Syksyllä 2010 astui maassamme voimaan erityisopetusta koskeva lakimuutos, jonka mukaan erityistä tukea tarvitseville oppilaille tulee jatkossa järjestää heidän tarvitsemaansa tukea ta¬vallisissa yleisopetuksen luokissa. Muutos kosketti kaikkia Suomen kouluja, ja vaikutti siten valtakunnallisella tasolla luokanopettajien työhön. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, minkälaisena tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat näkevät inklusiivisen koulun. Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin syksyllä 2010, haastattelemalla kahdeksaa luokanopettajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että luokanopettajat pitävät inklusiivista koulua kaikille yhteisenä kouluna, jossa oppilaiden erilaisuus on rikkautta. Inklusiivisessa koulussa oppilaat oppivat arvostamaan erilaisuutta, eikä ketään erotella koulun ulkopuolelle. Parhaimmillaan inklusiivinen koulu on yksilöllinen koulu, jossa ongelmiin puututaan varhain, ja jossa opetus on yhteistoiminnallista.

Vastaajat näkivät inkluusiota estävinä tekijöinä suuret luokkakoot, sekä resurssien ja koulutuksen puutteen. Hyvää suunnittelua pidettiin tärkeänä asiana, sillä valmistelematon integraatio uuvuttaa opettajan. Inkluusion toteutumisen katsottiin edellyttävän vahvaa johtajuutta ja yhteisiä käytänteitä. Luokanopettajakoulutuksen tulee jatkossa antaa valmiudet heterogeenisten luokkien opettamiseen, yhteistoiminnallisten opetusmenetelmien käyttämiseen, sekä yhteisopettajuuden toteuttamiseen. Inkluusion pitää myös sisältyä koulujen opetussuunnitelmiin ja yhteisiin tavoitteisiin. Opetusjärjestelyiden tulee olla joustavia, ja kouluissa tulee olla erillinen pienryhmä. Luokanopettajalla tulee myös olla työparinaan erityisopettaja, joka tukee häntä opetustyössä. Koko koulujärjestelmä pitää siis uudistaa, ja uusista käytänteistä tulee tehdä lakisääteisiä. Inklusiivinen koulu vaatii paljon töitä, ja kaikkien osapuolten sitoutumista.