Pro -graduni käsittelee koulun fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista tilaa koululaisten kokemana. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää miten osallistujat, 0-2 ja 3-6 luokkien oppilaat kokevat koulun tilan. Kyseessä oli pieni koulu, jossa oli vähän oppilaita. Fyysiseen oppimisympäristöön kuuluvat rakennukset, oppimateriaalit, ympäristö ja vallitsevat olosuhteet. Psyykkiseen ja sosiaaliseen oppimisympäristön kokemiseen vaikuttavat minäkuva ja identiteetti, temperamentti ja yhteistyötaidot muiden kanssa. Menetelmänä käytin Mixed methodia. Siinä käytetään sekä kvalitatiivista, että kvantitatiivista menetelmää aineiston analysoimiseen ja mahdollisimman luotettavan tiedon saamiseksi. Toteutus tapahtui puolistrukturoidulla haastattelulomakkeella erilaisilla tunnetta kuvaavia ilmeitä käyttäen ja täydennettävien lauseiden avulla. Lisäksi oppilaat tekivät piirustuksia. Itse havainnoin oppilaita. Kvantitatiivinen osuus mitattiin prosentteina ja kvalitatiivinen edellä mainituin keinoin. Fyysisesti tila koettiin rajatuksi. Luokissa oli vähän tilaa, mutta muutoin tilaa oli riittävästi. Yksin oloon tai rauhalliseen paikkaan ei juuri ollut mahdollisuutta. Koulupiha ympäristöineen ja leikki- ja pelimahdollisuuksineen koettiin hyväksi. Myös ruoka- ja liikuntasali, sekä ATK-luokka koettiin miellyttävinä. Paikat, joissa ei tarvinnut olla paikallaan ja järjestyksessä, koettiin fyysisesti hyvinä. Psyykkisesti ja sosiaalisesti koulutila koettiin hyväksi ja helpommaksi silloin, kun siellä oli hyvä yhteishenki ja ystäviä. 0-2 luokkalaiset kokivat yhteishengen parempana, kuin 3-6 luokkalaiset. Toivon tutkimukseni antavan ajattelemisen aihetta siihen, miten monet seikat vaikuttavat lasten koulukokemukseen ja sitä kautta oppimiseen. Erityisesti lasten sosiaalisten valmiuksien kehittämiseen jo ennen koulun aloittamista on tärkeää.