Tutkimus käsitteli lapsiperheiden asunnottomuutta Helsingissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka asunnottomuus koetaan lapsiperheiden arjessa ja miten perheet itse mieltävät oman elämäntilanteensa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää asunnottomuuden kokemuksia heidän omasta näkökulmastaan käsin. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös nostaa lapsiperheet asunnottomuuden tutkimustradition piiriin ja osoittaa, että tutkimuksellisesti tiedämme heistä ryhmänä hyvin vähän. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ilmiö, johon on yritetty löytää ratkaisuja jo vuosikymmenten ajan. Tutkimusaiheena lapsiperheiden asunnottomuus on hyvin ajankohtainen, sillä heidän määränsä on Suomessa viime vuosina kasvanut.

Tutkimus oli hermeneuttis-fenomenologisesti orientoitunut haastattelututkimus, jossa lapsiperheiden kokemuksia tarkasteltiin marginalisaation viitekehyksen lävitse tulkittuna. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmenen asunnotonta lapsiperheellistä aikuista. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Käsitellyt teemat olivat asuminen, lapset ja ihmissuhteet, työ- ja vapaa-aika sekä sosiaalipalvelut. Asunnottomuuden kokemus oli lapsiperheillä ristiriitainen; kokemuksellisesti häilyttiin kodissa asumisen ja kodittomuuden välimaastossa. Perheet yrittivät elää normaalia, turvallista arkea, mutta tilapäismajoitus koettiin enemmän asunnoksi kuin kodiksi. Asunnottomuus koettiin arkea hankaloittavaksi tekijäksi henkisesti sekä käytännön tasolla. Asumisen epävarmuus, väliaikaisuus ja ahtaus, omien huonekalujen puuttuminen, sosiaalisten suhteiden kärsiminen sekä muuttaminen asunnosta toiseen kuvailivat arjen kokemuksia. Elämä näyttäytyi pitkittyneeltä elämänvaiheelta, odotustilalta ennen pysyvää koti ja normaalia elämää. Asunnottomuusjaksot olivat keskimäärin pitkiä ja perheet olivatkin pitkäaikaisasunnottomia. Vanhemmat toivoivat, että sosiaalipalveluissa puututaan vuokravelkaan nopeammin ja etsitään vaihtoehtoja kalliille tilapäismajoituksille. Lisäksi nähtiin, että lapsiperheet tulisi laittaa ensisijalle asunnottomuuden vähentämisohjelmissa. Asunnottomuuden syyksi nostettiin yleisimmin vuokravelat.