Lakeuden kutsu
Hem till Österbotten (ruotsinkielinen nimi)
Return to Plainlands (englanninkielinen nimi)
Die Rückkehr in die Provinz (saksankielinen nimi)
Finna-arvio
Lakeuden kutsu
Ilkka Vanteen ohjaama draama Lakeuden kutsu (2000) pohjautuu Antti Tuurin romaaniin. Liikemies Erkki Hakala (Kari Väänänen) palaa vuosien jälkeen Floridasta Pohjanmaalle ja ostaa liikekumppaninsa Taisto Matsompin (Martti Suosalo) kanssa Jalasjärvellä sijaitsevan metallipajan epämääräisiltä Partasen veljeksiltä. (Vesa Vierikko ja Samuli Edelmann). Erkki kaipaa Suomeen aikoinaan jäänyttä vaimoaan Kaisua (Mari Rantasila) ja lastaan, mutta saako mies anteeksi vuosien poissaolon?
Tallennettuna:
Genre | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ikäraja | ||||||||||||||||
S |
||||||||||||||||
Näyttelijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat näyttelijät
|
||||||||||||||||
Muut tekijät | ||||||||||||||||
Kreditoimattomat
|
||||||||||||||||
Tuotantotiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Esitystiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvauspaikat | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Kuvausaika | ||||||||||||||||
15.6. - 3.8.1999 (36 kuvauspäivää) - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Sisältöseloste | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Lehdistöarviot | ||||||||||||||||
"Ilkka Vanne ei ole järin tunnettu ohjaaja", Marita Nyrhinen (Ilkka 6.1.2000) huomautti. "Lakeuden kutsu on upea näyte miehen kyvyistä paneutua hieman sisäänpäin kääntyneeseen pohjalaiseen elämän- ja ajattelutapaan, jota hän tuskin tunsi aikaisemmin. Tuloksena on kypsä elokuva, jonka miljöö- ja henkilökuvaukset ovat aitoja. Antti Tuurin pohjalaisuus on tuttu jo monista romaaneista, ja sen parissa hän on ilmiömäinen. Hänen kynänsä jälki näkyy myös elokuvassa selvästi. Dialogi on nerokasta ja luonnekuvaukset perusteellisia. [--] Elokuvan edetessä ja uusien hahmojen ilmestyessä kuvaan kotiseutuylpeys herää kutkuttavasti. Miten elokuvaan ja sen huumoriin suhtaudutaan ja miten sitä ymmärretään muualla, on toinen juttu. Pohjalaisuus lienee ulkopuoliselle outo ja totinen asia. Se, joka tuntee luonteenlaadun, elämäntavat ja kielen, pitää taatusti hauskaa. Mutta entä muut? Pohjalainen veri suonissani näin elokuvan helsinkiläisten kollegoitteni kanssa ja - uskokaa tai älkää - meitä naurattivat jokseenkin eri asiat." Helsinkiläisarvostelija Markku Halme (Rumba 1/2000) huoahti: "Ja niin... toisaaltahan moinen kansankuvaus käy lähestulkoon yhtä hyvin väestömme valtaosan kuvauksesta. Mutta älkää siis minua syyttäkö pohjalaisvastaisuuden lietsonnasta - tekijät siihen syyllisiä ovat. Ohuenpuoleisen juonen kiemuroita ei kaikkia puolia käydä loppuun asti läpi, eikä pelkkä juoni elokuvaa kunnolla kannakaan. Kaikeksi onneksi ohjaajadebytantti Vanne osaa kuljettaa tarinointia varsin sujuvasti, suoralinjaisesti ja teeskentelemättömästi. Myös kesäinen fiilistely on kiitettävän lämpimän oloista. Jotenkin Vanne vaikuttaa enemmän oikealta elokuvantekijältä kuin teknikko-ohjaajalta. Ajoittaisia pikku kömpelyyksiä tasapainottavat muutamat suoranaiset nerokkuudet, kuten esimerkiksi Erkin johtaman kolmikon kävelymatka autolta pankille sopimuksen tekoon; siihen pätkäistävä hidastus on kuin suoraan toimintapainotteisesta mafiaelokuvasta. Aivan loistavaa huumoria." Pentti Kejosen (Kaleva 14.1.2000) mukaan "Lakeuden kutsu kulkee elokuvana vuoropuhelun varassa. Tuurin teksti on vinolla tavalla hauska niin kauan kuin tekijät kuljettavat mukana tarinan viistoja tyyppejä. Etenkin elokuvan aloitus toimii hyvin. [--] Road-movien tyylikeinojen kliseemäinen käyttö ja lännenelokuvan kuvastossa kulutetut hidastukset toimivat tarinaa ja henkilöitä vastaan. Dramaturgisesti suurin ongelma on Kaisun sisääntulo elokuvaan. Toisin kuin romaanissa Erkki ja Kaisu valtaavat loppupuolella näyttämön muiden jäädessä taka-alalle. Samalla nopeatempoinen kuvakerronta hidastuu ja tyyli muuttuu. Erkin ja Kaisun kohtaamiselle on dialogissa luotu jännitteitä, joita ei lunasteta. Lapset jätetään muutaman ilmeen ja repliikin varaan. Tarinan vieminen romanttiseen suuntaan ja etenkin viimeinen kuva ovat tunnelmaltaan ja tyyliltään kuin toisesta elokuvista." Helena Ylänen (Helsingin Sanomat Nyt 14.1.2000) pohdiskeli heimoulottuvuuksia: "Tuurin kirjojen ja näiden elokuvien kautta pohjalaisista välittyy vallan mainio kuva. Heidän suoruutensa ja suorasukaisuuden alla piilevä, melkein kieroiluksi kasvava kyky pitää huoli itsestään on nautittavaa seurattavaa. Jos pohjalaiset naiset ovat yhtään niin vahvoja ja itsellisiä, kuin Hakalan Kaisu ja Häjyt-elokuvan räväkkä sisko, miksi se ei näy jokapäiväisessä elämässämme - esimerkiksi politiikassa?" Olli Kangassalo (Iltalehti 14.1.2000) viittasi debyyttiohjaajan 30-vuotiseen televisiouraan: "Veteraaniohjaaja Ilkka Vanteen työn jälki on varsin persoonatonta ja huumorintajutonta, mutta paikoitellen hän osaa rinnastaa Pohjanmaan miesten uhon hidastetuissa otoksissa hauskasti länkkärimenoon. Näyttelijät, varsinkin Väänänen, tekevät työnsä hyvin, mutta rooleihin ei ole kirjoitettu senttiäkään kasvunvaraa." Pekka Eronen (Me Naiset 1/2000) ei sanojaan säästellyt: "Ilkka Vanteen ohjaamassa elokuvassa ei ole muuta vikaa kuin raukaiseva tylsyys." - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Taustaa | ||||||||||||||||
Lakeuden kutsu oli kaikkiaan viides Antti Tuuri -filmatisointi Pohjanmaan (1988), Talvisodan (1989), Ameriikan raitin (1990) ja Rukajärven tien (1999) jälkeen, sekä neljäs elokuva eteläpohjalaisen Hakalan suvun vaiheista. Taneli Mäkelä oli näytellyt Erkki Hakalaa sarjan kantateoksessa Pohjanmaa ja Erkin isää Talvisodassa. Kari Sorvali oli tulkinnut Erkkiä Floridan veropakolaisena Ameriikan raitissa ja Mari Rantasila hänen vaimoaan Kaisua. Lakeuden kutsussa kotiin palaavan Erkki Hakalan rooliin kiinnitettiin Kari Väänänen Mari Rantasilan jatkaessa Kaisun osassa. Lisäksi Esko Nikkari, Tarja Keinänen, Sari Mällinen ja Heikki Paavilainen nähtiin Lakeuden kutsussa samoissa rooleissa kuin Pohjanmaassa. Tuuri kirjoitti Lakeuden kutsun Pohjanmaa-sarjan päätösosaksi ja voitti sillä Finlandia-palkinnon. Romaanin filmatisoinnista päätettiin jo teoksen käsikirjoitusvaiheessa keväällä 1997, jolloin Tuuri ja tuottajat Marko Röhr ja Ilkka Y. L. Matila olivat yhteistyössä Rukajärven tien merkeissä. Tuuri teki myös elokuvan ensimmäisen käsikirjoitusversion, jonka tuottajat toimittivat 13 eri ohjaajalle pyytäen kommentteja aiheen kehittelystä. Yksityiskohtaiset keskustelut käytiin kolmen ohjaajan kanssa, ja heistä Lakeuden kutsun ohjaajaksi valikoitui Ilkka Vanne (s. 1946), jonka näkemykset vastasivat parhaiten tuottajien ja Tuurin kaavailuja. Sopimus Vanteen kanssa syntyi kesällä 1998, ja seuraavan syksyn, talven ja kevään mittaan Vanne ja Tuuri työstivät aiheesta kaikkiaan 14 käsikirjoitusversiota - viimeinen niistä on päivätty 10.5.1999 eli noin kuukautta ennen kuvausten alkua. "Antin teksteissä ei ole aina hirveän suuria tapahtumia, mutta ihmisten sisällä tapahtuu sitä enemmän", Vanne analysoi sittemmin. "Jotenkin tämän sisäisen maailman pystyy tuomaan hyvin esille näyttelijöiden kautta. Tietenkin myös tuo eteläpohjalainen miljöö tarjoaa kulissit, joissa on hyvä käsitellä yleisinhimillisiä asioita." (Keskisuomalainen 2.1.2000). Vanne oli työskennellyt tv-ohjaajana vuodesta 1968 lähtien ja toteuttanut sekä MTV3:lle että TV2:lle sarjoja kuten Ruusun aika (1990), Puhtaat valkeat lakanat (1993), Pimeän hehku (1996), Elämän suola (1997) ja Klubi (1999). Lisäksi hän oli ohjannut kuunnelmia, monenlaista draamaa ja tehnyt yli 20 teatteriohjausta mm. Kouvolan Teatterissa ja Jyväskylän kaupunginteatterissa. "Itse asiassa tv-elokuvan ja teatterielokuvan tekeminen eivät poikkea toisistaan", Vanne ilmoitti ensi-illan kynnyksellä. "Ainoastaan katselukokemus on erilainen teatterissa kuin kotikatsomossa." (Turun Sanomat 14.1.2000). "Prosessihan on ihan sama kuin televisiota varten kuvattaessa", hän oli todennut jo kuvausvaiheessa. "Suurin ero on, että tietyt asiat pitää tehdä paljon tarkemmin, kun kuva tulee niin suureen kokoon." (Demari 9.7.1999). "Elokuva on yhden vuorokauden aikana tapahtuva eteläpohjalainen road movie", Vanne määritteli kuvausten jälkeen. "Valo muuttuu aikaisesta heinäkuun aamusta päivän, illan ja yön kautta seuraavaan auringonnousuun. Se rytmittää Hakalan kulkua ympäri maakuntaa, kun hän etsii yhteyttä sukuunsa, liike-elämään ja ennen kaikkea vaimoonsa Kaisuun, joka 12 vuoden eron aikana on tehnyt lapsen toiselle miehelle - lapualaaselle." (Suomen Kuvalehti 33/1999). Työvaiheessa ryhmä käytti elokuvasta lempinimiä "Lakeuden hutsu" ja "Lakeuden kutu". Romaaniin nähden huomattava muutos tapahtui kirje-episodin käsittelyssä. Lopputeksteistä jäi vahingossa pois Kari-Pekka Toivosen nimi ja rooli pankinjohtajana. Leo Torvalds tallensi kuvauksissa materiaalia Kari Väänäsestä kertovaan henkilökuvaansa Vänä (2000), ja Aku Lohimäki käytti elokuvan kuvastoa A. J. Kallion musiikkivideossa Tahdon tuulen. Televisiossa Lakeuden kutsu on nähty myös kolmiosaisena sarjana, joka ei sisällä uutta materiaalia. Lakeuden kutsu kuvattiin 36 kuvauspäivässä kesällä 1999 lähinnä Etelä-Pohjanmaalla, studiokuvausten osalta VR:n entisen konepajan tiloissa Helsingissä. Elokuvan kutsuvierasnäytös järjestettiin Seinäjoella tammikuun alussa 2000 varsinaisen ensi-illan ollessa 14.1.2000 noin 30 paikkakunnalla samanaikaisesti. Elokuvan dvd-versio sisältää mm. trailerin, Kari Väänäsen henkilökuvan, Antti Tuurin ja Ilkka Vanteen kommenttiraidan. Vanteen ohjaajaura on jatkunut elokuvissa Vieraalla maalla (2003) ja Lupaus (2005). - Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Musiikki | ||||||||||||||||
1. Lakeuden kutsu Säv. trad. Laihialta, sov. Pekka Karjalainen - Seppo Vanhatalo - Jaakko Erkkilä Studio-orkesteri (off, alkutekstit), 1' 10". Levytys: Pekka Karjalaisen studio-orkesteri; F Records 8573-81115-2, 1999. 2. Mä meen Säv. ja san. Jukka Karjalainen, sov. Jukka Tuovinen J. Karjalainen ja Mustat Lasit (off, auto-cd-soitin), 0' 20". Levytys: J. Karjalainen ja Mustat Lasit; Poko Rekords PÄLP 68, 1986. 3. Älä jätä minua Säv., san. ja sov. Tero Vaara Mamba (off), 1' 05". Levytys: Mamba; Kräk KRÄKS 076, 1986, ja Safir SAFLP 2013, 1986. 4. Tahdon tuulen Säv. ja san. A. J. Kallio, sov. Sami Lehto - Maki Kolehmainen A. J. Kallio (off), kahdessa osassa, yht. 1' 00". Levytys: A. J. Kallio; Marko Kolehmainen Productions Oy:n mainos-cd-single, 1999, ja F Records 8573-81115-2, 1999. 5. San Francisco / Ylihärmä Säv. ja san. John E. A. Phillips, suom. san. Joose Tammelin Rehupiikles (off, autokasettisoitin), 0' 20". Levytys: Rehupiikles; Record Records AIVCD 4711, 1995. 6. Lakeuden kutsu Säv. trad. Laihialta, san. Tuula Valkama, sov. Toivo Kärki 1) Pasi Kaunisto, laulu, ja yhtye (off, autokasettisoitin), 0' 45". 2) Es. Kari Väänänen, vihellys (100 %), 0' 05". Levytys: Pasi Kaunisto; Decca SD 5757, 1971, ja Finnlevy SFLP 9525, 1972. 7. Born To Be Wild / Villiksi syntynyt Säv. ja san. Mars Bonfire, suom. san. Pate Mustajärvi Pate Mustajärvi, laulu, ja yhtye (off), 2' 20". Levytys: Pate Mustajärvi; Poko Rekords PÄLP 051, 1984. 8. Pohjanmaan helmi Säv. ja san. Timo Kiiskinen Timo Kiiskinen, laulu, ja yhtye (off, autokasettisoitin), 0' 40". Levytys: Timo Kiiskinen; Texicalli Records Oy TEXCD 0111, 1993. 9. Kai sä odotat mua vielä Säv. ja san. Pekka Ruuska, sov. Hannu Pikkarainen - Pekka Ruuska Pekka Ruuska ja Maarit, laulu, ja Hannu Pikkarainen, soittimet (off, radio), 0' 40". Levytys: Pekka Ruuska, Maarit ja Hannu Pikkarainen; Wea Records 8573-81029-2, 1999. 10. Sømanden og stjernen / Tähti ja meripoika Säv. Bror Karlsson, san. Gösta Valdemar, suom. san. Olavi Virta Olavi Virta, laulu, ja yhtye (off), 1' 40". Levytys: Olavi Virta; Sointu 911, 1947, ja Nor-Disc ND 38, 1963. 11. Snake Charmer / Kuningaskobra Säv. Teddy Powell, san. Leonard Whitcup, suom. san. Saukki Annikki Tähti, laulu, ja yhtye (off, levysoitin), 1' 15". Levytys: Annikki Tähti; Scandia KS 256 ja SEP 42, 1956. 12. Back In The USA / Jället takaasip Pohojammaalle Säv. ja san. Chuck Berry, suom. san. Joose Tammelin Rehupiikles (off, kasettisoitin), kahdessa osassa, yht. 1' 30". Levytys: Rehupiikles; Record Records AIVCD 4711, 1995. 13. Siipeen jos sain Säv. ja san. Pauli Hanhiniemi, sov. Pauli Hanhiniemi - Mika Hiironniemi - Timo Löyvä - Jaan Wessman Pauli Hanhiniemen Perunateatteri (off, lopputekstit), 2' 30". Levytys: Pauli Hanhiniemen Perunateatteri; Universal Music Oy 156 717-2, 2000, ja albumilla Pikkutaivas Universal Music Oy 542 707-2, 2000. Huomautuksia: Elokuvan musiikista tehtiin soundtrack-levy Musiikkia elokuvasta Lakeuden kutsu (F Records 8573-81115-2, 1999), joka sisältää musiikkikappaleet 1-5 ja 7- 9. Levyllä on myös repliikkejä elokuvasta sekä kappaleita, jotka eivät esiinny elokuvassa. Aulabaarikohtauksessa kuullaan teostovapaata musiikkia. - Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan. |
||||||||||||||||
Kiitokset | ||||||||||||||||
Jussi ja Kyllikki Tuuri, Jorma Lillbacka, Kyösti Virrankoski, Juhani Aho, Maria Haanpää, Tuire Hämäläinen, Pentti Kankaanpää, Jukka Kettunen, Terttu Kleimola, Eija Kuokkanen, Juha Lauttamus, Anna ja Veli-Matti Mäki-Paavola, Esa Pernaa <br />Asoma Oy, Etelä-Karjalan Säästöpankki, Helakiekko/Kauhava, Härmän kuntokeskus, Jalasjärven palolaitos, Jalasjärven Säästöpankki, Kauhavan Seurakunta, Kauhavan Säästöpankki, Kauhavan terveyskeskus, Kulta-Aleksi 50, Kultatähti/Kauhava, Kuusinen -- Turo, Laatukilpi Oy Konepaja, Lakeuden Kauppa, Hellanmaa, Navara, Optiikka Eriksson/Timo Karkila, Popparienkeli Oy, Ravintola Tuppiroska, Rengasliike Kauhavan SEO-huolto, Seinäjoen keskussairaala, Seinäjoen Poliisilaitos, Solo Shop Freda, Suomen Yrittäjäopisto/Kauhava, Tielaitos, UFF |
||||||||||||||||
Tarkastustiedot | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Tekniset tiedot | ||||||||||||||||
|