Pro gradu tutkielmani käsittelee lasten paikkakokemusta. Tutkielmassa pohditaan, millaisen kuvan kylästä lapset rakentavat ja miten kokemus kylästä paikkana näyttäytyy lasten arjessa. Lapsuutta ja maaseutua yhdistää ajatus marginaalisuudesta. Tutkimuksessa arvokkaaksi koetaan lapsen ymmärtäminen aktiivisena toimijana ja lasten näkökulman esilletuominen tärkeinä maaseudun kyläläisinä. Tutkimuksen taustateoriana toimivat paikan käsite, lapsuuden paikkakokemus sekä kylätutkimus. Aineistona ovat alakoulun kuvataidetunneilla kerätyt lasten paikkaa monipuolisesti ilmentävät piirustukset, sanalliset selonteot sekä osallistuva havainnointi. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen. Fenomenologiassa kokemusta pyritään lähestymään ennakkoluulottomasti ja ikään kuin ihmetellen. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa sisällönanalyysin keinoin. Lasten kylän kokemusta kuvaaviksi teemoiksi nousevat kodin paikat, hylätyt tai lasten muuten itse merkityksellistämät paikat, fyysinen kylä, instituutiot lasten paikkakokemuksen määrittäjinä, luonto paikkakokemuksessa, esineistö paikan ilmentäjänä, sosiaalinen ympäristö kylässä, toiminnassa syntyvä paikka sekä omistus, odotus ja vapaus paikkakokemukseen liittyvinä tuntemuksina. Lasten kylä näyttäytyy lähinnä kodin ympäristöön painottuvana kuvauksena. Lapset kuitenkin löytävät erilaisia paikkoja kodin rajoilta. Paikan kokemuksissa lapset tuovat esille myös vaaran ja jännityksen etsintää ja omia mahdollisuuksia paikassa toimijoina.