Tässä tutkielmassa selvitetään luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä pro gradu -tutkielman merkityksestä fenomenografian menetelmin. Tutkimuksen tarkoituksena on valaista niitä käsityksiä, joita opiskelijoilla on tutkielmaprosessia kohtaan. Suomalainen luokanopettajakoulutus on korkeatasoista ja suomalaisia opettajia pidetään taitavina oman alansa asiantuntijoina. Kuitenkin näyttää siltä, että suomalaislasten oppimistulokset heikentyvät nopeasti kansainvälisissä vertailuissa. Tähän haasteeseen on opettajankoulutuksen ja opettajien pystyttävä omalta osaltaan vaikuttamaan.

Opettajankoulutus ei ole ollut suomessakaan aina yliopistotasoista. Opettajien koulutustasoa on kuitenkin haluttu nostaa sekä suomessa, että myöhemmin myös muualla. Suomi on toiminut monessa mielessä esimerkkinä muille Euroopan maille opettajien koulutuksen edelläkävijänä. Yliopistotasoinen opettajakoulutus ei kuitenkaan näytä parantavan lasten oppimistuloksia rajattomasti. Laskeva tendenssi oppimistuloksissa kertoo varmasti muustakin kuin huonoista opettajista. Opettajalla on kuitenkin suuri merkitys erityisesti siinä, millaisia oppijoita lapsista kasvaa. Tutkiva opettaja on tavoite, johon opettajankoulutuksessa pyritään. Tutkivaan opettajuuteen pyritään opettajakoulutuksessa erityisesti tutkielmaopintojen avulla, joista tärkein on pro gradu -tutkielma. Tutkielmaprosessille on asetettu koulutuksessa huomattavasti painoarvoa opettajuuden rakentumisessa.

Tämä tutkielma osoittaa osaltaan, että tutkielmaprosessille asetetut tavoitteet toteutuvat vain harvoin tutkielmaa tehdessä. Opiskelijat tuntevat tavoitteet huonosti tai ei lainkaan, jolloin niiden toteutuminen on epätodennäköistä tai ainakin tiedostamatonta. Tutkielmaprosessi ei näytä toimivan tarpeeksi hyvin tutkivaan opettajuuteen kouluttavana tehtävänä.