Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia, miten opettajat tuottavat yhtenäistä peruskoulua koskevia merkityksiä haastattelupuheessa. Aineisto koostuu kuudesta litteroidusta haastattelusta. Haastateltavista viisi oli naisia ja yksi mies. Aineiston analysoin diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni metodinen periaate perustuu diskurssin ja tulkintarepertuaarin keskinäiselle suhteelle, jolloin sovellan Markku Salakan (2006) näkemystä. Diskurssi nähdään eräänlaisena tekstirakenteena, kudoksena, joka muodostuu repertuaareista. Teksti muodostaa diskurssin, jonka sisällä merkitykset rakentuvat toisiinsa repertuaarien välityksellä, jolloin repertuaarit rakentavat tekstin moninaisuutta ja diskurssi on tekijä, joka yhdistää tätä moninaisuutta.

Aineiston perusteella muodostui viisi diskurssia: 1) muutoksen diskurssi, 2) yhteistyön diskurssi, 3) yhdenvertaisuuden diskurssi, 4) opettajuusdiskurssi ja 5) visioinnin diskurssi. Muutoksen diskurssi muodostuu turvallisuusrepertuaarista, vastustusrepertuaarista, näennäisyysrepertuaarista ja törmäyksen repertuaarista. Yhteistyön diskurssi muodostuu yhteisöllisyyden repertuaarista, johtajuusrepertuaarista ja yhteydenpidon repertuaarista. Yhdenvertaisuuden diskurssi käsittelee opettajien puhetta oppilaista, jolloin puhuttiin tukea tarvitsevista ja lahjakkaista oppijoista sekä tytöistä ja pojista. Opettajuusdiskurssissa puhuttiin kiireestä, kouluttautumisesta ja joustavuudesta. Visioinnin diskurssissa pohdittiin opettamisen ja koulun kehittämistä. Esille nousivat myös opettajien subjektipositiot: passiivinen positio, aktiivinen positio ja asiantuntijapositio.