Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla yhteistoiminnallisen oppimisen ilmenemistä kahdessa alakoulun luokassa oppilaiden ja opettajien näkökulmasta. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa aineistonkeruumenetelminä on käytetty opettajien teemahaastattelua, oppilaiden kirjoitelmia ja tutkimusluokkien toiminnan havainnointia. Oppilaiden määrittelemänä yhteistoiminnallisuus näyttäytyy oppimista tukevana opetusmenetelmänä etenkin vertaisoppimisen mahdollistumisen myötä, vaikka sosiaalisen oppimisen mahdollisuus tekee oppimisesta osittain haasteellista. Oppilaiden näkemysten mukaan sosiaalinen vuorovaikutus toisten oppilaiden kanssa ja vertaisoppiminen tekevät oppimisesta mukavaa ja jopa hauskaa, mikä antaa viitteitä oppilaiden kouluviihtyvyyden lisääntymisestä. Yhteistoiminnallisuuden käyttäminen muuttaa opettajien työtä vähentäen opettajajohtoisuutta. Oppilaiden osallisuuden lisääntymisen myötä opettajille jää enemmän aikaa havainnoida oppilaita. Tämän seurauksena oppilaiden oppimisen ohjaaminen sekä yksilöllinen huomioiminen tehostuvat. Opettajien näkökulmasta yhteistoiminnallisuus on opettajuutta kehittävä opetusmenetelmä. Opettajien tietämys oppilaiden erilaisuudesta lisääntyy oppilaiden toimiessa heterogeenisissa ryhmissä. Samoin opettajan oman työn reflektiivisyys lisääntyy, minkä myötä he kokevat valmiuksiensa parantuneen monenlaisten oppilaiden kohtaamiseen. Niin ikään opettajien kollegiaalisuus ja yhteistyön tekeminen sekä vertaisoppiminen on koettu lisääntyvän, mikä puolestaan on lisännyt opettajien työviihtyvyyttä sekä työssä jaksamista. Yhteistoiminnallinen oppiminen näyttäisi siis edistävän sekä opettajien työviihtyvyyttä että oppilaiden kouluviihtyvyyttä. Tulosten perusteella yhteistoiminnallista oppimista voidaan suositella käytettäväksi laajemminkin yhtenä suomalaisen peruskoulun pedagogisena lähestymistapana. Sen myötä avautuu myös mahdollisuuksia kehittää yhteistoiminnallista koulua, jonka kaikilla jäsenillä on elinikäisen ja vuorovaikutteisen oppimisen mahdollisuus.