitettä." (Etelä-Suomen Sanomat 6.12.1998). Tuuri sai Talvisodan (1989) yhteistyökumppaninsa, tuottaja Marko Röhrin ja ohjaaja Pekka Parikan kiinnostumaan aiheesta ja hän teki siitä vuosina 1992-96 kaikkiaan neljä käsikirjoitusversiota, ensimmäisen nimellä "Tiedustelijat", muut nimellä "Rukajärven tiellä" ja yhteistyössä Parikan kanssa. Hanke kariutui säätiötuen puutteeseen ja Parikan kuolemaan talvella 1997, minkä jälkeen Röhr uuden yhtiökumppaninsa Ilkka Y. L. Matilan kanssa tarjosi aihetta Olli Saarelalle, jonka ohjaustyö Lunastus (1997) oli tehnyt molempiin vaikutuksen. Kesällä 1997 tekijät kävivät maanviljelysneuvos, reservin majuri Perttulin opastuksella läpi saman reitin, jonka Perttulin joukkue oli edennyt kesällä 1941. Syksyllä Saarela ja Tuuri lähtivät kehittelemään aihetta Tuurin ensimmäisen käsikirjoituksen pohjalta, ja kesään 1998 mennessä käsikirjoitusversioita syntyi kaikkiaan 12, viisi ensimmäistä työnimellä "Viena 1941". Perttulin tarina on peräisin teoksesta Rukajärven tiellä, sivuaiheita saatiin Tuurin muistakin Rukajärvi-kirjoista. Elokuvan lehdistöesitteessä Röhr kertoi, että Tuurin "hyvin dokumentaariseen perustarinaan Olli halusi tuoda mukaan fiktiivisen tason, jotta tarinaa voidaan vapaammin kuljettaa elokuvan dramaturgian ehdoilla. Fiktiivisen käsittelytavan kautta tähän tarinaan voitiin siten myös yhdistää monia muita kiehtovia tositapahtumia Tuurin Rukajärvi-kirjasarjasta." "Kun aloin kirjoittaa käsikirjoitusta yhdessä Antti Tuurin kanssa syksyllä 1997, lähtökohtani oli käsitellä sotaa yksilön kautta", Saarela jatkoi samassa yhteydessä. "Mielestäni lähtökohta oli kutkuttava: kourallinen sotilaita lähetetään kohti tuntematonta, turvanaan vain oma itsensä ja ryhmä - jos aina sekään. Käsikirjoitus alkoi elää ja mukaan tuli dramaattisia ja draamallisia aineksia kosolti. Käsikirjoitusprosessin jatkuessa keskeisimmäksi nousi päähenkilön, Eero Perkolan, sisäinen maailma. Siitä elokuva kertoo. Tai sen kautta kerrotaan siitä mitä väkivalta aiheuttaa - oli se sitten legitimoitua, kuten sota ymmärretään - tai sitten ei. [- -] Halusin kuvata käsikirjoituksessa sitä kuinka lyhyessä ajanjaksossa ihminen, puhdasmielinen ja pyrkimyksessään vilpitön ja naiivi, muuttuu ja rikkoutuu kun sota - väkivalta - koskettaa henkilökohtaisesti. Tämä elokuvan keskeisen tai olennaisimman teeman tavoite syntyi puolitoista vuotta sitten." Rinnan käsikirjoituksen kanssa Tuuri muokkasi aiheesta romaanin Elämä isänmaalle, joka ilmestyi syksyllä 1998. Elokuvan viimeinen käsikirjoitusversio on päivätty 23.8.1998 eli aikaan, jolloin kuvaukset olivat jo käynnissä. Kuvaukset olivat alkaneet heinäkuun alussa ja ne jatkuivat yli kahden kuukauden ajan syyskuun puoliväliin eri puolilla Kainuuta: tuotantoapua ja sopivia miljöitä löytyi tekijöiden mukaan kiitettävästi, vaikka kolme karjalaiskylää jouduttiinkin rakentamaan uudelleen. Aseita ja muuta kalustoa saatiin Kainuun prikaatilta, joka lisäksi antoi 600 varusmiestä avustajatehtäviin. Valmiista elokuvasta leikattiin pois jakso, jossa Perkola lopputaistelun jälkeen raportoi tehtävän suorittamisesta ja miestappioista. Peter Franzénilla oli takanaan elokuvarooleja vuodesta 1993 lähtien, mutta Rukajärven tie merkitsi hänelle ensimmäistä varsinaista pääosaa. Kokeneiden näyttelijöiden kuten Kari Väänäsen, Kari Heiskasen ja Taisto Reimaluodon rinnalla nähtiin nuoria tulokkaita kuten Tommi Eronen ja Arttu Kapulainen sekä ensikertalainen Matti Laitinen, riihimäkeläinen freelance-näyttelijä, joka valittiin sotamies Knihtin osaan hautajaiskohtauksessa tarvittavan laulutaitonsa ansiosta. Janne Hyytiäisen piti alun perin näytellä sotamies Hämäläistä. Elokuvan musiikin Tuomas Kantelinen sävelsi suurelle orkesterille ja sen soitti 65-miehinen petroskoilainen sinfoniaorkesteri Oleg Soldatovin johdolla. "Ennen kaikkea halusin nostaa sellaiset tunnetilat kuin surun, kaihon ja menetyksen sotaheroismin edelle", Kantelinen luonnehti cd-soundtrackin julkistamistilaisuudessa. "Rukajärven tiehän on paitsi sota- myös rakkauselokuva. Ollin kanssa yhdessä sovimme, ettei musiikilla lähdetä konstailemaan. Elokuvassa on kohtauksia, joissa me olemme luottaneet musiikin ja kuvan yhteiseen vaikutukseen ilman puhettakin." (Demari 12.2.1999). Kolmessa ja puolessa kuukaudessa läpivietyjen jälkitöiden jälkeen Rukajärven tie pääsi ensi-iltaan 30 paikkakunnalla samanaikaisesti 22.1.1999 - kantaesitys järjestettiin Puolangalla Askanmäen perinnetalossa 17.1.1999. Elokuva sai vuoden suurimman laatutuen, seitsemän Jussi-patsasta ja monia muita tunnustuspalkintoja. Yleisöä kertyi yli 420 000, mikä tekee Rukajärven tiestä koko 1990-luvun katsotuimman kotimaisen elokuvan. Olli Saarelan seuraava elokuva Bad Luck Love valmistui syksyllä 2000. - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||||
1. Teema Säv. ja sov. Tuomas Kantelinen Karjalan valtionfilharmonian sinfoniaorkesteri / Simfonitšeski orkestr Karelskoi gosudarstvennoi filarmonii, joht. Oleg Soldatov (off, alkutekstit), 2' 30". Levytys: Karjalan valtionfilharmonian sinfoniaorkesteri / Simfonitšeski orkestr Karelskoi gosudarstvennoi filarmonii, joht. Oleg Soldatov; Ondine ODE 929-2, 1999. 2. Love Me or Not Säv. Thomas Campion, san. Antonio Secchi Enrico Caruso, laulu, ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack (off), 1' 55". Levytys: Enrico Caruso ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack; RCA Victor 0090266163922, 1994 (alkuperäisäänitys 1920). 3. Olen kuullut: on kaupunki tuolla Säv. trad., suom. san. Vali Kunnas Es. Hannu Väyrynen, laulu (100 %), 0' 30". 4. Domine Deus teoksesta Petite messe solennelle Säv. Gioacchino Rossini, san. trad. latin. Enrico Caruso, laulu, ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack (off), 2' 05". Levytys: Enrico Caruso ja RCA Victor Orchestra, joht. Josef Pasternack; RCA Victor 0090266163922, 1994 (alkuperäisäänitys 1920). 5. Una furtiva lagrima oopperasta L'Elisir d'amore / Lemmenjuoma Säv. Gaetano Donizetti, libretto Felice Romani Es. Matti Laitinen, laulu (playback, Karjalan valtionfilharmonian sinfoniaorkesteri / Simfonitšeski orkestr Karelskoi gosudarstvennoi filarmonii, joht. Oleg Soldatov), 2' 10". Levytys: Matti Laitinen ja Karjalan filharmoninen orkesteri, joht. Oleg Soldatov; Ondine ODE 929-2, 1999. Huomautuksia: Kantelisen musiikin soitti Karjalan valtionfilharmonian sinfoniaorkesteri / Simfonitšeski orkestr Karelskoi gosudarstvennoi filarmonii. Orkesterin nimi on kirjoitettu lopputeksteissä muotoon "Karjalan valtiollinen filharmonia" ja Soundtrack-levyn kansitiedoissa "Karjalan filharmoninen orkesteri". Elokuvan musiikkia julkaistiin cd-levyllä Tuomas Kantelinen - Musiikkia elokuvasta Rukajärven tie (Ondine ODE 929-2, 1999). Levyllä ovat musiikkikappaleet Kirje (4' 40"), Matkalla (3' 05"), Silta (2' 48"), Väijytys (2' 50"), Matkalla 2 (2' 24"), Taistelu (5' 25"), Muisto (1' 55"), Suru (2' 00") ja Adagio (4' 40"). Kappaletta Taistelu ei kuitenkaan käytetty lopullisessa elokuvassa. Teostoilmoituksessa mainitaan Enrico Caruson laulama, Gioacchino Rossinin säveltämän teoksen Petite messe solennelle osa Crucifixus (0' 23"), jota ei kuitenkaan käytetty lopullisessa elokuvassa. Jarmo Saari sovitti Kantelisen teemoista kappaleen nimeltä Sota ja rauha levylleen Filmtet - A Tribute To Finnish Cinema (EMI 07243 536507 2, 2001). - Toim. Lauri Piispa Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) pohjalta. |
||||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||||
Reservin majuri Pentti Perttuli<br />Neste Oyj, Finnair Oyj, Kainuun Prikaati, Pääesikunnan tiedotusosasto<br />Aktia Säästöpankki/Karjaa, Askan Ahertajat ry, Askan kyläläiset, Aurinkorinteet Paljakka -- Ukkohalla, Data Info/Tietowuori Oy, Kajaani; Hotelli Paljakka, Hyrynsalmen kunta, Kajaanin Aikuiskoulutuskeskus, Kajaanin Automatti Oy, Kajaanin kaupunki, Kajaanin nuorten työpaja/Vuokko Kemppainen ja Tomi Puhakka, Kainuun liitto/Antti Toivanen ja Jari Montonen, Kainuun Sähkö Oyj, Kuhmon kaupunki, Kuhmo-talon henkilökunta, Metsähallitus/Puolanka, Paltamon kunta, Perä-Korpislaiset, Pudasjärven ammattikoulun hevostenhoidonlinja, Puolangan kansalaisopisto, Puolangan kunta, Puolanka-lehti, RIHMA-projekti, Oulun yliopisto/Kajaani, Ristijärven kunta, Sotkamon kunta, Suomussalmen kunta, Transpoint Oy Ab, UPM-Kymmene Oyj Kajaani, Vaalan kunta, Vuolijoen kunta<br />Anton Saarela, Nicholas Saarela, Venla Sairanen, Kalevi Saarela, Keijo Aalto, Pirkko Tuuri, Laila Perttuli, Erkki Aspara, Kauko Kaikkonen, Lassi Kaipainen, Tommi Lauronen, Kalle Liesinen, Hannamaija Matila, Aukusti Niemelä, Olli Taipale, Roosa Toivonen, Antero Uitto |
||||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||||
|