Tutkielmassani tarkastelen vammaisjärjestölehdessä julkaistuja matkakertomuksia identiteetin rakentamisen välineinä. Matkakertomuksilla on vakiintunut asema matkailun kulttuurintutkimuksen tutkimuskohteina. Kolonialismin aikana valloitettuja alueita tehtiin tutuksi eurooppalaiselle kotiyleisölle matkakertomusten kautta ja samalla vahvistettiin eurooppalaisten vallankäyttöä ja oikeutettiin siirtomaiden taloudellista riistoa. Vammaisjärjestölehtien matkakertomukset on osoitettu matkakertomusten genren mukaisesti ”kotiyleisölle”, joka joutuu joissain tilanteissa kulttuuriseen marginaaliin valtaväestöön nähden ja johon länsimaisen kulttuurin valtavirrassa liitetään usein negatiivisia merkityksiä, kuten passiivisuutta ja riippuvuutta. Nämä merkitykset ja toisaalta matkailun esittäminen nykypäivän matkakertomuksissa yksilöllisyyden, erottautumisen ja riippumattomuuden juhlana luovat vammaisjärjestölehden matkakertomusten tarkasteluun jännitteen, jota purkamalla avautuu mahdollisuus haastaa sekä vammaisuuteen että matkailuun liittyviä kulttuurisia käsityksiä.

Aineistona tutkimuksessani ovat Invalidityö-lehdessä vuosina 2002–2003 julkaistut matkustamista käsittelevät jutut, jotka järjestyvät formaalisen kertomusskeeman mukaisesti. Tutkimusmenetelmänäni käytän kriittistä diskurssianalyysiä. Identiteetillä viitataan diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa siihen, miten ihmiset rakentavat kielenkäytöllään itsestään ja toisistaan määritelmiä, jotka ovat tilanteittain vaihtelevia ja moninaisia. Kriittisyydellä tarkoitetaan pyrkimystä ottaa huomioon sosiaalisten käytäntöjen ja kielenkäytön tapojen sidokset syy- ja seuraussuhteisiin. Kriittisyys on myös sitä, että kiinnitetään huomio valtasuhteisiin, joita teksteissä representoidaan. Analysoin niitä tapoja, jolla vammaiset ihmiset IT-lehden matkakertomuksissa määrittelevät itsensä suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin sekä kyseenalaistavat kulttuurissa vallitsevia vammaisuuteen liitettyjä määritelmiä ja tapoja, joilla vammaisuus tulkitaan. Havainnoin kertomuksia myös siitä näkökulmasta, onko niiden diskurssijärjestys eli esittämisen tapa luovaa vai konventionaalista suhteessa matkakertomuksen genreen.

Invalidityö-lehden matkakertomuksissa representoidaan vammaiset ihmiset aktiivisina toimijoina työelämässä, ihmissuhteissa ja yhteisöjensä jäseninä. Vammaisuus liitetään kertomuksiin ruumiillisena erityisyytenä, jonka voi kokea myös positiivisesti ja näkökulmana, joka tuottaa ympäristöstä relevanttia tietoa. Samalla kertomukset toimivat välineinä identiteetin rakentamisessa, haastavat vammaisiin ihmisiin liitettyjä kulttuurisia käsityksiä sekä matkailualan toimintatapoja, jotka jättävät huomioimatta matkailijoiden ruumiillisen erityisyyden. Kertomukset tukeutuvat matkakertomuksen genren konventioihin, mutta myös uudistavat niitä kirjoittamalla erityisen ruumiillisuuden osaksi matkailijan hahmoa.